Minusta on moneksi

Tai ainakin pitäisi olla. Taas vaihteeksi.
(Se on se Michael Keatonin elokuva...)

Ensi viikolla mies on taas iltavuorossa - no, vuorotöissä nyt niitä iltavuoroja nyt sattuu olemaan siinä ihan aamuvuorojen välissä. Yhdellä koululla pitäisi olla diskoilemassa, toisella lääkärintarkastuksessa (x2), hammaslääkäriin pitäisi yksi viedä (niin siis samana päivänä). Sitten oli jotain lelukeräystä, askartelumateriaalien vientiä johonkin ja sinne diskoon piti muistaa jotain. Ja äsken esikoinen muisti tuoda reissarin, että koululle pitäisi saada puffettiin 300g karkkia - huomisaamuksi. Jee.
No, onneksi meiltä nyt löytyy leluja ihan poisannettavaksi, askartelumateriaalejakin (lankaa jos ei muuta) ja niitä karkkeja. Yleensä ei muuten karkkia löydy, mutta noiden viime kuun synttäreiden sivutuotteena meillä sattui olemaan vielä yksi laatikollinen...
Mutta kolmeen paikkaan en millään repeä yhtä aikaa. Ja vaikka kahteen ehtisinkin yhtä aikaa, niin se tarkoittaisi sitä, että mulla olisi autossa odottamassa koko kööri koiraa myöten. Ja se nyt ei vaan nykyään käy. Siis se, että mukulat odottelee muutaman tunnin autossa, kun äiti on esimerkiksi koristelemassa liikuntasalia vappudiskoa varten tai pitelemässä koululaisen kättä hammaslääkärissä (näillä ei sentään ole etäisyyttä kuin kilometrin verran...)

Ja sekin on kiva, että koululle pitää viedä LITRAN maitopurkkeja. Juujuu, normaalikodeistahan niitä löytyy ihan riesaksi asti. Meillä vaan on mehutölkitkin yleensä puolitoistalitraisia tai suurempia. Kas kun eivät pääsiäisenä halunneet kuuden munan kananmunakoteloa. Meillä on näkynyt viimeiset vuoden vaan niitä 15 kpl:n kolosseja.

Onneksi sentään tällä viikolla ehdittiin käydä ostamassa kaikille pojille (miinus lintuset, kun niillä on kepeät jalat eikä kura roisku) uudet saappaat ja kahdelle uudet polkupyörätkin. Ostettiin Sinappituubille IHAN UUSI polkupyörä, kun pikkuveljenä raukkaparka saa aina vain jokun vanhan ja käytetyn kaikessa. Muropaketillekin pitäisi ostaa jossain vaiheessa uusi ehjä pyörä, kun tässä harjoitteluvaiheessa vähän on tullut vahinkoa... Mutta hienosti pääsi kuitenkin koulun retkellä muiden perässä!

Lumet on muuten sulaneet pihasta. Kaksi viikkoa sitten oli täysi talvi, ja nyt lunta on enää tuossa uuden nurmikon paikalla (siellä onkin sitten vielä 30cm). Viikko sitten etelään näyttävä rinne suli ja eilen siinä jo kukkivat sinivuokot! Tänään oli jo pellolla leskenlehti täydessä kukassa.

Tänään alkaa Tohtori Kuka, sitä onkin odotettu koko syksy ja talvi ja kevät. Harmi vaan, että eka jakso tulee nyt käytännössä keskellä yötä, joudun tallentamaan sen kovalevylle ja se on aina sitten vähän seikkailua, että miten se suostuu toimimaan.

Joko kerroin, että multa hajosi pölynimuri ja työkännykkä?

Synttäreitä, pääsiainen ja kesäaika

Kiireinen maaliskuu. Eka oli se tauti, ja sitten tuli Sinappituubin synttärit ja sitten neitin synttärit (tuplat Sinappituubin ikää). Nuorimmaisen synttäreille väänsin lohikakun ja mansikkajuustokakun, Angry Birdsin tarjosi pakasteallas (menivät kaikki). Neiti kävi itse laipasemassa kakkupohjan mansikkakinuskkakkuun ja itse väsäsin lihakakun (kun yksi vieraista ei tykkää lohesta) ja mansikka-karpalokakun. Kinuskikakku oli suksee, meni 6 munan kakusta kaikki eikä piisantkaan. Voileipäkakku meni jo ennenaikoijaan (tein 15 hlön ohjekoon ja vieraita oli about 12).

