Piipaapiipaa poppaa mettä

Näin pitkälle päästiin tätä kesää, ennenkuin tuli ensimmäinen metsäpalo. Olikin kunnon rykäisy, 4-5 hehtaaria paloi, lisäksi saman tien varressa paloi myös rankapino.
Eipä ole vaikea arvailla, miten tuli on saanut alkunsa. Sitä, kuka valopää on ollut asialla, ei tietenkään voida vielä sanoa. Toivottavasti selviää kuka oli, typerää tuommoinen.

Sammuttamassa oli useita yksiköitä, jopa rajalaitoksen helikopteri. Että ei ollut ihan pieni nuotio...

Sahrami1 - Hyttyset 0

Väliaikatiedotus: Sahramissa ollaan hyttyssodassa jollain tavalla niskan päällä. Pihaahan on myllerretty aika lailla: Syksyllä serkupoika kaivoi kaikki ojat auki, laittoi muutaman salaojan ja varmisti kaikkien ojarumpujen toimivuuden (niitä vaihdettiin suurempiin). Nyt alkukesän aikana ollaan kaadettu pellon toisen laidan apuvoimien (ja traktorin vinssin) avulla talon vierestä puita. Ensin lähti pari vaahteraa ja hopeapaju, ja eilen kolme isoa mäntyä. Mäntyjä jäi vielä neljä, ja rykelmä vaikuttaa nyt todella muotopuolelta.
Valoisuus ja ilmavuus on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti, ja toiveena on, että nyt kun tuuli pääsee puhalteemaan pihassa, hyttysetkin pysyvät kauempana. Ja kun ojissa vesi virtaa eikä seiso, niin hyttysentoukkiakin olisi hieman vähemmän... Ja sitämyöden hyttysiäkin.

No, nyt tilanne ei siis ole yhtä paha kuin viime kesänä, jolloin lapset eivät juurikaan voineet ulkona olla. Koirakin on säästynyt pahimmalta, vatsanahka ei ole ollenkaan niin ruvella kuin viime kesänä.

Mutta toisaalta, vielä on kesää jäljellä...

Kesäkiireitä

Kappas vaan, nythän on kesä. Hyttyset ovat hyökänneet Sahramiin, niitä vastaan on taisteltu niin suihkein kuin savuinkin. Tehokkaaksi on osoittautunut kohtalaisen uusi tulokas, Thermacell . Se on käryämässä koko ajan terassilla tai lasten keinun vieressä. Ei olisi keinuun paljon asiaa, jos ei olisi tuota...
Parasta tuossa on, että lisäpatruunoita ja karkoitetyynyjä saa melkein mistä tahansa, ei tartte mennä ostoshelvettiin tai maatalouskauppaan.

Koulu loppui, vihdoin ja viimein. Päätös ei oikein sujunut sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta kun ei ole noita vaihtoehtoja enää. Rehtori kun on päättänyt, että koulussaan koittaa onni ja autuus, kun meidän esikoinen lähtee sieltä pois.
No, syksyllä aloittaa sitten neiti samassa koulussa, että vähänpä iloa meidän pojan poishäätämisestä on.
Kuntakeskuksen pienryhmässä on kahdeksan poikaa, kuljetus pitäisi olla järjestynyt taksilla kuten tähänkin asti (eli siis ei järjesty?). Ravitsemusterapeutin kanssa on nyt sovittu, että poika saa syksystä lähtien oman ruokalistan mukaan erikoisruokavalion. Nyt pitäisi kesän aikana kehitellä sitten ruokia, joita tuo poika pystyy syömään ja jotka eivät kuitenkaan ole liian kalliita kunnan ruokahuollolle... Ei varmaan onnistu, että kerran viikossa poronkäristystä, kerran viikossa savustettua lammasta ja kerran viikossa savulohta...

Koulun päättyminen toi myös muutoksen lasten päivähoitoon. Kaikki kolme menevät nyt samalle perhepäivähoitajalle. Enpä ole tällaista helppoutta kokenutkaan koskaan, hoitopaikka on työmatkan varrella, kaikki lapset lähtevät aamulla innoissaan hoitoon ja ovat kiltisti koko päivän! Ja kun töiden jälkeen menen lapsia hakemaan, niin he tulevat kiltisti autoon eikä tarvitse jahdata ympäri pihoja!
Tämä on niin uutta ja ihmeellistä, että melkein tuntuu lomalta. Joka on vasta elokuussa...

Meillä piti olla koko kesän aikana vain yksi ainoa iltapäivä, jolloin on ohjelmoitua ohjelmaa. No juupa juu. Kesien kohokohta, sukupiknik, järjestetään samana päivänä. Ja pienemmän kummipojan pikkusiskon synttärit järjestetään samana päivänä. Kuka keksisi vielä lisää menoja? Mielellään klo 15.00 alkaen, sitä kellonaikaa ei ole vielä käytetty.