Sahramin solmut

Hyvää syntymäpäivää

2012-01-20T23:11:00.002+02:00

Lintuset, hyvää 10-vuotissynttäriä! En voi ostaa lahjaksi suksia, luistimia, Star Wars-legoja, HexBug Nano-rataa. Ei viimeisintä Sims-peliä, ei Harry Potterin viimeisiä kouluvuosia Lego-pelinä.
Rakkaat.

Kymmenen vuotta

2012-01-18T18:05:00.002+02:00

Kymmenen vuotta tuskaa, ikävää, surua, rakkauta, kaipausta. Vihaa, epäuskoa, kateutta, katkeruutta. Pelkoa, kauhua, tietämättömyyttä, yksinäisyyttä, voimattomuutta.

Ikävä on niin suuri, ettei sille ole sanoja.

Aika auttaa. Auttaa se, enää ei tarvitse ryömiä mudassa sokeana. Nyt pysyy jo seisomassa - suurimman osan aikaa.

Missä äidin pienet lintuset ovat?

Tammikuu

2012-01-14T14:26:00.002+02:00

Huoh.

Joulukuu vei voimat (töissä tiukka vuoden loppu - niin on varmaan aina maailman tappiin asti), lapsilla kaikkea mahdollista iltahäppeningiä, raksalla olisi pitänyt tehdä jotain, mutta lämmitysjärjestelmiä lukuunottamatta ei enää pystynyt.
Ja tietty Muropaketin synttärit, niihinkin meni useampi päivä/ilta.

Ja sitten tulee tammikuu. Minkä IHMEEN takia tammikuussa tulee kaikki mahdolliset laskut?!? Meille iskee "ylimääräisenä"tammikuun aikana molempien autojen autoverot (ameriikan ihmeessä se on kohtalaisen kunnioitettava summa), telkkalupa (no se siirtyy veroihin kohta, eli jää joku vuosi jo pois), maksutv:n maksu ja ilmeisesti kaikkien mahdollisten lehtien laskut. Ja nyt pitäisi vielä laskeskella sähkölaskun osalta, että paljonko joudutaan maksamaan tasausta, kun ylläripylläri etälukumittari ei toimi ja arviolaskutus on perustunut edelliseen käyttöön (vaikka kylläkin käskin pitää sen korkeampana tuon raksasysteemin takia, mutta eihän se tietty onnistunut). Nuo siis "ylimääräisenä" kun tulevat kerran vuodessa tai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.

Ei tuossa olisi sen kummempaa, ellei edellinen kuu olisi joulukuu, ja se ja tämä tammikuu myös synttärikuut... Taidan säästää sähkölukemien ilmoittamisen ilon ensi kuulle ;-)
Vattenfallilla ei muuten enää voi ilmoittaa lukemia netin kautta - olenkin ihmetellyt, kun ei vaan satu silmään enää se kohta nettisivuilla (siksi tuo on jäänytkin hoitamatta).

Onneksi sentään verohallinto ehti lähettää verokortit ajoissa - töihin piti verokortti toimittaa 12.1. mennessä, ja se putkahti postilaatikkoon 11.1. eli kun laitoin sen postiin 12. päivä, niin se on iloisesti perillä ehkä ensi maanantaina ;-)

No, onhan tämä tammikuun laskurypäs tiedossa koko vuoden etukäteen, mutta onhan se ikävä katsella, kun tili tyhjenee silmissä kerralla...

Uunissa paistuu joulukinkku (nokun se alkuperäinen kinkku tuli syötyä kahdessa päivässä niin piti saada uusi) ja kohta pitäisi alkaa leipoa mokkapaloja esikoisen synttärikahvitusta varten. Mies olisi halunnut itselleen syntymäpäivälahjaksi mokkulan, mutta nyt parin päivän testauksen jälkeen alistui siihen, minkä tiesimme jo etukäteen. Ei se meillä toimi lainkaan. Ja tuo on sentään sen, jolla on kaikkein vahvin signaali...
Oho hups. Unohdin kinkusta paistomittarin. Täytynee vielä tökätä se paikoilleen.

Esikoiselle työn alla on uusi villapaita. Vanha alkaa käydä jo hihoista lyhyeksi - ja sitä on käytetty ahkerasti, joka viikko ainakin parina päivänä on paita esikoisen päällä koulussakin (onneksi ollaan jo valmiiksi omituisen maineessa, niin ei tartte enää sitä pelätä). Joululahjaksi ehdin kutoa vain siskolleni sukat ja veljelleni pipon. Kunhan saan tämän peeseen huolimaan kuvia, niin laitan piposta oman postauksensa, sen verran nivelet tulivat kipeiksi sen kanssa.

Lunta - ja vettä

2011-12-12T21:41:00.002+02:00

Vihdoinkin tuli lunta hetkeä pidemmäksi ajaksi. Tottakai tänäänkin vettä satoi kaatamalla ison osan päivästä, mutta niin vaan oli maanpinta sitkeästi sohjossa, että lapset eivät kuraantuneet. Litimärkiä haalareita tosin sain ripustella kuivumaan. Mutta se on pientä kurasouvin rinnalla.
Ostin tänään myös lankaa. YHDEN kerän. Kääk! No, ei sitä ollut enempää. Muropaketti on pitkään ja hartaasti (1,5 vuotta...) kerjännyt omaa sackboyta, vihreänä. Meillä ei vihreitä lankoja hirveästi ole, joten kun löysin kivan vaalean vihreän kerän, niin nappasin sen mukaani. Novitalla on tänä talvena näköjään tunkkaisen sammalenvihreä valikoimassaan, sitä väriä löytyi kai huopasesta, seiskaveikasta ja nallestakin. Muropaketti tykkää siitäkin vihreästä, haluaa siitä uuden huoneensa seinät. Jei. Minä en. En maalaa.

Uskomatonta mutta totta on taas puolestaan se, että taidan selvitä tämänkin vuoden töistäni. Kirjallisia raapustuksia pitää vielä tehdä, mutta olen aika hyvin kuronut kiinni syksyllä olleen kahden kuukauden tietokonebreikin aiheuttaman kaaoksen. Siis kiva pikku tietojärkkämuutos lamautti koneeni ja koneeni yhteyden töissä lähes totaalisesti. Sähköpostit toimivat, suurimman osan aikaa...

Matalakiitoa

2011-11-23T20:26:00.003+02:00

Huhhuijaa.
Ei pysy pieni ihminen perässä omassa elämässään aina.

Töissä työt kaatuu niskaan. Vuoden loppu on aina kiireellistä aikaa, ja nyt siitä on tehty vielä kiireellisempi ymppäämällä sekaan tietojärjestelmäuudistus ja uusi työväline, joka ei ole käyttökunnossa vielä. "Keskeneräisyyteen on vaan sopeuduttava".
Koska loppuvuosi on aina kaikilla tajuttoman kiireistä aikaa, niin siihen onkin hyvä sijoittaa kuukauden sisään useampi koulutus, yksi kahden päivän pakollinen seminaari (keskellä korpea sivistyksen ulkopuolella) ja raportointiseminaarit... Jouduin taas tilaamaan lastenhoitajan kotiin seminaarin ajaksi, miehellä kun työvuorot ovat mitä sattuu. Eipä päiväkodissa vastaanoteta lapsia hoitoon viideltä aamulla - eikä kyllä anneta lasten olla yhteentoista illallakaan.

Sain pitkästä aikaa tilaisuuden istua kaikessa rauhassa junassa. Käytin ajan tiukasti hyväkseni ja kudoin sukan. Yhden, mutta jostainhan se on aloitettava.
Olisin mielelläni nukkunut, mutta VR:n lippu-uudistus tarjosi jännitystä ja yllätyksiä, enkä saanut varattua itselleni täpötäyteen junaan paikkaa. Tosin juna ei ollut läheskään täynnä, en tiedä, mistä kyseinen ohjelma sitten paikat katsoo. Toiseen suuntaan en edes yrittänyt saada paikkalippua, kiipesin suoraan leikkivaunuun. Siellä on yleensä tilaa.

Talvirenkaat on vaihdettu - molempiin autoihin. Käsittämätöntä! Haasteita tarjosi tunkki, joka hyytyi viattomassa -11 asteen pakkasessa. Etelä-Suomessahan satoi ensilumi joku aika sitten. Meidän pihasta se ei ole sulanut, ehkä tämän päivän vesisade sen lopulta sulattaa?
Uima-altaan kanssa oli alkuviikko pientä säätämistä, kun tosiaan liki -15 asteen pakkanen alkoi hyydyttää vettä. Siinä sitten yöllä heräsin kippaamaan pumppuun kuumaa vettä... Jos kierto olisi pysähtynyt, niin koko allas olisi losahtanut jäähän - jättäen alleen kaikki ne 30 sammakkoa, jotka mies on urheasti haaveillut pohjasta nyttemmin pois. Tosin tilalle on tullut noin 20 kurnuttajaa. Ilmeisesti kloori houkuttelee niitä jotenkin, en millään keksi selitystä tuolle, että miksi aina kloorin lisäämisen jälkeen niitä alkaa altaaseen parveilla.

Noo, pakkasia oikeastaan odotan jo innolla. Neljä lasta ja kurakausi = ahkerasti pyörivä pesukone. Ei jaksaisi joka ilta vääntää samaa rumbaa. Viime syksy oli tuon suhteen edes helpompi.

Yöllinen autovieras

2011-11-08T17:42:00.003+02:00

Meillähän kävi joku vuosi sitten joku junttaamassa autonsa ojanpientareen kiveen. No, viime yönä joku kävi kääntymässä meidän pellolla, kahden aikaan yöllä.

Siis joku valopää ajoi kahdelta yöllä viitisen kilometriä pientä kuoppaista yksityistietä päästäkseen meidän liki kärrypolkua vastaavalle pikkutielle ja siitä vielä sitten talon ohi kinttupolkua peltotielle ja keskelle peltoa. Ohittaen mm. tie päättyy-merkin... Tännehän ei todellakaan kukaan osaa tulla, ellei ole erikseen asiaa.

Peltoa ympäristöineen on nyt yritetty haravoida, että mitä ihmettä sinne on dumpattu, ruumista ei ainakaan vielä löytynyt (äijä kävi katsomassa naapurin metsikön suonsilmäkkeetkin). Pitäisikö kutsua poliisin rahakoiran vai huumekoirat?

NIMBY

2011-11-04T20:36:00.002+02:00

Minä en oikeastaan pidä ihmisistä.

Tiedättekö - minä en haluaisi ketään takapihalleni. Naapuriin voisin huolia kalankasvatuslaitoksen. Eikun, meillähän on naapurissa tuollainen. No, ampumaradan voisin huolia. Ai niin, meillä on sellainenkin tuossa naapurissa. Se saa olon turvalliseksi - niin kauan kuin Suomen puolustusvoimilla on aikaa ammuskella ihan harjoituksen vuoksi meidän mettän takana, niin tän maan asiat on ihan hyvin. Hyväksyisin mielenterveyspotilaankin. Ai joo, meidän ainoa naapurihan oli skitso (virallinen dg oli). Olisin halunnut, että hän olisi voinut hyvin, että hänen sairautensa ei olisi hallinnut häntä. En silti vaatinut, että olisi muuttanut jonkun toisen naapurustoon. Tuo oli hänen kotinsa. No okei, siinä vaiheessa kun jahtasi kyläläisiä kirveen kanssa ja hakkasi mieheni, niin soitin poliisille, että vievät hoitoon. Mutta en minä halunnut, että hän muuttaisi, halusin, että hän saisi hoitoa. Suurpetoja? Antaa tulla vaan, karhut, ilvekset ja sudet ovat kaikki käyneet pihassamme. Ahmaa ei ole näkynyt, mutta se voi johtua siitä, että en tunnista sen jälkiä ja voin ruskeanharmaan möngertäjän sekoittaa supikoiraan (no NIITÄ en tänne haluaisi).

Kehitysvammaisen? Ai niin, tuossahan niitä on ollut. Kylällä. Melkein naapurissa. Iiiik. Syöpäpotilaita, voi kauheaa, sellainen on ollut mulla työkaverinakin. Mokoma vielä parantui. Neurologisesti poikkeava --- ai niin, kannattaa katsoa peiliin.

Nyt täytyy miettiä tarkkaan... Voisi ottaa naapurustoon tuulivoimalan. Sikalaa en haluaisi, mutta maalla sellaisen saa tuohon rakentaa. Pitäisi sitten vaan pysytellä väleissä sikatilallisen kanssa, ettei pöllyttelisi lietelantasäiliötä rippijuhlapäivänä. (ja kävisin aina välillä tarkistamassa, että lantalan ympärillä olisi kunnollinen ehjä aita).

Kerrostaloa en huoli, en rivitaloakaan. En edes omakotitaloa. Kesämökit juuri ja juuri siedän. Niin joo, niitähän tuossa jo on.
En haluaisi naapuriin pankinjohtajaa. En poliitikkoa (kaahailevat mokomat pienellä hiekkatiellämme vaarallista vauhtia... oho hups, sellainenhan on tuossa naapurikylällä). Erityisesti en halua naapurikseni opettajaa.

En etenkään tanssinopettajaa.

Rikki taas...

2011-10-03T08:20:00.001+02:00

Nyt on hajonnut taas. Lastenhuoneen tietsikasta hajosi näytönohjain, läppäristäni loppui akku. Ollaan sitten kuin ei oltaiskaan.

Viimeinen kortti

2011-09-21T18:31:00.004+02:00

Korttimiehille, jotka pelasivat viimeiset korttinsa jo vuosia sitten

Viimeiseen korttiin

kaikki

2011-09-10T16:12:00.002+02:00

Olihan se esikoinenkin kipeänä loppujen lopuksi.

Hirveä tauti.

Nyt on syksy, vettä sataa näköjään joka päivä. Yleensä olisin tyytyväinen, mutta nyt pitäisi olla sateettomia päiviä, että saisi kannettua vaikkapa kipsilevyt sisälle.

Kohta alkaakin raksatauko, josko sitten olisi tätä tavallista elämääkin.
Talo ei ole valmis, ei tauko johdu siitä.
Ei vaan jaksa enää.

Nee vii

2011-08-14T14:51:00.001+02:00

Vielä mies ja minä.

Yäk. Ei ole kivaa.

Paitsi. Pellon toiselta laidalta ekaa kertaa ikinä tuli mummi ja ruokki lapset, siivosi keittiötä ja laittoi tiskitkin. Oho.

Yyy kaa koo

2011-08-11T17:36:00.001+02:00

Neiti.
Sinappituubi.
Muropaketti.

Jep. Miehen kesäloma meneekin sitten oksuja siivotessa eikä betonimuotteja purkaen.

Tuliaisia

2011-08-08T20:39:00.002+02:00

Neiti oli viikon etelässä ja toi tuliaisia. Harmi, ettei niihin huolella valittuihin materiaalisiin tuliaisiin päästy vielä tutustumaan, kun se inhampi tuliainen ehti hyökätä. Ja nyt yökätään.

Oksennustauti. Uskokaa tai älkää, niin olen onnellinen siitä, että se tuli vasta nyt kotona. Neitillä oli täydellinen loma!

No se meni jo

2011-08-05T07:14:00.002+02:00

Kesäloma. Tai "loma". Viitenä aamuna ei ole kello soinut, niistäkin kahtena kello oli soimassa, mutta jätti piipittämättä. Puoli kuudelta herätys, tai tarkalleen 5:37. Ehdin lähteä koiran kanssa lenkille ennenkuin työmiehet tulevat pihaan.
Viikonloppuisin herätys vasta puoli seitsemän. Talkoolaisia tulee seitsemään, kahdeksaan. Yhtenä lauantaina tulivat kymmeneen, mutta lapset heräsivät puoli seitsemältä. Parina sunnuntaina ei ole ollut talkoita, mutta Sinappituubi on sitten herännyt kuuden maissa joka tapauksessa.

Onhan tuo työmaa edistynytkin, huimasti. Vielä viimeinen kuukausi ennenkuin koko homma siirtyy kokonaan meidän kontollemme. Sitten ei enää edistytäkään. Mutta sitten loppuu kiirekin. On katto, ikkunat, eristys, lämmitys.

Muuta elämää ei sitten ole ollutkaan. Sienessä olen käynyt lasten kanssa, herkkutatti löyty, punikkeja enemmän. Kanttarellejä ollaan syöty.
Neiti lähti kolme vuotta odotetulle etelänmatkalle, kivaa on. Lämmintä ja upea uima-allas hotellilla. Jospa sillä sitten jaksaisi ensi talven?

kesäloma

2011-07-05T19:59:00.002+02:00

Hunnilauman kanssa vietetty kaksi päivää kesälomaa. Ei jaksa enää.
Toisaalta - sama tappelu olisi joka tapauksessa, vaikka olisin päivän töissä. Sitten vaan olisin illalla vielä väsyneempi kuuntelemaan tätä älämölöä.

Nyt ovat hiljaa(hkosti). odotan, koska taas huuto alkaa.

Toivottavasti huomenna ei enää sada, että pääsevät uimaan ja pihalle ja tekemään mitä nyt tekvätkään aurinkoisina päivinä.

Oikeastaan koko homma lähti siitä, että piti ottaa mies mukaan, kun lähdin asioille naapurikaupunkiin, kun piti olla mukana. Ei koskaan enää miestä kauppaan mukaan. Pahempi kuin nuo kaksi nuorinta yhteensä.

350 euroa meni, eikä edes tullut kaikkea mukaan mitä piti. Jei.

Pakastin

2011-06-23T21:48:00.001+02:00

Koittakaa arvata.

Onneksi autotallissa noita on 2 lisää.

Ja sähkötkin ovat olleet poikki vähän väliä, alkoi jo aamulla. Pakastin hajosi jo eilen.

Taas!!!

2011-06-19T13:49:00.002+02:00

Nyt hajosi jääkaappi.

Eiköhän tämä ole aika selkeä viesti: koneet piti uusia jo pari vuotta sitten, ja edelleen kitkutellaan tässä josko juhannuksen jälkeen alkaisi hommat edetä-tilanteessa.

Kaksi viikkoa töitä ja sitten alkaa työloma. Toivottavasti on jotain ihan oikeaa tekemistä, ettei vaan puhelimessa roikkumista ja ruikuttamista.

Muropaketti on jo kaksi viikkoa itkenyt kesälomalle. Ei jaksa enää.

En minäkään.

Mies heräsi tänään puoli kolmelta, työkaveri oli soittanut kahdelta yöllä ja jutellut kaksi tuntia. Tai jutellut ja jutellut, mitä nyt jurrissa miehet puhuu. Edellisenä yönä tuli nukkumaan suurinpiirtein samaan aikaan, kun oli vielä käynyt töistä tultua katsomassa metsäpalon jäljet.
Virallinen lukema on -7kg, mutta kahteen viikkoon ei ole käynyt puntarilla. Mies siis.

Auto muuten kolisee, sekin pitää viedä korjaamollemollemolle, ja sitten katastukseen.

Elämä on toisaalla

2011-06-05T14:31:00.003+02:00

Tuossa ikkunan alla. Päivät menevät töissä - ja niin illatkin. Vihaan - vihaan - VIHAAN imurointia, ja nyt olen imuroinut jo yhden imurin kaatopaikalle.
Sisällä ei ehdi siivota - paitsi imuroida.

Lapsille on löytynyt puhtaat vaatteet joka päivä. Ihme. Pesukone on edelleen hajalla.
Ruokana on grillattua makkaraa, maissia, possua. Kesäkurpitsaa ja paprikaa, herkkusieniä ja pekonia, halloumia. Täytyy saada suolaa hikoillessa menetettujen tilalle. Mies on laihtunut kuudessa viikossa seitsemän kiloa. Minä en.

Tänään korjasin koiran rikkoman paidanhelman, yksi lanka oli katkennut ja siitä sitten karkasi silmukoita. Korjaus onnistui hyvin, aikaa meni 10min, mutta sitäkään ei löytynyt kuin nyt vasta.

Mies rikkoi nilkkansa, ei taida kauheasti raataa tulevalla viikolla. Kuulemma ihan selvästi kuumekin nousee. Miehet ovat aina niin NIIIN kipeitä kun jotain sattuu.

Esikoinen ja Neiti pääsivät kesälomalle. Kyllä sitä on odotettukin! Viimeiset viikot menivät taksin kanssa tapellessa, kyyditessä Neitiä, joka ei halunnut ajaa polkupyörällä - ja tottakai kaikki koulun retket tehdään pyörällä, kun siinä nyt on se uusi hieno upea 30v odotettu pyörätie.
Esikoisen keskiarvo 7,5. Eipä paha, etenkin liikunnasta olin tyytyväinen, se oli 7! Itselleni tuttu numero... Toki olisihan se kivaa, jos keskiarvo olisi 10 ja pelkkää suitsutusta tulisi, mutta tämäkin on jo niin paljon enemmän mitä (entisen koulun) erityisopettaja pojalle koko ajan povaa. Laitokseen vaan, ei tule koskaan selviämään omillaan, ei kuulu peruskouluun, koska ei tule koskaan selviytymään oppimääristä.

Neiti taas... No, pääsi luokaltaan, on oppinut lukemaan eikä joutunut jäämään pois kuin yhdeltä pyöräretkeltä. En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ei kukaan tiedä. Vaikea luonne, kuulemma. Enpä olekaan huomannut. Siksi kai kannatti istua taas muutama tunti kuuntelemassa sitä samaa rutinaa palavereissa.

Miinustuntirajat paukkuvat töissä mennen tullen. Ensi viikolla saankin käydä selittelemässä sitä esimiehelle. Kun ei vaan pysty, pitäisi kai hakea virkavapaata lasten kouluvuosiksi, että saisi ne hoidettua kunnialla.
Huippupäivä: pääkaupunkiin piti ehtiä aamupalaveriin, lähtö kotoa ennen seitsemää, lapset hoitoon (mies sentään lähetti koululaiset) palaveri puhelimessa x3, hankalaa kun ei ole koko toimistoa autossa mukana... Ekalla lapsella hammaslääkäri kymmeneltä, toisella tunti sen jälkeen, haku koulusta - pellonlaidalta osa-aikaeläkeläinen pelasti, vaikkei edes meinannut löytää hammaslääkärin paikkaa.
Ja kokousta pitkin päivää, kunnes taas matkalle. Puhelinpalaveria x jotain, kotona kuuden jälkeen, ei sentään ihan kellon ympäri. Ja tästä ei yhtään tuntia saldolle... Nykyisillä bensanhinnoilla ei edes kilometrikorvaukset pääse tilille kasvamaan korkoa, kun viettää pari tuntia ajaen 20km/h.

Sinappituubi on ihana. Poika puhuu kuin papupata. Muropaketti on ihan salaa varkain varttunut tulevaksi eskarilaiseksi. Osaa kirjoittaa nimensä ja on jo löytänyt elämänsä ensirakkauden. Pitäisi saada jostain revittyä yksityistä aikaa pojan kanssa, mutta tuntuu, että joku muu aina tarvitsee enemmän, akuutimmin, heti.

Eilen ehdittiin vihdoinkin repiä uima-allas auki. Kolme mädäntynyttä myyrää, yksi elävä sammakko. Yön allaspumppu ryki ja köhisi, aamulla odotti kirkas vesi. +16 astetta, ei mikään huippulämpö. Muropaketti jo kävi uimassa, ja Neiti. Sinappituubi huutaa laiturilla Muropaketille, ei saa mennä veteen, älä putoa, tule pois!

Sisällä ei ole tilaa millekään, onneksi koulu loppui, niin sain tunkea reput piiloon odottamaan syksyä, eikä enää ole jokailtaista stressiä siitä, löytyykö puhdasta pöydänkulmaax2 läksyjen tekoon (ei vierekkäin eikä vastapäätä) tai onko kaikille puhtaat pitkikset ja kalsarit... Kotona saavat olla rikkinäisilläkin vaatteilla, kun en ehdi korjata. Sinappituubin hoitaja palautti pojan päikkärivaunut, ovat kuulemma ihan turhanpanttina jo, kun poika nukkuu sisällä. Eikä mahdu vaunuihin.
Olihan siinäkin tekemistä, että yritti ne saada johonkin menemään, pellon toiselle laidalle ne sitten huolittiin. Vaikkei meillä olekaan tarvetta, niin en niitä viitsisi poiskaan heittää.

Seuraavaksi tiedossa grillausta (tänään ei olekaan talkoolaisia kestitettävänä) ja yhdistyksen kokous. Ei jaksaisi, kumpaakaan. Eilen nukahdin istuvilleni pöydän ääreen kesken päivän, könysin sohvalle Sinappituubin viereen, ja samantien piti mennä jo pihalle takaisin. Olin kuulemma nukkunut tunnin, ja lapset olivat kieltäneet herättämästä minua.

No, kunhan en nukahda rattiin enkä seisaalleni.

Räkättirastaiden poikaset pomppivat jo pitkin pihaa, eivät osaa vielä lentää. Niitä on paljon, räksiä siis, ei pelkkiä poikasia. Jostain syystä tulee aina hirveä nälkä, kun niitä katselen...

Ai niin

2011-05-03T17:46:00.000+02:00

Pyykinpesukone on rikki.

Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä

2011-05-03T17:30:00.003+02:00

Miehellä on iltavuoroviikko. Olin tänään koko päivän palelemassa ulkona, maksimilämpötila taisi olla kuuden asteen tienoilla ja lunta leijaili ilmassa.
Lapsia hakemaan. Muropaketi oli taas hauskalla tuulella, joopa joo. Karkasi päiväkodin pihassa pariin kertaan, vielä uudestaan portilla. Olipa hauskaa siinä yrittää saada poikaa kiinni, kun Sinappotuubi oli kainalossa - kun pikkupojan laski maahan, karkasi hänkin.
Yhden lapsen nouto päiväkodista kesti sittn vartin. Sitten se kertaa kolme, koiran haku ei kestänyt kauaa, kun oli innokas lähtemään kotiin.

Matkanvarrella onnistuin kastelemaan tienposkessa postilaatikolla seisoskelleen serkkupoikani kuraan, kun sattui olemaan siinä kohtaa jumalaton routalilli. Ou jee. Saan taas varmaan kehuja.

Neiti ei suostu tekemään läksyjään, eilen sai ne valmiiksi varttia vaille yhdeksän. Saa nähdä, mikä tänään on tulos...

Muropaketti huusi koko matkan kotiin, paitsi että nukahti portilla, heräsi sitten autossa kun kannoin tavaroita sisään ja huusi räkäparkua vielä vartin. Koira halusi mennä suoraan naruun, mitä se ei ole KOSKAAN tehnyt.

Huomiseksi klo 17.30 pitäisi olla valmiina paketti neitin kaverille synttäreille. Torstaina on ensin päiväkodin äitienpäivätilaisuus ja sitten heti perään koululla vastaava. Onneksi miehen isä lupasi ottaa pikkupojat hoitoonsa siksi aikaa, että saan myös mummun mukaan sinne. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä hakea oma mummoni eli lasten isomummo kaupungista mukaan. On pyytänyt nähdä lapsia nyt vielä kun näkee, kaihi on vienyt näkökykyä reipasta vauhtia. Eivät suostu enää leikkaamaan, molemmat silmät on operoitu parin vuoden sisään. Lehtitilauksen lopetti, telkkaa vieä katsoo (hankittiin iso littana tv, siitä näkee vielä jotain). Saa nähdä, kuinka kauan pärjää yksin, kun joutuu nyt vasta opettelemaan sokean elämää... Ikää on kuitenkin vasta vähän päälle 80, ja muuten kunto on hyvä ja päänuppi pelaa kuten tähänkin asti.
Mutta niinhän se on, joku paikka jossain vaiheessa kuitenkin pettää. jos ei pää, niin sitten korvat tai polvet tai silmät. Tai sydän.

Entisen naapurin vaimo kuoli tuossa joku aika sitten. Surullista. Kohta ovat menneet kaikki lapsuuteni aikuiset, suurin osa sukulaisista on jo mennyt, ja nyt näitä vanhoja kyläläisiäkään ei enää ole...
Onhan tänne tilalle tulleet uudet ihmiset, lapset ovat jääneet tänne, aikuistuneet. Lapsuuteni "pojat" alkavat olla jo kaikki täyttäneet viisikymmentä, kohta kuusikymmentä. No jaa, kyllähän minuakin peilistä tuijottaa äreä keski-ikäinen akka.

Tuossa naapurissa on kaima kesäasukkaana, hän alkaa olla jo myös huonossa kunnossa. Miehensä sitä suree miehelle, ei ole enää vaimosta kaveriksi mökin töihin, kun unohtaa, mitä oli tekemässä. Eikä enää jaksakaan, voimat ovat huvenneet. Ei se opettajanakaan olo suojaa aina, näköjään.

Olisin halunnut ruikuttaa miehelle. Ei sitten, tyhmät matkapuhelinlinjat.

Väsy viesti

2011-04-08T19:56:00.003+02:00

Tämä kevät on kyllä ollut tooodella väsyttävä. Lapset ystävällisesti ovat torpanneet yritykseni nukkua edes 6 tuntia yössä. Illalla valvoo kaksi ja aamuyöstä herää yksi, ja kun tämän aamukukkujan saa nukkumaan, herää se neljäs.
Ja univaje kyllä näkyy. Töissä on ollut veto poissa, kotona on ollut veto poissa. Vielä se reissu tähän väliin ja neitin kaverisynttärit, niin olisin ollut jo kypsää kauraa lomalle.

