Heinäkuu

Puolet tästä kuusta on mennyt. Alkukuun olin lomalla, sitten työt kutsuivat taas hetkeksi.

Kun luen viestejäni, tuntuu, että pelkkää juhlaa on koko kesä. Ensin entisen työkaverin 50v juhlat, sitten kummipojan ristiäiset (ostin sitten valokuvakehyksen äidin toiveiden mukaisesti, mutta jemmassa on lankaa syksyisen neulesetin toteutukseen). Pikkuveljeni valmistui vihdoin ja viimein, pienimuotiset juhlat vietettiin ihan perhepiirissä. Nyt edessä ovat hautajaiset. Tähän kesään näköjään mahtuu taas koko elämä. Loppukesästä on tiedossa lisää vauvauutisia, ja vaikka yleensä laiminlyön sosiaaliset suhteeni, niin ainakin vauvalahjan voin lähettää postissa.

Hautajaisvaatteista meinasi tulla ongelma. En muistanut ensihätään kuin yhden soveliaan mekon, ja kun puin sen ylleni, niin... Lopputulos muistutti nakinkuoreen tungettua Tapolan mustaamakkaraa... Ei ehkä kovin hyvä valinta surujuhlaan. Onneksi löytyi unohduksiin vajonnut mekko, joka näille kurveille sopii hyvin. Mies hämmästyi sitä katsoessaan "Tuohan on hyvä", niinpä, mitähän hän yleensä vaatteistani ajattelee... Ennen tuota mekkoa ehdin jo ineventoida mielessäni kangaskaapin sisällön - ei mitään hillittyä, vilpoisaa kangasta riittäviä määriä.

*****************************

Ei se liukuvärjätty puuvilla sopinutkaan kuopuksen mekon pariksi. Itseasiassa en laittanut kuopukselle ristiäisiin sitä mekkoa, vaan toisen, jonka olin tehnyt 15v aikaisemmin. Ihana kukkaismekko, ruusunapit ja satiininauhat ja kaikki... Neiti oli söpö - kuten aina.
Liukuvärjätty lanka saa mököttää yksikseen vielä, kun ei kerta suostu kertomaan, miksi isona haluaa.

Esikoisen pääkallolippupaita on viimeistelyä vaille valmis. Viimeistelyssä menee todennäköisesti koko loppuloma, täytynee ensin pingoittaa se etukappale, sen jälkeen kirjoa kuviot ja ääriviivat. Sitten on edessä kappaleiden yhdistäminen. No, teoriassahan tuon tekee yhdessä-kahdessa illassa, käytännössä siihen menee yksi-kaksi viikkoa. Vähintään.

Itselleni ehdin ommella caprit sinisestä pellavasta. Onnistuivat yli odotusten, jopa vetoketjun omeplusta selvisin yhdellä kertaa. Uskaltauduin ompelemaan kolme napinläpeäkin... Harmi, että taskuihin ei oikein kangas riittänyt, reisitasku sopisi näihin hyvin.
Ostin kangasta jo toisiin capreihinkin (oletan toiveikkaana, että lämpimät kesäkelit jatkuvat), jopa pesin sen kankaan jo! Nyt täytyisi vain saada jostain sen verran puhtia, että leikkaisin kankaan ja alkaisin ommella...

Ennen kuin pääsin capreihin käsiksi, piti ommella alta pois kuopuksen pussilakana. Kukahan oli taas saanut hyvän idean koristella peruslakanakangas irrallisilla pikkukuvilla... Surruttelin sitten sormet verillä pokemoneja kiinni, pikkukuvia oli ainakin kolmekymmentä euron kolikkoa pienemmistä aina kämmenen kokoisiin asti. Ja kaikki yhtä aikaa pussilakanassa kiinni nuppineuloilla... Ei ikinä enää, kunnes taas innostun.

Anttilan lanka-alesta ostin mm. kerän sinistä Miniä, siitä tulisi bikinihousut, jos saisin aikaiseksi. Yläosa on ollut käytössäkin jo melkein kuukauden... Alunperin en ollut ostanut Miniä kuin kerän kutakin väriä, ja tokihan se kostautui. No, ne pikkupikkubikinit tulee tehtyä viikonlopussa, jos tarve iskee.

Tuo Mini taisikin olla ainoa lanka, jolle oli käyttökohde tiedossa jo ostohetkellä. Enhän minä nyt paljon lankaa ostanut, ehkä kolme kiloa? VapaaValinnan Butterflyt oli pakko ostaa pois, eihän niitä nyt yksinään sinne voinut jättää! Ja Anttilasta tahtoi koriini kyytiin Santorinit, Samokset, Tangot ja Violat, hekin halusivat tutustua kotini lankavarastoihin... Onneksi työmatka ei suuntaudu enää Prisman tai Citymarketin vierestä!

Visalasku tulee vasta myöhemmin.

Kas, ulkona sataa vettä. Hyvä, ei tarvitse tänään kastella kasvimaata. Voisin vihdoin kylvää uuden kierroksen retiisejä ja ehkä lehtisalaattia, jospa se tällä kertaa itäisikin (eipä olisi vasta kuin neljäs kylvä kyseistä salaattia, jääsalaatti on jo alkanut mennä kerälle, mutta lehtisalaatti ei suostu edes itämään!).

Kasvihuoneessa tomaatit ja kurkut kaipaavat varmasti vettä. Aina vähän pelottaa mennä kasvariin, kun viime kesänä sain niin monta ampiaisenpuremaa, että ehdin herkistyä niille. Tänä kesänä ampiaisen pisto saattaakin tietää sitten matkaa sairaalan ensiapuun. Miehen apuun kastelussa ei voi kuitenkaan luottaa, hän ei ole kyllä pätkääkään perinyt isänsä viherpeukalosta.
Ampiaiset eivät kyllä vielä ole olleet riesana, tämän kesän erikoisuus ovat paarmat. Niitä on pieniä ja isoja ja keskikokoisia, kirjavia, harmaita, mustia ja ruskeita. Kaikille on yhteistä se, että ne purevat lujaa!

Kyllä Suomen kesä on mukava!