Musta on uusi musta

Puoli vuotta sinnittelin ilman koiraa. Tosin senkin aikaa etsin koiraa, muttei löytynyt sopivaa. Piti olla pienenmpi kuin sursna, helpompiluonteinen, ei saanut olla riistaviettiä (liikaa) eikä mielellään mitään lyhytikäistä rotua, ja pitäisi olla vaalea, ettei kesällä kärsi, ja narttukin vielä. Tammikuussa käytiin vihdoin hakemassa pentu jumalan selän takaa (on kyllä se paikkakunta niin jumalanhylkäämä kuin olla voi, ja ihmisen kans). Sopivan kokoinen (max. 35kg), sopiva rotu, ei pitäisi olla kauheasti riistaviettiä (kaikilla koirillahan sitä on).
Söpö tyttökoira, joka oksensi koko matkan kotiin.
Kissat olisivat antaneet selkään, en antanut lupaa.

Meillä on nyt taas koira, ja se on musta ja sillä on parta.

Sumu.