Vaan eipä ole lomaa ei. Kesällä sitten, tein jo lomahakemuksen, mutta sen hyväksyntä tulee sitten toukokuuksi. Onhan noita töitä, on alkanut jo kerääntyä pöydän kulmalle, kun ei vaan ole jaksanut. Ja kotona sen vasta huomaakin! Onneksi mies imuroi, siihen minusta ei enää ole. Tulen töistä kotiin, syötän hunnilauman, käytän koiran pissalla, vahdin lasten läksyt ja käytän koiran uudestaan pissalla. Sitten yritän kömpiä nukkumaan, huonolla menestyksellä. Eilen sentään pääsin nukkumaan puoli yksitoista, ihanaa! Mutta Sinappituubi sitten herätti kahdelta, ei ollenkaan ihanaa. Nukahdin sitten olohuoneen sohvalle puoli viiden aikaa herätäkseni siihen, että myös Muropaketti oli könynnyt ylös ja tappeli pikkuveljensä kanssa siitä, mitä filmiä katsovat... Lopulta löytyi yhteisymmärrys, kello oli jälkeen viisi, ja kuvittelin, että saisin vielä nukuttua. No ei, kello kun soi varttia vaille kuusi, niin olin juuri ehtinyt torkahtaa. Siinä sitten horteessa kohmoilin menemään, käytin koirankin pihalla ja vasta aamupalaa syödessäni tuli mieleen, ettei se koira edes pissannut.

Tällä viikolla olen kolmena aamuna palannut matkalta takaisin hakemaan kotoa, kännyköitä, lasten vaatteita... Pitkällä reissulla oli pakko pysähtyä herättelemään itseään useammin.
Bensaa sentään muistin ostaa, nyt ostan vain 98E:tä. Ostin viinabensaa, mutta se jäi siihen, kun auto jäi pihaan. Eipä ajotietokone osannut laskea kulutusta, ja näytti vielä 70km ajomatkaa, kun tankki oli tipaton.

Huomenna on tiedossa lumitalkoita, pellon toisesta reunastakin lupailivat tulla ja tuoda grillimakkaroita mukanaan. Vännään salaattia, lasagnea ja muistin jopa ostaa leipää ja vettä.
Kaivoon sitten meni sulamisvesiä, täytyisi saada noiden kahden ylimmän renkaan väli tiivistettyä. Kaivon viereenhän oli istutettu poppeli, tuo jokaisen kaupungin vesi- ja viemäriosaston kauhistus... Poppeli kaadettiin melkein heti, kun olimme tänne muuttaneet, mutta johan se jotain vahinkoa oli ehtinyt tehdä. Pikkasen varmaan on tuo ylimmäinen kaivonrengas sitten liikahtanut juurihoidon yhteydessä. Omaa mokaa on mukana enemmänkin, kaivon yläpuolella pihassa on ollut trampoliini koko talven paikoillaan, 70cm lunta siinä kasassa ja nyt se sitten suli kahdessa päivässä! Pakkohan ne vedet on johonkin mennä...
Täytyy tyhjentää kaivo (tällä hunnilaumalla se ei ole mikään ongelma) ja putkistot ja etenkin lämminvesivaraaja.

Sorataival on lähes kokonaan lumeton. Routa siitä ei ole vielä sulanut, nyt siinä on vain noita pintakerroksen sulamiskuoppia. Kyllä ne routavauriot tulevat, veikkaan, että ainakin kertaalleen joutuu tien laittamaan poikki korjausten vuoksi. Ja painorajoitus tulee ihan kohta, saakohan sen juhannuksena pois?

Kevät keikkuen tulevi

2011-04-03T14:34:00.003+02:00

Jossain päin Suomea. Ei ole meillä näkynyt.
Lunta on ennätysmäärä, koskaan aikaisemmin ei ole uima-allas ollut kokonaan lumen alla (ts. hanki on laitojen yli). No, ei ole vielä laitettu painorajoituksia teille, kun ei ole vielä tiet sulaneet, eipä näy vielä routavaurioita.

Kävin työmatkalla oikein ulkomailla, piti hankkia passikin sitä varten. Ei EU:n sisällä passia tarvitse, mutta kun vanha passi oli tosiaan vanha ja henkilöllisyystodistusta ei ole. Ajokortti ei henkkarista käy, ja vielä vähemmän, koska se on katki. Ja poliisille ei kelpaa kuin käteinen tai siruton kortti, ja minulla ei sattunut olemaan käteistä ja kortissakin on siru, niin jäi sitten se ajokortti uusimatta. Passikuva oli kyllä niin karmea, että on ihme, jos tullivirkailija siitä minut tunnistaa. En ehkä sitä haluaisi ajokorttiini...

Kotona olivat pärjänneet reissun ajan hienosti. Eipä kai kukaan edes huomannut, että olin pois. Kolme lasta neljästä oli nukkunut lapsenvahdin kainalossa sohvalla yöt, ja lapsenvahti oli kuulemmma tehnyt parempaa ruokaa kuin minä. Ainakin mies oli sitä mieltä. No, kai palkkansa eteen sitä moni tekeekin parastaan...?

Minulla ei ollut kovin kivaa. Tai no, siis illanvietot olivat hauskoja selvinpäinkin (enemminstö ehdottomasti oli selvinpäin tai ruokaryypyn voimalla), työasiat edistyivät enemmän kuin kokouspäivien määrä oli ja tapasin veljenikin ihan vahingossa, vaikkei ollut tarkoituskaan. Mutta olen Lintusten kuoleman jälkeen järjestelmällisesti kieltäytynyt pidemmistä kuin yhden yön yli reissuista. Oli ikävä kotiin jo ennen lähtöä, ja yksinään yöt hotelleissa ovat minulle kyllä tuskaa. En nuku, mutta saan niskani jumiin ja selän kipeäksi. 800mg buranaa ei tunnu missään, kun päätä alkaa särkeä niskajumin vuoksi...

No, lapsenvahti ei kuitenkaan järjestänyt neitille kaverisynttäreitä, joudun ihan itse ne järkkäämään. Kohta täytyy laittaa kakku paistumaan uuniin, huomenna sen ehtii täyttämään, jos vaan ehdin jossain välissä käymään kaupassa tykätarpeita ostamassa...

Sukulaisia sitten paapottiin taas kolmena eri viikonloppuna, alkaa jo huumori loppua näiden synttäreiden ja muiden juhlien kanssa. Vuodenvaihteen synttäri-ja juhlasuma on jo ihan tarpeeksi... (Muropaketin synttäreitä kahtena viikonloppuna, sitten on joulu, sitten on uusi vuosi, sitten esikoisen synttäreitä, appiukon synttärit siinä välissä, miehen synttärit...)No, kesällä onkin sitten vain muutamia juhlia, ja syksyllä ei yhtään.

Pepperonipitsaa on tilattu, ja olutmakkaroita (mitähän niiden kanssa tarjoilisi, kun ei ole röstiperunoita eikä sauerkrauttia).

Hamsterisaldoa

2011-03-03T10:18:00.006+02:00

Lankahamsterit sujuivat osaltani paremmin kuin suunnittelin. En ostanut lankaa, sain alablogini raportoinnin pysymään hanskassa ja ehdin kutoa yllättävän paljon.

Kahden peittotilkun lisäksi virkkasin esikoiselle istuinalustan rusettiluisteluun. No, niitä ei pidetty (pakkasta -27) mutta alusta on tehtynä, jos joskus tarttee. Pitäisi kuulemma tehdä neitille sydämellä varustettu. Sitten parit tumput, neitille kaulaliina ja tunika.

Istuinalustan virkkasin nelinkertaisella langalla, ruskeaa huopasta ja kaksinkertaista valkoista hahtuvaa ja niiden lisäksi sitten muita lankoja. Koukku taisi olla kasi? Eipä tuo kuvio erotu kovin selvästi, mutta ajatushan se tärkein on?

Hukkasin rukkaseni työmatkalla (no, ne löytyivät myöhemmin) ja tuli akuutti tarve lämmitykselle. Muistelin vuosi sitten tekemiäni lovikkatyyppisiä tumppuja ja tikuttelin itselleni samantyyppiset, lankana Novitan Polaris ja Laura.

Tumpuista tuli vähän turhan leveät 24 silmukalla... Tein neitille vastaavat valkoisesta Polariksesta ja vaaleanpunasävyisestä Laurasta, 20 silmukkaa leveinä. Koska neiti oli kipeä ja surkea, kudoin vielä kahdesta kerästä Teddyä hänelle kaulaliinan, siitäkään nyt ei ole kuvaa, mutta ahkerasti sitä on käyetty joka päivä sisällä ja ulkona. Oli kuulema koulussa tullut sanomista, kun pojat eivät uskoneet, että äiti on sen kutonut, oli kuulemma ihan varmasti kaupasta ostettu...

Hamsterikuun tärkein tavoite oli saada neitille tunika Samoksesta. No, Samosta ei ollut kuin 300g, ja tiesin, että se ei riitä. löytyi sitten valkoista Brillaa (Butterflyn edeltäjä, ja sekin on siis jo lopetettu lanka). Neulejälki on kamalaa, pitäisi saada pistettyä pesukoneeseen tuo tunika, mutta kun se on neitin päällä koko ajan. Ihan noin reilu se ei ole, hihansuut rullaavat ja tuossa ne on oiottu. Neitin ohjeiden mukaisesti tehty, leveät hihansuut ja vähän levenevä helma. Elämäni toinen raglan, ja sekin ihan omasta päästä.

Nyt hiihtolomaan kuuluu silmätulehdusta ja silmätippoja, pulkkamäkeä ja puuronkeittoa. Lasten lempiruokaa on mannapuuro, mutta kaurapuuro menee ihan sujuvasti, samoin ruispuuro... Vielä kun saisi siivottua, niin hyvä olisi.

Oletteko huomanneet...

2011-02-18T08:35:00.002+02:00

Että pakkasta piisaa? -37 astetta tänään.
Ekaluokkalainen valitti eilen päänsärkyä, kun hain iltapäiväkerhosta. Kotona mittaisin kuumeen, oli vähän alle 38. Aamulla jo 38,6. Ihan hyvä, nimittäin nythän on täysikuu. Sinappituubi heräsi puoli kolmen maissa ja nukahti sitten puoli kuudelta. Kelloni soi varttia vaille kuusi...
Mies sanoi menevänsä käynnistämään autoni, että pääsemme sitten jo valmiiksi lämminnellä koslalla liikkeelle. ja pah, eihän tuo osannut saksalaista insinöörityön ihmettä pakkasella käynnistää... Että jäätiin sitten kotiin, esikoinen tosin joutu menemään isänsä kyydillä taksille ja kouluun, ei ollut oikein riemuissaan.
Soneralla ei ole taas tänään verkkoa meillä, yritin pomolle soittaa. Soitin kotipuhelimesta, eipä vastaa pomo puhelimeen, jouduin sitten jättämään viestin vastaajaan. En tykkää, kun en tiedä, koska pomo tuon viestin saa, itselläni menee joskus useampi päivä, että vastaajan viesti tulee kännykkään! Yritin soittaa entiselle sihteerille, mutta eipä hänkään ollut vielä puhelimen kanssa liikenteessä, täytyy yrittää soitella vielä lisää...

Tämän päivän ohjelmassa sitten ryytyneen koiran viihdyttämistä, talon lämmitystä, kahden tappelevan lapsen kuuntelemista, ja auton varovaista käynnistelemistä, pitäisi päästä ruokakauppaankin.

Tekeleitä ja tempauksia

2011-02-08T20:56:00.006+02:00

Lankahamsterit on edennyt kohdallani oikein hyvin, suorastaan suunnitellusti. Yhden peittotilkun olen saanut valmiiksi, ja se jopa luetaan hamsterityöksi (tai itsehän sen merkkaan mukaan, kun apuemännöin ykkösblogia).

Noita tilkkuja on näkynyt aikaisemminkin, neidin punasävyiset ovat jo valmiita. Näiden sinisten lisäksi sitten vielä tarttisi tehdä kuulemma mustat ja vihreät peitot. Ou jee, nytkin on ranne ihan sökönä.

Helmikuun aluksi sain valmiiksi esikoiselle Samoksesta raglanin. Omaa suunnittelua, silmukkamääriä taisin oikein mallitilkun kanssa laskeskella! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a.
Vartalossa 140s, hihoissa alkuun 40 ja siitä sitten lisäilin.

Nyt työn alla pitäisi olla neitille Samoksesta paita, mutta neiti valkkasi mukaan myös ikivanhaa Brillaa (taisi olla Butterflyn edeltäjä ja sekin on jo lopetettu lanka, ai niin, niinhän Samoskin on). Täytyy kehitellä jotain, josko Ullan ylösalaisinneuleesta olisi jotain jelppiä.

Vuffe on ollut rasittava. Kylällä on narttu juoksussa ja tuo poikaparka on volissut ja huutanut ja melskannut kaksi viikkoa eteisessa ja pihalla portilla. Pahuksen suuntavaisto ja koiran ylikehittynyt hajuaisti, tuo suunnisti 5km päästä suoraan sinne tyttökoiran pihaan - siis linnuntietä 5km, tietä pitkin oli ehkä 8-9km. Umpimettää linnuntietä. No, uni sitten taas illalla maittoi.
Nyt alkaa jo helpottaa, Sinappituubi leikittää Vuffea ja koira yrittää tajuta, että mikä on homman nimi...

Koska tänään oli taas pitkästä aikaa aivan hirveä lumimyräkkä, niin tottahan minä sitten ajelin taas sata kilometriä yhteen ja sata toiseen suuntaan. Mielestäni keli ei ollut mikään hirveän kehno, ei sitten kun päivä alkoi kahdeksan jälkeen valjeta. Näkyvyys oli ihan hyvä ja isot tiet olivat hyvässä kunnossa. Eikä kukaan pakota kaahaamaan, ajelin kahdeksaakymppiä ja sillä vauhdillakin ehti hyvin perille, kun varasin tarpeeksi aikaa.
Lumimäärä vaihtelee eteläisessä Suomessa aika paljon paikkakunnittain. Helsingin seudusta nyt ei kannata mitään puhua, sääliksi käy aurakuskeja, kuorma-autoilijoita, traktorikuskeja ja linkomiehiä. Edellisellä kerralla kun pääkaupungissa kävin, jalankulkija sai lumet päähänsä ja kuoli. No viimeksi kun kävin, niin joku kaatui/hyppäsi metron alle. Ja noita ennen taisi joku hypätä junan alle... Viimeisen kokouksen pyysin videopalaverina.

Ei sitten löytynytkään hyvää kuvaa noista lumiroippeista. Ensi talvena tuolla nurkalla ei taatusti ole tuollaista roipetta, rännit on revitty pois ihan tarkoituksella. Tien puolella roippeet yletti melkein alapuoliseen kinokseen asti, eli lastenhuoneesta ei nähnyt pihalle. Piti sieltä sitten vähän putsailla parempaa näkyvyyttä. Ja meillä on vain vähän lunta.

Meillä on neitin koulun rehtorin kanssa hieman erimielisyyksiä siitä, mihin olen antanut luvan ja mitä rehtori voi itsekseen päättää. Sain tänään hyvin kärttyisen puhelun, eikä mokoma tervehtinyt koulun pihallakaan. Pah, kun keskustelemalla asiat eivät näköjään ole hoituneet, niin pakko sitten yrittää muuten. Ikuinen leima otsassa.

Hamsterikuu

2011-02-07T21:27:00.003+02:00

Nyt on menossa perinteinen Lankahamsterit-tempaus. Itse ilmottauduin apuemoksi, ja päädyin Lankahamsterien ykkösiin.
Koska en ehdi edes ajatella välillä (ja sen huomaa lopputuloksesta), niin asetin itselleni kunniakkaan tavoitteen toimia apuemona ilman, että ostan lankaa. Ei pitäisi olla kauhean vaikea tavoite, viimeksi ostin jonkun kerän ehkä marraskuussa? Lokakuussa? Ei hajuakaan.
Ennen helmikuuta alotin esikoiselle raglania, sain sen viime viikonloppuna vihdoin valmiiksi. Ranteet rutisten sitten väänsin sitä, kun halusin päästä aloittamaan helmikuun puolellakin jotain...

Töissä on vaan lisääntynyt junamatkustaminen, tämän viikon sentään vietän perinteisesti auton ratissa huristellen ympäri maakuntaa. Taidan olla kohtalaisen iloinen perjantaina iltapäivällä, kun pääsen kotiin kotimaanturneelta...

Elämä on tätä nykyä pelkkää pyykkäystä, läksyjen kuulustelua, läksynteon vahtimista, ruuanlaittoa, tiskausta. Välillä voi vaihtelun vuoksi maksaa vähän laskuja, ja sitten taas lisää. En tajua, miten niitä voikin aina riittää, kun koko ajan saa olla nettipankissa naputtelemassa. No, tammikuu on aina ollut kaikkein pahin laskukuukausi, kun kaikissa vakuutuksissa osuu eräpäivä tammikuulle, tv-lupa, kaikki lehtilaskut...

Olen taas hukannut jonkun koulusta tulleen lapun, hoidosta tulleita lappuja en enää muista ollenkaan. Täytynee laittaa opettajalle viestiä, että mitähän pitikään muistaa ja milloin. Ja paljonko se maksaa.

Ai niin, lunta piisaa. Tälle viikolle luvattiin pakkasiakin, kunhan ensin se 20 senttiä uutta lunta on satanut. Ja minä tietenkin suuntaan saksanihmeen nokan sinne sakeimpaan pyryyn. Jiiihaa!

Samaa rataa

2011-01-25T20:23:00.004+02:00

Syksyn flunssa-köhä-tautiputki on lusittu. Nyt on menossa kuume. Sitä on liikkeellä. Esikoisen luokasta 50% oli tänään sairaana, plus opettaja. Viime viikolla vain kolme oli poissa. Esikoinen on siis sairastanut jo, kuopus sairasti pikana viikonloppuna ja nyt on Muropaketti kipeä.

Syksy meni köhiessä, sitten ilmestyikin eteen joulu. Ihan yllättäen ja pyytämättä, eihän se ole kuin kerran vuodessa!
En sitten ehtinyt joululahjoja väsäillä. En, vaikka mies hienosti kiertäen ja ihan suoraankin sanoi, että uusia villasukkia olisi tarvis. Kudoin ne sitten joulun jälkeen, kun oli kolme viikkoa lomaa. Sitten kudoin vielä toiset, synttärilahjaksi. Että jos nyt riittäisi ensi jouluun asti? Sukkaputki jäi päälle, kudoin parit keskenjääneet sukkaparit valmiiksi ja yhden tyhjäkäyntisukan valmiiksi. Se saa parinsa ehkä joskus. Pari vaakatilkkuakin tuli tikutettua, toinen olikin ollut kesken jo melkein vuoden.

Lastenhuone raivattiin Muropaketin syntymäpäiville, eli se on ollut jo yli kuukauden inhimillisessä kunnossa. Jopa lattiaa pystyy imuroimaan... Mies osti uuden tietokoneen, ja joululahjaksi lapsille ostettiin uusi littana näyttö (mies otti vanhan littunäytön autotalliin itselleen). Kun saatiin halvalla - valkoinen näyttö oli huomattavasti halvempi kuin sama mustana!

Esikoisen pitkä odotus palkittiin, kun Little Big Planet ilmestyi mustana päivänä. Lintusten synttärit vietettiin kylpylässä polskien, ei haitannut, vaikka esikoinen oli kuumeessa vielä aamulla. Sinappituubi hyppi rohkeasti suoraan uppeluksiin (kellukkeiden kanssa sentään) ja nieli litratolkulla vettä. Ei riittänyt se, että juostiin viiden minuutin välein pissalla, poika puklasi litran vettä sitten. Eipä paljoa menoa haitannut. Neiti ui todella hyvin, ja esikoinen on jo varma uija ja sukeltaja. Muropaketilla meni taas aikaa rauhoittua ja innostua, mutta nyt lämmittelyvaihe kesti vain puoli tuntia, viimeksi taisi roikkua kaulassa yli tunnin...

Neiti on oppinut lukemaan, ihan oikeasti. Helpotus, jospa opettaja olisi edes hetken hiljaa. Johan tässä on kaikenlaista saatu kestää opettajan takia. Jospa nyt olisi edes hetken rauhallista...

Sinappituubi on ihana. On hauskaa nähdä, kuinka hän on jo selkeästi omilla aivoillaan ajatteleva itsenäinen yksilö, ei enää vauva. Ja se on kovin surullista, meillä ei ole enää vauvaa. Vaipat pakkasin pois joulusiivoa tehdessä. Meillä ei ole enää vauvaa...

Muropaketti täytti viisi ja sen kunniaksi halusi, ettei hänellä olisi enää ihania kiharia. Parturiin jäi ne ihanat kiharat, ja sitä alkoi puolentoista kuukauden kiukuttelu/pelko/kränäkausi. Olisi saanut jäädä vaan ihanat kiharat, niin olisi helpompaa.
Nyt alkaa jo helpottaa, vaikka vessaan ei voikaan mennä yksin. Nyt ei sentään kilju kauhusta, jos joku erehtyy sanomaan ei.

putki jatkuu

2010-10-19T20:39:00.003+02:00

Kahdeksan viikkoa köhitty, kaksi antibioottikuuria. Kahta eri avaavaa lääkettä, jotka molemmat yrittää hukuttaa mut sisäkautta, en siis käytä kumpaakaan. Mä olisin tosi huono astmapotilas.

Lapsilla ollut tähän mennessä vain silmätulehdukset, korvatulehdukset ja yskänuhakuumeet. Ei mahatautia, esimerkiksi.

Esikoisella menee koulussa hyvin. Opettaja on fiksu ja esimerkiksi koulun keittäjä (keskuskeittiön pääemäntä) on mukava ja yhteistyöhaluinen, esikoisella on ikioma ruokalista. Ja hän SYÖ! No juu, annos mahtuu joskus ruokalusikkaan, mutta se on ruokalusikallinen enemmän sekin kuin ei mitään.

Nyt Neiti on kaiken pahan alku ja juuri ja syntipukkikin vielä, jokuhan sellainen aina pitää olla. Onneksi on syysloma, ja onneksi tai pahaksi onneksi on elämässä enemmänkin ressiä, niin en jaksa repiä peliverkkareitani koko ajan.
Mutta esimerkiksi se, että Neiti ei osannut lukea syyskuun puolivälissä, kun koulua oli ollut viisi viikkoa, josta neiti oli viikon sairaana kotona, oli erittäin huolestuttavaa. Että kun ei VIELÄ osaa lukea, ekaluokkalainen.
Miten muistaakseni ennen sentään odoteltiin jouluun asti ja sitten vielä kevääseen...?

Pikkusisko tulee huomenna hakemaan Muropaketin ja esikoisen hoiviinsa pariksi päiväksi. Mä saan sitten ihan oikeasti melkein vapaata, kun kotona on vain kaksi.

Tavoite syyslomalle: saada pestyä kaikki pyykit niin, että arjen voi aloittaa taas puhtaalta pyykkikorilta.

Syyskuu

2010-09-23T12:48:00.002+03:00

Aika kiitää, minä en.

Kesäloma meni. Olihan se, ensin Sinappituubin vesirokko, sen jälkeen olin itse flunssassa viikon, sitten kukin perheenjäsen vuorollaan taudissa. Sitten alkoikin jo työt, ja heti viikon jälkeen alkoi uusi tautikierre. Itse kaaduin melkein suorilta jaloilta keuhkoputketulehduksen/keuhkokuumeen takia ja yskää sitten riittää ja riittää, kolmatta viikkoa joku rassaa pulloharjalla keuhkoputkia. Että saattoi se tosiaan olla keuhkokuumekin, samanlainen se silloin oli keuhkokuvista diagnosoituna. Nyt ei otettu kuvia, kun hoito oli joka tapauksessa sama: antibioottia peukalonpään kokoisina pillereinä 3xvrk. Samalla annoksella niitä syö satakiloinen työkaverinikin keuhkokuumeisiinsa. On muuten sairaalassa lääkärit tarjonneet hänelle eläkepapereita, kun nuo keuhkot eivät tunnu töitä kestävän.

Nyt viimeisen viikon lapsilla on ollut silmätulehdus ja pientä lämpöä, siis 37,8. Todella ärsyttävää - mukuloita ei voi viedä hoitoon eikä laittaa kouluun, mutta ovat kuitenkin ihan pirteitä ja jaksavat kyllä tapella keskenään ja kiukutella kuorossa. Huoh.
Kyllä saa nää lapset oikein aurinkoisen lapsuuden.
Tänään kotona ovat vielä esikoinen ja Muropaketti. Huomenna mun olisi pakko mennä töihin, tai tulee palkaton vapaapäivä. Toisaalta olin viime yön kuumeessa itse, ei kauheasti jaksaisi raahautua töihinkään. Tai no, siellä saa koomata mukavassa ergonomisessa työtuolissa eikä kukaan kiukuttele vieressä. Kun puhelinpäivystysviikotkin menivät sairastellessa...

On jäänyt pakolliset kokouksetkin väliin tässä, enkä jaksa kantaa huonoa omaatuntoa. Stressistähän nää sairastelut mulla johtuu, ja se stressi ei poistu vielä vähään aikaan - en itse pysty siihen vaikuttamaan enää tämän enempää...

Uimakausi loppui viikossa, ensin vesi viileni 25 asteesta 20 viikossa, sitten viikossa putosi toiset viisi astetta. Tylsää, koska uinti on kuitenkin kivaa, kaikki lapset tykkää ja siinä saa hyvin noiden energiaakin purettua, eivät ihan niin paljon tappele keskenään.

Läppäristäni ovat kadonneet kokonaan m-nappula, sekä numeronäppiksestä 4, 1 ja nolla. Ärsyttävää sekin, laskuja maksaessa täytyy naputella numerot kirjainten yläpuolelta.
Olenkin kunnostautunut tässä laskujen maksussa. Ensin tuli ilmoitus, että lähtee perintään päivähoidon maksu. WTF?! Kaivoin laskun esiin, olin todellakin maksanut sen. Väärällä summalla. Jeejee. piti maksaa summa XYZ€, olinkin maksanut XZY€.
No ei se mitään. Seuraavaksi yritin maksaa videokerhon laskua. Täytyy saada tuplavarmennus, huuteli nettipankki. ? Tarkistin mitä olinkaan näpytellyt, joo. Ei mulla kyllä olisi ollutkaan tilillä 23045€. Sain jostain peruttua tuon maksun. Odottelen, että mitähän seuraavaksi mokaan...

Pienemmän kummipojan syntymäpäivätkin olisivat kohta, mutta ei tällä tautiperheellä taideta uskaltaa lähteä...

Käsitöitäkin

2010-08-08T10:24:00.003+03:00

Vaikka viime ajat ovat menneet lähinnä hikoillessa ja uidessa, olen yön hiljaisina tunteina saanut nitkutettua (ja ommeltua yhteen!) pari tuotosta.

Kovasti sävy sävyyn näköjään tällä kertaa. Sackboy esikoisen hartaasta pyynnöstä (eipä ole kuin vajaa vuoden pyydellyt...) ja Liehuhelmainen tunika Novitan ohjeella. Olipas hassut liehukkeet, mutta tulipahan tehtyä.

Tunikaan meni lankaa 297g, Ecolin, Lammyn lankoja Anttilan markka-ajoilta. En minä niitä lankoja turhaan jemmaa, kyllä niille käyttöä tulee. Jossain vaiheessa. Ecolin, 68% puuvillaa, 32% pellavaa, 50g/105m. Vyötekin oli ilmeisesti kierrätyspaperista tehty. Pari kerää jäi vielä, niistä saattaa joskus tulla jotain.

Sackboy on SimpleKnittingin ja Sun-lehden yhteistyötä, jos oikein ymmärsin, ohje löytyy pdf:nä. Helppo, sormien näpräämisessä meinasi mennä hermot. Lankana käytin seiskaveikkaa, ohuempaa kuin ohjeen lanka, mutta kun väri oli juuri oikea.
Näitä ilmeisesti joutuu tekemään useammankin, neitille on tulossa valkoinen. Muropaketi ei ole vielä päättänyt, minkä värisen haluaa.

vesirokko

2010-08-04T20:09:00.003+03:00

Sinappituubilla on vesirokko.
Kesäloma alkoi, ja pojalle tuli näppylät.
No, hyvä että nyt eikä esimerkiksi armeijaiässä.

Ihme, ettei ole pahempia vahinkoja sattunut, kun lapset tappelee keskenään. Eivät vaan tule toimeen. Kukaan. Sinappituubi puree, jokaisella isolla sisaruksella on hampaankuvat jossainpäin. Muropaketilla takapuolessa. Jee. Onneksi on loma ei tartte selitellä.

Oli kuuma. Niin kuuma, että ei jaksanut mitään. Töissä oli vielä kuumempi, tietokone väsy eikä toiminut. Mun pitäisi kuulemma saada usi kone, nykyinen on jo poistomallia muualla virastossa. No sepä kiva. Koskahan sitten saisin sen uuden?
Uuden kännykän jo sain, kun vanha ei enää toiminut.

Olen kutonut Sackboyta, Tai säkkipoikia, nyt jo toinen on työn alla. Itselleni väännän tunikaa, siitä tuli kummallinen, mutta kun netistä olen yrittänyt niitä tiirailla, niin kummallisia ne on kaikki. Pah.

Kuvia?
Pitäisi saada revittyä muistikortti pois kamerasta, kun kamera ei keskustele piuhan välityksellä läppärin kanssa. Ei jaksa.

Nyt on melkein kylmä, lapset haluaa uida 10x päivässä ja minun sietorajani veden lämpötilassa menee 23 asteessa. Nyt on 22. En tarkene, en. Nyt ne pomppii trampassa, paitsi Sinappituubi. Pikkuinen pelaa Sporea.

Piipaapiipaa poppaa mettä

2010-06-30T18:26:00.002+03:00

Näin pitkälle päästiin tätä kesää, ennenkuin tuli ensimmäinen metsäpalo. Olikin kunnon rykäisy, 4-5 hehtaaria paloi, lisäksi saman tien varressa paloi myös rankapino.
Eipä ole vaikea arvailla, miten tuli on saanut alkunsa. Sitä, kuka valopää on ollut asialla, ei tietenkään voida vielä sanoa. Toivottavasti selviää kuka oli, typerää tuommoinen.

