Karhunpoika sairastaa

Tämän p***n ammutun karhun nuorimmainen on kipeä. Lääkäri ei löytänyt aamupäivällä vauvasta mitään kummallista. On vain seurattava tilannetta ja tarpeen tullessa lähdettävä uudestaan lääkäriin, jotta saa lähetteen sairaalaan - tai yöaikaan suoraan sairaalan ensiapuun. Epäilen rs-virusta, mutta onneksi vielä ainakin hengitys kulkee vauvalla kohtuullisen sujuvasti.

Olikin ihan mukava terveyskeskusreissu! Väännänpä nyt taas veistä eräiden haavoissa...

Soitin aamulla terveyskeskuspäivystykseen. Täällä on käytössä "suurinpiirtein" ajanvaraus, eli puhelimessa antavat ajan, jolloin kannattaa olla roikkumassa tk-päivystyksessä. Tosi kätevää, kun ei tartte tuntikausia odotella eri tavoin sairaiden ihmisten seassa. Sain ajan puoli yhdeksitoista, aikaa oli siis vajaa tunti. Söin aamupalan (! ne kaksi leipää ja teetä), puin päälleni ihmisten-ilmoilla-näyttäytymisvaatteet ja vaihdoin vauvalle vaipan ja vaatteet. Menin pihalle, laitoin auton käymään ja aloin raapia laseja auki. Mies oli käynyt laittamassa auton piuhaan jo aiemmin, mutta eihän sitä sentin jääkerrosta alle kahden tunnin sulata mikään sisätilanlämmitin. Sitten poika autoon ja menoksi. Perillä pääterveysaseman pihassa olin minuutin yli puoli, sain auton parkkiin käytännössä pääoven eteen!
Pääsin sisälle odotusaulaan, kun nurkan takaa käveli esiin lääkäri, katsahti meitä ja kysyi nimeä.

En ole koskaan kuullut kenenkään ihan noin suorilla päässeen lääkärin vastaanotolle... En sitten edes ehtinyt kaivaa repusta esiin esikoisen keskeneräistä sukkaa.

Sain uutta tietoa (minulle uutta). 5-8kg vauvoille panadol 60mg suppoja saa antaa 4xvrk eli kuuden tunnin välein! Oikein hyvä juttu, meillä ne supot yleensä helpottavat lapsen oloa vain 4-5 tuntia.

Tämä yö menee pikkuvauvan vointia tarkkaillen. En uskalla nukkua koko yötä, mutta saanpahan sitten aikaa kirjoittaa puhtaaksi aloittamaani lankainventaariota.

Halonen jatkaa presidenttinä.


Lisäys:
Lankainventaarion tilanne tällä hetkellä:
puuvilla- ja puuvillasekoitelangat 14,5kg
villalangat 5,5kg
keinokuidut 5kg

Villalankaosio sisältää kaikki langat, joissa on villaa, esimerkiksi Novitan Hippy (30% villaa). Tästä puuttuvat KAIKKI "sukkalangat" eli 7 veljestä, Nalle, Isoveli ja Jussi sekä muiden valmistajien sukkalangat (Vesa, Saku tms). Näitä saattaa olla noin 5kg laatikosta päätellen SEKÄ suurin osa huopuvista langoista ja hahtuvakiekot (n. 800g).

En ole laskenut mukaan yhtä ainutta kerää keskeneräisten töiden langoista (vaikka ne työt eivät edes söisi kaikkia keriä ko. lankaa).

Niinpä niin

Kuvittelinko todellakin, että saan jotain tehtyä ollessani yksin kotona näiden kolmen lapsen kanssa?

Aloitin kyllä ompelemisen. Sain katkaistua saumurista neulan, sen hankalammin vaihdettavan sisemmän. Eikä saumurin tai ompelukoneen tarvikekotelosta löytynytkään pientä ruuvimeisseliä. Eipä tietenkään, koska se pieni ruuvari on tuolla pellon toisella puolella mun äitini ompelutarvikelootassa. Onneksi meillä on muutama muukin työkalu tässä huushollissa... Mutta ei yhtään 80-kokoista neulaa. Pöh. Lopulta sain tuotoksen valmiiksi, ja laitoin sen suoraan pesukoneesees, ei kuvaa siis.