Siinä välissä muuten käytiin virpomassa ja saksan insinöörityön ihme tyhjensi akkunsa kesken kaiken. Hermot meni, mutta melkein koko keikka heitettiin. Meilläkin kävi virpojia. Hankalaa kun pitää taiteilla tän karjalaisperinnön (lapset käy virpomassa palmusunnuntaina) ja valvavirran trullittelun kanssa (pikkunoidat kiertää virpomassa). Ei laitettu noitapukuja, ja kelpasi vitsakset silti ihan hyvin.

Eli yhtään vapaata ei ole ollut. Nyt sitten on pääsiäinen, ja se on mennyt lähinnä toipuessa kellonsiirrosta. Mukulat kun heraa kuudelta aamulla, olipa äiti valvonut puoleenyöhön tai yli. Ennen pääsiäistä oli täyskuu niin yksi kuuhullu vielä herätteli keskellä yötäkin..

Lammas savustuu pöntössä, pitäisi tehdä pottumuussia (kun ei ole sitä uunia että voisi laittaa uunikasviksia). Sauna lämpeemässä ja keskeneräinen yläkerta huutelee tasoittajaa.

Rikkomaton perinne

Meille on muodostunut perheperinteitä. Ollaanhan me oltu perhe jo aika kauan, lapsiperhekin kohta 13 vuotta.
Yksi tärkeimmistä ja sitkeimmistä perinteistä on tämä joulu tietenkin.

Meillä on joka jolu joku kipeänä, parhaimpina koko perhe. Nyt mies nukkuu pahaa oloaan pois, sama mahatauti oli neitillä jo pe-la-su, ei päässyt pieni edes todistusta hakemaan koulusta.

Odottelen innolla, koska itse alan ykätä. (not).

Ketokaa mulle, pärjääkö muut suurehkon perheen äidin ilman joulupäivän pyykkäystä...?

Rauhallista joulua kaikille.

Luonto lähellä

(Montako kertaa) olen varmaan kertonut, että asumme keskellä mettää. Näin joulun alla luonto viettää yleensä hiljaiseloa talvisessa hämyssään.
Metsässä elää kuintekin monenlaisia eläimiä, jotka eivät himmaile koko talvea. Jäniksethän ovat monelle tuttuja. Joa jos keskellä mettää on jäniksiä, niin on sitten niitä syöviäkin.

Tänään meitä oli käynyt vakoilemassa ilves. Pehmeässä pakkaslumessa olevien jälkien perusteella vaikea sanoa kokoa, mutta eiköhän tuo kohtalaisen nuori ole, kun uskaltaa ihan pihapiiriin autojen viereen ja trampan alle. Lumeen jäänet loikat olivat ihan komeita, joten tuskin kyse ainakaan ihan ikälopusta yksilöstä on.

Joulua odotellessa (onneksi on lunta, ettei mene vedet karhunpesiin, ettei niitäkin tänne tunge).

Onneksi osataan uida

Eilen illalla satoi niin paljon vettä, että uima-allas tulvi. Mies laittoi altaan pumpun syöttämään vettä suoraan nurtsille, koska jos altaan vedet olisivat tulvineet laidan yli, niin se olisi sitten syönyt sepelit altaan vierestä ja sen jälkeen olisi ollut koko allas hajalla.
Jee.

Mutta pohjavedet on nousussa.

Juhannus

Toiset täyttä häkää tekevät juhannussiivousta. Meillä ei sen kummemmin puunata - me ei koskaan olla juhannuksena kotona. Ei koskaan. Olisi mukavaa lämmittää sauna, grillata makkaraa yhdessä lasten kanssa, istua illalla laiturilla miehen kanssa kuunnellen hyttysten ininää.
No, yksinpä saisin siivota, koska mies on iltavuorossa. Eipä ole taas koko viikkona tarvinnut toista nähdä.