Sammuttamassa oli useita yksiköitä, jopa rajalaitoksen helikopteri. Että ei ollut ihan pieni nuotio...

Sahrami1 - Hyttyset 0

2010-06-21T13:54:00.002+03:00

Väliaikatiedotus: Sahramissa ollaan hyttyssodassa jollain tavalla niskan päällä. Pihaahan on myllerretty aika lailla: Syksyllä serkupoika kaivoi kaikki ojat auki, laittoi muutaman salaojan ja varmisti kaikkien ojarumpujen toimivuuden (niitä vaihdettiin suurempiin). Nyt alkukesän aikana ollaan kaadettu pellon toisen laidan apuvoimien (ja traktorin vinssin) avulla talon vierestä puita. Ensin lähti pari vaahteraa ja hopeapaju, ja eilen kolme isoa mäntyä. Mäntyjä jäi vielä neljä, ja rykelmä vaikuttaa nyt todella muotopuolelta.
Valoisuus ja ilmavuus on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti, ja toiveena on, että nyt kun tuuli pääsee puhalteemaan pihassa, hyttysetkin pysyvät kauempana. Ja kun ojissa vesi virtaa eikä seiso, niin hyttysentoukkiakin olisi hieman vähemmän... Ja sitämyöden hyttysiäkin.

No, nyt tilanne ei siis ole yhtä paha kuin viime kesänä, jolloin lapset eivät juurikaan voineet ulkona olla. Koirakin on säästynyt pahimmalta, vatsanahka ei ole ollenkaan niin ruvella kuin viime kesänä.

Mutta toisaalta, vielä on kesää jäljellä...

Kesäkiireitä

2010-06-17T10:21:00.002+03:00

Kappas vaan, nythän on kesä. Hyttyset ovat hyökänneet Sahramiin, niitä vastaan on taisteltu niin suihkein kuin savuinkin. Tehokkaaksi on osoittautunut kohtalaisen uusi tulokas, Thermacell . Se on käryämässä koko ajan terassilla tai lasten keinun vieressä. Ei olisi keinuun paljon asiaa, jos ei olisi tuota...
Parasta tuossa on, että lisäpatruunoita ja karkoitetyynyjä saa melkein mistä tahansa, ei tartte mennä ostoshelvettiin tai maatalouskauppaan.

Koulu loppui, vihdoin ja viimein. Päätös ei oikein sujunut sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta kun ei ole noita vaihtoehtoja enää. Rehtori kun on päättänyt, että koulussaan koittaa onni ja autuus, kun meidän esikoinen lähtee sieltä pois.
No, syksyllä aloittaa sitten neiti samassa koulussa, että vähänpä iloa meidän pojan poishäätämisestä on.
Kuntakeskuksen pienryhmässä on kahdeksan poikaa, kuljetus pitäisi olla järjestynyt taksilla kuten tähänkin asti (eli siis ei järjesty?). Ravitsemusterapeutin kanssa on nyt sovittu, että poika saa syksystä lähtien oman ruokalistan mukaan erikoisruokavalion. Nyt pitäisi kesän aikana kehitellä sitten ruokia, joita tuo poika pystyy syömään ja jotka eivät kuitenkaan ole liian kalliita kunnan ruokahuollolle... Ei varmaan onnistu, että kerran viikossa poronkäristystä, kerran viikossa savustettua lammasta ja kerran viikossa savulohta...

Koulun päättyminen toi myös muutoksen lasten päivähoitoon. Kaikki kolme menevät nyt samalle perhepäivähoitajalle. Enpä ole tällaista helppoutta kokenutkaan koskaan, hoitopaikka on työmatkan varrella, kaikki lapset lähtevät aamulla innoissaan hoitoon ja ovat kiltisti koko päivän! Ja kun töiden jälkeen menen lapsia hakemaan, niin he tulevat kiltisti autoon eikä tarvitse jahdata ympäri pihoja!
Tämä on niin uutta ja ihmeellistä, että melkein tuntuu lomalta. Joka on vasta elokuussa...

Meillä piti olla koko kesän aikana vain yksi ainoa iltapäivä, jolloin on ohjelmoitua ohjelmaa. No juupa juu. Kesien kohokohta, sukupiknik, järjestetään samana päivänä. Ja pienemmän kummipojan pikkusiskon synttärit järjestetään samana päivänä. Kuka keksisi vielä lisää menoja? Mielellään klo 15.00 alkaen, sitä kellonaikaa ei ole vielä käytetty.

Kevään merkkejä

2010-04-27T18:16:00.002+02:00

Löytyipä muutama toimistotuoli tuosta tienvarresta. Ilmiselvästi kevät on tullut, kun kaupunkilaiset taas tyhjäävät varastojaan meidän maalaisten metsiin. On niin kätevää jätehuoltoa tuo, rojauttaa vaan lähimmän puskin taa kaikki.

Tiet ovat poikki. Serkkupoika oli kaivanut matkanvarrelta yhden pienen tienalituksen auki, ja siitähän oli sitten kiitettävä keko keskellä tietä. Tai no, oli se reunassa, ja hyvin saksalaisella insinöörityönihmeellä pääsi ohititse, kunhan serkkupoika oli saanut kieriteltyä sen putkenkin vielä pois tieltä. Olipa pyöriväinen putki, ei pysynyt kauhassa ollenkaan, vaan piti tönätä pois tieltä.

Uima-allas on sulanut, se suli viime yönä. Eilen iltapäivällä jääkansi peitti yli 3/4 altaasta, illalla oli jäljellä ehkä kolmasosa, ja aamulla allas oli sula. Ei, en todellakaan mene viikonloppuna uimaan. Mies on uhannut tilata kaminan lämmitystä varten, en ole vielä suostunut.

Lunta on enää ihan metsän reunassa, ojanvarressa. Vuffe käy innoissaan siellä möyrimässä, että eiköhän sekin pieni nökäre kohta sula pois.

Lapsilla on perjantaina naamiaiset. Eikä hajuakaan, mitä pistän niille päälle. Plääh, joka vuosi sama juttu. Pikkusiskon vaatetin naamiaisia varten 15 vuotta, ja edelleen ideoita ei ole.

Esikoisella on mennyt vähän paremmin, mitä nyt ajoi alikulkukäytävän seinää päin ja polkupyörä meni remonttiin. Ja nyt on kuumeessa, kun saatiin vihdoin pyöreä vanne soikean tilalle (ja kypärä oli päässä). Oma olokin tuntuu huttuselta, mutta tuskinpa tästä kuumeen puolelle heittää, olisi liian helppoa ja selkeää.

kotiläksyt

2010-03-31T13:17:00.002+02:00

Olen tämän viikon lomalla. Mistäpäs sen huomaa? No tietenkin siitä, että justiinsa tällä viikolla työpuhelin löytää meiltä kentän ja se soi jatkuvasti, joka päivä on tullut työpuheluita.

Aamun ihana auringonpaiste on jo kadonnut, toivottavasti koululaisen päivä ei ole muuttunut yhtä synkäksi. Kahden edellisen viikon liikuntatunnit ovat menneet mönkään, nyt ei ole ainakaan soittoa tullut koululta... En minä ihan oikeasti voi mennä sinne kouluun vahtimaan ja seuraamaan, en aina. Sitä varten pojalle on pyydetty avustajaa (kunta vaan ei palkkaa). Kumma juttu, että koululla on kaksikin erityisopettajaa, ja silti minun tulisi keksiä kaikki keinot ja tietää kaikki asiat. Olin kyllä hyvin yllättynyt aikoinaan, kun varsinainen erityisopettaja sanoi, että ei ole kuullutkaan aspergerista. Sen jälkeen en ollutkaan yllättynyt, kun erityisopettajan pätevyyden omaava rehtori sanoi, että ei hänkään tiedä siitä mitään, nimen on kuullut joskus. Ai niin, viimeksi kun oli asperger-epäily, niin se saatiin heti sijoitettua erityisluokalle, että ei tarvinnut pitää koulussa sitä.

Esikonen on erityinen. Hän on erittäin älykäs, mutta sosiaalista älyä ei ole riittävästi noille "no jos ei kerta tykkää jääkiekosta, niin sitten pitää mennä erityisluokalle, ei tuollainen sovi peruskouluun" opettajille. Ja noiden opettajien kanssa pitää mennä vielä kolme vuotta...
Ei ihme, että pojalla on välillä motivaatio hieman hukassa. (enkä ihmettele ollenkaan, jos pojan opettajalla olisi motivaatio hukassa, vastavalmistunut opettaja, koulun suurin luokka, jossa useampia avustajaa tarvitsevia oppilaita, ja kaikki jakotunnit on annettu muille opettajille, tämä opettaja saa sitten vetää 35 oppilaan musiikkitunteja ja niinpoispäin; ja arvatkaapa vaan, onko virkaa vakinaistettu, vaikka koululle on perustettu jo opettajanvirka? No eipä tietenkään.)

Huokaus. Elämä on. Esikoisella sentään kouluarvosanat ovat kelvollisia, liikuntaa lukuunottamatta numerot olivat hyviä tai tyydyttäviä. Siksi en mielellän antaisi lusmuta kotitehtävistäänkään, kun osaa ne. En vain ole vieläkään keksinyt keinoa, millä saisin pojan keskittymään niihin tehtäviin sen muutaman minuutin, joka hänelle oikeasti niiden tekoon menee.

Mutta kyllä tämä tästä. Kesälomaan on enää kaksi kuukautta, sitten on taas kesä aikaa kerätä voimia.

Satunnaisia hajoiluja

2010-03-30T16:59:00.002+02:00

Joskus tuntuu, että joko pää hajoaa tai kaikki hajoaa käsiin. Nyt on niitä päiviä.

Eilen aamulla totesin, että kappas vaan, pyykkiteline (toinen niistä) on tullut tiensä päähän, se roikkui epätoivoisesti kasassa kahden nippusiteen varassa, mutta nekään eivät enää estäneet telinettä leviämästä sivuille päin. Surullinen näky, keräsin sitten kuivat pyykit telineeltä ja vietin hiljaisen hetken miettien, että mistähän saisin tähän hätään uuden pyykkitelineen.

Esikoinen on alkanut taas hidastelemaan läksyjen teossa. Eilen meni neljä ja puoli tuntia, että sinänsä yksinkertaiset ja lyhyet läksyt oli tehty. Toki poika siinä välissä söi ja muovaisi sinitarralla ja katsoi televisiotakin. Mulla meni valehtelematta koko ilta siihen, että yritin saada esikoista keskittymään läksyjentekoon ja etta sain pidettyä muut mukulat pois siitä läksyjenteosta. Jälki oli sen näköistäkin, luovutin yhdentoista aikaan ja menin nukkumaan, mies siivosi loput tultuaan töistä joskus puolen yön jälkeen.

Tänään lähdin neitin ja Muropaketin kanssa vaateostoksille. Tarkoitus oli kyllä mennä pelkästään neitin kanssa, mutta Mp heräsi justiinsa epäsopivaan aikaan, joten jouduin ottamaan miekkosen mukaan.
Olipa taas haastetta. Neitille löytyi kyllä hyvin vaatetta: kahdet kumpparit (toiset hienot lilat Vikingit, joista jouduin ostamaan hirvittävän ison kokoiset, kun ovat niin kapeita; toiset punakirjavat vuorelliset saappaat, halvat kuin mitkä mutta ei nuo tyttökamppeet meillä mene perinnöksi, niin saavat kelvata) yksi kevyttoppatakki ensi talveksi, parit pitkäthousut, läjä mekkoja, jokunen tunika ja trikoot. Muropaketille tuli hieman harmimieli, kun H&M:llä löytyi hienot ja sopivankokoiset housut, jotka sai käärittyä sortseiksi. Niissä vaan oli iso kukkapainatus takapuolessa, ja pitkään mietittyään Mp päätti, että ei hän voi niitä housuja ottaa. Olen tässä miettinyt lopun päivää, että saisinko sen painatuksen jollain tavalla piiloon...

Kotiin tultua totesin, että oli sitten omat farkkuni revenneet takapuolesta. Onneksi huomasin vasta kotona... Mutta talvitakki on pitkä, ehkä se on peittänyt tarpeeksi.

Ja taas. Esikoinen tekee kolmatta tuntia läksyjään. Kun kävin hänen kanssaan miettimässä matikantehtävän ongelmaa, Sinappituubi oli kiivennyt ruokapöytään ja levittänyt Muropaketin ruuat pitkin pöytää, tuolia ja tietenkin lattiaa. Pääsin raivaamaan, niin St nappasi jostain mukin käteensä ja joi siitä - ja sitten se muki tietenkin lipsahti ja juomat pöydälle, lattialle, tuolille, ja neitin päälle. Aaargh.
Siivosin niitä, niin St kävi repimässä puhtaan pyykin pinon lattialle, levitti sen koko eteiseen.
Siinä vaiheesa esikoinen oli jo taas karannut läksyjensä luota ja Muropaketti ja neiti tappeliva.
Koira tuli rutisemaan ja haukkumaan (no juu hermot menee), heitin sen sitten pihalle.
Saa nähdä, kuinka kauaksi se haluaa karata...

Ja joo, sanotaanhan sitä, että ei tuntikausia saa läksyihin mennä. Mutta jos päätarkoitus on kuluttaa aikaa ihan muuhun kuin läksyjen tekoon, niin vaadin kyllä sitten tekemään ne kaikki läksyt. Oma mokansa, jos mielummin alkaa piireellä kirjan marginaaliin tai muovailla korvavaikusta Wall-ea.

Mörkö

2010-03-28T19:01:00.003+02:00

Vuffea ei ole talven aikana trimmattu. Niin, jäihän se trimmaus viime kesältäkin hyttysten vuoksi, ja nyt pakkasten. Ensi kesäksi voisi jo turkin raakkaamista harkita, jospa hyttysiä olisi vähemmän, kun tontin ojitus on tehty. Tällainen mörkö meillä asuu:

Vuffe on edelleen hankala kuvattava

tai voisihan sitä tehdä tutkielman kirsusta.

Jaksan edelleen ilahtua joka kerta käydessäni Vuffen kanssa ulkona. Onnea on koira joka ei karkaa heti kun siitä päästää irti!

Pukkelihan oli metsästysviettinen, tottavie olikin. Jahtasi jänikset, oravat, ketut, supikoirat (no niitä saikin jahdata) hirvet, peurat... Suurimmalle osalle oli Pukkelilla vielä oma haukkukin, valkohäntäpeurat vain aiheuttivat päänvaivaa, pumppivat kuin jänekset mutta olivat niin isoja...

Tulipa vain mieleeni, kun kävin keräämässä lapsille pajunkissoja virpomavitsoja varten. Ennen piti Pukkeli laittaa aina puskaan kiinni, mielellään hieman kauemmas, ettei se hihnansa kanssa tullut solmimaan kerääjää, pajupuskaa ja itseään samaan solmuun. Ja jos se kiinnityspuska oli liian hento, niin eikös Pukkeli kohta painellut fleksi perässään pitkin kylää...
Huoh. Pukkeli oli ihana koira, mutta ehkä pikkasen paremmin olisi voinut paikka- ja tänne-käskyjä totella.

Vuffe sitten. Vuffe on ihana myös, omalla hauskalla kohelolla tavallaan. Mutta sillä on vielä aikaa rauhoittua, sehän on vielä ihan pentu. Kuulemma vielä vuoden verran voi odottaa fyysistä kasvua, ja sen jälkeen vasta alkaa psyykkinen aikuistuminen. Onneksi ei olla vielä edes murrosiässä!

Lomilla

2010-03-27T15:32:00.004+02:00

Nyt lomaillaan. Ensin oli mies kolme päivää kotona nuorimmaisen räkäröhäkuumetaudin vuoksi, sitten minä kaksi päivää, kun kvartetti oli kokonaisuudessaan sairas. Ehdin juuri ja juri lounastaa paikkakunnan silmäätekevien kanssa ja tehdä pakolliset työt, kun oli jo pakko vaihtaa vuoroa.

Kaiken huipuksi Sinappituubi ykäsi eilen illalla. Tämän viikon synttärijuhlat on peruttu.
Onneksi sain ensi viikon ihan vuosilomaa. Kerrankin taidan saada pidettyä kaikki vuosilomani oikeana aikana, ettei tarvitse siirrellä tai menettää lomapäiviä.
Organisaatiomuutos töissä on aiheuttanut kaikenlaisia muutoksia. Oma esimieskin on vaihtunut, ja nykyinen (en tiedä sitten tulevaisuudesta, koska nyt on käytössä väliaikainen organisaatio) esimies on niin kiireinen, ettei ehdi vastata soittoihin, sähköposteihin eikä puhelinvastaajaviesteihin. Tekstiviestiä sentään välillä laittaa.Ei hyvä.
Alkuvuodesta iltaisin aika on mennyt lähinnä esikoista paimentaessa, läksyjen teko on taas niin vaikeaa. Ehkä tuo oppii lukiossa?
Jotain pientä olen saanut tehtyä. Novitan Laurasta huovutetut tossut itselleni (käyvät huopakalosseista pihalla pakkasilla), sisäkäyttöön tarkoitin.

Laura olisi mukavaa lankaa, mutta se oli taas näitä Novitan kausilankoja, ei enää saatavilla. Niin aina.

Maaliskuu kun on meillä juhlakuu, niin tällaisia on tullut tehtyä yhdessä lasten kanssa:

Sinappituubi innokkaana odottelee, koska pääsee puhaltamaan kynttilät. Ei ole tänä talvena paljon kynttilöitä sisällä poltettu, joku käy ne aina puhaltamassa...
Olen myös leiponut kuivakakkuja, kun vihdoin sain viime vuonna ostettua sen rengasvuuan. Tiikerikakkua tein ihan ekaa kertaa elämässäni, mutta en edelleenkään ole oikein sen ystävä. Pähkinäkakku oli namia, sen olisin voinut syödä yksin kokonaan.
Hamsterikuu on sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. En siis ole ostanut lankaa. Ennen hamsterikuutakin ostokset olivat vähissä. Ei siksi, etteikö lankakaupat olisi täynnä houkutuksia, vaan siksi,e ttei minulla kertakaikkiaan ole enää lainkaan varastotilaa, ei edes langalle!
Suunnittelin jopa hamsterityön itselleni, mitä en ennen ole tehnyt. Ja se on valmis!
Hihaton tunika, Landlord-langasta, josta on tullut suosikkini. Ja arvatkaapa mitä - langan valmistus on lopetettu.

Tunika on ihan omasta päästä, talvitakissani (siinä paremmassa) on avara kaula-aukko mutta kapeat hihat. Tässä on laaja kaulus muttei hihoja lainkaan. Väri ei ainakaan tässä kannettavan näytöllä tule oikeuksiinsa, mielestäni luonnossa tunika näyttää paljon valkoisemmalta, valokuvassa vihreä ja etenkin sininen hallitsevat. 544g.

Neuleblogeissakin juhlitaan, Marjutin blogi täyttää 7 vuotta. Onnea!

Etenee

2010-03-17T20:17:00.003+02:00

Viime viikonloppuna juhlittiin kaksivuotiasta. Ihana pikkupoika, puhalsi pontevasti kynttilät kakustaan ja sitten ne olisi pitänyt uudestaan sytyttää.

Ihan viime viikkoina on alkanut tulla sanoja, puhettahan on tullut jo vaikka kuinka kauan. Nyt poika tavoittelee sanoja muiden perässä. Ihana takajeejee on kasvanut jo aika pitkäksi, mutta meillähän ei tukkaa leikata ennenkuin lapsi itse haluaa. Eikä aina silloinkaan (neiti haluaisi ihan lyhyen tukan ja nyt se tukka on ristiselkään asti)

Juhlien piti olla kaksipäiväiset, mutta jouduttiin perumaan sunnuntailta vieraat. vesipumppu meni rikki, tai letku petti. Onneksi tuo mies on olltu aikoinaan töissä huoltomiehenä mielisairaalassa, joten hätäkorjaus onnistui ja nyt on jo letku vaihdettu kokonaan. Ensi viikonloppuna jatketaan juhlimistä, ja sitten seuraavana taas.
Saattaa iskeä taisteluväsymys tässä välissä.

Iltaisin ei oikein saa mitään tehtyä, kello on nytkin jälkeen kahdeksan, ja nyt olen päässyt siihen vaiheeseen, että voin rauhassa istua miettimään, että mitä seuraavaksi (pesukone ja tiskikone pitäisi molemmat täyttää ja pistää pyörimään). Enimmäkseen illat menevät esikoisen läksyjentekoa vahtiessa. En tee läksyjä, seuraan vain kauempaa tai lähempää, että ne tehdään. Ja siinä hommassa saattaa mennä koko ilta - ja jonain toisena iltana kaksinkertainen määrä läksyjä tehdään vartissa.
Pikkasen on tuulella käyvä tuo poika.

Tänään oli taas kahaus koulussakin, rehtori soitti ja kysyi, että mitähän pitäisi tehdä. Paukautin suoraan, että ei mulla ole kuin kaksi ideaa, joko pojan kanssa on sovitusti avustaja niillä hankalilla tunneilla tai sitten minä itse tulen sinne kouluun niiksi tunneiksi. Siinä vaiheessa rehtori alkoi hieman nikotella, että niin ei kai se ole mahdollista, että ehkä jotain keksitään.
Niin, ehkä olisi korkea aika kuulla herra erityisopettajan ideoitakin tähän ongelmaan.

Hamsterituotoksia ei ole esiteltäväksi asti, kudoin kyllä yhdet villasukat valmiiksi omaan käyttööni, mutta ne aloitin jo ajat sitten. sain ostettua uuden 80cm pyörön, Prymin pyöröissä onkin hassunhauska tummansininen letku. Se on ihan mukavan tuntuinen, tosin kasin puikot muuten ovat vähän tukevahkot minun makuuni.

Haisunäätä kiipesi syliin, taisin keksiä muutakin pestävää kuin pyykit ja tiskit.

Väliaika

2010-03-04T23:51:00.002+02:00

Oho. Sain valmiiksi hamsterityöni takakappaleenkin. Ja yhdistin etukappaleeseenkin jo olkasaumoista. Sivut vielä ja sitten ihmettelen, että miten saan tehtyä kasin puikoilla kauluksen, kun ei ole kuin pitkät puikot ja 40cm pyörö.

Jos tekstistä puuttuu M-kirjaimia, se johtuu siitä, että Sinappituubi repi sen irti ja nyt se ei enää pysy aloillaan.

Maaliskuu onkin hamsterikuu

2010-03-04T12:58:00.003+02:00

Lankahamsterit siirtyivät tänä vuonna helmikuulta maaliskuulle. Oivoi, kolme päivää pidempi kuukausi... Noo, viime aikojen lankaostokset ovat olleet joko maltillisia tai jopa pitkään etukäteen suunniteltuja, joten en usko, että edes minulla olisi ongelmia noiden kolmen ylimääräisen päivän takia.

Hamsteriryhmäni on tänä vuonna vitoset, sielä jo nopeimmat ovat saaneet valmista aikaan. En minä vaan.

Nyt on hiihtolomaviikko, eli minä kävin siis töissäkin tässä välissä. Niin aina.
Aloitin kuitenkin maanantaina Landlordista kutomaan itselleni liiviä/hihatonta tunikaa, lanka on paksua ja mukavan väristä. Etukappale on yllätyksekseni jo valmis, saatanpa saada jopa tikuteltua tämän kokonaan tässä kuukauden aikana. Kasaankursiminen onkin sitten ihan eri asia.

Viime ajat ovat menneet jonkinlaisessa horteessa. Vitamiinien puutetta?
Aika on kulunut esikoisen kanssa tahkotessa, lumen tuloa ihmetellessä (TAASKO mun pitää putsata auto?) töissä (olen kuronut umpeen syksyllä syntynyttä saldovajetta yhteensä parikymmentä tuntia), pyykkiä pestessä ja ennenkaikkea lämmityspuuhissa. Syksyllä arvioitiin, että autotallin takusen puut riittävät kolme vuotta. Nyt niistä on kulunut reilusti yli puolet, ja talvea on reippaasti jäljellä. Mutta kyllä ollaankin lämmitetty, parhaimpina päivinä sekä takka että sauna, mutta joka päivä jompikumpi.

Auton olen saanut kerran jumiin omassa pihassa - tosin se on taas viettänyt aikaa erinäisissä huolloissa. Nyt siinä vissiin toimii kaikki, paitti jäähdyttimestä häviää nesteet. ojaan en ole vielä ajanut, sitä päivää odotellessa...

jaha, Sinappituubi putosi jostain... Onneksi ei kovin korkealta. Poika tekee enemmän tuhoja kuin nuo kolme muuta otona olevaa yhteensä. Saunanlauteetkin puri tässä joku aika sitten koloja täyteen!

Uunissa muhii karjalanpaisti, puut paukkuvat saunanpesässä (kuusta ja mäntyä, vaikka ne nokeavat) ja näppis hajoilee. Sinappituubi näppärine näppeineen on tätäkin kurittanut, ihana vauva. Yritän jatkaa tunikaa, saisin jotain kivaa päällepantavaa ensi viikon pakkasille!

Voi pyhä yrjö

2010-02-02T16:02:00.003+02:00

Lauantai-iltana tää ilo sitten taas alkoi. Muropaketti nukahti poikkeuksellisen aikaisin, ja heräsi sitten itkemään ja ykäämään.
Torkuskelin yön pikkupojan kanssa sohvalla, ja onneksi niin tein. Muropakeitn lisäksi sain nimittäin heijata Vuffea pihalle oksentamaan useamman kerran.

Mulle on AIVAN turha sanoa, että ihmisten taudit ei tartu koiriin. Ehkä ei tartu, mutta toi koiraparka oksentelee AINA kun meillä on oksennustauti.

Sunnuntaina ykäsi esikoinen, ja eilen kesken päivän Sinappituubi. Neiti sitten alkoi oksentaa viime yönä - tottakai sotki sängyn.

Mies aina välillä ihmettelee, miksi meillä on niin paljon pyyhkeitä. Taas ainakin itse muistin, että on niistä hyötyäkin. On paljon helpompi pestä pyyhkeitä kuin koko sohva. Nyt on kuivumassa 8 isoa pyyhettä + muutama käsipyyhe, pyykkikorissa on kymmenkunta pyyhettä odottamassa vuoroaan päästä pyykkikoneen pyöritykseen ja sohvalla on varalla puoli tusinaa.

Eikä kyllä yhtään haittaa se, että jouduin jäämään kotiin, tiet ovat tukoissa lumisaateen jäljiltä. No, kahden aikoihin kävi aura, sitä ennen posti, eli olisihan tuosta teoriassa päässyt läpi saksalaisen insinöörityön ihmeelläkin. Mutta ei kauheasti huvita testailla lapsilauman kanssa, että jäädäänkö jumiin johonkin vai ei.

Rauhallisen bloggaustaukoni päätti päättää Muropaketti, joka siskonsa kanssa tappeli niin kovaäänisesti, että Sinappituubi heräsi kesken uniensa. kiitoss.

Ylimäärästä eroon

2010-01-26T10:03:00.002+02:00

Kävin tässä päivänä eräänä ihotautilääkärin pakeilla. Hän reippaana ihmisena ryhtyikin heti toimeen ja poisti jalastani epämääräisen oloisen luomen ja pisti sen patologille tutkittavaksi. Nyt vain ihmettelen, että pitäisikö olla huolissaan, ja jos, niin mistä.
Siitäkö, että taas osasin itse tehdä diagnoosin ja sain sen myytyä lääkärille? Ei ihme, että valelääkärit pärjäävät niin hyvin...
Vai siitä poistetusta luomesta?

Rakkaat

2010-01-20T00:57:00.001+02:00

Hyvää syntymäpäivää, rakkaat Lintuset. Äidin reippaat ekaluokkalaiset...
Jossittelu ja miksittely ei lopu koskaan.
Ikävä pysyy.

Kuuma linja

2009-12-07T14:43:00.002+02:00

Mies soitti töistä ja siinä jutellessani kävin sitten lisäämässä puita saunanpesään.

Ei, ei sentään, luuri löytyi lauteilta. Aika lämmin se silti oli, vaikkei pesään asti päätynytkään. Ei auttaisi tuhota luuria, noita lankapuhelimia langattomina kun ei enää meinaa niitäkään löytyä, langallisina vielä vähemmän.
Kun olin ylä-asteella, meillä oli paikallisen puhelinlaitoksen vuokrapuhelin. Se oli siitä hyvä, että jos ukkonen tuhosi puhelinkojeen, niin puhelinlaitos toi uuden tilalle.
Se vaihdettiin vähintään kerran vuodessa uuteen.

Eilen itsenäisyyspäivää juhlistamassa meillä oli ruokavieras. Mummoni on talonvahtina pellon toisella laidalla, ja ajattelin, että hänestä voisi olla mukavaa tulla meillekin välillä kyläilemään. harvoin muutenkin nähdään, kun en tätä apinalaumaa jaksa raahata joka paikkaan.
Syötiinkin oikein hyvin, pikkujouluteemalla. syötiin niin hyvin, että jälkiruuaksi paistamani joulutortut jäivät syömättä (tai no, söinhän minä niitä illalla...).
Piknik-paisti sai mallata kinkun virkaa, lanttulooraa, porkkanalaatikkoa, perunamuussia, silliä, juustoja, hyvää leipää paria laatua, salaattia...
Hyvin mahtui pöytään seitsemän ihmistä syömään, kahdeksankin mahtuu ihan hyvin, jos siirtää juomat ja leivät sivupöydälle. Uuden pöydän tulikaste. (tähän asti pöydässä on ollut maks. 2 aikuista ja viisi lasta kerrallaan, nyt oli sentään kolme aikuista).

Harmi, ettei kynttilöitä voinut laittaa pöytään, ne olisi joko kaadettu tai puhallettu sammuksiin samantien. Eikä pöytäliinaa!

