Hiljaa

Liian pitkä vuosituhat.

Esikoinen ja kuopus olivatkin pitkän päivän mummulla ja vaarilla eilen. Miehen kanssa oltiin metsässä kolme tuntia tyhjäämässä suppilovahveropaikkaa. Kaksi kassillista sieniä pitäisi nyt paistaa ja laittaa pakkaseen, ja sormet ovat valmiiksi jo ihan ruskeat edellispäiväisen metsäreissun jäljiltä. Lapsilla oli ollut hauskaa, olivat oikein urakalla pyörittäneet isovanhempiaan.

Aamupäivän pesin kurkkuja ja viinimarjanlehtiä ja perunoita (ja sitä ennen tyhjensin tiskikoneen, että sain tiskialtaan tyhjäksi, että pääsin ylipäätään pesemään mitään siinä tiskipöydällä). Kurkut pitäisi viipaloida vielä ennenkuin alan keitellä maustelientä...

Jalat eivät meinaa kestää puuhailua, eilenkin metsäreissun jälkeen piti huilata sohvannurkassa jalat ylhäällä, että jaksoi taas jatkaa.

Kuopuksen syystakki on viittä vaille valmis. Varaamani vetoketju onkin liian pitkä, ja seuraava mitta on ihan liian lyhyt. Pitääkö mun mennä ihan väkisin vetoketjuostoksille? Se tulee aina niin kalliiksi... Eipä siitä tosiaan enää puutu kuin helman huolittelu ja vetoketju ja kiristysnauhat. Vaikka nykyään ei kai saisi olla lastenvaatteissa kiristysnauhoja ollenkaan.

Jaaha, esikoinen taitaa olla taas pulassa. Hetki sitten kävin auttamassa alas puusta, sitten pelotteli mökkinaapureita ja nyt kiljuu vissiin kissan kanssa kilpaa. Illalla saa mennä mummin kanssa vähäksi aikaa maalaamaan autotallia.

Syksy

Nythän on jo virallisestikin syksy, syyskuu on ensimmäinen syksykuukausi. Yöhallatkin jo uhkaavat, kävin peittelemässä kurkut harson hellään huomaan ja suljin kasvihuoneen oven.

Syksyyn liittyvät myös sienet - suppilovahverot ja mustatorvisienet. Eilen ylipuhuin miestä, josko saisin testata mustavahakkaita. Niitä olisi tuossa kotometsässä ainakin paistinpannullinen. Kanttarellien aika alkaa olla jo ohi, tai onhan niitä, mutta suppilovahveroiden ilmestyessä alkavat niiden keltaiset serkut unohtua. Esikoinen ja kuopus pitävät sienistä, kuopus aivan erityisesti. Neiti jaksaa syödä ilta toisensa jälkeen lautasellisen paistettuja sieniä - ei mikään ihan tavallinen herkkuruoka parivuotiaalle.

Jospa saisi nuo anoppilaan viikonloppuna, yhksi suppilovahveropaikka pitäisi tyhjätä, ja noiden kahden kanssa siitä ei tule mitään. Tallovat sienet ja kyllästyvät puolentoista tunnin jälkeen. Eilen kuopus ensin pissasi housunsa märäksi, sitten iski kakkahätä ja lopulta oli pakko lähteä pois, kun alkoi tulla hämärää...