Hyvää joulua

Joulu on melkein päässyt yllättämään salaa. Joulusiivousta ei ole tarvinnut tehdä, viime viikonlopuksi siivottiin koko talo lattiasta kattoon (kyllä, hämähäkinverkotkin raksittiin pois katonrajasta) ja raivattiin tilaa vieraille. Nyt se tila voidaan käyttää joulukuuselle... Koristeita ei vielä ole laitettu paikoilleen, neiti oli isän kanssa käynyt ostamassa kassillisen (vaaleanpunaisia) joulukoristeita.

Kinkku on ostettu, se on jäähdyttelemässä pihalla. Paistoon se menee vasta aatonaattona. Jos olisi kylmempi ilma, paistaisin sen puu-uunissa, mutta tällä kelillä on ehkä parempi olla lämmittämättä pirttiä liikaa. Lohta ostin kaksi isoa filettä, savustukseen. Siinäpä se ruoka, ei meillä oikein muut kelpaa.

Lahjat on valmiina, paketointi tosin on vielä vaiheessa, mutta kaikki on jo olemassa. Jopa miehelle keksin vihdoin lahjan, ei mitään erityisen ihanaa, mutta onhan kuitenkin. Kummipojista pienempi saikin jo viikko sitten pakettinsa äitin ja isän auton takaronkkiin, mutta isomman paketit ovat vielä saunassa jemmassa.
Pikkusiskollekin keksin lahjan, tai oikeastaan kaksi. Olenpa tyytyväinen itseeni, heh. Äidille oli taas kaikkein vaikenta, mitä ihmiselle, joka ei tarvitse mitään, ei harrasta mitään eikä vaadi mitään?

Pikkuveli tietääkin jo lahjansa, tai ehkä ei. Luvattiin hankkia hänen toivomansa lahja, jos ei ole kovin kallis... Tämä onkin ainoa asia, joka on "vaiheessa".

Meidän pihallamme on lunta. Pienikin kuurakerros jo kummasti kirkasti maisemaa, ja on myönnettävä, että joulutunnelmaan on helpompi päästä, jos paketteja vääntäessään näkee ikkunasta lumessa kimmeltävät pihakynttilät.

Lintusille on jo ostettu joulupuut, mitää erityistä joululahjaa en kummallekkaan osta. Eivät he, valitettavasti, sellaisista ehkä perusta. Mistäs minä sen lopulta kuitenkaan tiedän, kun en ole siellä. Ikävä on. Äidin pienet.

Rauhallista joulua. Valo voittaa pimeyden, maapallo alkaa taas kääntää pohjoista pallonpuoliskoa aurinkoa kohti.