Ei. Mennään miehen vanhemmille järven rantaan. Kyläyhdistyksen juhliin talkoisiin. Kun pääsen irti talkoopestistäni, kokon rippeet alkavat hiiltyä ja VPK varmistaa sammumisen. Lähden vastarannalle, lapset ovat väsyneitä ja kiukuttelevat, sauna on jo kylmennyt kun ei minua varten kannata pitää lämpimänä, kun en kuitenkaan siellä kauaa olisi (niin, eihän se riitä, että kylven - pitäisi käydä uimassa sinilevän saastuttamassa järvessä ainakin kolme kertaa, hakata vastasta lehdet irti, keittää pari padallista vettä... pelkkä lämmittely ja hiusten pesu on "ei mitään" - ja aivan turha haaveilla, että pääsisi rauhassa miehen kanssa saunomaan).
Rannassa on pakko paistaa lettuja, vaikka kaikilla on kylmä ja kukaan ei makkaroiden jälkeen enää jaksa syödä, sitäpaitsi yhdistyksen juhlissa jo syötiin mahat turvoksiin lettujakin. Pikkukokko on pakko polttaa, vaikka anoppi kiljuu koko ajan, että herraisä, nyt se polttaa itsensä ja  nyt ihan varmasti kaatuu kokkoon ja nyt joku hakemaan pois tuo tuolta.

Ja silti se kokko on pakko polttaa puolen yön aikaan, kun kukaan ei enää jaksaisi värjötellä pihalla hyttysten keskellä. Kun eihän nyt kymmeneltä voi vielä kokkoa polttaa, ja palopäällikkö kielsi polttamasta, tai ei kieltänyt, mutta sanoi, että ei palokunta mitään kokkolupia anna, ei sitä nyt sitten saa polttaa, kun ei ole palokunnan lupaa. Niin siellä hätäkeskuksessa sanottiin, että he eivät ole lupakeskus, ja että jos ei itse osaa arvella, voiko kokkoa polttaa, niin ei sitä sitten kannata polttaa. (Kokon saa haja-asutusalueella polttaa, jos ei ole metsäpalovaroitusta ja kokon polttaminen ei aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristössä, paikallinen pelastuslaitos esittää joka vuosi radiossa toiveen, että ihmiset eivät soittelisi sinne kokkoasioissa, koska he eivät mitään lupia myönnä ja hätäkeskus toivoo vielä hartaammin, että 112 ei soiteltaisi sen takia, että kysellään, saako luvan kokonpolttoon. Hätänumero on hätätapauksia varten!). Koskahan anoppi uskoisi sen, että siihen kokkoon EI TARVITA lupaa, sen joko voi polttaa tai ei voi, riippuen metsäpalovaroituksesta, tuulista ja muista olosuhteista. Ja jos kokkoa ei halua polttaa, sen VOI jättää polttamatta.

Kotiinkin olisi kiire, kun siellä odottaa esikoinen koiran kanssa. Kun esikoinen ei oikeastaan halua lähteä ja koiraa ei viitsi viedä kaikkien vieraiden keskelle, kun ulko-ovi ei kuitenkaan pysy kiinni ja naapurissa on kivoja narttukoiria.

Ensimmäisen kerran kunnon juhannusfiilis alkaa, kun ajan hiljaista kylätietä pitkin kotiin päin. Matkan varrella on pysähdyttävä pariinkin juhlapaikkaan. Silti olisi kiire kotiinkin, kun esikoinen odottaa siellä koiran kanssa.

Vihdoin kotona, koiralla hirveä pissahätä, pikkupojat kiukuttelee väsymystään, kun en ehdi molempia yhtä aikaa kantamaan sisälle. Esikoinen tappelee Neitin kanssa samantien, kun naaman näkee. Hyttyset inisevät ja pistävät polttavasti, ja koira nuuskuttelisi ikuisuuden orapihlaja-aidan alla toiveikkaana, että ehkä jo kohta tulisi räksänpoikanen eteen. Esikoiselle pitää laittaa ruokaa, kun poikahan kuolee nälkään täyden jääkaapin ääreen. Siis ihan oikeasti, ei kuvainnollisesti.