Eilen entiset työkaverit kävivät kylässä. Oli tosi mukavaa. He ovat muisto onnellisesta elämästä, ajasta jolloin olin nuori ja onnellinen... Minulla on oikeasti ikävä sitä aikaa - mutta sitä ei enää ole. Itseasiassa koko työpaikka (rakennus ja organisaatio) on kadonnut, purettu.

Lapset ovat melkein terveitä, esikoinen niiskuttaa ja tyttö on saanut kaamean tupakkayskän. Pikkuvauva on vielä terve, pelkään edelleen rs-virusta, se on vasta löytänyt tänne periferiaan. Nyt kun oles saanut vihdoin ristiäiset sovittua, niin olen ihan varma, että poika onkin kipeä ristiäisten aikaan.

Huomenna käyn katsastamassa juhlapaikaksi ajattelemani tilan. Meille kotiin juhlia ei mahduta järjestämään, ja molempien isovanhempien kodeissa on jo vietetty yhdet ristiäiset.
Papin hankinta olikin hankalampaa, koska luottopappimme, kirkkoherra, on pitkällä sairauslomalla, ja lapsipapin virkaa hoitava on lomalla myös. Nyt on aika sovittu vt.kirkkoherran kanssa, häntä en ole koskaan edes tavannut.

Hanke etenee

Sain alunperin jo viime kesänä tilauksen pikkuveljeltäni. Nyt äiti on menossa kyläilemään veljeni luokse ja vihjaisi, että voisi olla hyvä hetki toteuttaa hanke...

Tällaisista pinoista aloitin:
Näitä tarvittiin 17x17 kpl. Materiaalina erilaiset nurkkiini kerääntyneet college-kankaat, yhden neliön koko noin 11x11cm. Suurin osa kankaista on jämäpaloja, joista ei oikein muuhunkaan ole. Vain pari korkkamatonta palasta otin mukaan pilkottavaksi.

Ymmärrän hyvin, miksi toiset ovat riippuvaisia tilkkutöistä.





Niistä tuli tällaista neljässä päivässä:
Pikkuherra on kuvassa vain söpöilyelementtinä, hänellä ei ole mitään tekemistä materiaalien, toteutuksen tai lopputuloksen kannalta. Yhdistämisen mahdollisti äitini, joka oli kahtena iltana viihdyttämässä kuumeista neitiämme.

Lopputulos näkynee täällä huomenna.

Omintakeinen

Miikkuli haastoi minut omituisten tapojen meemiin. Minä olen outo, mutta en oikeastaan tapojeni vuoksi...
Meemissä pitäisi jatkaa ketjua viidelle seuraavalle. Jätän sen osuuden väliin, koska tapanani ei ole jatkaa ketjukirjeitä, ei paperisia eikä sähköisiä.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.Kadottaminen Pystyn kadottamaan kolmessa sekunnissa mitä tahansa panssarivaunua pienempää. Panssarivaunun kanssa meni hieman kauemmin, ja se löytyi melkein heti. Juuri nyt minulla on kateissa ryijyneula. En todellakaan tiedä, miten se on voinut kadota. Nyt en saa mitään tehtyä, kun en voi päätellä ilman tuota neulaa kutomuksiani... Olen kadottanut autoni Helsinki-Vantaan lentokentälle, kahdet kurahousut matkalla talosta autotalliin, kassillisen joululahjoja...

2. Saunominen En voi sietää saunomista ilman laudeliinaa. Mieluiten puuvillasta tai pellavasta tehty sileäpintainen yhden istuttava liina. Kelpuutan myös sellaiset lauteen mittaiset laudeliinat, muovitetusta froteesta tehdyt ja jopa ne kertakäyttöiset pefletit. Äärimmäisessä hädässä kelpaa froteinen tai vohvelikankainen pyyhekin, mutta paljaat lauteet... Sauna pysyy paljon puhtaampana, jos aina käyttää laudeliinaa.