Sukkia olen nyhrännyt, ja tiskirättejä. Samosta olisi monessakin hyvässä värissä, mutta se ei taida soveltua noihin luuttuihin. Itse ainakin pidän siitä, että saan rätillä pöydän pyyhittyä kuivaksi, ja Samosrätillä pöydän pinta jää märäksi. Bambua olen nyt kutonut, ja seuraavaksi puikoille pääsee puuvillaa.

Uunissa paistuu paimenpiirakka (sheperd's pie eli jauhelihaperunalaatikko). Jahtiporukka kiikutti kilon möntin hirveä jauhettuna, siitä saisi vaikka mitä herkkuva, mutta miehen mielestä se pitää viedä jollekin muulle syötäväksi, hän kun ei riistaa arvosta. Mokoma tuohisuu.

Maksoin laskuja, ja innostuin tutkimaan sähkölaskun lukemia. Me ollaan onnistuttu kuluttamaan vähemmän sähköä kuin viime tasauslaskun jälkeen on arviointi. Pitäisi kai kiikuttaa lukemat sähkölaitokselle, että saisivat vähän tasattua meidän laskujamme.

Taidan vajota sohvannurkkaan koomaamaan, tuijottamaan sisustus/remontti/asunnonosto-ohjelmia ja kutomaan tiskirättejä. jospa saisi viiden minuutin hiljaisen hetken.

Viikko ilman

2009-11-30T19:04:00.003+02:00

umpisuolta. Ei tee kipeetä enää, mutta mahanahka ja etenkin navan alapuolinen parin sentin viilto kiristelevät aina välillä. Ja selkä väsyy, mutta se johtuu siitä, että välttelen vatsalihasten käyttöä (nauraisin kippurassa jos taipuisin, minullako vatsalihaksia).
Kävin töissä viemässä sairaslomalapun ja tekemässä pari kesken jäänyttä työtä loppuun. Tai ne kävin tekemässä jo eilen, sunnuntaina, kun oli rauhallista ja hiljaista. Tänään piti vain postittaa papereita. seuraavan kerran kahden viikon päästä töihin. Kummallista.

Olen ollut lukemattomia kertoja poissa töistä juuri marraskuussa. Usein olen ollut äitiyslomalla tai raskauden aiheuttamien oireiden takia sairaslomalla. Joskus olen vain aloittanut äitiyslomani pitelemällä vuosilomaa pois alta, marraskuussa. No, nyt voin todistaa sekä ultran että sairaalan raskaustestien avulla, että en ole raskaana.

Yhdistetyn apteekki-työpaikka-ruokakauppa-lastenhakureissun jälkeen olen väsynyt. Douppasin itseni kyllä hyvin ja huolellisesti kipulääkkeillä (ilman kolmiota), mutta silti. Mies oli viime viikon loppuun lomalla, että sain levättyä, tänään meni iltavuoroon. Oli pakko hakea lapset - kyllä vapaaehtoisia löytyy hakemaan kaksi lasta. Kenenkään autoon ei vain mahdu neljää lasta ja yhtä isoa koiraa... Apteekkireissu oli pellon toiselle laidalle mummolle, hän on siellä talonvahtina hetken.

Suljen korvani meteliltä ja villakoiralaumalta. Mies ei ehtinyt kaiken kuskauksen ja koiranlenkityksen ja erotuomaroinnin (tappelua, hiustukkoja, korviahuumaavaa kiljuntaa, itkua parkua jatkuvaa) välissä imuroida. Vuffella taitaa olla karvanlähtöaika. Juuri viikko sitten viikonloppuna harjasin Vuffen huolellisesti Furminaattorilla, mutta johan noita karvoja tippuu taas. Viime viikolla ei tullut mieleenkään jahdata koiraa harjalla...

Mies saa imuroida huomenna.

Olen ottanut rauhallisesti, kuten lääkäri määräsi. Ruuaksi on ollut ranskalaisia perunoita ja kalapuikkoja, ranskalaisia perunoita ja valmiiksi kaupan grillissä paistettua kylkeä, kotipizzaa (hei, kunnan keskukseen on avattu Kotipizza!) uunileipiä ja jossain välissä jauhelihakastiketta ja pottumuussia. Arvatkaapa, mitä perunaruokaa mies osaa valmistaa...

Esikoinen opettelee sosiaalisia taitoja pelaamalla yhdessä neitin kanssa Playstationilla Lego Star Warsia. Minulla ei oikein hermot kestä, mutta nyt kolmantena päivänä on jo hetkiä, jolloin esikoinen osaa jo hillitä hermonsa ja neuvoa siskoaan kärsivällisesti ja rauhallisesti. Ja siitä 13sek. ja huuto särkee ikkunatkin. Veljekset kuin ilvekset leikkivat autoradan pätkillä, Hotwheelsiä tuo taitaa olla (dinosauruksen luuranko liittyy jotenkin asiaan). Siis Muropaketti ja Sinappituubi - siinä on kyllä sellainen veljespari, että oksat pois.
Ja sydämeni särkyy joka hetki uudestaan ja uudestaan, kun näen, mitä esikoinen on menettänyt - mitä hän menetti kaksinkertaisesti.

Käsitöitäkin olen ehtinyt tehdä. Ompelutöillä ei voi kehua, korjasin neitin kurahousujen lahkeet (kuminauhan ommel oli ratkennut ja piti ommella ne uudestaan) ja Muropaketin kurahousuista oli irronnut henkseli. Neitin farkkuihin piti ommella uusi nappi, kun edellinen hajosi. Sukkia olen kutonut pari paria, aloitin myös Stepistä sukkaa, mutta se meni purkuun. En vain saa kolmepuolikkailla puikoilla 60s riittävän suuria sukkia, kuinkahan paljon noita silmukoita pitäisi olla? Ehkä kaivan jostain edellisistä sukista jäänneet jämät ja kudon kaksinkertaisella...

Tuli vähän räiskittyä salaman kanssa, oikeasti pinon päällimmäisen sukkaparin raidat ovat tummaa petroolia. Mutta enpä viitsi keksiä, missä saisin parempia kuvia, kun en uskalla kiipeillä mihinkään. Näistä neljästä parista viikon sisään on valmistunut tuo novitan raitaseiskaveikasta tehty sukkapari ja pinon alimmainen pari. Tummanharmaaraidalliset ovat varmaan melkein vuoden vanhat ja nuo turkoosi(petrooli)raidalliset valmistuivat ennen umpisuolileikkausta. Sukkapariin menee pari päivää, kun nyhjään sohvannurkassa ja välillä vaihdan asentoa, kun mahanahkaa juilii.

Seuraavaksi täytynee kaivaa puikoille vähän tyttömäisempi värejä, sellaisille sukillekin olisi käyttöä.

Ja nythän minulla on aikaa miettiä joululahjojakin.

Auts

2009-11-25T14:42:00.003+02:00

Eilen tähän aikaan minua taidettiin kärrätä leikkaamosta heräämöön. Heräsin kyllä vasta neljältä, ja silloinkin vain totesin, että on viime aikoina kerääntynyt vähän univelkaa, ja jatkoin kuorsaamista... Onneksi heräämön hoitsu muisti minut 1,5v takaa ja jaksoi uskoa, että olen ihan tolkuissani, vähän vain väsynyt...

Eilen aamulla herätessäni totesin, että nyt on jokin vinossa. Sain laitettua lapset kuntoon ja vietyä hotioon, ja sen jälkeen totesin, että nyt tämä tyttö taitaa tarvita enemmän opiskelleen apua. Työterveyshuollon kautta ensiapuun ja sieltä leikkuriin - umpisuoli poistettiin tulehtuneena.

Mutta totuttuun tapaanhan minä en kauaa sairaalassa viihdy, joten 22 tuntia leikkauksesta olin jo matkalla kotiin. Nyt pöydänkulmalla nököttää pussillinen pillereitä ja sohvannurkka tuntuu mukavalta.

Olen onnekas, kun minun kohdallani hoitoonpääsy oli helppoa, ja hoito itsessään toteutettiin nopeasti. Kiitos K-HKS. TAYSsiin terveisiä, että joskus kannattaa asiakasta/potilasta kuunnella, Kaisahan taitaa vieläkin odotella operaatioon pääsyä, vaikka ongelma on tiedossa, ei tarvitsisi enää mitään selvitellä...

Hidas viikonloppu

2009-11-21T17:31:00.003+02:00

Viime viikko oli rankka. Tai ei ehkä rankka, väsyttävä. Pimeä, kurainen. Aamulla pimeää, päivällä hämärää, illalla pimeää.
Esikoinen aloitti kerhon, josta tuli tukka hikimärkänä kasvot loistaen. Tykkäsi kovasti. Äitillä oli hyvä mieli.

Miehen piti olla aamuvuorossa, no eipä ollut. Keskellä päivää töihin ja keskellä yötä kotiin. Ei sitten tarvitse seurustella, kun ei koskaan nähdä edes. Jätevesijärjestelmästä kinattiin puhelimessa, kun ei kasvokkain päästä puhumaan. Haja-asutusalueen iloja tuo, jätevesiasetus.

Tie on kurainen. KURAINEN. Autossa on kahden sentin rapakerros, joka liukenee päivän aikana sateeseen, ja palaa takaisin kun ajan kotiin. Ja aamulla sama juttu. En kohta voi laittaa esikoista pyörällä tulemaan pysäkiltä kotiin, koska pimeässä ei näe edes lampun avulla mitään.

Vuffe on jo vuoden vanha. Uskomatonta, meidän pieni hammashirviö on jo vuosikas vasikka, hurmaava mörkö. En huomannut mainita asiasta silloin, kun synttärit oikeasti olivat, mutta sanonpa nyt. Mitä olen muun pentueen kuulumisia seurannut, niin meillä menee ihan normaalisti. Vuffe on ihana jästipää, iskän koira. Pukkeli oli jatkuvasti karussa, ei kuunnellut mitään eikä totellut mitään. Vuffe taas ei uskalla lähteä yksin kauaksi, käy kyllä pikaisesti jahtaamassa jänistä mutta palaa kiireesti kotiin, ettei vaan jää yksin oven taaksen.
Vuffe on ihan viime aikoina ottanut tavakseen käydä sohvalle lasten viereen kyhnytettäväksi. Siis oikein änkee kylkeen kiinni ja haluaa rapsutusta ja taputusta. Söpöä - jos nyt söpöksi voi sanoa about 40-kiloista mustaa takkukasaa.

Töissä sairastellaan. Sihteerillä sikaflunssa, samoin yhdellä työkaverilla. Toisella kolleegalla on vain selkä jumissa. Ensi viikolla taas maan pääkaupunkiin, uusia työkavereita tapaamaan.

Selvittiinpä tänne asti

2009-11-14T18:31:00.004+02:00

Johan oli. Sinappituubi tuuppasi sinappia mahataudin jälkeen vaikka kuinka kauan, kuten myös isoveljensä. Nuo kaksi vanhinta kotonaolevaa pääsivtä paljon helpommalla, niin aina.
Miehen työviikko oli taas syvältä ja poikittain, pahimmillaan ehti nukkua noin 2,5 tuntia. ja sen huomasi. Ja huomaa, vieläkin, vaikka onkin jo saanut yhden kunnon yön nukkua.

Tänään meillä oli aivan kuin normaalissa perheessä. Siivosin, tein ruokaa, mies teki töitä hartiavoimin pihalla (kaivoi ojarumpujen päitä esiin lapiolla, kaivinkone möyrysi vieressä ojia aukomassa). Sekä esikoisella että neitillä oli kaverit käymässä, ruokapöydässä oli yhtä aikaa viisi lasta ruokailemassa, Sinappituubi veteli sikeitä sillä aikaa onneksi. Pikkusisko kävi kääntymässä pitkästä aikaa.

Saipahan Vuffe oikein urakalla sosiaalistumisharjoittelua. Ekaa vierasta piti vouhottaa enemmänkin, ja lopulta kaivoin suihkupullon näkyville. Parin suihkauksen jälkeen tyytyi enää hinkkaamaan vieraan vierellä, ei enää haukkunut eikä hakannut hännällä seiniä palasiksi...

Sinappituubi onnistui sotkemaan villahousunsa hoidossa - sitä ei ole käynyt tämän hoitosuhteen aikana ollenkaan. ja monena päivänä peräkkäin vielä. Nakkasin villahousuja pesuun uuteen hienoon pesukoneeseeni ja arvoin sopivaksi katsomani ohjelman. No ei ollut hyvä ohjelma, sainhuovutettua villahousut piloille... No, kahdet housut sain pelastettua rankalla venyttelyllä, yhdet jäivät noin nb-kokoisiksi, käyttökelpoisuudesta en tiedä. Jännä juttu, mutta Huopasesta kutomat housut huovuttuivat pahiten, ja fritidsgarnista kutomat pökät sai venyttelemällä pelastettua.

Että villahousuja sitten. Nämä tosin eivät kelpaa, kun eivät sovi. Aloin tuossa joku aika sitten (syyskuussa? elokuussa?) tikuttamaan villiksiä Novitan Purosta (Tundra jos joskus tarttee muistaa), mutta ne ovat ennemminkin nb-kokoa kuin tätä nykyään tarvittavaa xl-mittaa.

Malli on ihan omasta päästä, kun en nyt jaksanut vaivautua etsimään pöpien ohjetta - sellaiset piti alunperin kutoa. Takaapäin tulikin oikein näpsäkän oloiset pökät.

Edestä näkee sitten pikku mokan. Päättelin haarasilmukat kolmella puikolla ja sitten aloin tikutella puntteja. Sääli vaan, että kudoin muutaman kerroksen puntteihin sileää oikeaa.

No, eihän tuo päättelyreuna käyttöä haittaa, mutta ilman tuota mokaa näistä olisi saanut johonkin vauvapakettiin laitettavat pökät. En edes laittanut näitä vielä pesuun, möllöttäkööt nyt vähän aikaa jemmassa.

Piti sitten laittaa alulle toiset housut, näistä löytyy jämä jos toinenkin. Landlord on ehkä turhan paksua Puron kanssa, mutta ei voi mittään. Violetti huopanen sopii tundran kanssa nätisti.

Näitä peitonpaloja olen varmaan esitellytkin. Vaakatilkun tapaan kulmasta kulmaan, kahdella langalla (100% akryyliä ja seiskaveikkatyyppistä sekoitelankaa). Paloja on nyt kuusi, niistä tulee noin 100cmx150cm peitto. Tai tulisi, jos joku jaksaisi yhdistää palaset...

Palojen takana lymyää testikappale jalkojenlämmittimestä. Novitan parin vuoden takainen kausilanka Laura huopuu, saa nähdä, saanko itselleni huopatossukat vai kanootteja melovalle peilikuvalle.

Etiopialaisnuttuja on kudottu pitkin kesää Blogistaniassa. Minäkin sain aikaiseksi yhden, lanka on Woolia ja Bambinoa. Tekisi kauheasti mieli tehdä näitä lisää, mutta kun ei vaan saa tehtyä. Tästä sain langanpäät pääteltyä viime viikon mielenhäiriössä, siivosin keittiön ja järjestin makuuhuoneen kaappienvälikön. Kaikkea kivaa sieltä löytyikin...

Ja tässäpä kohtalaisen tuore kuva hyvätapaisesta viimeisen päälle trimmissä olevasta Vuffesta.

No onhan mun pakko kiivetä tähän ruokapöydälle kun enhän minä muuten näe noista kaikista ikkunoista ulos! .... mutta voisitko mamma nostaa minut lattialle, joookos?

Yääääk

2009-10-30T16:54:00.002+02:00

kahdelta yölle heräsin pämääräiseen kipuiluun. Jomotaa, kolottaa ja päässä jyskyttää. Kylmä ja vilu.
Pari buranaa naamaan (ei Buranaa, vaan ibuprofeenia, Ibumax varmaan, koska on kotimaista tuotantoa) ja takaisin petiin hytisemään. Joskus neljän jälkeen olin nukahtanut, eikä miehellä tietenkään mitään hajua siitä, että olin aivan vetämätön.

Kellon soidessa kuudelta alkoi totuus paljastua. Olo oli hutero ja päässä paukuttivat pajavasarat (hei, minä OLEN nähnyt pajavasaroita). Sain urheasti vetäistyä napaan lisää pillereitä ja puettua katraan. Sitten se riemu repesi.

Jossain välissä soitti Sinappituubin hoitaja, että hän oli yön sairaalassa ja Sinappituubin pitäisi mennä varahoitoon pellon toiseen reunaan. Soitin sitten sinnekin, että enpä taida poikaa sinne tuoda, kun en jaksanut mennä edes autolle asti. Esikoinen lähti ihan sujuvasti pyörällä pysäkille, ei rutissut yhtään. Ei kai ollut kovin mieltä ylentävää kuunnella ykäämistäni.
Sain soitettua myös pomolle (sihteeri ei vastannut puhelimeen, saattoi olla itsekin kipeänä), kännykkä muuttui mykäksi (akku tyhjä) ja seuraava mielikuva onkin, kun Sunappituubi kumauttaa kallonsa suoraan nenääni...

Esikoinen jatkoikin päivää kaverillaan kylässä, menevät yhdessä halloween-diskoon koululle ja poika tulee kotiin vasta illalla serkunvaimon kyydissä. Toivottavasti rahat riittävät, en yhtään tiedä mitä laitoin kukkaroon...

On mennyt niin hyväntekeväisyyteen kyllä tämä päivä, huomenna varmaan sitten mies on kipeä?

Syyskausi alkanut

2009-10-28T12:16:00.004+02:00

Viikkoa ennen syyslomaa (täkäläisittäin viikko 42) aloitti Sinappituubi sairastelun. Syysloma meni kohtalaisen sujuvasti, röhää ja köhää ja tuhinaa riitti, mutta kuumeet pysyivät poissa. Sitten oli pikkupojan leikkaus, ja sekin meni ihan hienosti. Pitääkin muistaa tänään tarkistaa, ettei enää itsestäänsulavia tikkejä ole jäljellä.

Tänään onkin kotipäivä, potilaina esikoinen ja Muropaketti. Alan esikoisen kohdalla kallistua siihen, että hänellä on samanlaista migreenityyppistä päänsärkyä kuin minullakin. Hoitonakin tepsii sama;kunnollinen käsikaupasta saatava kipulääkitys jo ennen kuin särky halvaannuttaa kokonaan.
Muropaketilla onkin maha vikkelällä, ei olisi hoidossa mitään mahdollisuuksia pärjätä ilman vahinkoja.

Sain vihdoin lastenpsykiatrian polilta ensimmäisen paperin, jossa on ihan kirjattuna diagnoosi. Lappu oli tarkoitettu koululle mahdollista avustajaa varten, ja psykiatrin kanssa sovittiin, että hän kirjoittaa mahdollisimman jyrkän paperin. Sellaisella kun on paremmin mahdollisuuksia saada edes satunnaisesti avustaja tunneille luokkaan.
Unohdin vain varoittaa opettajaa, ope-parka oli hyvin hämmentynyt... Onneksi näin opettajan heti tänä aamuna, ettei sen kummempaa ihmetystä ehtinyt tulla. Esikoisella kuitenkin menee koulussa nykyään tosi hyvin, oli lukuprojektissakin ekana lukenut KOKONAISEN kirjan ja sai kunnian aloittaa kirjaesittelyt!
Vielä kun jaksaisi keskittyä kirjoittamiseen, niin helpottuisi englantikin. Sanat ovat kyllä hallussa, mutta se kirjoittaminen...

Olenkin ollut ahkerana, toiminut kuriirina (pph:lle piti kuljettaa päiväkodilta valokuvat), kutonut sukat valmiiksi, imuroinut, ruokkinut lapset ja laittanut jo saunankin lämpiämään, tyhjensin tiskikoneenkin ja latasin sinne likaiset astiat. Ruokaa pitäisi taas vaihteeksi tehdä, mutta en oikein tiedä mitä. Mieli tekisi kalasoppaa, mutta sitä kun ei kukaan muu halua syödä (Paitsi Muropaketti, mutta poika kun ei nyt syö mitään, kun juoksee vaan vessaan). Vielä pitäisi tietenkin pedata sänky, joka yöllä sotkeentui...

Kummallista, olin jo ajatellut, että Kissi on jo lähtenyt. Tänään taas näin, kun Kissi kiehnäsi ulko-oven pielessä odottaen minua päästämään sisälle, kun olin hakemassa saunapuita... Ehdin jo miettiä, että muistinko laskea ruokakupin lattialle, kun muistin, että ei tarvitse.

Ne valmiit villasukat (painoa 78g).

Onkos tuo lanka nyt sitten 7veikka Polkkaa - Vuffe kun söi vyötteen, niin enhän minä enää muista. Hulvattoman isot sukat pitää neitille nykyään kutoa! Joojoo, alle pitää mahtua sukkahousut ja tavalliset sukat ja veri pitää kiertää jalkaterissä, ettei varpaat palennu.

Mutta ihan selvästi syyskausi on alkanut: lapset sairastaa ja minä kudon sukkia!

Tadaa!

2009-10-24T12:24:00.004+02:00

Katsokaapa tätä! Käsitöitä! Ompelua!

Sinappituubi on kovin ihastunut nukenrattaisiin, niiden kanssa juostaan pitkin huushollia. Harmi vaan, että alkuperäinen polyesterikangas ja sen ompeleet eivät oikein kestä yli kymmenkiloisen pojan satunnaista kyydissä istumista (kyydissä on ollut myös Muropaketti ja silloin painoa on reilusti yli 15kg). Tuskin rattaiden runkokaan kauaa kestää.
Muropaketti ihastui tuohon Ufo-kankaaseen Anttilassa, otin sitä sitten pari metriä ja yllätyksekseni nyt jo reilun kuukauden päästä siitä pieni nurkka pääri käyttöön. Sopii varmaan paremmin Sinappituubille kuin alkuperäinen lila, jossa oli symppiksiä eläimiä ja kukkia ja sydämiä. Omista varastoista löytyi kanttinauhat.

Neidille tosiaan ompelin pikavauhtia liivimekon hautajaisiin, kun ei varastoista löytynytkään sopivaa tummasävyistä mekkoa. Eipä taas löytynyt tällaiseen perusvaatteeseen kaavaa mistään, jouduin sitten vähän soveltamaan ja piirtämään itse kaavat, yllättävän hyvä tuli. Kankaassa oli hintalappu 2€ ja siitä riittäisi vielä minulle housuiksi ja liiviksi. Tai liivimekoksi. Tai jotain.
Aika tavaran kaupitsee.
Napit omista varastoista, vuorikankaana esikoisen kalsarineulosta (kun ei nyt muuta sattunut tähän hätään sopivaa väriä löytymään).

Oli pitkästä aikaa kivaa ommella. Harmi, ettei rauhallisia ompeluhetkiä ole, nuokin on ommeltu Sinappituubi sylissä ja Vuffe jaloissa (ompelukone menee aika lujaa, kun 40kg koiraa tallaa polkimen päälle...).
Toissapäivänä ompelin pikaisesti neitille fleesepaidan, kun villapaita ei kelvannut takin alle lämmikkeeksi. Fleesestä ei nyt ole kuvaa, paita on hukassa jossain... Jossain.

Hiljaa hyvä tulee

2009-10-20T10:01:00.004+02:00

Alkuviikko vietetään Sahramissa rauhallisesti. Pikkuruinen Sinappituubi kävi pikkuruisessa leikkauksessa (jonka toki piti olla paljon massiivisempi ja hankalampi, mutta kun pikkuruinen Tuubi on aivan omaa luokkaansa) ja pääsi kotiin neljällä sulavalla tikillä varustettuna (niitä piti olla toistakymmentä, mutta kun jäi yksi 5cm aukkokin tekemättä). Nyt pitäisi kuulemma kuitenkin ottaa rauhallisesti muutama päivä. Lääkäri oli kirjoittanut kipulääkitysohjeet, ja täytyy sanoa, että minä olen jättänyt ne kipulääkkeet pojalle antamatta 75%:sti. Poika on pirteä, aurinkoinen, pomppii ja leikkii tyytyväisenä, juoksentelee ja kiipeilee eikä nurise eikä etenkään roiku puntissa kiinni. Miksi antaisin tupla-annoksia kipulääkettä, kun näköjään pärjää ilmankin? (ok, annan pojalle Naprokseenia 2xvrk, mutta jätän ne 250mg parasetamolit antamatta, annosteluohje panadolillehan on noin 10kg painoiselle 125mg).

Viikonloppuna kävimme hyvästelemässä vanhapoikanaapurin. Olen harvoin ollut hautajaisissa, joissa miehet itkevät lähes enemmän kuin naiset. Pappi oli nuori, aivan eri sukupolvea kuin vainaja, mutta ehkä se oli hyväkin, hän osasi etääntyä riittävästi - liian henkilökohtainen lähestyminen olisi varmaan saanut koko saattoväen ratkeamaan. Kirkossa oli paikalla lähes koko kylä, ihan nuorta polvea lukuunottamatta.

Kulkiessamme saatossa haudalle arkun perässä neiti alkoi ihmetellä, että etsitäänkö me vapaata paikkaa, kun näin kauan kestää...? Hautapaikka oli kyllä jo valmiiksi tuttu, se on tuolla evakkokulmauksessa, mihin on pappanikin haudattu vanhempineen, ja moni vanha tuttu kyläläinen. Muropaketti halusi vain päästä katsomaan Lintusia (ja leikkimään poikien pikkuautoilla).
Loppu viikonloppu menikin aivan voimattomana. Hautajaiset ovat aina rankkoja, mutta tällä kertaa menetys oli niin lähellä, niin läheinen.

Hiljaa.

Neiti piirsi ystävälleen kuvan, jossa ystävä oli pieni vauva enkelin sylissä ja neiti itse maassa heiluttamassa hyvästiksi, kun enkeli lensi kohti taivaan tähdenmuotoista aukkoa.

Hupsista hei, mihin ajantaju katosi?

2009-10-10T17:15:00.000+02:00

Tänään on... ööö? Päivä Aleksis Kiven päivän jälkeen?

Viikonloppu, syysloma. Jiihaa. Alan seota, mutta se on ehkä ihan hyvä.

Töissä on kamalaa ja kivaa. kamalaa se, että koko muu porukka tuntuu olevan sekoamispisteessä, kivaa ovat asiakkaat ja heidän kanssaan tehtävä työ, jopa oma pomo on palannut töihin ja hänen kanssaan sujuu hyvin.

Talvi on yllättämässä, piha on edelleen huurussa vaikka pitkällä iltapäivässä ollaan jo. Talvi.

Kylältä kuoli toinen vanhapoikaveljeksistä, se, jolla ei ollut enää kuin yksi toimiva valtimo kuljettamassa veta päähän (niitä on kuulemma kolme yleensä), ja puoli keuhkoa, kun ne 1,5 leikattiin jo yli kolme vuotta sitten syövän takia pois.
Olen jo tilannut haudalle kimput, neiti saa viedä ystävälleen oman pinkin kimppunsa. No, oikeasti se on hennon vaaleanpunaisia ruusuja, joissa on vihertävä reuna, todella kauniita ja herkkiä.
Vaatteista en tiedä, neitille löytynee musta samettimekko Pikkusiskon jäljiltä. Esikoinen vielä mietii, haluaako tulla vai haluaako jäädä koiranvahdiksi kotiin. Vuffe ei pääse mukaan.

Viikon päästä Sinappituubi mennee leikkaukseen, parin päivän päästä pitäisi muistaa soittaa sairaalaan soittoajan puitteissa ja kuunnella varmaan viime hetken ohjeita. En ole kovin vakuuttunut leikkaustarpeesta, mutta mitäs minua, tyhmää äitiä kannattaisi kuunnella.

Esikoinen sai virallisen asperger-diagnoosin. Mikä yllätys, kun itse sen viisi vuotta sitten totesin. Liian samanlainen poika kuin äitinsä. Minulle ei diagnoosista ole hyötyä enää tässä vaiheessa, koulut on käyty ja verot on opittu maksamaan. Pojalle ehkä jotain hyötyä on, jos vaikka saa luokalle avustajan. No ei vaan, saahan sitä haaveilla, mutta tässä taloudellisessa tilanteessa on aivan herttisen yhdentekevää kunnan kirstunhaltijoille, onko papereissa as-dg vai mahdollisesti vaikka kuuromykkäsokeaneliraajahalvaantunut. Avustajiin ei ole rahaa, pidä tunkkis.

Käsityöt? Edelleenkö joku kuvittelee, että teen jotain muuta kuin ostan lankoja?
Ompelin kolmet verhot Pikkusiskolle, sinne huitsinnevadaan. Kankaita jäi sen verran, että pitäisi vielä surautella pöytäliinaa, tabletteja ja sohvatyynyjä. Missähän välissä, kun yksinkertaista villasukkaa nysvään kaksi viikkoa. ja sitten aloitan sen parin...

Konekaupoille

2009-09-07T08:06:00.003+02:00

Konekaupoille tieni käy. Pyykkikoneesta ovat vastukset revenneet irti (joko kannakkeet ruostuneet tai sitten joku rummun ja rungon väliin joutunut esine on ne repinyt irti - tämä on hyvinkin todennäköistä. Kone on kuitenkin jo kymmenen vuotta vanha ja sillä on pesty pyykkiä vuorotta jo tuhansia koneellisia. Meinasin saada nauruhepulin kun luin netistä sen pyykkäysmäärän, joka pidetään normaalina pesukoneen käyttönä. 200 koneellista vuodessa. Meillä tulee ehkä 450 koneellista vuodessa (eli joka päivä vähintään yksi koneellinen ja viikonloppuisin kaksi koneellista, joskus viikollakin kaksi koneellista, ja tämä kompensoi sen, ettei aina viikolla ehdi pestä sitä yhtäkään koneellista...)