Ravitsemusterapeutti kysyi silloin aikoinaan, että onko tuo sinusta raskasta? No riippuu mihin vertaa - jos vaihtoehtoina on nenämahaletku tai se, että  lähestulkoon syötän tuota lasta, niin valitsen sen syöttämisen. Helpompaa se sitten kuitenkin on.
En kyllä tiedä, miltä tuntuisi, jos voisi tehdä vain yhden ruuan joka aterialle, voisi laittaa kaikille saman aamupalan ja iltapalan ja kaikki olisivat tyytyväisiä tai edes söisivät rutinan ja valituksen säestyksellä. Tai edes söisivät.

Lasken tunteja, että kauan voin ja saan nukkua, kunnes pitää herätä pyykkäämään ja tekemään aamupalaa. Sauna pitää lämmittää, kun en sinne illalla päässyt. Siivoaminen... Antaa olla, ei sitä kukaan huomaa.

Onneksi piha on savivelliä ja kaivinkone vie lopusta pihasta monta neliötä. Ei sentään tarvitse miettiä, onko piha kunnossa. Se EI ole kunnossa vielä pariin vuoteen.

Mutta toisaalta. Töissä on kivaa, kun saan tehdä työtä, jossa olen hyvä, ja saan työskennellä mukavien ihmisten kanssa. Sain vihdoin pois pöydältäni hankalan tehtävän, joka on vienyt energiaa jo pelkällä olemassaolollaan melkein vuoden. Kohta alkaa kesäloma. Yhdistyksen juhlat ovat tosi tärkeät monille lapsille, kun siellä voi turvallisesti ihailla kokkoa ilman humalaisten juhlijoiden  riekkumista (ja moni kokkotapaturma jää sattumatta, kun on jo kokko nähty, eikä kotona tarvitsekaan enää tulia tehdä). Savinen pihamaa tarkoittaa sitä, että suurin urakka on takanapäin, tämän jälkeen kaikki on vain uutta ja valmista, ei vanhan purkamista ja raivaamista. On hyvä, että lapsilla on vielä molemmat isovanhemmat, miehen vanhempia ei kovin montaa vuotta enää tarvitse jussina viihdyttää.

Verot

Korjasin äsken esitäytetyt veroehdotukset. Kotitalousvähennys ja työmatkakulut. Työmatkakulut joka vuosi, lähin bussipysåäkki 5km päässä, päivän viimeinen vuoro kulkee kuuden maissa illalla, ei viikonloppuvuoroja. Mitenhän vuorotyöläinen sitä voisi käyttää, lähtisi perjantaina iltapäivällä viimeisellä vuorolla että ehtisi maanantai-aamuksi kuudeksi töihin? Paitsi sitten tietenkin olisi jo perjantaina valmiiksi illalla työpaikalla, kun eihän sieltä illalla pois pääse iltavuorosta.

Tänä vuonna oli ekaa kertaa verokorteissa jo ennakkoon huomioitu tuo matkakuluvähennys - veroehdotuksessa ensi vuonna se täytyy kuitenkin itse täydentää.

Kummallinen kevät. Ensin ei meinaa loppua talvi lainkaan, ja nyt onkin yht'äkkiä kesä. No, melkein kesä. Puissakin on jo hiirenkorvat, jopa lepissä, ja niihin ne tulevat ihan vihonviimeisinä. Nyt kaikki puut puhkesivat lehteen samanaikaisesti, varmaan tuon viivästyneen kevään takia.

Töissä aivan kamalat viikot. Osa töistä jää väkisinkin tekemättä. Viikon päästä työkaverin hautajaiset.

Kätevä emäntä

Olisi taas tarvittu kätevää emäntää meidän huushollissa. Neitin 9-v kaverisynttärit. Ensi vuonna järjestän ne vaikka HopLopissa (lähimpään on muuten matkaa noin 75 km...)

Viikko alkoi lupaavissa merkeissä.

Kuva uuden ruokahuoneemme ikkunasta maanantai-aamuna. Aikamoinen pyry.

Auto oli puhdas lumesta, kun sen ajoin tuohon neljä tuntia aikaisemmin. Kukahan kätevä emäntä tuon putsaisi, kun minä en yletä.

Onneksi lumipyryt päättivät haihtua muille maille (Itä-Suomeen). Pääsivät synttärivieraat tulemaan. Ehdin koristella (tulevan makuuhuoneemme) juhlahuoneen. Seiniin hallaharsoa ja höyhennauhoja, lattianrajaan van kankaita daideellisesti rutattuina.

