Sahramin solmut

torstaina, marraskuuta 10, 2005

Näinhän ne työt etenevät

Kesälomaa kulunut kohta viikko. Saldona noin neljännes tekemättömistä töistä on siirtynyt tehtyjen pinoon. Paremmin kuin pelkäsin, heikommin kuin toivoin. Olisi ollut mukavaa aloittaa loma ilman rästejä, mutta en viimeisinä työviikkoina todellakaan jaksanut tehdä kovin paljon mitään. Nyt olo on jo parempi, kiitos parantuneiden veriarvojen? Mitään vikaa ei löytynyt, vaikka anemia oli paha - rautavarastot kunnossa, raudan imeytyminen ookoo ja niin pois päin.
Olen minä muutakin tehnyt: istunut puoli päivää palaverissa, käynyt kyläilemässä, soitellut puheluita ja lenkittänyt koiraa. Keräsin toissapäivänä jopa viitisen litraa suppilovahveroita - ja kosteikkovahveroita, en edelleenkään erota niitä toisistaan. Ja leikkasin sormenpään halki, kun yritin kuoria HK:n sinistä.
Jospa ensi viikon jälkeen pystyisin ihan oikeasti lomailemaan?

Käsitöiden suhteen on ollut myös hiljaista. Olen aloittanut kaikenlaista, viimeisimpänä esikoiselle sukat nallecolorista.
Kummipojalle olen tehnyt jo kolme versiota piposta. Ensimmäinen menikin tulevalle kummipojalle, kaksi seuraavaa olen purkanut. En kertakaikkiaan saa sopivaa koko aikaan, vaikka miten väännän. Pitäisi kai luovuttaa?
Esikoiselle aloitin palmikkoliivin teon, ajattelin, että voisi laittaa sen päälleen tuleviin ristiäisiin (reilu viikko vielä aikaa). No ei, siihen liiviin mahtuu kyllä kaksi esikoista... Purkuun. Huoh.
Kuopukselle tekaisin tangosta pontson. Nätti kuin mikä, mutta eipä tyttö sitä suostu päälleen laittamaan. Harmi, ettei lähipiirissä ole pikkutyttöjä, voisin antaa sen lahjaksi.

Saunaneteiseen ei ole menemistä. Sähkökaapin taakse on kuollut hiiri, ja se haisee siellä aivan järkyttävän pahalle! Näin syksyisin välikatolle muuttaa aina pari hiirtä, tuo raukka oli temponut itsensä irti kahdesta hiirenloukusta ja heittänyt henkensä matkalla ylös... No, jotain hyvääkin tässä on: haju karkoittaa pois myös muut hiiret... (no, ilmeisesti nuo otukset ovat virallisesti metsämyyriä, mutta samapa tuo).
Eilen käytiinkin pellon toisella puolella saunomassa, esikoinen ja kuopus olivat harvinaisen rasittavalla päällä. Uskomatonta, että pärjäsin heidän kanssaan yksinäni koko saunareissun, sain molemmat jopa uimaan, eikä kumpikaan telonut itseään suihkuhuoneen liukkalla lattialla. Olen oikein ylpeä itsestäni!

Yritin etsiä Teddyä kaupoista, mutta se on näköjään loppu (ilmeisesti pontso-villitys on tyhjentänyt varastot). Novitalla tuntuu olevan näitä toimitusvaikeuksia vähän väliä. En taida uskaltaa tilata pikkuveljeltäkään lankoja, kun ovat nuo Tallinnan lankamatkat kovin vaarallisia! Onneksi velipoika ei ole tyypillisen suomalaisen miehen näköinen, ehkä hän on siellä paremmassa turvassa kuin tällainen tavallisen turistin näköinen?

No, ruskeaa teddyä ei siis löydy mistään. Muutos ideaan. Kun edes muistaisi, mikä se idea olikaan...?

1 Comments:

At 1:30 ip., Blogger Ziina said...

paljon sä tarvisit sitä ruskeaa teddyä?minulla olis muutama ylimääräinen kerä

 

Lähetä kommentti

<< Home