Tuo kilomäärän kasvattaminen ei sinänsä ongelmaa ratkaise, minullahan on tapana pestä pyykit värin mukaan. Joudun isolla koneella sitten pesemään vajaita koneellisia, koska ei minä voi varastoida esimerkiksi neitin vaatteita paria kolmea viikkoa likapyykkikorissa, kyllä ne on kerran viikossa pestävä. Mutta isommassa koneessa voi sitten pestä vaikka pilkkihaalarit, päiväpeitteet ja petarinpäälliset. Ja mattoja...

Mutta jospa ehtisin ruokatuntini käyttää sitten pyykinpesun miettimiseen eikä syömiseen...

Edellisen koneen hajotessa elvytimme sitä viitisen vuotta vaikka minkälaisilla tempuilla, liimailtiin kaksikomponettiliimalla ohjelmarattaita ja tyhjennettiin konetta nukkasihdin kautta... Siihen peliin en lähde mukaan enää.

Ei toimi

2009-09-06T10:43:00.002+02:00

Aika katastrofi meidän perheessä, kun pyykkikone menee rikki. Ei toimi vedenlämmitys.

Katselin jo netistä, että minkä koneen haluan, täytyy vielä käydä kaupoilla tarkistamassa, että onko se sitten juuri sellainen kuin halusin...

Kahdeksankiloinen. Ehkä sitä tässä perheessä tarvittaisiin?

olisi sitä rahaa tarvittu muuallekin, kun ei veronpalautuksiakaan näyttänyt tulevan.

Syyskuu

2009-09-03T12:08:00.002+02:00

Töissä on meneillään tiivis kokousputki. Ei se mitään, vuoden loppua kohti tahti vain tiivistyy. En taida tänä syksynä ehtiä tehdä töitä ollenkaan.
Ja ensi vuosi menee varmaan vielä hullummassa myllyssä, mutta jospa sitten helpottaa. No, ainakin voi luottaa siihen, että muutos on pysyvää. Koulutuksia on tulossa roppakaupalla, onneksi jaksot ovat vain parin päivän mittaisia enimmillään.

Miehen iltavuoroviikot alkavat olla logistisesti aika painajaisia. Yhden työreissun takia joudun työllistämään kolmet eri sukulaiset viemään ja hakemaan lapsia paikasta toiseen, esikoinen sentään matkusti ihan itse (ja maksoi ihan itse, piti huolen jopa siitä, että sai oikein takaisin rahasta) taksilla kaupungista pois. Tosin tilasin taksin etukäteen, mutta en ollut edes paikkakunnalla varmistamassa, että se tosiaan tuli sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja etenkään en ollut kertomassa, mihin piti mennä...

Kun puoli kahdeksan aikaan illalla pääsin kotiin, niin olisi pitänyt vielä askarrella tämänpäiväisiin synttärijuhliin kortti ja tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä... Höpönlöpön, lapset puljasivat puoli tuntia vaahtokylvyssä, söivät iltapalaksi einespitsaa ja hampurilaista ja tuijottivat lopun aikaa ennen nukkumaanmenoa Myytinmurtajia. Vai Likaisia töitä? en oikein jaksanut havainnoida.

Vielä kaksi päivää. Ameriikan ihme pitäisi viedä korjattavaksi (ehtiikö sen saada pois ennenkuin miehen pitää lähteä töihin?) ja vanhempainyhdistyksen kokoukseen pitäisi mennä jotta kokous olisi päätösvaltainen. Mihin minä nuo viisi laitan sillä aikaa? Eikun kolme päivää, koululaisilla onkin lauantaina urheilupäivä. Mutta ei tarvitse olla sitten koulussa aatonaattona.

Kotona pitäisi ehtiä siivoamaan, ihan oikeasti. Viikon postit ovat pöydänkulmalla, napsin vain laskut maksuun. Pihalla on pöllipino huvennut ja halkopino kasvanut, nekin pitäisi viedä vielä katon alle ennen talvea. Minä en ole sirkkelöinyt, sentään.

Sienessä ollaan käyty. Valkoisia kärpässieniä on aivan tolkuttomasti, johan se on uutisoinnistakin huomattu. Itse löysin yhden ison valkoisen kärpässienen, jossa oli punaisenruskeat heltat. Jos se sieni olisi ollut yksinään, niin olisin voinut kuvitella sen olevan herkkusieni. Sen ympärillä oli kuitenkin tusinoittain muita valkoisia kärpässieniä, joten erehtymisen varaa ei ollut. Ei ihme, että kokeneetkin sienestäjät menevät tänä syksynä halpaan.

Esikoinen osaa jo itse etsiä suppilovahverot ja tatit ja kanttarellit. Pannullinen suppilovahveroita voissa paistettuna on ihan hyvä iltapala, vai mitä?

Ai niin, tunnistin ensimmäistä kertaa sappitatinkin. Voin kertoa, että sen mausta EI VOI erehtyä.

Kesä loppuu kohta

2009-08-28T14:41:00.003+02:00

Johan nuo pääskysetkin tällä viikolla muuttivat etelään, syksy on ihan ovella.

Töissä olen taas normaalitahdissa, paperia sinkoaa sinne ja tänne ja kaikki ovat joko pahalla päällä tai hysteerisiä. Paitsi jos sattuvat tuijottamaan iltapäivän kotimaista elokuvaa. Olen todennut, että kaiken sen shaissen jälkeen, mitä näiden ihmisten päälle on heitetty koko kuluvan vuoden ajan, saavat mun puolesta tuijottaa telkkaa vaikka koko virka-ajan. No, työkaverini ovat kyllä erinomaisen ahkeria, tunti hermolepoa silloin tällöin on vain hyväksi.

Koululaiset ovat päässeet ihan oikeassa järjestyksessä kouluun ja pois koulusta. Taksit ovat kylläkin olleet hieman eksyksissä, välillä on auto odotellut turhaan koulun pihassa ja välillä kiertänyt varmuuden vuoksi syrjäkylällä... Mutta ehkä tämä jouluun mennessä...?

Koulukyytijupakka on ihan suoraa jatkumoa siihen tapaan, jolla koulun rehtori paneutuu koululaisten hyvinvointiin muutenkin. Toki hän on tietyissä asioissa pätevä ja sopiva, mutta on asioita, joita hän ei kertakaikkiaan osaa.
Olin itsekin tähän asti siinä luulossa, että koulussa valvotaan näitä aamulla tai illalla odottelevia koululaisia, niin tehtiin minun kouluaikanani ja Pikkusiskon kouluaikanakin. Mutta ei niin olekaan. Sen aamuodottelun ennen koulun alkua ilman valvovaa silmää olen toki tiennyt, mutta jotenkin kuvittelin, että koulupäivän aikana valvonta ylettyisi... Noo, oppia ikä kaikki. Peruskoululakia voisi tietenkin tankata, mutta sitten voisi helposti käydä niin, että nyt itse maksavat kulkijat eivät pääsisikään enää taksikyytiin.

Esikoisella on mennyt koulussa hyvin. Tai hyvin ja hyvin, ihan tavallisesti, kuten ihan tavallisella koululaisella nyt koulu sujuu. Meidän perheessä se tavallinen on iso uutinen. Taas näkee hyvin sen, kuinka iso rooli on opettajalla... Oikeastaan käy sääliksi uusia ekaluokkalaisia, heillähän on nyt esikoisen viimevuotinen opettaja.

Neiti heiluttelee etuhammasta. Voi yäk, minun pitäisi kuulemma nyppäistä se pois. Ei käy. En todellakaan aio repiä hampaita irti keneltäkään, en ole hammaslääkäri...

Onneksi illalla hammas unohtui hetkeksi, kun Pikkulikka äiteineen ja pikkuveljineen käväisi pikapikaa kyläilemässä. Kummasti löytyi taas jutunjuurta (niin äideillä kuin) tytöillä, vaikka edellisestä tapaamisesta on jo aikaa. Lykkäsin Pikkulikan mukaan virkatun pontson, jota neiti ei osaa käyttää. Jospa seuraavalla kerralla ehtisi keittää jo jopa teetä, etteivät olisi niin jäniksen selässä...

*********************

Olen haikein mielin seurannut Muropaketin kehittymistä taaperosta pikkupojaksi. Minun suloinen vauvani, älä vielä kasva isoksi... Pojalla on itsenäiset mielipiteet, ihan omat lempijutut, omat inhokit, itseluottamusta löytyy. Ihana hurmaava lapsi, joka tietää olevansa ihana. Ja käyttää sitä hyväkseen...

ei oo ei tuu

2009-08-19T19:00:00.002+03:00

Jostain syystä koukkasin työmatkan varrella (olin menossa toimistolle asiakaskäynniltä) koulun kautta. Ei hyvänen aika, naapurin poika ihan varmasti koulun pihassa vaikka taksin piti hakea yli tunti sitten...!
Äkkiä koira kyytiin ja takaisin koululle, juu'u, oikein näin. Siellä pikkuserkukset mököttivät hämmentyneinä "ei se taksi ole vielä tullut, mutta päivällä se kävi kaksi kertaa ennenkuin meillä loppui koulu ja missä se nyt viipyy meillä on nälkä onko sulla ruokaa joko taksi tulee". Ooookei. Soitin taksikeskukseen, eivät tienneet mitään koulukyydistä, pyysin yhdistämään paikalliselle tolpalle, jospa joku vastaisi vahingossa. Eivät olleet tietoisia, että iltapäivällä olisi pitänyt kaksi poikaa vielä koukkasta kyytiin.
Soitin pikkuserkun äidille, että otan poijjaan kyytiin ja vien mummolle, klun se on kuitenkin Sinappituubin hoitopaikan vieressä. Olikin äiti jo hieman huolestunut, kun mummo oli soittanut ja ihmetellyt, kun poikaa ei kuulu ei näy. Ei kirjastoautollekaan päässyt ollenkaan (heillä on lukupiiri keskiviikkoisin, pääasiallisesti punaviiniä, mutta myös valkoviiniä ja oluita, joskus maistellaan erikoisuuksia; ruoka on tapas-tyyppistä pikkupurtavaa).
Koulun pihassa yhytin vielä rehtorin - olen minä ihan varmasti ilmoittanut taksille, että olisi pitänyt tulla hakemaan. Ihan varmasti ilmoitin. Tai en ehkä, en nyt muistakaan (ekana koulupäivänä tosiaan unohti ilmoittaa taksiin, ja viisi eskarista viidesluokkalaiseen jäi palloilemaan koulun pihalle ihmeissään). No kiva.

Ehkä tämä on jo jouluksi järjestyksessä!

Pikkuserkun äiti alkaa olla jo hermoraunio, minulla hermothan ovat jo kadonneet ajat sitten, joten ei tuo niin kummallista ole.

Lomaa voisin kyllä pitää, vaikka tuon esikoisen kuudenteen luokkaan asti.

Kiitos lohdutteluista - joskus vaan tuntuu kuin kaikki melkein kaatuisi niskaan. Koko ajan pitää olla varpaillaan torjumassa seuraavaa uhkaavaa katastrofia - mitään tosissaan ikävää ei satu, mutta ei kyllä ole kivaakaan.

Neitillä heiluu etuhammas, ja minun pitäisi kuulemma se nyppäistä pois. Auts ja eih! ei minusta ole sellaiseen, oksennuksen siivoaminenkin on kivempaa.

(esikoinen on joka päivä tehnyt tyytyväisenä läksynsä, suostunut jopa korjaamaan kun kerron, että jossain on virhe, löydätkö? Mitään syömiskatastrofeja ei ole koulussa sattunut, vaikka joutuukin nykyään syömään "normaalisti" muiden seassa -ja ihanaa ihanaa, uusi vastavalmistunut opettaja on ollut työharjoittelussa paikallisessa (tai siis naapurikunnan) autismiluokassa ja on muutenkin perehtynyt erityisoppilaisiin! Nyt lähdetään siis siitä, että esikoinen pärjää luokassa kuten kaikki 23 muutakin oppilasta, ja niin totisesti on pärjännytkin!)

Niitä päiviä

2009-08-18T20:30:00.002+03:00

Tiedättehän päivät, jolloin kaikki menee jotakuinkin pieleen aamusta iltaan? Ei mitään kunnon katastrofia, mutta sellainen tasaisen ahdistava paha mieli ja jurnutus koko ajan.
niitä on tuntunut viime aikoina olevan enemmän kuin seitsemän viikossa.

aamulla havahdun yht'äkkiä - kello on soinut jo, enkä nousstkaan... No ei muuta kuin ylös, koiran kanssa pihalle (ja koirahan alkaa kärsiä ujosta pissasta ja sitten odotellaan ja odotellaan) ja sillä aikaa herää kaksi kolmesta pojasta. Huutoa parkua jatkuvaa, etenkin kun pitää aamulla käydä pesemässä tukka kun illalla ei ehtinyt/jaksanut/muistanut/tajunnut katsoa edes peilistä miltä letti näyttää...
Puolen tunnin päästä tukka on puhdas ja kaksi poikaa kohtalaisen tyytyväisenä hereillä (tosin toinen istuu keskellä ruokapöytää ilman vaippaa ja syö herneitä) ja pitää herättää koululaista ja eskaria ja itse pitäisi syödä aamupalaa kun seuraavan kerran pääsee mahdollisesti ruuan kimppuun puolilta päivin. mutta koira on vienyt märän saappaan sänkyyn ja se pitää viedä pois ja koululainen painelee takaisin sänkyyn peiton alle ja se keittiön pöydällä istunut on olkkarissa ja kakannut keskelle lattiaa - onneksi ei ollut vaatteitakaan päällä.
Enkö löydä lapsille vaatteita kun en laittanut valmiiksi illalla kun en ehtinyt/jaksanut/muistanut ja hirveällä kiireellä kaivelemaan sen nuorimmaisen pesun ja lattian putsauksen jälkeen kaikille suurinpiirtein sopivan kokoisia puhtaahkoja vaatteita.
Kello on siinä vaiheessa sitä luokkaa, että nuorimmainen on puettava vasta taksipysäkillä ja vanhimmainen saa pakata reppunsa juostessaan taksille.
Nuorimmainen muuten osaa ja jaksaa aukaista turvavyön soljet! Kiva keskellä mettätaivalta pysäyttää auto tienposkeen ja laittaa vyöt uudestaan. Ja minuutin päästä uudestaan.

Työpaikan piha on remontissa ja auto pitää jättää parkkiin johonkin muualle.

Parkkipaikkoja ei löydy ja lopulta löytyy maksullinen, johon voi tunkea kaikki loput kolikkonsa eikä parkkimittari tietenkään huoli kolikoitani vaan sylkee pihalle kaikki yli 50snt kolikot. maksa siinä nyt sitten monen tunnin parkkimaksua 20-senttisillä... Ja vettä tietenkin sataa koko ajan kaatamalla. Mainitsinko jo, että hoitopaikan piha on remontissa ja auto pitää jättää noin 200m päähän parkkiin - ja vettä satoi?

Olisiko kukaan sitten kuitenkaan huomannut sitä likaista tukkaa?

Töissä toteaa, että puolet papereista on hukassa ja se henkilökortti, joka juuri TÄNÄÄN olisi ollut äärimmäisen tärkeä ja pakollinen, on jossain ihan muualla... Sihteeri muistaa huutaa, jupista ja jäkättää työn alla olevasta raportista, että ei näin voi kirjoittaa (ja niin, se paperi on erittäin keskeneräinen, kun se on työn alla).

Puhelin soi ja koululainen kertoo, ettei ehtinyt taksiin - tai että taksi ei kai ollenkaan tullutkaan. Ei ollutkaan kuin vasta neljäs päivä koulun alkamisen jälkeen tänä syksynä, että taksin kanssa oli ongelmia (eikun viides päivä, mutta eilen ei ollut meidän poika, jonka ohi taksi porhalsi aamulla!) koulua on siis kulunut kuusi päivää. ja kotona paljastuu, että poika oli unohtanut reissuvihkon, johon oli merkattu uusittu lukujärjestys, kaverinsa luo. Kun odotteli siellä, että ehdin hakemaan, kun en tietenkään voinut käskeä lähteä kävelemään viittä kilometriä kaatosateeseen yksin...

Kotona koira onkin syönyt jo kaksi eri kenkää sillä aikaa, kun olen yrittänyt saada kerättyä posteja, läksyjä, likaisia vaatteita, nälkäisiä lapsia... Kas kun ei vielä joku imurimyyjä paukahda paikalle, että teilläpä on sen näköistä, että tarvitsisi kunnon imuria...
Kello on varttia vaille yhdeksän illalla, ja NYT on ensimmäinen kerta koko päivänä, että kukaan ei huuda tai jurnuta minulle.

Mistä niitä harmonisia idyllisiä elämiä saa?

Vuodet vierii...

2009-08-04T22:19:00.002+03:00

kappas vaan, nyt onkin jo elokuu ja minä olen viljaa.
Kesäloma tuli ja meni, ehdittiin käydä Caribialla. Hotellihuoneena sviitti kylpyammeella, oikein mukavaa. Autosta puhkesi rengas, epämukavaa. Raisiossa on Ameriikan ihmeen merkkihuolto, ja vieressä kauppakeskus Mylly. lapsille oikein mukavaa, siellähän on Br-lelu...

Vietettiin perinteiseksi muodostunut piknik tekosaarilla, koko suku oli edelleen tullut sinne (vaikkeivät ole edes puheväleissä melkein). Samana iltana käytiin vanhapoikaveljesten luona nuoremman syntymäpäivillä. Sain ilahduttaa omaa veljeäni toteamalla hänet vuotta nuoremmaksi kuin luuli olevansa.
Käytiin asuntomessuilla yhdessä Tarja Halosen kanssa. Ei onneksi tavattu, ei näillä sosiaalisilla lahjoilla...

Työt alkoivat hiljaisissa merkeissä, työkaveri niksautti niskansa ja oli poissa koko viikon. Yksin pidin toimistoa pystyssä, vastailin puhelimeen (ja osasin vastata) ja vastaanotin asiakkaita. Ja nyt kun muut ovat jo töissä, asiakkaita ei käy... Tylsää.

Lapset olivat varahoidossa kuntakeskuksessa, neiti tykkäsi aivan hirveästi ja Muropaketti oli aivan lohduttoman ahidstunut. Ei tykännyt ollenkaan.
Nyt aloittivat omassa hoitopaikassaan ja Muropaketti oli aamulla jo aivan innoissaan. On hyvä mieli, kun tietää aamulla, että voi jättää lapsen hyvillä mielin ja turvallisesti hoitoon...

Aamulla söin terveellisesti xylitokipurkkaa ja hammas lohkesi. Tai paikka oikeastaan, vei vähän mukanaan hammastakin. Soitin kunnan hammashoitoon ihan vaan testimielessä, että mitä sieltä sanovat - sain ajan iltapäiväksi. Edellinen asiakas oli kolme varttia piinapenkissä, mietin jo, että pitää soittaa hoitopaikkaan, että myöhästyn pahasti. Pääsin siis vartin myöhässä hammaslääkärin hyppysiin. Päivää, hammas hajalla vai? Suu auki kiitos, joo, paikka on lohjennut, pittää putsata. Sursur ja vinkuvinku, slurpslurps röööööööööölssssss vinkuvinku. Matriisi suuhun ja hinhink, pari räpsäystä mystistä kosmista valoa ja testausta, onko liian korkea? Sursur ja hinkhink. Jos alkaa jomottaa tai tulee kuumetta, niin ottakaa yhteyttä kiitos, tässä lasku.
Ja pim, olin pelastettu!
Ja pelastin hammasläkärin aikataulunkin, puolen tunnin ajasta käytin vain vartin. Hammas on kasassa, lasku 21 euroa. Kiitos paljonparjatun kunnallisen hammashoidon!

Ehdin sitten ajoissa lapsetkin hakemaan.

Ai niin, neiti hukkasi viime syksynä uuden tunikansa, jonka omin pikku kätösin hänelle ompelin? Se löytyi sunnuntaina lastenhuoneesta, aivan kuin ei olisi ollutkaan melkein vuotta kadoksissa.

Hellettä?

2009-07-01T18:36:00.003+03:00

Ei ole Sahramissa vielä hellettä näkynyt, vaikka muualla sitä on kovasti voivoteltu. Se on niin suhteellista, meille hellettä on vasta sitten, kun uima-allas alkaa olla linnunmaidon lämpöistä... Sellaista ei pariin vuoteen ole tapahtunut.

Sen vuoksi tänään suunnattiinkin tuohon kylpylään. Kummallista. Siellä oli meidän lisäksemme ehkä 10 henkeä (ja osa noistakin henkilökuntaa!). Paikka on uusi, siisti (paitsi kuulemma miesten pesutilat) ja altaissa vedet ovat lämpimiä, 33-37 asteisia. Lapsille on kaksi allasta, pieni kahluuallas ja suurempi noin 75cm syvä puljausallas. Aikuisille on kuntouimareille erikseen viileämpi (28 astetta) pitkä allas ja iso puljausallas, iso poreallas ja ulkona vielä erikseen allas. Hilavitkuttimia on tosin vain yksi liukumäki, se on pieni ja pienivauhtinenkin, mutta siksi sinne uskaltaa laittaa viisi-kuusivuotiaankin yksin laskemaan (kun itse päivystää putken alapäässä).
Allasbaari aukeaa klo 14, ja paikassa on lisäksi kahvio/pikaruokalatyyppinen ravintola, josta saa mahansa täyteen - tuon lähellä ei ole vastaavaa ruokapaikkaa ennenkuin vasta ihan kaupungilla.

Mutta meillä lapset nauttivat täysillä, parin tunnin puljaamisen jälkeen olivat jo nälkäisiä, ja kun allasbaarista oli otettu pakolliset jäätelö/Pringlesit/juomat, siirryttiin yläkertaan syömään. Esikoinen nukahti istuvilteen pilli suussa... Kuopuskin nukahti samaan tyyliin, tyrkkäsi kurkunpalan suustaan pois ja asetti hyvin varovasti poskensa pöydälle - ja simahti samantien. Iiiiihanan sulkkua. Nyyhkis.

Nyt nukkuu puolet porukasta edelleen, Vuffe paineli makkariin, vaikka annoin sille pakkasesta jäisen rustoluun. Ne ovat sen jätskiä. Kummallinen koira, ei tykkää oikeasta jäätelöstä! Pukkelihan kävi autotallin pakastimella norkoilemassa kuumilla ilmoilla, sille piti aina antaa tuutti viilennykseksi. Vuffe kävi kylpylässä järvessä miehen vanhempien luona sillä aikaa kun me lutjattiin altaissa.

Kesäkuussa sain tehtyä käsitöitäkin. Tämän paidan aloitin jo maaliskuussa;

Mielipuolisesta kuvasta huolimatta olen hyvin tyytyväinen paitaan - sain sen valmiiksi Fufo-projektina, vaikka minullehan tuo 3kk kesken ei ole vielä mikään ikuisuusproggis.

Mainitsin jossain välissä tehneeni villahousut. No, tässä on toiset. Ei mennyt mitoitus ihan nappiin, kun vähän lisäsin silmukkalukuja.
No, tuo korjaantuu aika pian käytössä, tein housut Huopasesta ja se huovuttuu tosi nopeasti, edelliset pökät ovat jo kutistuneet yhden koon verran.

Hät'hätää

2009-06-12T14:35:00.002+03:00

Kesä on ehtinyt jo pitkälle. Karkuun. Ei ainakaan auta valitella tylsistä säistä, ensin +29 astetta ja seuraavaksi +6 astetta. Lämpimämmät ilmat olisivat suositeltavampia, isompi kummipoika sai lahjaksi uima-altaan ja siinä ei kyllä polskita, jos on alle 15 astetta...

Jotenkin aika taas vain lipuu karkuun. Yritän puristaa lujempaa - se katoaa nopeammin.

Kissin haamu kulkee nurkissa edelleen. Saunaan mennessä lauteet narahtavat kuin kissi nousisi tervehtimään tulijaa, kuten sillä oli tapana. Eteisessä vilahtaa vaalea varjo kun aukaisee jääkaapin. Kukkapenkissä on sitkeästi sileä painauma, ruoho kasvaa maata myöden - eikä siinä kukaan enää nuku. Kotiin ajaessa katse etsii kissiä, ettei tule peruutettua sen päälle.
Mies kiertää iltaisin etsien kikkareita pihamaalta, kunnes muistaa, että nurmikko pysyy nyt siistinä.

Esikoiselta loppui koulu tältä vuodelta. Pääsi luokaltaan. Matematiikasta tuli hyvät arvostelut, lukemisesta keskiverto, kirjoittaminen vielä takkuaa. Kirjoitusvirheitä, huonoa käsialaa. Mutta joulusta alkaen poika keksi ainekirjoituksen salat, opettaja oikein erikseen jossain vaiheessa esitteli minulle esikoisen kirjoittaman aineen. Lyhythän se tietenkin oli ja täynnä virheitä. Mutta: kirjoituksessa oli selkeä alku ja loppu, oikein loppuhuipennuskin, juoni ja useita hahmoja. Ja koko tarina oli pojan itsensä keksimä.
Tämän kesän tavoite: luetutan pojalla yhden ihan oikean kirjan (no, en ajatellut kuitenkaan aloittaa Tolkienista) ja kirjoitutan vihkoon juttuja.
Olenko päässyt puusta pitkälle? No en todellakaan. Eilen esikoinen osti Sims3:n. Että se siitä kirjoittamisesta...

Muropaketti on päässyt loistamaan ihanuuttaan joka paikassa. Muropaketti on ihana. Pojalla on ihanat kultaiset kutrit, en noita kiharoita raaski leikata varmaan ikinä! Mp on oppinut pukemaan, riisumaan (no, tämä on ollut aina hallussa), osaa käynnistää tietokoneen, osaa pelata Pingua, Viirua ja Pesosta ja Masa Maino-pelejä. Osaa käydä itse vessassa, osaa hakea jääkaapista ruokaa ja pakastimesta jäätelöä, osaa viedä astiat tiskipöydälle (joku muu meidän huushollissa ei osaa, hmph). Osaa piirtää pääjalkaisia. Osaa rakentaa sekä leekoilla että Brion puurakennussarjalla, robotteja. Tykkää maidosta ja suklaamuroista (no kai nyt nimenkin perusteella...) ja puurosta. On äitin ihana pieni vauva.

Sinappituubi osaa kävellä kengät jalassa (alukesästä tönötti vaan paikoillaan, jos laski maahan kengitettynä). Uskaltaa kävellä jo paljain jaloin pihalla. Osaa pyytää ruokaa, ja osaa pyytää nukkumaan. Osaa pyytää haluamansa tavaran tai asian. Osaa sanoa Äiti ja Äijä. Toissapäivänä sanoi myös AuAu, kun Vuffe haukkui autossa. Osaa harjata hiuksia, osaa pukea kaikki vaatteet kaulaansa. Osaa riisua sukat, housut ja vaipan, osaa nykiä paidat ja bodyt alaspäin niin, että ainakin toinen käsi ja olkapää on paljaana. Osaa käydä hakemassa keittiön laatikosta herkkua (Ikean hirvimakarooneja). Osaa pudottaa vähemmän tykkäämänsä ruuat lattialle Vuffelle. Osaa kiivetä sohvalle ja osaa tulla korkealta alas jalat edellä, putoamatta. Saa patteja hyttysistä, osaa kiukutella ja raapia päätään. On ihana, ihana, ihmeellinen. Ihana pikkuvauva. Oikea herkkupala, ainakin hyttysille.

Neiti. Neiti on ihana myös, kaunis, suloinen, älykäs. Ja niin rasittava. Kuinka voikaan yksi ainoa pikkulapsi saada aikuisen niin raivon partaalle, että tuntuu että pää räjähtää ja taju lähtee. jos joku onnistuu satuttamaan itsensä, niin se on aina Neiti. Jos joku sotkee vaatteensa, niin se on aina Neiti. jos joku teke jotin pahaan, niin neiti. Koiran kuonon ympärille saa näppärästi pujotettua kumilenkin. Sitä ei karvojen seasta näe, mutta koira mököttää koko illan. (nyt on sitten kuonoakin trimmattu, joten näkee paremmin). Keksii puhaltaa olohuoneen täyteen voikukansiemenhahtuvia. Keksii upottaa kätensä kyynärpäitä myöden mutavelliin - takki ja pitkähihainen paita päällä. Piirtää seinään. Maalaa televisioon. Tunkee Sinappituubin täyteen muovailuvahaa.
Laulaa ihanasti, puhuu taitavammin kuin moni poliitikko. Piirtää vapaasti ja ilmavasti, rakastaa vesiväreillä maalaamistaja saippuakuplien puhaltamista. Tykkää meritähdistä (joita esikoinen toi tuliaisina Bulgariasta) ja rakastaa merenneitoja. Haluaa tatuoinnin. Haluaa.
Tunnistaa oman nimensä kirjaimet ja Muropaketin ja esikoisen kirjaimet. Osaa kirjoittaa oman nimensä ilman mallia ja osaa mallista kirjoittaa mitä tahansa.

Ja äiti? Äiti on pää jumissa, selkävaivaisena. Juuttuneena ikuiseen pyykki-kauppa-ruoka-työ-hoitopaikka-pyykki-luuppiin.
Epätoivoisena tekoa aloitettu vessan maton virkkaus on jo melkein valmis. Lankaa riittää enää neljään kerrokseen. Virkkuukoukku on edelleen tallessa.

Tuore ruoho

2009-05-27T19:49:00.002+03:00

Ihana tuoreen leikatun ruohon tuoksu. Kesän haju, ihan varma merkki.
Inha karjunta trampalta, verta, huistuppoja. Sisarukset keskustelevat. Varma kesän merkki sekin.

Ostan lisää laastaria. Desinfiointiainetta on vielä.

Hyttisten ininää. Paukamia. Paukamia Vuffella ja Sinappituubilla. Saakohan koiralle laittaa kortisonia? Rapsuttelen pahemman kutinan pois harjalla, Vuffe jahtaa hyttisiä hampaat louskuen.

