Kesän loppu lähenee

Kuvittelin saavani esikoisen merirosvopaidan valmiiksi kesälomalla. No, ei ihan, mutta kesällä kuitenkin! Se on VALMIS. Ja menossa jo ensimmäiseen pesuun, kun poika piti sitä hoidossa päällään. Muutama langanpää on vieläkin päättelemättä, mutta eihän se nyt ole niin oleellista...

Ne jäivät päättelemättä siksi, että kuulin sukulaiskyläilystä. Ajattelin tehdä pikatyön pikkuserkkuni pikkutytölle, löysin "yllättäen" erilaisia vaaleanpunaisia Samoksia laatikoistani. Sen jälkeen aloin miettiä, että mitähän tekisi... Minulla ei ole hajuakaan, minkä ikäinen tyttö on (mies sanoi, että 1,5v, saattaa ollakin), enkä tiedä, minkäkokoisia normaalit lapset ovat. Meillähän ovat näitä kitukasvuisia. Paitsi syntyessään, mutta se on ihan eri juttu.

No, neulekirjasta (Neuleita perheen pienimmille) löytyi mukavan näköinen ja sopivan epämääräisen kokoinen huppari helmineuleella. Ja kun aloin tarkastella annettuja lankavaihtoehtoja, totesin, että Samos minun käsialallani sopii siihen suoraan ilman mitään soveltamisia! Harvoinpa noin käy, yleensä jotain joudun lisäämään/vähentämään, vaikka tekisin alkuperäisistä langoista...

Kuvittelin, että minun parin kilon nappivarastostani olisi löytynyt sopivia nappeja, mutta eipäs ollutkaan! No, siinäpä hyvä syy käydä nappikaupassa - jossa sivumennen sanottuna myydään lankaa... Löysin sopivat napit, mutta voi, niitä ei ollut kuin kolme, joten ostin sitten toisenlaiset kukkanapit. Mutta koko nappivalinnan ajan niskaani poltteli jokin - ja kun katsoin, niin siellä oli pieni kori, jonka pahvikyltissä luki "Ikkunalla olleita, 0,50€".

Ensin otin vain pari kerää, ja sitten pari lisää... Ja lopulta huokasin syvään (olin edelleen hengästynyt ylämäkeen kiipeämisestä) ja annoin itselleni periksi. Ostin kaikki lankakerät (mandarin petitiä, ei mikään huono ostos, 10 kerää, kaikki eri värisiä) ja vielä yhden silitys/ompelumerkin (Nalle Puh ja Tiikeri). Alekorista kaivoin vielä yhden kerän Gjestalin Maijaa kahdella eurolla.


Muistin sitten ottaa ne napitkin siitä kassalta mukaani... Ehkä pääsen niitä ompelemaan jo tänään, hupparista pitäisi ommella sivu+hihasaumat ja päätellä lankoja. Tuo helmineulepinta on kyllä mukavaa, kun siihen saumat uppoavat niin helposti, ei ole niin kamalaa, jos menee pari pistoa vähän sivuun. (kuva valmiista hupparista on liitetty myöhemmin, napit eivät erotu kunnolla, ja napitus näyttää vetelevän, mutta luonnossa=lapsen päällä tuo on ihan hyvä)



Ompelukonekin on saanut töitä, esikoiselle piti ommella parit sortsit kalsareiksi. Poika ei suostu käyttämään tavallisia lyhyitä alushousuja, nyt on liian kuuma pitkille kalsareille ja ilmankaan ei hoidossa oikein suvaita... Eipä mennyt kuin hetki, kun olin kahdet kalsarit surauttanut (saumurin avulla, ei se ompleukone yksinään niitä tehnyt). Ensi viikonloppuna pitäisi käyttää pari tuntia housujen ompelemiseen, esikoinen on vähän kasvanut ja osa collegehousuista alkaa olla jo puoleen sääreen. Ihan kiva kesämitta, mutta eiköhän ilmat pian viilene, kun syyskuu lähestyy.

Pikkuserkun tytärtä varten ostin pinkkiä collegekangasta, ajattelin, jospa vaivaisin saumuriani vielä sen verran, että ompelen vaikkapa jonkun olopuvun. Ai mutta, nythän mulla on se kiva merkkikin laittaa siihen pukuun! Olisikohan muuten pitänyt ostaa niitä nappeja enemmänkin, niitähän voisi laittaa tuohon pukuunkin...
Antaa olla, taitaa olla mulle jo liian haasteellista saada tuo huppari valmiiksi...
(Ja kuten huomataan, minä SAIN molemmat työt valmiiksi, collegepuku on tosi helppo ja kiva ommella, ainoastaan etumuksen fleesekukkasen leikkaamisessa meinasi mennä hermot, tuo on nyt numero kaksi, eka meni lopulta roskiin, kun en saanut 6-terälehtistä kukkaa leikattua, en sitten millään...)

Toivottavasti muuten tuota kangasta on liikaa, siitä saisin kuopukselle kivan liivimekon ryhmikseen. Likka tykkää mekoista, mutta kovin montaa hänellä ei niitä ole.

Tämä on testikuva. Kuopus puhaltaa saippuakuplia, mekko on oman pääni mukaan ommeltu.

Kun ei saa aikaiseksi...

Aikaakin olisi, mutta ei saa vain tartuttua mihinkään käsiksi. Ibizasta olen kutonut toppia, se on edistynyt kainaloihin asti. Esikoisen pääkallopaita on edelleen kesken, pitäisi kirjoa naama, ja se homma ei vaan kertakaikkiaan suostu alkamaan...

Kummipojalle aloitin nimipäivälahjaa - hyvä olla ajoissa liikkeellä, nimipäivä on joulukuun alussa. Tarkoitus ei alunperin ollut aloittaa tuota nyt, mutta kun tajusin tarkoitusta varten ostamani langan olevankin Lanettin Superwash:ia (100% merinovillaa) Sirdarin Snugglyn sijaan (en käsitä miten olen voinut kuvitella/muistella ostavani Snugglyä ja kuitenkin olen ostanut merinoa...) No, kädet eivät pysyneet irti langasta ja kaulaliina on jo aloitettu.

Huomasin, että en omista 2½ pitkiä puikkoja - pitäisikin tehdä kunnon inventointi tuolla lastenhuoneessa (tai kodinhoitohuoneessa tai harrastehuoneessa tai klubihuoneessa...). Käsityökamani ovat periaatteessa järjestyksessä, mutta ei minulla ole hajuakaan siitä, mitä loppujen lopuksi omistan. Tavaraa on hirveästi, täytyy kai eräiden tapaan ehdä testamentti, kuinka jäämistöäni on kohdeltava. Ettei kukaan polta kallisarvoisia lankojani turhana ryönänä... Saa näistä Huuto.netissä ainakin postikulut katettua...

Venäläiset ovat taas onnistuneet upottamaan sukellusveneen. Taitaa olla sen kansakunnan tiede oppinut paljon jo pelkistä epäonnistumisista. On minusta aika kamalaa, että tällä hetkellä luotettavin avaruustekniikka on venäläisvalmisteista...