Sahramin solmut

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Aikataulut

Sihteeri kävi kertomassa, että oli onnistunut lisäämään vielä yhden kokouksen minulle parin viikon päähän. Katsoin kalenteria ja vajosin epätoivoon. Osassa viikkoa minulla on yksi päivä aikaa olla toimistolla ja tehdä paperitöitä! Lopuissa viikoissa ei ole sitä yhtäkään päivää.
(jotenkin tämä tuntuu tutulta...)

No, tänä vuonna ei ole enää pelkoa siitä, että lomat häiritsisivät työntekoa. Mies lomailee tällä kertaa ja ehkä lapsetkin aloittavat joululoman jo ennen joulukuun puoliväliä.
Esikoisella hoidossa/eskarissakäynti on edelleen kokoaikaista, kukaan kasvatusalan ammattilainen ei ole vielä ainakaan tukenut sitä ajatusta, että esikoinen olisi pääasiallisesti kotihoidossa (ja olen itse myös sitä mieltä, että tiettyihin tukitoimiin ON tarvetta). Viimeisin hoitokeskustelu oli kyllä niin pimeä, että olen jo vähitellen kallistunut sille kannalle, että annan asian olla. Meillä elää pikkunörtti, äitiinsä tullut reaalimaailmasta irrallaan oleva kummajainen. Hyvin minäkin olen pärjännyt, ehkä esikoinenkin pärjää. Poikaa odottaa toivottavasti tuttu opettaja ekalla luokalla, sama opettaja on ollut myös minun koulutaipaleeni alkua avittamassa. Luotan häneen huomattavasti enemmän kuin tähän nykyiseen eskariopeen.

Ensi vuonna työkuvioni kuulemma muuttuvat. En vielä tarkalleen tiedä millaisiksi, mutta mitään todella kivaa ei ole odotettavissa. Kivireen kiskontaa, luulisin. Mutta ei haittaa, työkaverit ovat kyllä apuna, sihteeri on puolellani, joten eiköhän siitäkin selvitä.