Kevätjuhlia. Koulun juhlat jo ehtivät mennä, kun olivat tavallista suuremmat, oikein kunnanjohtajakin kävi pitämässä puheen (ja syömässä täytekakkua).
Muropaketin ja neitin juhla (ja Sinappituubinkin, mutta pikkupoitsu oli kipeä) oli tällä viikolla, tanssilavalla..
Kevätjuhlista tulikin mieleeni, että on monta lahjottavaa tänä keväänä. Opettaja, kouluavustaja, iltapäiväkerhon vetäjät, päiväkodin hoitajat, perhepäivähoitaja... Ei mikään pakko, mutta haluan muistaa. Onneksi osa ihmisistä on vaihtunut, voi antaa samoja lahjuksia kuin viime keväänä.

Miehen kanssa ehditään puhua vain puhelimessa - tärkeitä asioita olisi hoidettavana. Isompi kummipoika saa lahjan, joka luvattiin jo viime kesänä. Viimekesänä sitä ei sitten tarvittu, kun oli niin kylmää... sukulaisten kanssakin pitäisi puhua - onneksi ollaan kai vielä puheväleissä.

Onneksi keskiviikkona oli työpaikan urheilupäivä, sain lämpimän ruuan. Edellisen kerran ehdin syödä sunnuntaina.
En ole ehtinyt käydä edes kaupassa, tänään kävin. Kiireellä.

Säästypähän rahaa.

Tai sitten ei.

Sinappituubi sai uuden villahousut - juuri sopivasti, kun sunnuntaiksi on luvattu +29 astetta. Nooo, noita pökiä käytetään vain öisin. Mutta oli pakko kutaista äkkiä, kun mies meni ja sotki villiksiä enkä ehdi niitä pestä (on helpompi joo kutoa uusia...)

Kauppakassin, tuon saksalaisen insinöörityön ihmeen, renkaan laakeri huutaa. Ensin se vain vienosti vihelsi, sitten jurisi ja jurputti, nyt alkaa kuulua jo, kuinka metallilastut höylääntyvät... Missä ihmeen välissä saan vietyä tuonkin hoitoon - ja millä ihmeellä sitten ajelen sillä aikaa? Tänä keväänä on kyllä mennyt tuohon autoon enemmän kuin riittävästi rahaa. Ei niin paljoa kuitenkaan vielä, että olisi halvempaa ajaa taksilla. Sitäkin kokeilin, ja rahaa paloi siinäkin. Lisäksi joutuu keksimään jutunaiheita tuntemattoman ihmisen kanssa - tai alistumaan hiljaisuuteen...
No, onpahan jo molemmissa autoissa kesärenkaat.

Lapsetkin tosiaan sairastivat tässä välissä. Muropaketti oli kahdeksan päivää kuumeessa - virus. Sitä on liikkeellä, sairaanhoitaja terveysasemalla lupasi ottaa vastaan, jos alkaa lapsen tila huolestuttaa. No ei, tuli vain toinenkin kipeäksi.
Onneksi miehen työpaikan yt-neuvottelut on jo saatu tältä erää päätökseen, uskaltaa olla kotona lasten kanssa.

Viikonloppu, jota ei olisi tarvinnut olla

2009-05-11T10:43:00.003+03:00

Vaikka perjantaina iltapäivällä olin sitä mieltä, että ihan kiva kun tulee viikonloppu niin olen katkeerasti jo katunut.

En ole seitsemään vuoteen pitänyt äitienpäivästä. Nyt vihaan sitä.

Perjantaina illalla kotiin tultuani totesin, että mies oli jättänyt päiväkotiin kaikki Muropaketin vaatteet ja neitin saappaat. No, neitille kyllä löytyy saappaita kotoa, mutta Muropaketille ei, koska ne kahdet sopivat olivat siellä hoidossa. Kuten myös lämpimämpi välikausitakki ja niin poispäin.
Ja Muropaketti oli aamulla lähdössä Korkeasaareen Pikkusiskon kanssa.
Jos meiltä kotoa lähtee klo 20.26 niin ehtii juuri ennen sulkemisaikaa ostoshelvettiin ja jos parkkeeraa ihan ovien viereen, niin ehtii juosta takaseinälle etsimään sopivaa takkia kolmevuotiaalle. Ja vielä ehtii kassajonoonkin ennenkuin kassa suljetaan.

Lauantain satoi vettä. Esikoinen kiukutteli, kun en muistanut järjestää hänellekin ohjelmaa.
Muropaketti kaivoi innoissaan minulle äitienpäivälahjan ennen lähtöään ja antoi vielä pusun poskelle. Ihana poika.

Sunnuntaina löysin kissin kuolleena, oli kuollut nukkuessaan. Ehkä Sissi halusi jo huilaamaan. Miksei se kertonut mitään?

Hautausmaalle, lintusille äitienpäiväruusut ja pikkuisia orvokkeja, kynttilä lyhtyyn ja anoppilan kautta kotiin. Hautaa kaivamaan. Esikoinen kaivoi urheasti hautaa ja etsi metsästä sopivan kiven haudalle.
Jäipä sitten äitienpäiväkahvit ja kakut syömättä.

Kissi täytti pääsiäisenä 15 vuotta. Rakas pikkuinen kulta, nuku hyvin. Pukkeli vartioi untasi ikuisen kesän maassa. On niin ikävä.

Miksi ei tämä ole ikinä yhtään helpompaa?

Hyvästi, pieni kulta

2009-05-10T16:03:00.002+03:00

Sissi
*4/94 +5/09

Kesken

2009-05-02T17:22:00.003+03:00

Fufoilu-tempauksen kunniaksi kaivelin yhden laatikon pohjalta vähän keskeneräisyyksiä. Minun mittapuuni mukaan nämä eivät kyllä oikeasti ole ufoja, koska niiden ikää ei mitata vuosissa.

Kaurapuuronvärinen on oma villapaitani. Aloitin sen viime syksynä, ja alkuvauhti olikin huima, takakpl viikossa. Sitten tein vielä toisen etukpl:kin, mutta... Puikot tarvittiin johonkin muuhun, ja en jaksanut enää laskea, miten olin muutellut alkuperäisen ohjeen silmukkamääriä - tietenkään ohjeessa käytetty lanka ei ole täsmälleen samanlaista kuin kaksinkertainen 7veikka.

Pärrrshikan värinen verkkomytty on pikkutytön pontso. Virkkasin sitä alunperin ajatellen Sinappituubin kummisedän avovaimon tytärtä, mutta tämä voisi olla sopiva nyt omalle neitille.
Neitille on tuo karusellista kudottu villapaitakin, pitäisi liittää osat yhteen ja kutoa kaulus. Tämä ei ole muhinut kuin maaliskuusta alkaen.

Yksi pahasti keskenkasvuinen projekti meillä on. Voi verrata tähän kuvaan, että miten on ruoka maittanut vuffelle. Vielä pitäisi muutama kuukausi kasvaa.

Turhia faktoja, joita en koskaan olisi halunnut tietää, osa n+1

2009-04-29T21:37:00.004+03:00

Olen edelleen syvästi järkyttynyt siitä tiedonmurusesta, että Mauri Pekkarisella on ollut muutaman viime vuoden ajan tangat jalassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla presidentinlinnassa. Sitä ennen hänellä ei ollut edes niitä tangoja. En pystynyt enää viime linnanjuhlia katsomaan entisellä innolla.

Coco Pops Rocks - murot eivät mene alas, vaikka vessaa vetäisi kolme kertaa.

Sattumia

2009-04-29T16:41:00.003+03:00

Aamulla koulutaksia odottaessa poika putoaa ojaan ja kastuu läpimäräksi. Onneksi isotäti asuu vieressä, saa soitettua mummon hakemaan pojan vaatteiden vaihtoon - ehtii kouluunkin vielä. Viimeiset sanat, ennenkuin lähdin pysäkiltä eteenpäin, olivat "Älkää nyt sitten pudotko ojaan, tulkaa kauemmas reunasta". Oja on meinaan valtaoja, uoman leveys yli metrin, onneksi syvyyttä ei juuri nyt ole kuin koululaisen polveen asti.

Tyttö keikkuu patjarullan sisällä ja onnistuu kaatumaan lyöden huulensa (ja hampaat) terävään reunaan. Verta tulee puoli tuntia ihan solkenaan, loppuilta menee kuolatessa ja verisiä paperitolloja siirrellessä.

Poika hyppää hoidossa ikkunalaudalta ja teloo nilkkansa, loppupäivä on pidettävä kylmäpussia nilkan ympärillä. Sama jalka muuten kuin sillä naapurin koiralla, jonka päälle ajoin.

Hyvää on se, että vain yksi noista sattui meidän mukulalle.

Vappua odotellessa

2009-04-27T10:47:00.005+03:00

Tällä viikolla pitäisi kehitellä viisi naamiaispukua. Esikoisella on kahden naamiaiset, muilla lapsilla vain yhdet. Pyysin loppuviikkoa vapaaksi, on noita lomapäiviä vielä pari jäljellä. Että saisin ehkä jotain kehiteltyäkin. Neiti haluaisi merenneitopuvun, kuten on halunnut viimeiset kolme vuotta.

Sain neitin takin valmiiksi! Juuri sopivasti, nyt ei olisi mitään asiaa toppahaalarilla edes päiväkodin pihassa, eilen lenkillä pärjäsi teepaidallakin. Takki onnistui itseasiassa ihan hyvin, olisi tietenkin ollut kiva, jos vetoketju olisi ollut vaalenapunainen eikä beessi. Mutta, mun varastoissa ei nyt sattunut olemaan yhtään vaaleanpunaista 39cm takkiketjua, mutta yksi beessi oli. Pinkki haalariketju kyllä olisi löytynyt, ja vaaleanpunainen piilovetskari kanssa. Paljetaskut eivät oikein onnistuneet, arvasin sen jo, kun aloin niitä väsätä. No, olkoon nyt. Tuulilistan ompelemista mietin, sillä saisi sen väärän värisen vetskarinkin piiloon. Neiti ei sitä kuitenkaan halunnut. Ehtiihän sen, jos on tarvis. Hihansuiden kuminauhat liian löysiä, lyhensin Ottobren ohjeesta jo viitisen senttiä ja silti lörpöttävät.

Takki kokonaisuudessaan istuu neitin päälle oikein hyvin, ja tyttö tykkää.

Materiaalina jostain halvalla ostettu ulkoilupukukangas (palasessa oli hintalappuna 1€ - on muuten mielettömän mukavaa ommeltavaa!), kukallinen kangas on paikallisen kangaskaupan loppuunmyynnista puoleen hintaan ostettua tuulipukukangasta. Vuorena ohut fleese Neurokankaasta. Heijastinneuroosini takia ommellut sydämet 3M:n kangasta. Tosiaan ei tarvinnut edes ketovetjun takia mennä kangaskauppaan, kaikki löytyi kotoa. Malli Ottobrestä, koko 120cm! Ja poikien malli. Ei oikein näytä poikamaiselta.

Kaapista löytyi onneksi vielä sopivan kokoiset ulkoiluhousut, ehdin ommella takkiin sopivat housut sitten ehkä jo syksyksi... No, eihän sitä tiedä, ensi kesä voi olla vielä kylmempi kuin viime kesä, ja sitten tarvitaankin koko kesä vuorellisia ulkoiluhousuja.

Sunnuntaiaamun kunniaksi kutaisin aurinkotuolissa ulkona neitin palapeiton viimeisen palan loppuun, sitä tein varmaan yhtä kauan kuin takkiakin. Kolme viikkoa?

Vielä tuota puuhaa olisi. Sinappituubille pitäisi kehitellä puuvillahattu, Muropaketille etsiä jostain esikoisen vanhat ulkoiluromppeet. Saapasvarastoa pitäisi päivittää, ainakin Muropaketin nokialaisista näytti saumankohdat murtuneen. Saappaat kuuluivat muistaakseni sekajätteeseen...? Autotallin takavarastosta pitäisi kaivella laatikoita, eiköhän sieltä löydy kaikki puuttuvat romppeet.

Vuffen kanssa on hauskaa. Pentu on niin fiksu (tottakai meidän koira on fiksu...), oppii nopeasti. Eilen koulutettiin esikoista, pojalla oli tasku täynnä namia. Ei tarvinnut kuin pari kertaa, niin vuffe jo tiesi, että kenen luokse kannatti mennä kerjuulle... (siis koulutettiin esikoista komentamaan koiraa, että poika uskaltaisi komentaa ja että koira tottelisi poikaa, ihan perusjuttuja, tänne ja istu). Ensi viikonloppuna olisi pentuetapaaminen, toivon, että kerrankin pääsemme koko porukka lähtemään.
Vuffe jahtaa kuivia lehtiä. Lauantaina neiti jahtasi sitruunaperhosta pihassa, ja vuffe innostui myös jahtaamaan sitä. Muuten hyvä, mutta ei taida olla kovin kummoinen metsästyskoira - hukkasi sen perhosen heti ekassa mutkassa ja lähti sitten haistelemaan turpeita... Naapurista kesäasukkaat kävivät tontillaan, ja koira oli irti pihassa. Pukkelihan paineli läpi orapihlaja-aidan piikeistä välittämättä. Vuffe juoksi aidan viereen, jäi oman tontin puolelle (tai no niin, se tiekin on meidän tonttia, siis jäi pihan puolelle) ja haukkui toki. Kutsuin ihan nätisti "Tänne!" ja koira vilkaisi minua, vilkaisi kulkijoita ja lähti häntä heiluen luokseni.
Meillä on hieman haasteellista kouluttaa näitä "ohitustilanteita" kun noita ohitettavia tai ohittajia on niin vähän. Eilen 2,5 tunnin lenkillä ei näkynyt yhtään ihmistä, vaikka puolet lenkistä mentiin tietä pitkin.
Noo, suurempi ongelma on kyllä tuon neitin kouluttamisessa ohitustilanteisiin. Noistakin kesäasukkaista haki rouvan meidän pihalle, rouva-parka. Päässä jo heittää sen verran, että ei meidän nimiä muista (vaikka ovat olleet tuossa tuon 15 vuotta minkä mekin olemme täällä asuneet). Yritti selvästi lähteä karkuun moneen otteeseen. Lopulta kävin pelastamassa rouvan, hain neitin jäätelölle.

Jossain välissä pitäisi naputella arkkitehdille talon kuvat ja tarkistaa, että tarvekartoitus on tehty oikein. Saa nähdä, koska tuo sunnittelija sanoo itsensä irti.

Että se on sitten kevät, vai?

Grrrrrr

2009-04-24T19:48:00.002+03:00

Tämä viikko on kyllä mennyt ihan muussa kuin mitä olisi pitänyt. Töissä ajatukset hajosivat ihan kokonaan. Olen niin vihainen, uskalsin jopa soittaa suoraan herra isopomolle ja ilmaista tyytymättömyyteni toimintatapoihin (yleensä ne eivät itseasiassa vaivaa minua, mutta tämä kerta oli poikkeus). Jos on olemassa hyvä hallintotapa, niin miksi se ei sitten koske kaikkia?

Grrrr.

Kotona taas kaaos kasvaa. Olen iltaisin kotona puoli kuuden aikaan, neljä tuntia aikaa tehdä kaikki. Pestä kaksi koneellista pyykkiä (lopu jo, rospuutto!), ruokkia lapset kahteen kertaan, kahlata läpi postit laskujen erittelemiseksi, ruokkia elukat (kuullostaa ehkä hieman turhan suureelliselta, eihän noita ole kuin kissa ja koira). Miehen kanssa pitäisi pystyä edes vaihtamaan sen verran sanoja, että tietäisi mihin suuntaan toinen on menossa tai mistä tulossa.

Ainoat lepohetket ovatkin olleet autohuollossa ravaaminen. Auto päätti taas vilkutella kivoja merkkivaloja (sähkövika, ai että mä tykkään näistä ajotietokoneellisista nykyautoista, toista se oli ennenvanhaan. Jos auto keitti, niin se keitti ja sitten vaan etsittiin jostain suhteellisen juoksevaa vettä ja kaadettiin syylariin). No, sainpahan samalla sovittua talvirenkaiden vaihdon (tai kesärenkaiden, molemmathan ne vaihtavat paikkaa...) ja kävin jo laitattamassa uudet kesäkumit vanteille. Pääsenkin taas pitkästä aikaan kaahailemaan kevytmetallivanteilla.

Ärsyttää tämä uusi hieno kannettavakin, näppäimistö on niin näppärä, etten meninaa saada isoja alkukirjaimia virkkeisiin.

Mikähän tässä hommassa nyt mättää? Sinappituubi hakkaa päätään pakastimen oveen ja itkee, kun alkaa takaraivoon sattua. Mä menen seuraksi.

Saunapäivä

2009-04-18T17:21:00.003+02:00

Tänään on ollut todella omituinen päivä. Aamulla puoli seitsemältä heräsin valkeaan maailmaan, lunta oli monta senttiä. Nyt kaiken päivän häsläyksen jälkeen lumi on kadonnut, ja pihakin näyttää jo keväiseltä, kun aurinko yrittää paistaa puiden lomasta nurmikolle. Lapset kulkevat ovesta ulos ja sisään, ja tämä karvainen lapsi yrittää samaa tahtia. Se on aika liikuttavaa, se haluaa leikkiä lasten kanssa samoja leikkejä. Kuitenkin se on vielä ihan pieni hauvavauva (joo, 25kg) ja uni on aina välillä tarpeen. Nytkin Vuffe nukkuu eteisessä vieressäni (keittiön vieressä on eteinen ja tästä koneelta on 2 metriä matkaa Vuffen hännänpäähän, kuono on siis paljon lähempänä).

Olen tänään ollut niin sosiaalinen, että todella kaipaan saunan rauhaan, pimeään, hämärään, lämpimään. En oikein itsekään jaksa uskoa, mutta kävin oikein kahvilla kylässä. Tunsin pienen hetken itseni normaaliksi. Puhuin insinöörijuttuja toisten insinöörien kanssa eikä tarvinnut puolustella itseään. Puolustella miltä...? Vastapuoli ymmärsi hyvin, mitä tarkoitin, kun puhuin rauhoittumishetkestä autossa työmatkan aikana. Tai asiakaskäyntien ongelmista. Tai opiskeluajan pienistä piireistä. Kemian kurssista. MBA:sta. Ammatinvalinnasta.

Lauantai on meillä perinteisesti saunapäivä. Perjantaina ei oikein ehdi, kun kertalämmitteinen kiuas lämpiää nopeimmillaankin pari tuntia. Sitäpaitsi mies on vuorotöissä, eikä ole kiva käydä yksin neljän lapsen ja koiranpennun kanssa saunassa.

Toisessa talossa pääsin ihastelemaan vuotta ja yhtä päivää Sinappituubia nuorempaa poikaa. Nimetön vielä. Sielläkin juttua olisi riittänyt, mutta oli jo riennettävä kotiin, ruoka porisee hellalla.

Huomenna on vielä yhdistyksen kokous! Eikö tämä ole jo liikaa, minun metsäläinen minuuteni kärsii.

Huhtikuun räntäsade

2009-04-17T10:05:00.004+02:00

Tällä viikolla on jo ollut ilmassa selvästi keväinen tuntu. Lapsetkin innostuivat pomppimaan lumen alta löytyneessä trampassa. Vuffella oli hieman asennoitumisongelmia - lapsilla on niiiiin kivaa eikä Vuffe pääse mukaan. Lahjoin pennun tyytyviseksi lampaanviulun jämillä, sai savunmakuiset luut kaluttavakseen ja oli ylen tyytyväinen.

Neitille olen viikon jo ommellut kevätpukua ulkoiluun. Sauma päivässä, päärme ja sauma parhaassa. Noo, yhden heijastimen ajattelin vielä applikoida takkiin ja sitten voin ryhtyä miettimään, miten kiinnitän vuorin päälliseen. Enkä ole vielä edes katsonut, löytyykö varastoistani sopivan mittaista takkiketjua. Housuihin en ole vielä katsonutkaan.

Tämänpäiväistä räntäsadetta katsoessani huokaan helpotuksesta, ihan hyvä, että neitillä on edelleen vanha kulahtanut toppahaalari päällään. Muita käsitöitä en ole ehtinyt edes ajatellakaan. Ehkä niitä joskus ehtii...

Etiopialasnutun ohjeet tulostin jo kauan sitten, mutta en ole vielä edes päässyt tutkimaan lankavarastojani. Nallesta en ajatellut tehdä, mutta ehkä Woolista tai Lanettista. Tai sitten ihan puuvillasta tai bambusta. Konepesun kestävää kuitenkin, että kestää kunnon nyrkkipyykin.

Sinappituubi ei ole vielä päässyt ulkoilmakävelyn makuun. Poika seisoa tönöttää aloillaan ja jos oikein innostuu, saattaa jopa heiluttaa yhtä kättä edestakaisin. Ihana vauva.

Naapurin koiralla oli murtunut jalkaterän luu, on nyt jonkin aikaa kipsikoipena. Ell oli käskenyt ehdottomasti pitää koiran sisällä koko kipsikauden. Totesimme yhdessä omistajan kanssa, että hulluksihan siitä koira tulee, kun on aina tottunut menemään ulkona mielensä mukaan (siis pääsee aina halutessaan ulos). Elmukelmua on nyt kieputeltuna kipsin päällä olevan muovipussin päälle ja tassu erikseen vielä kunnon suojarukkasella. Eikä ollut koira minulle kärmeissään, tyytyväisenä tuli rapsuteltavaksi.

Vihdoin taukoa

2009-04-09T21:06:00.002+02:00

Huh.

Tänään oli viimeinen juhla ennen pitkää taukoa. Neitin ekat kaverisynttärit. Mä olen aivan poikki. Mansikkakakku kelpasi 2/3 vieraista. Suklaatuutit kelpasivat 2/3 vieraista. Yksi vieras joi kokista ja söi keksejä ja sipsejä. Hehkuvat coctail-tikut olivat huippuhauskoja. Mun kestokykyni tulee rajoilleen 1,5 tunnissa.

Tosin suurin syy loppuunpalamisen tunteeseen on se, että aamulla ajoin naapurin (no, kilometrin päässä) koiran päälle. Tassu hajosi, mutta en ole kuullut, että miten. Itseasiassa koira kävi auton kimppuun, mutta jäi toiseksi. Ottaa päähän ja harmittaa ja hävettää ja ahistaa kaikkea samaan aikaan. Mä sentään poden huonoa omaatuntoa, jos ajan vahingossa kastemadon yli (ja huomaan sen, yleensä en huomaa, onneksi). saati nyt... Onneksi koiralle ei kai sattunut muuta kuin tuo takajalka, ainakaan naapuri ei ole soittanut perään. (olen jo kahteen kertaan tänään ollut ko. naapurien kanssa puheissa asiasta, viimeksi juuri ennen eläinlääkärireissua)

Vain silloin, kun päätä ei särje

2009-04-07T11:38:00.002+02:00

Olen viettänyt hauskoja hetkiä seuraavan sivuston parissa:
Visuaalisia harhoja

En suosittele niille päiville, kun päätä särkee.

Hajatuksia

2009-04-06T08:15:00.005+02:00

Aika rientää.

Edellisen kirjoituksen jälkeen kuumetauti ehti kiertää kaikki lapset, osa sairasti viikonloppuna, osa viikolla. Sitten juhlittiinkin neitin 6-vuotissyntymäpäiviä.

Kakku oli hempeä, ihan neitin toiveiden mukainen. Alan jo oppia, ulkoistin koristeiden väsäämisen esikoiselle. Ysivee poika väänsi aika söpöjä ruusuja marsipaanista, oli syytäkin olla ylpeä itsestään! ja juu, kovin on jouluinen vahaliina, mutta kun tuo on niin helppo tuossa puuhellan päällä, helppo siirtää syrjään ja helppo pyykäistä puhtaaksi, vahakankaat täytyy aina pistää pesuun.
Tarjolla oli myös fetaparsakaalipiirakkaa ja kinkku-paprikapiirakkaa. Niistä ei seuraavalle päivälle riittänytkään sitten rääppiäisiä, menivät kaikki!

Seuraavana päivänä kävivät vielä pellon toiselta laidalta - tietenkin, eiväthän he nyt sentään voi yhtä aikaa tulla, kun niin erikseen pyysin. No, kermakakku ei kelpaa, tässä on tomusokerikuorrutus ja esikoisen viidessä minuutissa vasemmalla kädellä kiepauttamat merelliset koristeet. Kakun kanssa tuli kiire, kun teloin itseni kesken kaiken...

Peukalon kynsi repesi katki puolivälistä. Auts, sanon vaan. Kämmenestä onnistuin vuolemaan mojovan siivun nahkaa - olin halkaisemassa kakkua, ja terotinpa sitten veitsen oikein huolellisesti. Halkesi kakku ja halkesi nahka. Kirvely alkoi vasta siinä vaiheessa, kun yritin tukahduttaa verenvuotoa...

Tässä pinossa on jo viisi palaa neitin vilttiin. Vastoin omia epäilyksiäni saatan saada ainakin palaset joskus valmiiksi, kunhan saan paranneltua sormeni sitä ennen. Kämmen on jo umpeutunut, langat vaan ottavat kiinni rupiin ja nahanreunaan. Peukalon kanssa on hankalampaa, tavallisella laastarilla liimareuna kääntyy näkyviin melkein heti, ja lasten muovilaastarilla sormessa ei ole lainkaan tuntoa.

Ostin vilttiin kerällisen Papagenaa (Novitaa), mutta muuten kaikki langat löytyivät omista varastoista. Luulisi, että kun saan viimeisenkin tilkun valmiiksi, niin saan yhden laatikollisen vapaaksi langoista?

Tänään on kotipäivä Muropaketin kanssa. Ei poika varsinaisesti kipeä ole, kurkkuun sattuu ja on kamalan räkäinen. Tähän aikaan vuodesta nyt muutenkin kaikki ovat räkäisiä...
Lauantai meni hautajaisissa, miehen täti kuoli kolmisen viikkoa sitten.

Kevät on sitten jo virallisestikin täällä. Eilisellä virpomareissulla huomasin, että tiehen on ilmestynyt jo kaksi reikää. Tänä aamuna olivat jo oikein kunnon monttuja, onneksi vielä riittää autoissa raideväli taiteilla niiden ohi. Tuo kohta on korjattu jo pariin kertaan (siellä oli alla kivipesä joka aiheutti routimista), luulin jo, ettei tarvitsisi enää huolehtia...
Alapiha tulvii, ojarummut ovat vielä jäässä. Saisikohan sitä talon remontin yhteydessä aikaiseksi sen verran, että ajaisi lisämaata tuohon alapihalle, niin ei tulva liejuttaisi puolta pihaa.

Refleksit tallella

2009-03-21T08:05:00.002+02:00

En ole näköjään vielä kadottanut nopeita refleksejäni.

Aamulla heräsin siinä vaiheessa, kun yritin nostaa koiraa takapuolesta lattialle. Käänsin koiran ja samaa vauhtia pihalle asti. On se vaan niin selkäytimessä, että kun alkaa kuulua epämääräinen yökkiminen, niin koira lentää pihalle.
Sisälle tullessa totesin, että olin jossain matkan varrella lyönyt pohkeenikin johonkin, luumun kokoinen patti ja mustelma, muttei mitään mielikuvaa, että mihin.

Sinappituubi heräsi sitten siihen häslinkiin, ja sen jälkeen Muropaketti. Oli ihan turha enää yrittää kaivautua peiton alle, joten nousinpa viikonlopun kunniaksi jo viideltä. Kiitos Vuffe, koira ei siis edes oksentanut ulkona (eikä sisällä).

Nyt on jo sämpylätaikina nousemassa, tiskikone on tyhjätty ja ladattu uudestaan. Pyykit pyörivät koneessa ja kissakin on käytetty pihalla. Lisäksi on Muropaketin kanssa katsotttu puolikas Transformers-DVD:tä ja tehty kolme ötökkää Spore-editorilla. Muropaketti söi jo aamupalankin (valkoisia papuja tomaattikastikkeessa). Kumma, miten aika rientää näin aamusta, tuntuu että vasta nousin ja kello on jo yli kahdeksan. Ei ihme, ettei arkisin meinaa millään ehtiä puolessatoista tunnissa mihinkään.

Tästä saattaa tulla pitkä päivä.

Tautia

2009-03-19T19:36:00.002+02:00

Rahanmenoa ei voi estää. Hevoseton ihminen on kuulemma huoleton, mutta kyllä tuo rautainen menopelikin saa aikaan loven lompaakkoon. Joku iso säästöhuolto. Just, jos säästöä on se, että hinta ei ollut nelinumeroinen summa (ennen desimaaleja). No, saihan siihen hintaan myös raitisilmasuodattimen ja uudet raidetangon päät. Ja vesipumpun.
Loput rahat tuuppasinkin sitten laskuihin. Mikä siinä on, että vaikka kuinka maksaa, niin aina niitä vain tulee ja tulee lisää postin kautta? Paitsi H&M, sieltä tuli taas ilmoitus, että lasku mitätöity (tilasin vaatteita, tulevat ehkä joskus huhtikuun lopussa, ehkä, olen vain joskus onnistunut maksamaan oikein urakalla saman laskun useaan kertaan, ja olen edelleen saamapuolella ko. firmasta).

Nuorimmaisen pph soitti eilen, että Sinappituubilla on 39 astetta kuumetta. Herätin kotona nukkuvan miehen hakemaan poikaa ja tuupasin itse paperikasat postiin. Kaupan kautta kotiin juuri sopivasti päästämään mies töihin. Miehen työpaikalla yt-neuvottelut meneillään, ei oikein viitti olla joka viikko lastenhoitovapaalla.
Onneksi työmatka etelään mahdollista uutta pomoa tapaamaan oli jo edellisenä päivänä (pomo saattaa vaihtua, työ ei).

Kotona odotti hyvin surkea pieni vauva. Lapset aina taantuvat kipeinä ollessaan. Sinappituubi on taas pieni vauva, nukkuu ja tuhisee rinnalla, makoilee raukeana eikä kiipeä jatkuvasti pitkin tukia. Lääkittynä melkein juoksee - onneksi ei sentään ihan.