3. Syöminen Sen lisäksi, että olen allerginen eineksille, on syömisissäni muutakin erilaista. Aamulla on saatava leipää ja teetä. Ilman niitä päivä ei suju. Vaikka söisin ison lautasellisen puuroa, on pakko syödä ne vakiopalat leipää. Ilman ei lähde nälkä - ja minä usein herään aamulla siihen, että minulla on nälkä. Töissä ollessani syön vielä toisen aamupalan aamukahvipöydässä.

4. Kahvi En pidä kahvista, enkä juo sitä kuin äärimmäisessä hädässä. Mieluiten juon ihan perinteistä pannukahvia (Presidenttiä). Ja paljon sokeria ja maitoa. PALJON sokeria (5-6 palaa per pieni kuppi). Mutta toisaalta, pystyn juomaan keittimessä puoli päivää muhinutta tököttiä ilman itkua, sokeria tai maitoa. Se kuuluu työhöni.

5. Sosiaalisuus Tai sen puute. Olen erittäin epäsosiaalinen, en soittele edes äidilleni koskaan. Saati sitten vieraammille ihmisille. Ja silti olen valinnut työkseni sellaisen, että nimenomaan joudun olemaan koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. En edes pysty lainkaan vaikuttamaan, kenen kanssa joudun tulemaan toimeen. Nimenomaan, joudun tulemaan toimeen kaikkien kanssa, jopa sekopäiden, jotka täydenkuun aikaan soittelevat ja vaativat minua hoitamaan poliisin, lääkärin, työvoimatoimiston ja Kelan hommat ja maksamaan vielä tililleen rahaa. Heti.

Lintusille

Hyvää nelivuotissyntymäpäivää äidin pikkuisille lintusille.

Antibiootit ja probiootit

Koska taudilleni ei keksitty sen kummempaa nimeä, terveysaseman lääkäri (omalääkärimme) kirjoitti kymmenen päivän antibioottikuurin ja käski syödä maitohappobakteereja. Reseptin saaminen olikin työn takana. Ei siksi, etteikö lääkäri sitä olisi halunnut kirjoittaa, vaan siksi, ettei hänellä ollut, mihin sitä kirjoittaa! Ovat nimittäin siirtyneet sähköisiin resepteihin ja paperiset reseptilomakkeet ovat poistuneet käytöstä. Ja käydessäni terveysasemalla tietokoneet olivat jumissa... Onneksi vastaanottovirkailija on nuuka ja pistää kaiken visusti talteen, häneltä niitä löytyi vielä...

Eilen, kahdeksan päivää kuumeen alkamisesta (ja kolme vrk Kefexin-kuuria) oli ensimmäinen päivä ilman kuumeilua. Päänsärky alkaa helpottaa tänään, näköjään. Niskajumi on edelleen, ja nyt se tuntuukin pahalta, kun muut kivut ovat poissa... Valivalivali.
Kiitoksia huolenpidosta, kyllä tämä tästä. On vain pohjakunto niin olematon, että pienikin vaiva vetää ihan voimattomaksi, ja pehempi tauti näyttää tosi pahalta.

Samalla käynnillä mitattiin äidin ei-enää-niin-pieni kirppunen. Vauva, jota ei meinattu päästää sairaalasta pois painonlaskun vuoksi, oli lihonut 700g viikossa...

Eilen sain kudottua kolme silmukkaa. K O L M E. Jos villahousuissa on puikoilla 47 silmukkaa, se tietää sitä, että noissa housuissa menee aikaa (pyöristän alaspäin jotta saan laskettua päässä...) 15 päivää per kerros, kerroksia on ehkä 120... Viisi vuotta!?

Taidan tyytyä syömään suklaata ja lihottamaan vauvaa.

Sairas

Olen kipeä. Sairas. Kuumetta on nyt viidettä päivää peräkkäin, tosin tänään on jo vähän tuntunut siltä, että voisin olla toipumassa. Eilen kuume nousikin uusiin korkeuksiin, tunti ibuprofeiinin ja panadol hotin jälkeen kuumetta oli vielä yli 40 astetta...

Nyt sentään jo tiedän, mikä vuorokauden aika on, söin jopa aamupalan. Enpä ole pariin päivään syönyt, kun ei ole jaksanut lusikkakaan nostaa.
Mies on joutunut hoitamaan vauvaa (=vaihtamaan vaipat ja vaatteet), minä olen maannut sohvalla. Onneksi tuo ruokkiminen käy helposti...

