Sahramin solmut

sunnuntaina, toukokuuta 22, 2005

Kun ei kuvia

niin kirjoitetaan sitten tekstiä.

Perjantaina ompelin kuopuksen kanssa ensimmäisen vauvahaalarin. Eilen näin vauva, jolle haalari ommeltiin. Olisi pitänyt tehdä paljon pienempi... Tiesin kyllä vauvan pieneksi, mutta että niin pieni...

45cm haalari olisi ollut passeli, tuossa 62cm:ssä oli kasvunvaraa seuraavaksi puoleksi vuodeksi.

Haalari kyllä oli oikein söpö, ja vauva kanssa.

Mutta minulle ei pieniä vauvoja anneta, lintuset olivat tasan kolme kiloa ja sentään syntyivät kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Kuopus syntyi kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja painoi 4250g.

Vauvan nuttu eteni junamatkoilla sen verran, että toinen hiha on enää paria raitaa vaille valmis. Nyt kun vielä ehtisi yhdistellä ja viimeistellä, tumpuissa ja tossuissa ei menisi kauaa. Vauvauutisia odottelen, en kehtaa jatkuvasti olla soittelemassa ja kyselemässäkään... Ja näillä kahdella oli lasketut ajat parin päivän sisään, toinen on syntynyt jo kuukausi sitten ja toinen sinnittelee edelleen...

Viime yönä sain ilmestyksen mustasta huivista. Se on ollut kyllä suunnitteilla siitä asti kun huuto.netin langat saapuivat kotiini, mutta nyt innostuin. Ehkä syynä olivat eiliset 50v juhlat, joihin kaipasin neutraalin väristä huivia. Tosin eilen oli kesän ensimmäinen päivä, lämmintä huivia olisi kaivannut vasta illalla puoli yhdeksän aikaan.

Kasvimaa kutsuu. Isännän pitäisi jyrsiä se, täytyy mennä merkkaamaan mansikat ja raparper. Uskotteko, että jos en merkkaisi, niin jyräisi nekin savimaan uumeniin?i

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005

Ajan kulku

10 vuotta sitten minä...
1. vietin viimeistä varsinaista opiskeluvuotta
2. tienasin tehtaassa rahaa
3. muutin takaisin kotiin (eli luovuin vuokrasolusta opiskelupaikkakunnalla)

5 vuotta sitten minä...
1. olin esikoisen kanssa kotona
2. kävin vähän väliä hoitamassa työasioita työpaikallani
3. olin oikeasti onnellinen

3 vuotta sitten minä...
1. yritin selvitä hengissä päivästä toiseen
2. olin juuri palannut töihin, vaikken ollut läheskään työkykyinen
3. suunnittelin lapsilleni hautakiveä, ja itselleni siinä samassa

1 vuosi sitten minä...
1. opettelin taas kerran työntekoa, nyt kuopuksen syntymän jälkeen
2. pääsin jonkinlaiseen alkuun surutyössäni
3. hääräsin kateviljelyn kimpussa

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. olen yrittänyt pärjätä päivästä toiseen
2. olen unohtanut puutarhanhoidon ja kutonut ja kutonut ja ostanut lankaa
3. olen joka päivä väsyneempi

Eilen minä...
1. ajoin viisi tuntia autoa (kaksi pitkää matkaa)
2. jaksoin pestä koneellisen pyykkiä
3. olin kohtalaisen hyvä äiti, ainakin 5 minuuttia

Tänään minä...
1. ajoin taas 5 tuntia autolla
2. yritän mennä ajoissa nukkumaan
3. yritän olla kiukuttelematta väsymyksestäni huolimatta

Huomenna...
1. istun junassa pari tuntia
2. pidän esitelmän harjoitustyöstäni (jota en ole tehnyt, en myöskään esitelmää)
3. tapaan vanhoja työkavereitani työn merkeissä

Ensi viikolla:
1. teen töissä rästiin jääneitä paperitöitä
2. paikkailen tällä viikolla tekemättä jääneitä kotihommia
3. laitan kasveja kasvihuoneeseen

Loppuvuoden tavoitteenani on
1. pysyä järjissäni
2. olla lasten kanssa läsnä
3. opetella edelleen elämään tätä elämää, jota en halunnut

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2005

Kerran kuussa

Ja joskus maassa.
Enpä ole paljon jaksanut uhrata ajatuksia tälle blogille, kun keväinen väsymys on jälleen vallannut minut. No, olisihan tähän jo pitänyt tottua, tässä elämässä.