Esikoinen sairastaa nurinpäin, on alilämpöinen. Opettajan kanssa todettiin, että jotain tautia poika nyt tekee, mutta mitä. Sitäpä ei nyt taas ota selvää, ennenkuin tulee oikein kunnolla. Vaihtoehtoina ovat ainakin mahatauti, flunssa ja kuumetauti.
Vanhempainvartin muita aiheita olivat se, että esikoinen osaa lukea vähintään yhtä hyvin kuin muutkin luokallaan, paremmin kuin toiset ja vähän hitaammin kuin toiset. Matikka on esikoiselle tosi helppoa (näillä geeneillä) ja erityiskehut tulivat siitä, että poika oli vapaaehtoisesti ollut mukana teatteriprojektissa ja esiintynyt (tosin ei lavalla, vaan kertojana, mutta siis ihan vuorosanojen kanssa ja yleisön eli ekaluokkalaisten nähden!!!).
Itseasiassa ekan kerran tuon opettajan kanssa tuli hyvä mieli. Toki oli paljon parantamisen varaakin, mutta pohjavire oli positiivinen. Että esikoinen ei ole se ongelmatapaus, vaan tokaluokkalainen, joka on kehittynyt kuluneen lukuvuoden aikana isoin harppauksin ja jota ei olla tuuppaamassa erikoisluokalle, koska ei pidä perunoista... (ai niin, nyt esikoinen syö perunaa, ehkä se ratkaisikin koko ongelman?)

Olikin sitten sompaileminen tuon autohuollon kanssa, kun lapset olivat kipeinä kotona ja minä hoitajana - huollon olin tilannut siten, että olisin ollut toimistopäivän töissä, aamulla vienyt auton huoltoon ja taksilla toimistolle, ja illalla sama keikka toisinpäin. No eihän se nyt sitten onnistunut, enkä täältä periferiasta oikein viitsi taksilla ajella edestakaisin etenkään lapset kyydissä...

Nyt pitäisi paimentaa esikoista läksyjen teossa (ei oikein motivoidu, kun haluaisi jäädä huomennakin kotiin), laittaa tatuointi, tehdä iltapalaa, ripustaa pyykit, soittaa miehelle, etsiä eväät huomiselle metsäretkelle, pakata samaiselle retkelle kiikari ja istuinalustat, siis kertakaikkiaan ihan jotain muuta kuin tämä koneella koomaaminen.
**********************

Vuffeasiaa. Kylälle on tullut taas uusi koira, ehkäpä vuffe saa kaverin? Olisin ollut menossa pentutapaamiseen tällä viikolla, mutta ei tuon kuumeisen Sinappituubin kanssa oikein uskalla. Vuffen kanssa on vähän hankalaa tutustua muihin koiriin, kun kylän koirat ovat niin pelottavia sen mielestä. Ymmärrän susikoirien osalta sen, etenkin yksi niistä on minunkin mielestäni arveluttava (ja se on jo aika paljon). Yksi pienempi narttukoira olisi, mutta se taas on niin bitch ettei vuffe uskalla edes mennä sen ohi tietä pitkin.
Siksi ehkä vuffe onkin ottanut itselleen unilelun. Disneyn Rumpali joutui kirurgiseen toimenpiteeseen, jossa siltä poistettiin äänirasia (ei ollut kiva herätä yöllä iloiseen huudahdukseen "Hey Bambi!!!") No, ei ole kyllä kiva herätä yöllä siihenkään, että koira haukkuu korvan juuressa "Äiti mä en saa unta kun unilelu tippui lattialle sängyn alle ja mua pelottaa ja on pissahätä ja miksi en mä pääse sun viereen nukkumaan?"

Miksi tuo viikon yli vuoden vanha lapsi on kaikkein parasunisin?

Ou jee, vuodet vierii ja ikää karttuu

2009-03-17T19:11:00.003+02:00

Edellisen postauksen jälkeen meille iski mahatauti. neiti ykäsi ensin, sitten Muropaketti ja Sinappituubi. Mies sairasti oman tautinsa sitten viime viikon aluksi.

Minä ja esikoinen tietenkin ollaan edelleen oltu terveinä, oksennustaudin osalta. Yhdistyksen vuosikokous oli ja sain aivan megalomaanisen mikromigreenikohtauksen, eipä ole sellaista ennen ollutkaan. Onnistuin ajamaan kotiin asti oksentamatta ja päätymättä ojaan, mutta loppuilta meni yökkiessä päänsäryn seurana hytisten saunassa. +95 astetta ja ihan umpijäässä. Yön tullen burana ehti vaikuttamaan ja seuraavana päivänä olivat aivot vähän hitaalla. Jos tiedätte, mitä tarkoitan - kun päätä kääntää, niin aivot seuraavat perässä millisekuntien viiveellä.

Kaikkea se ikä tuokin mukanaan.

Naapurin mökkiläinen säikäytti minut, kävi koputtamassa oveen yhtenä iltana. Vaimonsa oli pakottanut lähtemään mökkiä katsomaan, kun oli mieheni kuulemma soittanut päivällä jostain asiasta. No ei mies ollut soittanut, ehkä joku oli, ehkä ei. Naapuri hieman nolona pahoitteli, että niin myöhään illalla tuli häiritsemään (en minä suuttunut, vain säikähdin, kun joku tulee illalla koputtamaan ovea enkä edes kuullut auton ääntä - no oli jättänyt auton mökin pihaan). Mökissä oli kaikki kunnossa ja ehkä vaimokin rauhoittui, kun mies kävi katsomassa.
Saattaa sitten vast'edes tulla taas enemmänkin noita tarkistuskäyntejä tai soittoja. Mummo ei niitä enää soittele, kun ei enää muista numeroita ulkoa, ja palvelutalossa ei niin enää tule lehmien ammumiset mieleenkään.

Pikkusiskokaan ei enää ole teini. Tarjosin naapurikaupungin toiseksi parhaassa ravintolassa pihvin juhlan kunniaksi. Seuraavana päivänä sitten juhlittiinkin Sinappituubin 1-vuotissyntymäpäiviä. Minun pieni muruseni, eikö hän olekaan enää vauva?

Sinappituubi sitten otti ensimmäiset haparoivat askeleensa yhden vuoden ja yhden päivän ikäisenä. Voi vauvaani, ei vielä...

Kehujakin välillä

2009-03-06T12:47:00.003+02:00

Postin mukana tuli pankista tiliote esikoiselle. Oli mennyt maksupalvelun kautta parikymppiä Saunalahdelle. Mielenkiintoista, emme käytä lainkaan maksupalvelua ja pojan tiliä ei ole liitetty nettipankkiinkaan juuri siitä syystä, että ei tulisi vahingossa makseltua hänen tililtään mitään. Eikä meiltä mene Saunalahdelle rahaa kuin satunnaisesti pieniä määriä, ei tuollaista kaksikymppistä.

Soitin pankin asiakaspalveluun, jossa asiakspalvelija kovasti ihmetteli, että ei hänen kohdalleen ole koskaan tuollaista sattunut, hän lähteekin heti selvittelemään asiaa. Vartti meni ja puhelin soi. Sama asiakaspalvelija soitti ja pyyteli kovasti anteeksi, että oli maksupalvelussa käynyt näppäilyvirhe, väärä tilinumero maksajan paikalle. Summa palautetaan pojan tilille ensi tilassa.

Olen hyvin tyytyväinen, virheitä sattuu kaikille, mutta ne voi aina korjata. Kun asiakaspalvelu on noin ystävällistä ja nopeaa, niin minulla on nyt itseasiassa parempi mieli kuin mitä oli ennen postin tuloa!

Tuli luvattua

2009-03-05T21:13:00.003+02:00

Tuli luvattua Ravelryn Lankalaatikossa taannoin, että laitan jokaisen sulovilen-ostoksen näkyville blogiini (lupasin kyllä jotain muutakin, huoh). Jälkimmäisestä pitsinneulontalupauksesta pääsen luistamaan näppärästi sillä perusteella, että nämä ovat lohtulankaa.

Etsin Vuffelle turvavyövaljaita autoon, ja löysin Vapiksesta näin nättejä lankoja. en edes tiennyt, että Karusellia saa pastellisävyissäkin. jos olisin tiennyt, olisin saattanut harkita neitin peiton tikuttamista tästä langasta. Näistä tulisi ehkä neitille sitten pusero, ja pipo, tumput ja muuta rekvisiittaa. Jos jää yli, niin sitten lähtee paketti pikkulikalle. Nalle colori nyt tuli mukaan ihan vaan siksi, että se on sinistä. Muuten olisi ahistanut liikaa. Anilliininpunainen seiskaveikka tulee tuohon neitin peittoon, yhteen peittopalaan menee vähän yli yksi kerällinen (enkä silti ostanut kahta kerää!)

Kyseinen neiti ykäsi ekan kerran joskus kahden maissa yöllä. jatkoi kuuteen asti säntillisesti kymmenen minuutin ja vartin välein (vuorotellen). Nukuin kyllä makeasti aina sen pari minuuttia, joka jäi vapaaksi ykäysten välillä, mutta... Pöperöpää on tänään ollut liikkeellä.
Ehdin juuri repiä viime viikonloppuna KAIKKI petivaatteet pesuun, en tokikaan ollut niitä vielä pessyt. Nyt on sitten iso peitto ja lakanat pesussa.

No se hyvä asiassa oli, että neiti ei ykässyt korvaani, kuten Sinappituubi teki kerran. Ja muistaakseni Muropaketti.

Olen koko päivän kuullostellut omaa oloa, kiertääkö mahassa ja jos kiertää, niin onko se nälkä vai oksennus... Siinä sivussa olen sitten passannut neitiä (piti tehdä jääpaloja ja tarjoilla vissyä ja kurkkua ja kokista ja vettä ja niitä jääkuutioita). Joka onnistui sotkemaan vielä sohvan ja kaikki siinä olleet peitteet ja pyyhkeet. ja sen jälkeen pudotti villasukkansa oksennusämpäriin.
Voin kertoa, että minulla olisi ollut miljoona kertaa kivempaa töissä. Jossa en siis ole.

Sihteeri ajoi minut kotiin kohteliaan jyrkästi. Hänen miehensä joutui männäviikolla sairaalaan rytmihäiriöiden takia, kun flunssa veti hapetukset liian pieniksi ja sydänvikaisen pumppu otti siitä nokkiinsa. Että mahatautia ei kuulemma kaivata siihen huusholliin ollenkaan.

Jatkan pyykkäystä.

**********************

Vuffe-osuus. Turvavyövaljaat löytyivät, ostin kahta kokoa, L ja XL. Keskiviikon rokotuskäynnillä vuffe painoi 18kg, eli neljässä viikossa on painoa tullut 6kg. Meidän pieni.
Vuffe on paikkaillut kissin telomista, suuri metsästäjä on nimittäin litistänyt jo kolme päästäistä kuoliaaksi. Litistänyt, painaa hyönteissyöjäraukan littanaksi maahan tassullaan.
Homma lähti liikkeelle siitä, kun mokoma öttiäinen kehtasi mennä syömään vuffen ihanaa luuta.
Rokotuksesta seurasi taas loppupäivän väsynyt ja kuumeisen oloinen pikkupentu. Mä en millään ymmärrä, miten koirakin voi olla samanlainen kuin nää ihmislapsemme?

Vuffe nukkuu yöt neitin vieressä, usein yöllä huomaan, kun koira vetelee sikeitä selällään ketarat oikoisinaan. Niinhän Pukkelikin nukkui, kunnes kasvoi isoksi ja aikuiseksi eikä enää päässyt näppärästi kääntämään kylkeään.

Kissalla on edelleen koipi kipeänä. Kipulääkitys on käytössä, mutta kissa ei suostu varamaan kipeän jalan päälle juuri lainkaan. Tänään katselin, että ontumisen vuoksi on kai saanut toisenkin kinttunsa kipeäksi. Taidan tuplata kipulääkkeet joksikin aikaa, siihen kun on ell lupa.

Että se loma sitten jo loppuikin...

2009-03-02T18:52:00.005+02:00

Eipä ollut tarpeeksi pitkä loma, tai vaihtoehtoisesti oli liian pitkä loma. Viimeinen kolme päivää meni pyykätessä ja siivotessa, nyt voikin taas vaikka syödä lattialta. Kaikkialla leijailee vieno savun tuoksu. Unohdin sitten avata savutorven pellin, kun lämmitin saunaa.

Ehdin jo käydä kääntymässä naapurikaupungissa (siinä suuremmassa) kokoustamassa. tiivistahtinen kokous, syömättä jäänyt aamupala ja vartin ruokatauko kesken kokouksen - takuuvarma resepti päänsärylle. Totesin taas kerran, että olen kyllä hyvässä työpaikassa, tänäänkin pulju työllisti taas vartin varoajalla yhden työntekijän lisää. Eikä ole pelkoa, että ketään laitettaisiin pihalle.
No, ei ainakaan tänään.

Lankahamsteri-kisailu loppui, ja kunniakkaasti selvisin loppuun asti ilman lankaostoja. Saldoni ei mikään suurensuuri ollut, mutta melkein kilo kuitenkin, (946g?). Innostuin ihan oikeasti tekemään neitille torkkupeittoa, ja kyllä vaan taitaa käydä niin, että joudun menemään lankaostoksille ostamaan AKRYYLIÄ. Olisikohan Prismassa tai Anttilassa taas joku Novitan kampanajlanka kohta myynnissä?

Paloja on siis kaksi ja kolmas on hyvää vauhtia tulossa (tai no hyvää ja hyvää, mutta ihan kohta on 30 silmukkaa jo puikolla). Näihin tilkkuihin uppoaa mukavasti lankaa, vähän vajaa 300g kuhunkin. Eli melkein kuusi pikkukerää! Ei vielä näy lankavarastoissani koloa kuitenkaan.
Ja taustalla olevassa pullossa ei ole enää Alahovin Mesimarja-votkaa. Siellä on mustikkalikööriä.

Ai niin, kiitos Vappu! Olin itsekseni ihmetellyt ja hämmästellyt niitä Marttasukkia, kun luulin, että ne tehdään seiskaveikasta. Ilmankos kaikissa blogeissa odoteltiin niihin sukkiin erikseen lankaa...

Sinappituubi oppi seisomaan itsekseen jo melkein kaksi viikkoa sitten. Ensin irroitti varovasti otteensa ja seisoi huojuen, nyt osaa jo nousta keskeltä lattiaa omin neuvoin ylös. Mun ihana vauvani!
Toinen vauva saa tällä viikolla jo toisen rokotuksensa, ja eka hammaskin jo lähti. Samaan tahtiin kuuluu muillakin pentueen pennuilla menevän, eivät mitenkään urakalla vielä hampaita vaihda. Vuffe syö suurella innolla rustoluita. En kuitenkaan enää anna syödä sisällä, sotku oli melkoinen- No, vuffe keksikin sitten syödä sitä ulkona, ja nyt välillä pyytää ulos päästäkseen kaluamaan luuta.
Kauhea järkytys oli, kun joku metsämyyrä oli myös apajilla, sitä piti ajaa takaa auton alle asti. Ei meidän mahtava metsästäjä sitten saanut kiinni sitä myyrää.
Eikä saanut kiinni niitä jäniksiäkään, joita juoksentelee melkein suuhun asti. Taitaa olla poikkeuksellisen hyvä jyrsijävuosi.
Jänikset taitavat päätyä vähän nälkäisempiin suihin tällä kylällä. Naapurin isäntä oli hätyyttänyt pihastaan ilveksen, ja varoitteli siitä. Heillä on jumalattoman suuri saksanpaimenkoira, eikä ilves ollut ollut moksiskaan. Jopa Pukkeli aikoinaan pelkäsi ilveksiä.

Joskus sitä väsy iskee jo ennen lenkkiä.

Uusilla tuulilla

2009-02-25T13:47:00.005+02:00

Hiihtoloma.

Kuten aina, on ihan turha tehdä suunnitelmia, kun kaikki muuttuu kuitenkin. Tulee aina jotain.

Lapset ovat kyllä terveinä, se on suuri ihme tässä tönössä. Mutta kissapa sairastaa. Tai ei sairasta, vaan on vaivainen. Eilen vietettiin tunti 10 minuuttia eläinlääkärissä (josta se tunti meni siihen, että kaksi ell ja eläinhoitaja yrittivät ottaa röntgenkuvia kissistä). Kun kissi oli saanut kaksi nukutusannosta, niin alkoi pysyä paikallaan - heräämiseen menikin koko ilta ja suurin osa yöstäkin, yhden aikaan yöllä alkoi olla siinä kunnossa, että tajusi pissata, kun vein pihalle.
Vaivalle ei löytynyt nimeä, polvi on venähtänyt tai nyrjähtänyt. Juoksi vuffea karkuun, ehkä kompastui tai liukastui tai ehkä vuffe ehti napata jalasta kiinni ja nuljauttaa sen.

Nyt on taas hyvät kipulääkkeet ja lokoisat oltavat lämpiävässä saunassa. Ruoka maistuu (vaikka mokoma ell vihjaili, että ylipainon pudottaminen helpottaisi nivelongelmia - ja PÖH, ei kissi ole lihava, pyöreä vain... Kesäksi se laihtuu kuitenkin, eli alkaa jo nyt dieetin. Kissi lihottaa itselleen talveksi rasvakerroksen ja kesäksi sitten kuluttaa sen pois, maalaiskissa.). Ei sentään ole ensimmäinen kerta, kun kannan kissaa pihalle pissalle ja takaisin saunanlaiteille loikoilemaan.
Sitäpaitsi kissi syö jo ahnaasti ruokaa, eli ei paljon polvea enää kolota. Saattaa kohta ontua ihan sen takia, ettei joutuisi pihalle...

Jaa minäkö lihava? Noo, ehkä tuo kaihi silmissä estää näkemästä peilistä oikeita linjoja ja kuvajainen muistuttaa edelleen sitä sutjakkaa kissineitoa kymmenen vuoden takaa (kissillä on siis ikää ihan kohta 15v).

Vieraileva tähti Puppe sai päällensä paidan - ei sitä näillä leveysasteilla auta tallustella ilkosillaan (vaikka housut puuttuvatkin edelleen). Lankahamsterisaldoon 55g.

Vuosi sitten tein neitille torkkupeiton Laurasta (Novitan Anttilalle tekemä kampanjalanka) ja Palmasta. Laura paljastuikin huopuvaksi, joten uusi torkkupeitto on ollut työjonossa jo jonkin aikaa.

Ajattelin ensin tehdä koko peiton kulmasta kulmaan vaakatilkun tapaan yhtenä kappaleena, mutta kun silmukoita oli kaksinkertaisella langalla ja kasin puikoilla sata, niin totesin, että yhtään isompaa palasta en jaksa heilutella puikkojen kanssa. Että jos kuudesta palasta sitten.
Lankana tässä palassa Martta-kampanja 7veikkaa (on muuten karkean tuntuista lankaa, ja siitä pitäisi sitten vauvansukkia kutoa?), Kolibria, No 1 (Tallinnasta ostettu ööö kolme vuotta sitten?) ja Liisa, siis 100% muovilankoja. Nyt pitäisi tulla konepesunkestävä peitto.
Palasella painoa 288g.
Palasen alla uusi leluni, HPn kannettava. Ikinä ei kannattaisi lähteä nälkäisenä kauppaan!

Odottelen ihmettä tapahtuvaksi, eli Muropaketin ja neitin pitäisi siivota lastenhuone, jonka lattialle kaatoivat laatikollisen pikkusälää. Pitäisi päästä takaisin kaappiin, ompelemaan Sinappituubille vaippoja. Poika kun on herkitsynyt fleeselle, eli kaikki fleesetaskut ovat pois päivähoitokierrosta. Muutama sisävaippa lisää helpottaisi vaippahuoltoa, ettei tarvitsisi joka päivä pestä koneellista vaippoja (vaikka ei sillä, meillä tulee tuota valkopyykkiä joka tapauksessa aika läjät, vaipoista ei kokonaista koneellista tulisi edes kolmessa päivässä-

Ai niin. Vuffe on suursnautseri.

Loman tarpeessa (ja unenkin)

2009-02-20T22:03:00.005+02:00

Onpahan ollut pitkä viikko. Tänään töistä lähtiessäni olinkin harvinaisen tyytyväinen siihen, että ensi viikko on lomaa. Sihteerikin oli sopivasti sairaslomalla, joten ei tarvinnut edes tapella matkalaskujen kanssa. Saapahan sitten lomaltapaluurahaa.

Nykyään pääsen niin harvakseltaan nettiin oikein ajatuksella surffailemaan, että jää suurin osa ennen ahkerasti lukemistani sivuista käymättä. Ei sen puoleen, omaa aikaa on niin vähän muutenkin, että jos mukanani kotivessassa on vain yksi lapsi ja vain yksi elukka, niin katson jo sen hetken edustavan "omaa aikaa". Siedän yleensä hyvin sen, että en ole oman ajankäyttöni herra, mutta nyt jotenkin tuntuu, että liika on liikaa.
En kykene mihinkään, teen pakolliset kotihommat ja siinä se - eipä ole tullut paljon lasten kanssa pelailtua lautapelejä (päivähoidosta tuli tuollainen kotitehtävä). Tai juteltua Puppe-koiralle, joka MYÖS tuli päivähoidosta kotitehtäväksi. Mies kirosi jo vähemmän sivistyneesti, että ihanko oikeasti ne kuvittelevat, että kaikilla riittää innostusta ja halua mitä ihmeellisimpiin virityksiin työpäivän jälkeen...
Mutta lapset ovat terveitä.

Mutta onhan ensi viikko lomaa.

Pikkusisko tilasi Ikeareissun, saa nähdä, ehditäänkö sinne asti. En oikeastaan juuri nyt tarvitse mitään Ikeasta (tarvitseeko ikinä?) mutta olisihan se kiva käydä. Kun ei lankaakaan voi ostaa, hamsterikuussa.

Sain alkuviikosta valmiiksi neitille tumput. Lankana la Alpaca kaksinkertaisena.

Tarkoituksena oli saada aikaiseksi lämpimät tumput rukkasten alle. Tehtävä täytetty. Paitsi että tumppuja ei voi pitää kädessä, koska ne ovat liian kuumat. Sitäpaitsi en ikinä osaa tehdä nätin näköisiä tumppuja, aina näyttävät jotenkin suhteettomilta. Alunperin tumppuihin meni 61g lankaa, mutta kuiva pakkasilma on tehnyt tehtävänsä, painoa on enää 59g.

Vuffen mömö söi kaksi patakinnastani, joten olin akuutissa tarpeessa. Vapaa-aikalankaa kirjavana ja Sohvi-saalilankaa (Jämsän huopatehtaan tuotantoa, melkeinpä lempparilankaani) vaaleansinisenä, yhteensä 130g. Tai alunperin nuokin painot olivat enemmän, mutta mikäs tälle kuivalle ilmalle teet, muovilaatikoista esiin kaivettuin alangat alkavat heti kuivuja ja kevenevät tietysti.

Jostain syystä huovutettavat tumput onnistuvat mittasuhteiltaankin hyvin. Yläkuvassa tekeleet huovuttamattomina, patakinnas ylettyi melkein kyynärpäähän asti.

Huovutuksen jälkeen kinnas on justiinsa passelin kokoinen. Paitsi että ekan pesukonekierroksen jälkeen pääsivvätten heti uudestaan kovempaan myllytykseen. Neljässäkympissä kirjopesuohjelmalla ei tapahtunut mitään, kuudessakympissä valkopesuohjelmalla ja vajaalla koneellisella lopputulos on juuri se mitä pitkin. Patalappu on suorastaan erinomainen (ja itselle muistiin, että 25s ja 50krs). Harmi, ettei ole uutta keittiötä noita varten.

Ja lattian neofunktionaalinen päällyste kiittää vuffea idean synnystä. Eteisen lattia on päällystetty pahvilla, se ei ime pissaa kovin nopeasti, ja hätätilassa vuffe voi purkaa pahviin pureskelunhaluaan.

*******************

Vuffe on hauska koira. Hirveän viisas, oppii todella nopeasti. Ja välillä ihana pikkuvauva. On (vielä) hellyyttävää, kun pentu kiipeää syliin, kun täytän pyykkikonetta. 30 kiloa myöhemmin en varmaan enää muista arvostaa sen hellyydenosoituksia/hellyydenkaipuuta ihan näin paljoa.
Vuffe olisi myös varmasti paljon paremmin sisäsiisti, jos vain joku ehtisi lukea koiran viestejä. Kas kun en millään ehdi päästämään pentua pihalle, kun se istahtaa eteisen oven eteen pissahädän merkiksi.
Pari kertaa vuffe on hämmästyttänyt minut haukkumalla pihallepyytämisen merkiksi! Suurin osa päivistä meneekin niin, että eteisen pahville ei tule yhtään lätäkköä. Ja painajaispäivinä (kuten eilen) koira ehtii pissata jo aamulla molempien eteisten matot märäksi ja illalla sama homma uusiksi plus kerran pissataan keskelle olkkaria.

Autolla kulkeminen on hieman haasteellista, koska vuffe ei haluaisi pysyä takaronkissa. Tänään oli jo puolivälissä takapenkille, jouduin pysähtymään keskellä kyläaukeaa ja nostamaan koiran ensin eteen ja alas ja kantamaan takaisin takaronkkiin ulkokautta. En uskaltanut ajaa enempää, kun koira roikkui mahastaan penkkien päällä.
Nyt ei enää ole merkkejä matkapahoinvoinnista, ja autolle tulokin jo sujuu taas. Yhteen aikaan koira pinkaisi korvat lepattaen karkuun, kun arveli kyytiinnousun ajan koittaneen. Hitaalla väsyttämisellä olemme nyt siinä tilanteessa, että koira itse vapaaehtoisesti siirtyy auton luo oikeaan paikkaan (minun autollani siis auton taakse, miehen ameriikanlaivalla pelkääjän oven viereen) ja ISTUU odottamaan.
Ruokakupin odottaminen sujuu hienosti, mutta pöydälle vuffe aina välillä käy nenänsä tunkemassa. Se saattaakin sitten olla haasteellisempi homma kitkeä pois, koira kun kasvaa korkeutta koko ajan ja houkutukset ovat siis koko ajan enemmän näkyvillä.

Joko talvi loppuu?

2009-02-08T14:25:00.004+02:00

Räystäät tippuu vettä ja pakkanen on taas eilisen muisto vain. Tyyyylsäää, sanoo vuffekin. Sen lempireitti pihalla mene talonviertä pitkin, ja juuri siihen pienelle polulle roiskuu vesi katolta riippuvasta lumesta. Toivottavasti tämä on vain tilapäistä.

Tein vuffelle piristykseksi mömön.

Älkää antako surkean ilmeen hämätä, pentu kyllä tykkää mömöstä, se haettiin leikkiin jo moneen kertaan kesken virkkailujen. Vartalo on kudottu Huopasesta ja Tangosta (siitä alkuperäisestä pehmoisesta), jalat ja korvat on virkattu huopasesta ja virolaisesta hahtuvasta. Täytteenä on kaksi kärsinyttä patakinnasta, pistin ne sisäkkäin ja laiton vartalokappaleen sisään.
On muuten ensimmäinen valmistunut hamsterityökin, Huopasta noin 80g, Tangoa 20g ja hahtuvaa 20g (tungin sitä jalkoihin täytteeksikin). 120g viikossa, hurjaa.

Pidin viikolla päättelyillan ja sain valmiiksi muutaman jo heti vuodenvaihteessa tehdyn/loppuunkudotun jutun.

Tychuksen ohjeella pari pipoa. Silmukkaluku hatusta, lankoina Isoveli ja Isoveli Colori ja toisessa Fiestaa kahdessa värissä (vai Karusellia? en ikinä muista katsoa vyötteestä, että kummalla nimellä kulloinkin se lanka on, jälkikäteen ei onnistu, kun vyöte on yksissä tuumin Sinappituubin ja vuffen toimesta syöty). Pipon ohje on kyllä hauska, nopea kutoa enkä millään kyllä huomannut, että olisi muodostunut lyhennettyjen kerrosten kääntökohtaan reikiä, joita toiset ovat manailleet. Saa nähdä, löytyykö käyttäjiä, akryylinen ei ainakaan kutita ketään.

Villasukat esikoiselle taitavat olla OnLinien ohutta sukkalankaa, tuota samaa ostin Villamokasta punaisenakin. Kivaa neulottavaa, mutta onnettoman ohutta mun makuuni. Aloitin sukat jo vuosi sitten, ensimmäisen sain valmiiksi joskus elokuussa, ja tämän toisen kudoin joululomalla.
Vuffen myrtsi ilme johtuu siitä, ettei saanutkaan natustaa ihania kutomuksia niljakkaiksi kuolasta.

Perinteisen tyylin tossukat Sport-langasta akuuttiin sukkapulaan (=kaikki pesussa). Tuli vähän liian isot, noin kokoa 37, kun olisi pitänyt olla kokoa 35. Mutta kyllä nuo nyt jotenkin pysyvät jalassa. Tämä lanka huopuu, joten pesu neljässäkympissä odottaa.

Nyt täytyy mennä laittamaan ne muut sukat pesukoneeseen ja sitten ulos keräämään kakkakikkareita. Vuffe ei uskalla pimeässä mennä portin ulkopuolelle kykkimään, meidän hurja vahtikoira!
Mutta jo nostaa jalkaa! Ikää tasan 13 viikkoa.

Ennen lankahamsterikuukautta

2009-01-31T13:12:00.006+02:00

Tammikuun loppu pääsi yllättämään minut aivan kokonaan. Muropaketin loppuviikon korkea kuume sai minut jäämään kotiin, ja samalla autuaasti unohdin aikeeni käydä kurkkimassa Villamokan ihanuuksia... No, jossain vaiheessa sitten.