Harmi, nyt olisi ollit aikaa tehdä vaikka mitä, esikoinen ja tyttö ovat tämän loppuviikon hoidossa. Eilinen meni tosiaan horkassa, tämä päivä hissutellessa ja huomiselle on tiedossa jättiponnistuksena neuvolakäynti. Terveydenhoitaja tarkistaa pikkuvauvan keltaisuuden (ja lääkäri samalla, jos poika edelleen on keltainen). Mä en tällä hetkellä osa sanoa, onko poika keltainen, vihreä vai punainen, sen verran näköä vielä haittaa... No, ei ainkaan vauvan vointiin ja pirteyteen katsomalla pitäisi olla huolta, toissayön vauva valvoi suloisesti äidin kainalossa ja syö jatkuvasti, leukoja on jo kaksi ja ihan kuin kolmas olisi jo muodostumassa...

Uskaltaisikohan keittää Maggin pastaa tomaattichilikastikkeessa kokeeksi, jospa jaksaisi seistä sen verran ja vieläpä jospa ruokakin maistuisi.

Toivottavasti tämä ei ole rs-virusta, ainakaan vielä ei limaa ole. Pelkään, että vauvakin sairastuu ja sehän on tuollaiselle vielä sairaalakeikka. Äidin pieni pirpana...

Aika rientää, minä en

Olen viikon aikana ehtinyt kaivaa kankaat esiin kolme kertaa ommellakseni jotain. Kerran pääsin niin pitkälle, että sain esille myös kaavat ja sakset, sitten ovaesta pelmähti sisään äitini, joka tuli hakemaan neitiä pulkkamäkeen.

Ja sen jälkeen nousikin mulle kuume, eilen oli vielä +38 ja risat sen jälkeen, kun olin nauttinut ibuprofeiinia ja Panadol Hottia.

En siis ole ommellut. Voi, kerran olen sentään saumuroinut pari flanellineilötä, kun kangasvuoresta pöllähti esille yksi esipesty flanellisuikale (noista Eurokankaan 1,5-2€ pussukoista löytynyt). Repäisin suikaleen kahtia noin neliöiksi (ihan eivät mitat ole 100% identtiset) ja saumuroin niitä kaksi tuntia! Siis yksi reuna ja katastrofin hoitoa, toinen reuna ja riidan selvittelyä, kolmas reuna ja vessareissu neidin kanssa, neljäs reuna ja koiralle piti laittaa ruoka valmiiksi...

Yhdet villahousut ovat ehtineet puikoille, niistä puuttuu enää toinen puolikas... Mallina on Ruskovillan ohjekirjasen malli numero 4 pienellä muokkauksella(poikittain neulottu, ainaoikeaa, juuri sopivan aivotonta tähän kuumeeseen), lankana virolainen Tullintorin pellavakaupasta ostettu hahtuva kaksinkertaisena, värinä ainakin nyt tummanharmaa, liukuvärjätty sinisävyinen kiekko, mutta kun nuo väripätkät on niin pitkiä... Puikkokoko 4, toivon, että tulee riittävän pienet pikkuvauvalle. Poika on lihonut hurjasti siitä, kun tulimme kotiin. Reidet ovat jo ihan pullukat ja leuan alle on ilmestynyt jo toinenkin leuka! Ja tämä on myös syy siihen, että uudet villahousut ovat työn alla - vanhat (ruskovillan kirjekuorimallilla) eivät enää mahdu, koska niissä jalanaukot ovat aika pienet ja ne ovat kutistuneet käytössä (olleet lainassa kavereillani).

Mutta minun PITÄISI ommella, ainakin jonkinlaisia kuorivaippoja (taskuvaippoja ehkä) vauvalle, ja muotoonommeltuja sisävaippojakin. Pakko kehitellä jokin näppärä systeemi, jonka mieskin suostuisi laittamaan pojalle, muuten joudun aina vaan ostamaan vaippoja kaupasta miestä varten. Paksuja aio-vaippoja en tee, koska en saisi niitä ikinä kuivaksi (pari kertaa viikossa saunan jälkeen joo, mutta en jaksa laskea sen varaan). Yksi taskuvaippa on tehtynä, mutta sen olen tehnyt tosiaan vastasyntyneen kokoa (2-4kg) ja poika on varmasti yli neljä kiloa jo!

