Kun pitäisi siivota

Pitäisi siivota. Imuroida ja pestä lattiat uudella Sinimopilla. Ostin oikein uuden varrenkin, entinen on jotenkin liian löysä. Oikeasti haluaisin ostaa uuden imurin, mutta niitä ei myydä tuolla kuntakeskuksen kaupoissa.

Vihaan imuroimista. Siinä tulee hiki ja sitten kutka ja ottaa päähän ja joku paikka aina hajoaa, kun kiukuspäissäni vedän imuria perässäni. Mies ei ole kotona, jotta voisi homman hoitaa, ja haluan saunan jälkeen tassutella puhtailla ja ROSKATTOMILLA lattioilla.
Lattian pesukin on ihan mukavaa hommaa verrattuna imurointiin. Joskus olen karkottanut imurimyyjän pois, kun kiukuttelin niin kauheasti imurille...

Tämän viikon koira on jostain kumman syystä halunnut nukkua sisällä, ja sen kyllä näkee sekä karva- että hiekkamäärässä. Koira kyllä nätisti nukkuu omalla pedillään, mutta esikoinen ja kuopus käyvät mönkimässä sillä pedillä ja kuljettavat karvat ja muun roskan ympäri huushollia.

Siivoukseen liittyen ostin sitruunahappoa ja nyt ovat molemmat pesukoneet jylläämässä happokylvyssä. Tiskikone on ollut jonkin aikaa tukkoinen, suhdistä ei löydy roskaa eikä mitään muutakaan vikaa näy päällepäin. Ajattelin testata tuon happopesun, olisi halpa ja helppo korjaus, jos toimii. Ehkä siellä on vain ruostetta liikaa, rautapitoinen vesi saattaa tukkia ruosteella ohuet putket. Jännä, että tyhjänä käyvä pyykkikone tuoksuu silti valkopyykille. Olen aina luullut, että se tuoksu johtuu pesuaineen ja tekstiilien yhteisvaikutuksesta, mutta näköjään pelkät pesuainejämät riittävät efektiin.

Viime ajat on mennyt ihmetellessä. Kävimme katsomassa tulevaa kummipoikaa, sormet syyhyävät ommella kaikkea pientä ja söpöä. Eilen ompelinkin kokeeksi Ottobren "uusilla" kaavoilla 50/56cm Pokemon-vaipan. Voi että se oli SUURI! Mahtui meidän kuopuksellekin... Kävin toiselle kummipojalle kokeilemassa sitä kauppareissulla, pullukalle kahdeksankiloiselle oli juuri sopiva. Vai että vastasyntyneen koko...
No, tiedänpähän, että voin Ottobren kaavoilla ommella tälle isolle kummipojalle vaatteita. Housuja on ainakin tarvis, koska kaupan housut ahdistavat vyötäröltä...

Kankaitakin on tullut taas hamstrattua (huopaa en vain ole miehen pontsoon vieläkään löytänyt). Naapurikaupungista lopettaa yksi kangaskauppa (liekö Eurokankaan syytä?) ja sieltä kävin ostamassa kassilisen kankaita. Valkoista flanellia tarttui useampi metri, kun oli niin pehmoisen ja paksun tuntuista. Kai siitä vaippoja väännän, taittoflanelleja, taittovaippoja, sisävaippoja (noita flanelleja on niin paljon muutenkin, että niillä pelkästään vaipattaisin jo useamman vauvan lähipiiristä...) Pitää etsiä vain pienempiä kaavoja, onhan tuolla arkistossa vanhoja Suuri Käsityökerho-lehtiä, joissa on ainakin nauhavaippojen ja sisävaippojen kaavat.

(lisäsin tuohon kuvan tekemistäni vaipoista, tummansinisestä hahtuvasta kudotut eivät näy tummansinistä sohvaa vasten - kumma juttu... suurin osa näistä vaipoista lähti etelään pienelle kummipojalle lainaan)

Kuorivaippojakin voisi kokeilla PULlista, sitä on kaapissa kaksi metriä. En todellakaan tule tarvitsemaan niin paljon kestositeitä, mitä tuosta määrästä saisi tehtyä! Ostin nuo PULlit kun ompelin kuopukselle harkkahousuja. Tosi tehokkaita, koska ehti pitää niitä jalassa vain pari pesuväliä, ennenkuin luopui kokonaan vaipoista.

Lankoja ei olekaan kerääntynyt vähään aikaan, ei ole tullut käytyä lankakaupoissa. Ostin Suomalaisen kirjakaupan alesta Fiona McTaugen(?) Neulo pehmeät lelut-kirjan. Äidilläni taitaa kyseinen opus jo ollakin, ainakin oli kovin tutun näköinen. Sieltä pitäisi varmaan kutoa se ovensuukoira kummipojalle, kun heillä ei koiraa ole eikä tule.

Kesäloma lähestyy - enpä olekaan aiemmin marraskuussa pitänyt KESÄlomaa. Enää viikko töitä, mutta onkin sitten sellainen viikko, että hirvittää jo ajatellakin. Siispä en ajattele. Joudun varmaan paperitöitä tekemään vielä loman aikanakin, etteivät ne kaadu sitten myöhemmin niskaan. Oma olo on vaan niin heikko, ettei jaksaisi istua päiviä koneen ääressä. Labrojen tuloksia odottelen, alkuviikosta pitäisi saapua. Ehkäpä pääsen veritankkaukseen?! Toivossa on hyvä elää, todennäköisesti toteavat, että kaikki on kunnossa, popsi vaan rautaa, kyllä se siitä, kun muistat, ettei suolaa tarvitse vältellä... En enää edes muista monesko labrakeikka tuo tämän vuoden puolella oli... Verta on kupattu musta enemmän kuin jos kävisin verenluovutuksessa - ja siellähän en saa käydä, kun olen liian pieni! Mutta verikokeisiin voi kevyesti upottaa saman määrän mun verta eikä se ole ollenkaan vaarallista (varmaan myyvät mun vertani mustassa pörssissä, se on taatusti jotain supereksoottista tyyppiä, josta joku sairas arabimiljardööri maksaa vähintään painon verran kullassa...)

Jaa'a. Lattia ei näkjään itsekseen puhdistu. Hankin heti siivoojan meille, kun pääsen eroon alati kasvavasta Visa-laskustani.