Sahramin solmut

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Omintakeinen

Miikkuli haastoi minut omituisten tapojen meemiin. Minä olen outo, mutta en oikeastaan tapojeni vuoksi...
Meemissä pitäisi jatkaa ketjua viidelle seuraavalle. Jätän sen osuuden väliin, koska tapanani ei ole jatkaa ketjukirjeitä, ei paperisia eikä sähköisiä.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.Kadottaminen Pystyn kadottamaan kolmessa sekunnissa mitä tahansa panssarivaunua pienempää. Panssarivaunun kanssa meni hieman kauemmin, ja se löytyi melkein heti. Juuri nyt minulla on kateissa ryijyneula. En todellakaan tiedä, miten se on voinut kadota. Nyt en saa mitään tehtyä, kun en voi päätellä ilman tuota neulaa kutomuksiani... Olen kadottanut autoni Helsinki-Vantaan lentokentälle, kahdet kurahousut matkalla talosta autotalliin, kassillisen joululahjoja...

2. Saunominen En voi sietää saunomista ilman laudeliinaa. Mieluiten puuvillasta tai pellavasta tehty sileäpintainen yhden istuttava liina. Kelpuutan myös sellaiset lauteen mittaiset laudeliinat, muovitetusta froteesta tehdyt ja jopa ne kertakäyttöiset pefletit. Äärimmäisessä hädässä kelpaa froteinen tai vohvelikankainen pyyhekin, mutta paljaat lauteet... Sauna pysyy paljon puhtaampana, jos aina käyttää laudeliinaa.

3. Syöminen Sen lisäksi, että olen allerginen eineksille, on syömisissäni muutakin erilaista. Aamulla on saatava leipää ja teetä. Ilman niitä päivä ei suju. Vaikka söisin ison lautasellisen puuroa, on pakko syödä ne vakiopalat leipää. Ilman ei lähde nälkä - ja minä usein herään aamulla siihen, että minulla on nälkä. Töissä ollessani syön vielä toisen aamupalan aamukahvipöydässä.

4. Kahvi En pidä kahvista, enkä juo sitä kuin äärimmäisessä hädässä. Mieluiten juon ihan perinteistä pannukahvia (Presidenttiä). Ja paljon sokeria ja maitoa. PALJON sokeria (5-6 palaa per pieni kuppi). Mutta toisaalta, pystyn juomaan keittimessä puoli päivää muhinutta tököttiä ilman itkua, sokeria tai maitoa. Se kuuluu työhöni.

5. Sosiaalisuus Tai sen puute. Olen erittäin epäsosiaalinen, en soittele edes äidilleni koskaan. Saati sitten vieraammille ihmisille. Ja silti olen valinnut työkseni sellaisen, että nimenomaan joudun olemaan koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. En edes pysty lainkaan vaikuttamaan, kenen kanssa joudun tulemaan toimeen. Nimenomaan, joudun tulemaan toimeen kaikkien kanssa, jopa sekopäiden, jotka täydenkuun aikaan soittelevat ja vaativat minua hoitamaan poliisin, lääkärin, työvoimatoimiston ja Kelan hommat ja maksamaan vielä tililleen rahaa. Heti.

3 Comments:

At 10:51 ap., Blogger Ziina said...

Kun kadottamisen vielä yhdistää unohtelemiseen niin soppa on valmis. Olen kadottanut i-pod soittimen ja muutossa hävisi jotain isoa mutten muista mitä...Epäsosiaalinen olen muuten minäkin, minusta on ihanaa asua maalla kun ei tarvitse nähdä ikinä ketään. Ja minäkään en soita äidille niin pitkiin aikoihin että ihan hävettää.

 
At 1:42 ip., Blogger KirsiÄr said...

Minä pidän kännykkää kiinni aina kun vain mahdollista. En soita enkä ota puheluita vastaan. Jos en kävisi töissä ja jos ei olisi tuota ukkoa, erakoituisin varmaan viikossa. Oi se olisi ihanaa.

Kiva, kun löysin sinut Sahrami täältä. Mietinkin, minne katosit neulontalistalta.

 
At 2:18 ip., Blogger Sahrami said...

Kiva, kun olette löytäneet tännekin! En ole neulontalistalta lähtenyt pois, mutta ehdin nykyään lähinnä lukea otsikot... Yhdellä kädellä on hankalaa kirjoitella, pikkuherra tissittelee sen verran ahkerasti.

 

Lähetä kommentti

<< Home