Käsityöt ovat elelleet rauhaisaa hiljaiseloa yhdessä villakoirien, hiekkadyynien ja silittämistä kaipaavien vaatevuorien kanssa. Ruokaa sentään muistan melkein joka päivä laittaa...

Lähipiiriin on syntynyt paljon tyttöjä, ja lisää on kai syntymässä. Tapanani on ollut tehdä jotain pientä kivaa vauvalahjaksi, nyt en ole saanut mitään aikaiseksi. No, yksi neulesetti on työn alla, housut valmiit ja nuttu hihoja vaille valmis. Mutta ompelemalla en ole saanut mitään aikaiseksi, ja se olisi niin tuottoisiaa, ja saisin vähän tilaakin kaappiin... Kankaita kun riittää.

Keskeneräisiä töitä:
-neulesetti tuttavaperheen vauvalle (nuttu, housut, peukalottomat tumput, sukat, myssy)
-puuvillapusero esikoiselle, etukappaleessa merirosvolippu
-villatakki ihan itselleni, vetoketju puuttuu
-silkkisekoitteesta jakku (ollut työn vähintään 12 vuotta)
-kynsikkäät Sivillasta (liian isot, puran pois ja aloitan alusta)
-nukenvaatteita
-leikkipuvut lintusille, toisesta puuttuu vain napit, toinen aloittamatta (nämähän eivät valmistu, mutta en voi purkaakaan tai käyttää loppulankoja muihin töihin, aarteet)
-virkattu jakku vanhasta villa/lyrexlangasta (todellinen vintagetyö, miehen sisko aloitti villahousuja ko. langasta yli 30v sitten, purin ne ja aloitin paidan, purin sen 5v jälkeen ja aloitin tuon jakun... ei pidä hätäillä)
-epämääräinen läjä paikkausta vaativia villavaatteita, mm. palmikkojakku, josta karkasi pesussa "muutama" kanganpää..

Nämä olivat vain neuletöitä... sitten nuo ompelukset:
-imetysmekko (jonka piti valmistua syyskuussa, onhan sille edelleen tarvetta)
-epämääräinen kasa housuja, jotka pitäisi lyhentää
-kestovaippoja kaverin vielä syntymättömälle vauvalle
-lahjahaalarit tuttavien vauvoille
-lelut tuttavien vauvoille

Lisäksi mattopuissa odottaa vielä noin 25m mattolointa (75cm) joka pitäisi paukuttaa pois, että saisi tilalle poppanaa tai jotain muuta kivaa. Ja onhan noita matonkuteiksi tarkoitettuja myttyjä joka puolella, pitäisi leikata ja keriä. Vessaan ja saunan eteiseen pitäisi saada matot, muuallahan ne eivät ainakaan kesäaikaan ole niin tarpeen.

Kangasvarastot eivät ole kasvaneet, mutta lankavarastot kyllä. Olen ostanut aina kun on eteen sattunut sitä vanhaa Woolia, eli merinovillasta tehtyä. Kohta täytyy siirtyä Novitan langoista kokonaan pois, kun mikään ei pysy ennallaan. Tällaiselle hitaasti lämpiävälle on merkitystä, pysyykö jokin lanka valikoimissa vuoden vai kymmenen vuotta.

Ja piha... Onhan tuokin eräänlainen käsityösarka. Kasvimaa kaipaa mylläystä, mutta jyrsin eksyi miehen vanhempien luokse eikä osaa yksin tulla kotiin. Kasvihuoneeseen voisi viedä jo taimet, jos vain jaksaisi vetää shköpiuhan pihan poikki lämmitystä varten... Ihme, että sain edes kylvettyä siemeniä, että on nyt taimia.

Hitaasti vaan ovat taimettuneet, poblanokin iti vasta 6 VIIKKOA kylvöstä! Taidan ostaa paikalliselta puutarhalta pari tomaatin ja paprikan tainta, että saan satoakin ennen syyskuuta.

Retiisit ja porkkanat ovat sentään lavassa jo kasvaneet vähän aikaa.

Katsotaan, tuleeko seuraava kirjoitus kesän aikana vai vasta syksyllä...