Tämä voisi hävettääkin

Mitäs nyt muka, pottuja ja porkkanoita. No, nuo (ja ämpärillinen muita) on kerätty tänään meidän pottumaasta ja porkkanapenkistä! Hävettäisi oma laiskuus, elleivät nuo olisi ihan käyttökelpoisia kaikki.

Talvi taas yllätti, tai ainakin melkein, ja potut ja porkkanat jäivät peltoon. Perunat tosin peittelin turpeella (eli tyhjensin kesäkukkapurkeista mullat päälle), mutta porkkanat joutuivat pärjäämään omin voimin.

Kymmenen syömäkelpoisen (ihan ovat priimaa, syömäkelpoinen on vähän vähättelevä sana) perunan saamiseksi kaivoin ämpäristä esiin 11 perunaa. Yksi oli siis paleltunut. (ja loppuämpärillisestä en usko löytyvän tuon enempää paleltuneita pottuja).

Tuosta näkee oikein hyvin, kuinka kuiva syksy olikaan. Maanpinta toki ehti marraskuun alussa jäätyä, mutta eihän se kylmä mennyt perunohin asti, kun multa oli rutikuivaa! Olen yleensä pitkälle syksyyn vedättänyt perunoiden nostoa tuosta omasta pikkuläntistä, kun ei ole kellaria mihin perunat säilöisin. Ei tarvitse sitäkään kauheasti murehtia näköjään...

Kuva voi samalla toimia todisteena siitä, että olen ainakin käväissyt pihalla.