Likaisen työn lisää, kiitos

Onaphan taas ollut viikko töissä (lasken viikon siis viime viikon torstaista eteenpäin...). Puhelua on tullut jos jonkinlaista, pari "huippua" ovat olleet tämänpäiväinen tunnin puhelun puhunut soittaja ja viime viikon puhelinterroristi, joka sitten kävikin toimistolla pariin otteeseen itkua vääntämässä niiden viiden -kuuden puhelinsoiton lisäksi.

Ihan oikeasti, mun koulutuksella ei pysty auttamaan ihmisiä mielen ongelmissa. Mä voin kuunnella, mutta en mä siitä oikein tykkää enkä aina oikein edes jaksa. Sitäpaitsi, mulla on kuitenkin laeissa tarkkaan määrätyt rajat, joiden yli ei ole mitään mahdollisuutta mennä, en voi auttaa ihmisiä esim. lääkärien kanssa, kun se ei kertakaikkiaan kuulu mulle. Ihan tav.kansalaisena voin kuunnella ja virkamiehenä voin neuvoa oikean osoitteen, mutta auttaa en konkreettisesti voi.
Huoh.

Päivän on tänään kruunannut kaksi yllättävää tehtävää. Toinen löytyi saapuneiden postien pinosta (onneksi se on maannut siinä "vain" kaksi viikkoa) ja toinen tuli postissa. Molemmat kiire-heti-nyt töitä ja vaativat aivokopan pölistelyä.

Onneksi sain edes viime viikolla työssä sotkeutuneet vaatteet konepesussa puhtaaksi, pesulaskujen kanssa tappelu on niin työlästä.

Kas kun ei joku tule vielä valittamaan avioliittonsa tilasta (sitäkin sattuu aina silloin tällöin)!

Onneksi työkaverina on tällä viikolla oikein leppoisa ihminen. Kunpa olisi lankaa ja tykötarpeita mukana, voisin tässä ahistuksessa kutaista vaikka parit sukat.