No, nyt pitäisi mennä pyykkiä selvittelemään ja tekemään ruokaa, käsinkin pitäisi tiskata...

Pitäsi olisi hyvä nimi tälle blogille!

Uusi vuosi, uudet solmut?

Esikoinen ehti täyttää jo kuusi vuotta! Onnea pojalle, juhlat ovat vasta tulossa. Lahjakin on vasta ajatuksen asteella...

Pikkuvauvakin täytti jo kolme viikkoa. Poika syö ja nukkuu - isäänsä tullut? Vielä saa jännittää bilirubiinin takia, poika pahimmillaan näytti pikkukiinalaiselta, nyt on alkanut jo löytää oman etnisen värinsä...
Kolme viikkoa on mennyt ihmetellessä, vauva nukkuu joko minun, isänsä tai esikoisen sylissä. Enpä ole mitään tehnyt, flanellineliöitä tein lisäimuiksi, yhden PUL-taskuvaipan ompelin ja liivinsuojia olen surautellut saumurilla.

Pienemmän kummipojan joululahjakin valmistui ajoissa (kiitos Ziinan). Vanhempansa lupasivat tulla kohtapuoliin käymään näillä nurkilla, josko poika saisi sitten pakettinsakin... En ole postiin asti vielä päässyt... Isommalle ostinkin lahjan ihan kaupasta, alunperin ajatuksena oli kutoa bodyjen seuraksi vielä liivi, mutta se ajatus hukkui sitten sinne yliopistollisen sairaalan huuruihin.

Mielenkiintoista oli huomata, että olen viime vuonna kirjoittanut keskimäärin joka toinen viikko tänne.
En ole jaksanut tehdä mitään inventaariota vuoden aikana tekemistäni käsitöistä. Onhan niitä, vauvalahjojakin olen väkästänyt useampia. Kutonut olen paljon, mutta valmista en ole oikein saanut...

Esikoisen liivi valmistui eilen - kun jaksoin vihdoinkin päätellä ne loput langanpäät. Pitäisi laittaa asuste vielä pingotukseen. Mies tosin järkyttyi liivin nähdessään, hänellä on pahoja 70-luvulta peräisin olevia traumoja neuleliiviin liittyen (eikä kyse ole yleisestä 70-lukutraumasta). Olisi kertonut sen silloin, kun aloitin ko. liivin ja esittelin mallineuletta hänelle...
Tytön teddy-tumputkin sain valmiiksi eilen, siis päättelin ne langat... Oma villatakkikin olisi vain langanpäättelyitä ja vetoketjun ompelua vaille valmis, nyt jo ehkä mahtuisin siihen...

Tekisi mieli aloittaa uuden vuoden kunniaksi jotain kunnianhimoista - pitsihuivi ohuesta silkkivillasta? En tiedä ketään, joka sellaista käyttäisi tai tarvitsisi. Anopille voisi tehdä jostain mohairista huivin, se näyttäisikin lämpimältä. En vain tiedä, mistä väristä - sininen ei taida olla ihan lempivärejä, jotes edes yksi vaihtoehto eliminoitu...

Täytyyhän tässä kohta ryhdistäytyä! Esikoisen synttärikakku täytyy leipoa tänään - harmi, etten vieläkään uskalla tarjota kananmunaa tytölle. Olisi niin helppoa leipoa ihan tavallisia kakkuja... Mutta taas on testattavana uusi kakkuresepti (toissapäivänä leipomani kääretorttu oli ihan hyvää mutta ei se ollut käärö ollenkaan...). Mies joutuu koristeluhommiin huomenna, minun käsitötaitoni loppuvat siihen, jos tarvitsee tehdä jotain esittävää taidetta.

Tässä kuva lopputuloksesta, esikoinen piirsi kuvan jonka isä toteutti lakusta ja salmiakista. Minusta tulos on upea!