Olen ilmeisesti päätynyt alablogiin neljä, jotain sen suuntaista oli sähköpostissani. Täytyy tarkistaa tilanne paremmalla ajalla (koskahan se olisi?), nyt vain pikaisesti tulin latomaan kuvia, ettei näitä voi erehtyä luulemaan helmikuun jutuiksi.

Valintatalossa on halpaa seiskaveikkaa. Kuusi kerää, vain. Muistin, että oman kunnan keskuksessakin on ko. kauppa. Apteekkiinhan on aina asiaa...

Pari viikkoa sitten aloitin vuffelle haalaria. Koska se oli kovin suuri ja aikaavievä, sain sen tänään vasta valmiiksi (lue= hankala tehdä käsitöitä, kun sylissä on kuumeinen kolmevee tai 10kk).

Ensimmäinen sovitus ennen langanpäiden päättelyä ja viimeistelyjä. Jep, kahdessa viikossa ihan liian suuri haalari on kutistunut just nappikokoiseksi, ensiviikolla naftiksi. Seuraavan haalarin ompelen. Anteeksi keltainen läntti, mutta tuo on ainoa hetki, kun koira on sen verran aloillaan, että saan siitä sivukuvan napattua. Mitä luulette, kukkiikohan tuo alppiruusu ensi keväänä?

Valmiina haalarissa on vielä pylväskerros reunojen ympäri estämässä rullaantumista, ja antamassa lisäkokoa. Jos menisi edes kolme viikkoa?

Koirahan EI kuulu meidän perheessä sohvalle...

Lumikuu

2009-01-23T12:04:00.003+02:00

Olen ollut koko viikon lomalla, Sinappituubikin aloitti hoidon tällä viikolla. Muropaketti vaihtoi hoitopaikkaa samaan syyssyyn. Olenkin tällä viikolla ulkoillut ahkerasti, ollut resurssiapuna päiväkodissa, vetänyt pulkkaa, etsinyt hukassa olevia vaatteita (makuuhuoneen yksi nurkka on vielä kaivelematta, siltä voi löytyä aarteita, kun pentukin niitä kiikuttaa esille öisin). Olen haikein mielin nuukutellut kuopuksen niskaa hoitopaikan harjoittelussa. En minä halua häntä antaa pois vieraalle... Ja silti tuo vieras on kaikkein tutuin, se, jolle uskallan lapseni kuitenkin viedä.

Poden ilmeisesti poskiontelon tulehdustakin, johan siitä on yli seitsemän vuotta edellisestä. Pää halkeaa, kun vähänkin kumartuu... Muutenkin päätä särkee, stressistä kai. Nyt voisi ottaa buranaakin, viimeksi oli pakko hoidella panadol hotilla ja muilla kuumilla juomilla. Silloin ei kyllä tarvinnut miettiä, miten tukea päätä nukkuessa, kun nukuin istuallani. Voi miten voi olla sellaistakin aikaa ikävä?

Ystävän äiti kuoli yllättäen. Ystäväni on surullinen, enkä osaa auttaa. Hänellä on muutenkin ollut rankkaa, miksi kaikki tulee samaan aikaan? Hän olisi halunnut jäädä vuorotteluvapaalle, työnantaja ei anna mahdollisuutta. Tekisi mieli melkein käskeä lähtemään tuosta työstä, parempaakin voisi löytyä myöhemmin. Ehkä tällä hetkellä taloudellinen vakaus on tärkeää.
En osaa kuvitella hänen äitiään kuolleena.

Syntyjä syviä ja tummia sävyjä on hyvä miettiä lumisessa maisemassa tarpoessa. Pienen koiranpennun leikkia katsoessa mieli kuitenkin kevenee. Tekisi hyvää hankkia koiranpentu useamminkin kuin kerran viidessätoista vuodessa... Mutta toisaalta mielellään sen koiran pitäisi sen viisitoista vuotta. Vuffe on kovin väsynyt hangessa tarpomisesta, vaikkei lenkki ollut kilometriäkään pidempi.

Tänään olisi ollut hyvää aikaa siivota, ommella, kutoa, käydä kaupassa. Sen sijaan olen niistänyt nenääni, käynyt hangessa tarpomassa, yrittänyt tehdä lumitöitä (ei voi tehdä, kun pitää ponnistella ja kumarrella ja silloin poski poksahtaa). Ehkä menen sinne makuuhuoneennurkkaan ihmettelemään.

Tää on nyt tätä

2009-01-15T16:57:00.003+02:00

Aamulla pitää nousta suoraan ylös ja mennä ulos kylmään ja pimeään. Pissattamaan koiraa.
Sitten pitääkin olla jo aamuruoka valmiina. Kun se on syöty, onkin jo kiire pissattamaan koiraa. Sitten pitää yrittää ehtiä pukea päälle ja kerätä tavarat, että ehtii pissattamaan koiraa.
Sitten pitääkin herättää mies, että hänkin pääsee pissattamaan koiraa.
Ja jossain välissä pitää vaihtaa Sinappituubin vaippa.

Sitten pitääkin jo lähteä kiireellä töihin. Mies soittaa töihin, että hänen pitää nyt mennä pissattamaan koiraa. Soitan kotiin, Neiti ilmoittaa, että iskä on mennyt pissattamaan koiraa.

Mutta sitten välillä pitää leikkiä.

Käsityösisältöä? No, löytyyhän noita käsitöitäkin, joskin vähän eri tavalla kuin toivoisin.

Ja nyt pentu nukkuu viattoman lapsen unta...

Mitäs muuta tässä välissä? Muropaketti sairasti viikon, Sinappituubi kuusi päivää. Esikoinen on sairastanut viikon, Neiti kolme päivää. Itsellä kurkku kipeänä ja paikkoja särkee, mies ollut kipeänä neljä päivää.
Sinappituubi menee ensi viikolla hoitoon, ja mies siis töihin. Pitäisi ehtiä/malttaa/muistaa jossain välissä ommella hoitovaippoja. Muropaketin pitäisi käydä tutustumassa uuteen hoitopaikkaan, kun se vaihtuu.
Telehallintokeskus muisti taas laskulla, verokortit tulivat myös.

Kissa uskalsi jo aamulla tulla sisätiloihin saunasta, vaikka pentu olikin hereillä. Nyt ei ole kissaa näkynyt, saattaa olla nukkumassakin. Sinappituubi saa olla rauhassa, pentu ei enää pössötä. Olin ilkeä koiranemäntä ja laitoin Sinappituubin istumaan pennun päälle, kun yritti pössöttää vauvaa. Rotuominaisuuksissa luki jotakin dominoinnista ja silleen... Pentuoppaassa painotetaan, että ei missään nimessä saa yllyttää riehumaan ja jahtausleikkeihin. Arvatkaapa, mitä lapset leikkivät heti kun silmä välttää...
Ja toisaalta pentu osaa jo käskiessä istua, osaa pissata ulos jos ehdimme viedä pihalle kun pyytää. Osaa istua oven eteeen odottamaan ennen pihalle menoa. Osaa purra naskalihampailla kipeästi. Söisi pussillisen koiranruokaa heti kun vain antaisi.

Että näin sitä mennään. Meillä on Ihan Oikea Rotukoira, saa nähdä kuinka nopeasti kasvattaja tulee katumapäälle ja hakee pennun pois.

Mies on ihan myyty.

Hau hau

2009-01-13T20:49:00.003+02:00

Tunnetusti lasten ja koirien kuvaaminen on... haasteellista?

Tähän se aika nyt menee.

Tai siis...

No siis tähän:

Ja musta koira on helppo kohde. Meirämmusti. Nih.

Huonosti käyttäytyvät

2009-01-05T17:04:00.003+02:00

Sinappituubi ei viihdy, ellei saa tehdä jotain pahaa. Kissanruokaa syödessä vierähtäisi tovi jos toinenkin, mutta minä ilkeyksissäni nostan ne nenän edestä pois. Isosiskon askarteluja olisi mukava syödä mutustaa, mutta kiitos, meillä on ollut jo ihan tarpeeksi kuvitettua kakkaa. Joululahjapaperit maistuivat hyvin.
Esikoisen elektroniikka-magneetti-synttärilahjahilavitkuttimella olisi mukava leikkiä myös, mutta koska paketissa lukee kissankokoisilla kirjaimilla EI ALLE 3-VUOTIAILLE, niin olen sitten kieltänyt magneettien nieleskelemisenkin.

Hetken huvitus oli myös viemärin tutkiminen pesuhuoneessa sillä aikaa, kun heitin häkäreitä ja siivosin saunaa. Hauskuus loppui, kun muovikansi oli nostettu ylös ja pikkujalka tungettu viemäriveteen polvea myöden (onneksi on pieni jalka, ei iso viemäri).

Naamaan on taas noussut pari paukamaa, ja nyt en kyllä keksi, että mistä olisi saanut syödäkseen jotain epämääräistä (paitsi se viemäri tietenkin...)

Kissanruokien kanssa olen vähän pulassa. Kaikkihan tietää, kuinka kaikkiruokaisia ja helppoja kissat ovat syömistensä suhteen. Hill'ssiä on testattu (ei kelvannut kahdessa viikossa, luovutin), mutta Evelin on kyllä siinä oikeassa, että on niitä vehnättömiä (ja viljattomia muutenkin) papuja. Kun vaan löytyisi kelpaava.
Mielelläni pitäisin noita papuja koko ajan tarjolla (kissalle siis). Niillä pysyy hampaat kuitenkin hyvinä.

Kissillä vaan on tuo nivelrikko, hyvinä päivinä se pystyy hyvinkin hyppäämään terassin kaiteelle. Huonoina päivinä se ei pääse edes kiipeämään keittiöjakkaran askelmia pitkin (noin 25cm korkeus askelmilla). Jos kiipeilytuki on sellainen, että kissi pääsee huonoinakin päivinä sitä pitkin ylös, niin arvatkaapa, pääseekö Sinappituubi hyvinäkin päivinä samaa reittiä...?`

Voi huokaus. Siivosin lastenhuonetta kolme päivää. Meni 12 minuuttia, ja sotku on suurempi kuin ennen siivoamistani.

Mutta kaikki tämä höpötyshän johtuu vain siitä, että yritän keksiä sijaistoimintoja sen sijaan, että tekisin jotain tarpeellista. Sinappituubille hoitovaippoja (voi itku ja parku ja nyyhkis mun vauva menee hoitoon), neitille hameita ja pitkiähousuja, esikoiselle pitkiä kalsareita (se kasvaa sittenkin! kun viime talviset ovat käyneet lyhyiksi - tai ehkä ne kalsarit ovat kutistuneet) ja Muropaketille kanssa. Hän kun on pulleampi kuin esikoinen, niin eipä mahdukaan esikoiselle ommellut pitkät kalsarit. Nih.

Uusi vuosi, muuttuuko mikään?

2009-01-05T14:04:00.003+02:00

Uutta vuotta ollaan edetty jo esikoisen synttärijuhlien verran. Pellonlaidan väki olikin ryhdistäytynyt ja poika sai mukavan lahjan, mehiläisvahamassaa muovailuun (ja siitä tuli jo luuranko tietenkin, luunvalkoista massaa kun oli) ja ison läjän muuta askartelurompetta. Miehen vanhemmat eivät uskaltaneet tulla, anopilla oli nenä alkanut vuotaa verta, kun oli pakkaseen lähtenyt kävelylle. Syksyllä sairasti jo kolme kertaa keuhkokuumeen (tai ei kai se välillä parantunutkaan, sama vain jatkui ja jatkui), on meillä kyläilyt jääneet aika vähiin, kun eivät tautien pelossa uskalla tulla lainkaan.

Miehen isä täytti 30. joulukuuta 80 vuotta, syntymäpäivälahjaksi oli käynyt vanhimman pojan kanssa ostamassa sukset itselleen (ja monot, ja kuoripuvun). Esikoiselle ostivat sukset sitten viikon päästä - niitä ei tosin ole testettu tositilanteessa vieläkään, mutta ehkä. Viime talvenahan pojalle ei ollut suksia ollenkaan.

Tänään taitaa sää muuttua, kun taivas on pilvessä. On ollut vaikea suhtautua siihen, että nyt onkin ihan oikeasti talvi, kun viime talvi meni siinä, että viikon sisään satoi kolmet lumet ja kolme kertaa ne suli poiskin. Tosin ei nyt lunta juurikaan ole, sen verran, että kissa saa raavittua keon tekeleidensä päälle. Kaksi viikkoa on jo kestänyt, ja joku ennustus lupasi vain vähän lisää lunta ja sitten taas pakastuisi.
On tästä pakkasesta hyötyä, toivottavasti. Huussi pitäisi saada sijoitettua kuusten kupeeseen (ei toki Pukkelin vartijakuusten kupeeseen, vaan eri paikkaan), ja nyt olisi se maa siinä edustalla traktorin kantavaa. Syksyllä sora-auto meinasi kaatua tuohon pihaan, kun alkoi "hieman" upottaa.

On se nyt vähän noloa, kun huussi nököttää keskellä etupihaa.

Sinappituubi on nyt sitten vehnäallergikko. Eilen mutusteli ison kimpaleen Play-Dohhia, ja siinä on vehnää (gluteenia ainakin) ja olikin sitten nokkosrokossa illan. Onneksi muutamassa tunnissa paukamointi hidastui ja loppui, olihan se aika hurjan näköistä, kun ollaan ilman mitään saatu olla vähän aikaa. Muropakettihan ei ole millekään allerginen, ja esikoinenkin vain amoksilliinille.
Ei tuota olisi edes vehnään osannut yhdistää, mutta toissailtana sai paukamia pienestä patonginmurusesta - tosin toissailtana kuviteltiin, että paukamat tulivat käsirasvastani.
Oli mielenkiintoista kuunnella ilta, että alkaako pikkuisen henki pihisemään, poika kun on oikein muhkeassa nuhassakin.

Että ei muuta kuin imuroimaan ahkerasti - kissanmuroissa on viljaa 4% vähintään. Millähän saisi laitettua kissanruokakipon sellaiseen paikkaan, että kohta 10kk ikäinen kiipeilyä opetteleva ei sinne pääse, mutta kohta 15v nivelrikkoinen kiipeilyä lopetteleva kissa pääsisi?

Hyvää Uutta Vuotta!

2008-12-31T22:16:00.002+02:00

Hyvää Uutta Vuotta kaikille tasapuolisesti. Meillä paukut paukuteltiin jo heti kuuden jälkeen, Sinappituubi näppärästi nukahti niin päästiin muut sitten pellonlaidalle räiskimään. Nyt lapset käy niin ylikierroksilla, että jää tinat valamatta kyllä - sula metalli kun ei ole kovin turvallista riehumisen keskellä.

Kiitos teille, jotka olette blogiini kommentoineet. Olen kovin onneton jättämään kommentteja muiden blogeihin, etenkin kun Netscapeni ei aina pysy sanavarmennusten perässä... (mutta eipä kukaan niitä satoja roskapostikommenttejakaan kaipaa)

Voi ei

2008-12-31T10:51:00.002+02:00

Mihin tämä aika menee?

Minun vauvani opetteli maanantaina konttaamaan. Äsken kuului iloista hihkumista ja Sinappituubi SEISOI kerrossängyn rappua vasten! Ei ei ei minun vauvani, ei vielä!
Minä luulin, että tämän vuoden saldoksi olisi riittänyt ryömiminen ja istuiminen.

Eläimellistä menoa - jos et aio viettää joulua kaapissa, siivoa se ennen joulua

2008-12-28T19:00:00.004+02:00

Resukissa on jo kolmatta päivää nurkissa. Nyt ei ole enää niin epätoivoisen nälkäinen, vaan lähtee karkuun kun huomaa meidät.
Oma kissa vaan nukkuu tyytyväisenä kuusen takana ja ronkeloi ruokiaan. Mokomakin, vaihdan kohta paikkaa resukissan ja tuon välillä, että saisi edes hiiret kyytiä.

Oli hiirillä sitten joulupidot keittiön kaapissa. Siinä varasto-kuiva-aine-kaikennielevässäkaapissa, jossa on trangia ja koiran ruokakipot ja jostain lahjaksi saatu boolimalja ja kymmenen sorttia muroja ja kertakäyttölautaset. Kai nyt muillakin tuollainen kaappi on?

Lienee jonkin sortin mielenilmaus hiiriltä, että suurimmat pissilätäköt ja papanakasat löytyivät kissanruokakupista...

Kulkukissa

2008-12-26T17:35:00.002+02:00

Tämän päivää on tapaninpäivän vieraana ollut meillä vieras kulkukissa. EI se sama, joka usein meillä käy nurkissa kurkkimassa, vaan joku toinen. Resuisen oloinen kollinpoika, ressukka.

Äsken mies kävi hihkaisemassa, että joku ötökkä oli pudottanut kinkunpaistoliemet maahan hyllystä terassilta (olivat siellä hyytymässä että ne saa näppärästi yhtenä kimpaleena sitten pussiin ja ois). Kävin keräämässä hyytelökimpaleet ja mies kohta uudestaan hihkaisi, että tuu nyt syyllistä katsomaan. Resukissa kurkki pelokkaan näköisenä talon nurkan takaa, ei lähtenyt pois. Odotti kai, että lähdemme pois, että pääsee nuolemaan loput rasvat maasta.

Hain kissanpapuja ja lämmintä vettä toiseen kippoon. Jos on niin nälkäinen, ettei meidän isäntää lähde karkuun, niin on kyllä jo ruuan tarpeessa.
Meillä ei ole noita kulkukissoja tapana ruokkia, jäävät sitten nurkkiin pyörimään. Usein noilla on omakin koti, mutta tämä resukissa näytti siltä, ettei tänään kyllä jaksaisi kotiinsa kulkea. Jääköön tuohon nyt sitten pyörimään, jos on jäädäkseen. Meiltä riittää ruokaa tuommoisellekin.

Netistä on etsitty koiraa. Paras vaihtoehto olikin sitten sellainen, että ei taida Suomesta löytyä, kautta aikojen on 14 pentuetta syntynyt Suomessa. Lähtisikö nyt Ruotsista asti etsimään kallista rotupentua, kun Pukkelikin löytyi ilmaiseksi naapurikylältä... Vaikka olisi Pukkelista vointu kalliinkin hinnan maksaa, ei sen puoleen.

Syksyn satoa

2008-12-20T17:44:00.003+02:00

Huoletta voi laittaa syksyn satoa, kun ei tässä ensimmäisessä virallisessa talvikuussa ole valmistunut kuin siskon joumekko. Siitäkin kuvat ovat vielä sekamelskassa muiden sadanviidenkymmenen kuvan joukossa, täytyy etsiä sopiva kuva josta saa sensuroitua ympäristön pois...

Neiti tarvitsi päiväkotiin tossuja. Koska kaupantossut olivat a) väärän värisiä b) nahkaisia, purin vanhat rikkinäiset tossut ja tein niistä kaavat (idean ja uskalluksen purkamiseen sain Perhosefektiltä, jonka blogi ei kai enää päivity). Kotoa löytyy aina kaikkea tarpeellista, kuten esimerkiksi vaaleaa tekonahkaa pohjia varten.

Ja taas tuli mieleen, että pieni piiperrys ei ole ominta alaani. Vaalenapunaisten tossujen paljetti-hlmikirjailut olivat jo ihan nätit, liloissa on vain epämääräistä tikuttelua. Ja lasiputkihelmet olivat niin teräväreunaisia, että viikossa olivat syöneet ompelulangan katki... Tossut ovat mieluisia ja ahkerassa käytössä.

Sukkia olen kutonut harvakseltaan, pienemmälle kummipojalle pikkusiskoineen kudoin synttärilahjaksi (tylsä kummitäti) villasukat. Hihittelin hiljaa mielessäni, kun poika repi paketin päällä olleet sukat käsiinsä ja juoksi niiden kanssa ympärinsä hihkuen "äiti katso sain sukat". Paketti aukaistiin kyllä sitten myöhemmin.

Lankana Maija, kulutuksesta ei ole enää muistijälkiä.

Villasukista puheen ollen...

Palmaa ja Nallea. Noita on vielä yksi kokonainen pari ja yksi aloitettu pari - tosiaan iski uupumus neljännen parin kohdalla ja Sinappituubi jäi toistaiseksi ilman jalanlämmittimiä. Sukat ovat lämpimiä ja pitkävartisia, auttavat kasvukipuihin ja kylmiin varpaisiin - mutta saapassukiksi noista ei todellakaan ole.

Nyt on joululoma aikaa keräillä voimia ja yrittää saada jostain motivaatiota johonkin. Ihan mihin vaan. Syksy on mennyt todellakin alamaissa, pahinta on tietenkin ollut Pukkein sairastuminen ja kuolema. Ihaniakin asioita on ollut, Pikkusiskon ylioppilaaksi pääsy, Sinappituubin kasvu ja kehitys ja Muropaketin ihanuus.

Synttärijuhlia

2008-12-14T13:47:00.003+02:00

Muropaketti täyttää maanantaina kolme vee. Pikapikaa kasasin juhlat, kermakakku (juu, autokakku, mutta mun taiteellisilla kyvyillä... no, se OLI autokakku) ja kahvia ja voileipiä. Hyvin meni vieraisiin, viimmeiset lähtivät (tosin myös saunoneina ja uunimakkaroita syöneinä) yhdeksän maissa illalla.
Tänään vuorossa kinuski-vanilijakreemi-mansikkakakku kermavaahtoa vieroksuville vieraille pellon toiselta laidalta. Hämmästyksekseni huomasin, että kohta (ensi viikoksi) pitää ostaa kahvia lisää, viimeiset purut menevät tänään. Meillä ei siis kovin paljoa kohvia ryystetä, juuri syntymäpäivillä ja ristiäisissä. Ja hautajaisissa. Muita juhlia meillä ei olekaan.

Mun pieni Muropaketti, kolme vuotta. Tasan kolme vuotta sitten ihmeteltiin miehen kanssa Tampereella, että mikä on homman nimi. Piti vaan käydä äkkiä polilla saamassa sopiva sektioaika, ja gynetäti määräsikin kiireelliseen sektioon heti kun leikkuri on vapaa. Onneksi lastenlääkäri ja -kirurgi olivat sitä mieltä, että ei iltaa kohti kyllä sektioida, paikalla pitää olla täys leikkurivalmius vauvaa varten ja koko hoitoketju valmiina, jos tarvis on. (Nälissään sainkin sitten olla pitkän aikaa, kun aina tuli juupas eipäs, pahimmillaan lautanen kiskaistiin nenän alta pois, kun olin haarukallisen saanut syötyä - ja sitten parin tunnin päästä taas etsittiin, että löytyisikö edes mehua ette tarvitse laittaa sokeritippaa... Että hienosti on hoidettu asiat yliopistollisessa.)

No, ei sitten ollut tarvis, ja se on hyvä. Enpä edelleenkään tiedä, että mikä pojalla oli hätänä (ei tiedä lääkäritkään), mutta siihen nähden menee hyvin.

Ihana Muropaketti. En olisi oikeastaan uskonut, että pystyn vielä höyrähtämään noin täydellisesti omaan lapseeni - kuvittelin, että pelot pitävät hallinnassa lempeämmätkin tunteet. Mutta ei, Muropaketti on ihana, silloinkin kun repii siskoltaan tukon hiuksia ja syöttää Sinappituubille kissanruokaa.

Juhlat juhlittu

2008-12-07T15:06:00.002+02:00

Pikkusiskon YO-juhlat on saatu juhlittua. Oletan, että nuoriso on jo herännyt illan ja yön juhlinnan jälkeen, lähtivät tietenkin kaupungille sen jälkeen, kun sukulaiset ja tuttavat oli saatu kahviteltua ja maljat oli juotu (muutamaan kertaan).

Mekosta tuli oikein nätti, kaikesta epäilyksestä ja säätämisestä huolimatta. Minä onnistuin! (no, kun on nuori ja nätti, niin silloin näyttää vaatteetkin nätiltä päällä) Itselleni en tietenkään ehtinyt mekkoa enää väsätä, lauantaiaamuna ompelin puolessa tunnissa topin - oli PAKKO saada jotain ihan uutta Pikkusiskon juhliin.
Juhlat tosin minun osaltani menivät enimmäkseen keittiössä tiskaten ja säätäen, mutta niin se oli suunniteltukin. Pikkusiskon ystävä oli lapsenvahtina, astiankuivaajana, juoksupoikana ja kahvinkaatajana, Poikaystävä kaatoi kahvia ja viihdytti vieraita (ja miestä, joka oli taas mörököllituulella, kun lapset kiusasivat ja olivat yhteistyöhaluttomia ja oli ikävä varmaan koiraakin, kun sitä kyseli joka toinen vieras). Pikkuvelikin oli mukana, oli kivaa tavata pitkästä aikaa. Kun hän on kuitenkin veli, vaikka kaukana asuukin.

Ruuat riittivät, osa juuri ja juuri, osa ihan sopivasti (eli jäi yli). Juustokakuista jäi meille pakkaseen yksi Muropaketin synttäreille, hyvä juttu.

**********************************

Pihassa kulkee vieras kissa. Tai no, ulkonäöltä tuo on tuttu, kulkenut jo monta vuotta. Nyt kiertelee pihaa ja haistelee ja ihmetelee. Kävelee varovasti puskan viereen ja kurkkaa puskan takaa koirankopille päin. Nuuhkaisee ilmaa ja säntää seuraavan puskan taakse. Kurkkii ja hiipii eteenpäin. Kävelee ohi ja silmät seuraavat tarkkana kopin oviaukkoa, pää kääntyy kun matka eteneee ja koppi jää takavasemmalle.
Hetken päästä palaa takaisin, on kiertänyt tontin ympäri. Haistelee maata, jättää hajumerkkinsä meidän kissan läntin päälle, kurkkii kopille päin. Hiipii lähemmäs koppia, kurkkaa vuorimäntyjen lävitse valmiina säntäämään karkuun. Palaa ajotielle ja vielä varmuuden vuoksi kurkistaa taaksepäin koirankopille.

Ei ole tullut mieleeni, että ihan vieraatkin kaipaavat Pukkelia. Vaikka sitten haukkumaan perään...

Marraskuu, kuoleman kuu

2008-11-29T15:52:00.004+02:00

Minä menen ihan kohta.

Meillä on kovin hiljaista. Lapset ovat yllättävän hiljaa, ainakin satunnaisesti.
Esikoinen oli itkenyt koulussa silloin tällöin, loppuviikon olikin kipeänä kuumeessa kotona. Tautiputki siis on tukeva.

Pikkusiskon mekko edistyy, sovituskappale on riittävän valmis, jotta uskalla leikellä varsinaisen kankaan. Juhlavalmistelut saivat suruharson ympärilleen, neiti ylioppilas ei itse muista aikaa ilman Ässää. Toki hän muistaa sen, kun balkaninmakkarapötkö tuli meille - Pukkeli ei ollut kovin söpö koiranpentu. Pukkeli pitkin tarkaan huolta siitä, että vankka ruumiinrakenne säilyi. Eläinlääkärit ensin kovasti moittivat, että on lihava. Ei lihava, vaan iso. Kyllä ne kylkiluut aina tuntuivat. Loppuvuosina kehuivat, kuinka tukevan ja terveen oloinen koira.

Perjantaina vielä puhuttiin, että viikon päästä katsellaan, miten Pukkeli voi. Koira oli reipas ja oma synkeä itsensä. Nautti koko sydämestään lumesta ja pikkupakkasesta. Lauantaina patti oli tuplannut kokonsa, ja sunnuntaina Pukkeliin sattui. Pellon toiselta laidalta löysin disperiiniä (jota 40-kiloiselle koiralle annetaan 8 kpl 50mg tabletteja... eli 10mg/kg) ja se helpottikin koiran oloa selvästi. Maanantaina oli Pukkelin ruokahalu jo tiessään, eikä ruuassa ollut vikaa, koska kissa sitten sitä tyytyväisenä söi. Ell antoi luvan lääkitä parasetamolilla (ibuprofeeniakin olisi voinut antaa palliatiivisena hoitona), 500mg tabletti helpotti oloa muutamaksi tunniksi - yleensähän koirilla kipulääkitys annetaan kerran vuorokaudessa (parasetamolin annostelu on sama kuin disperiinin/asperiinin).
Lumessa jaksoi peuhata, ja sitä soimmekin koiralle sen koko sydämen kyllyydestä.

Tiistaina hain lapset hoidosta ja koulusta kesken päivän. Juuri ennen ell saapumista Pukkeli söi nautiskellen viimeisen ateriansa lumipeuhun jälkeen, kasvaimen puoleinen takajalka ei oikein enää pysynyt perässä. Kasvaimen näki pingoittuneen ihon läpi, tumma massa kuulsi monessa kohtaa selvästi. Mokoma syöpä.

Rauhoittavan piikin jälkeen Pukkeli alkoi torkahdella, ja nukahti lopulta tyttyväisenä omalle paikalleen eteisen matolle. Lapset kiusasivat eläinlääkäriä sen kuin ehtivät, siinä kuunneltiin moneen kertaan niin Pukkelin kuin lastenkin sydämet.
Viimeisen matkansa Ässä aloitti kuorsaamalla tyytyväisenä. Olipahan ainakin selvää, että Pukkelilla oli hyvä olla.

Lasten silitellessä vahva sydän lopulta pysähtyi.

Ässä sai kuolla tyytyväisenä, sen ei tarvinnut menettää sille kaikkein tärkeintä asiaa, vapautta mennä omien halujensa mukaan. Se ehti nauttia viimeisen kerran lempivuodenajastaan, ensilumen ajasta.
Mukaansa suurten kuusten juurelle Ässä sai pallon, Pikkusiskon tuomat herkut ja flexinsä. Kymttilät näkyvät keittiön ikkunasta, ja Muropaketti haluaa aina välillä kurkistaa, missä Ässä on.

Kissa ei ymmärrä, miksi sen ruokakuppia ei enää putsata tyhjäksi.