Muistuttakaa minua, että en enää ikinäikinäikinä lähde ompelemaan nättejä höyhennauhoja. Olin joskus epähuomiossa ostanut höyhenconfetteja muutaman pussillisen ymmärtämättä, mitä se confetti tarkoittikaan... Nooo, kyllähän noista nyt sai aikaiseksi jotain, vaikkei virpomavitsoihin oikein käyneetkään. Kätevä emäntä olisi etsinyt jostain kuusiokoloavaimen ja ruuvannut saumurin leikkuuterän irti. Nyt vain yritin olla katkaisematta lankaa.

Sähköjohtokelvoja, lastulevyä ja vähän kipsilevyä tukevoittamassa rakennetta. Kivan värisiä kertakäyttöastioita löytyi Tiimarista. Sieltä ostetut ilmapallot taas olivat kohtalaisen heikkolaatuisia, noin neljännes oli jo valmiiksi rikki tai pamahti puhallettaessa.

Seuraavat juhlat ovat sitten joulun alla. Selvittiin tästäkin talvesta.

Syntymäpäivälahjaksi tyttö muuten toivoi valkoista pörrömattoa huoneeseensa (jossa ei ole edes hallaharsoseiniä vielä). Löysin sellaisen Anttilan Koti-myymälästä (eihän täällä ole edes Anttilan Kodin1:stä), nyt se odottelee tulevaa sijoituspaikkaansa piipun kyljessä ruokahuoneessa. Siinä metallinpaljastimen ja radonputken välissä.

Matalakiitoa

Huhhuijaa.
Ei pysy pieni ihminen perässä omassa elämässään aina.

Töissä työt kaatuu niskaan. Vuoden loppu on aina kiireellistä aikaa, ja nyt siitä on tehty vielä kiireellisempi ymppäämällä sekaan tietojärjestelmäuudistus ja uusi työväline, joka ei ole käyttökunnossa vielä. "Keskeneräisyyteen on vaan sopeuduttava".
Koska loppuvuosi on aina kaikilla tajuttoman kiireistä aikaa, niin siihen onkin hyvä sijoittaa kuukauden sisään useampi koulutus, yksi kahden päivän pakollinen seminaari (keskellä korpea sivistyksen ulkopuolella) ja raportointiseminaarit... Jouduin taas tilaamaan lastenhoitajan kotiin seminaarin ajaksi, miehellä kun työvuorot ovat mitä sattuu. Eipä päiväkodissa vastaanoteta lapsia hoitoon viideltä aamulla - eikä kyllä anneta lasten olla yhteentoista illallakaan.

Sain pitkästä aikaa tilaisuuden istua kaikessa rauhassa junassa. Käytin ajan tiukasti hyväkseni ja kudoin sukan. Yhden, mutta jostainhan se on aloitettava.
Olisin mielelläni nukkunut, mutta VR:n lippu-uudistus tarjosi jännitystä ja yllätyksiä, enkä saanut varattua itselleni täpötäyteen junaan paikkaa. Tosin juna ei ollut läheskään täynnä, en tiedä, mistä kyseinen ohjelma sitten paikat katsoo. Toiseen suuntaan en edes yrittänyt saada paikkalippua, kiipesin suoraan leikkivaunuun. Siellä on yleensä tilaa.

Talvirenkaat on vaihdettu - molempiin autoihin. Käsittämätöntä! Haasteita tarjosi tunkki, joka hyytyi viattomassa -11 asteen pakkasessa. Etelä-Suomessahan satoi ensilumi joku aika sitten. Meidän pihasta se ei ole sulanut, ehkä tämän päivän vesisade sen lopulta sulattaa?
Uima-altaan kanssa oli alkuviikko pientä säätämistä, kun tosiaan liki -15 asteen pakkanen alkoi hyydyttää vettä. Siinä sitten yöllä heräsin kippaamaan pumppuun kuumaa vettä... Jos kierto olisi pysähtynyt, niin koko allas olisi losahtanut jäähän - jättäen alleen kaikki ne 30 sammakkoa, jotka mies on urheasti haaveillut pohjasta nyttemmin pois. Tosin tilalle on tullut noin 20 kurnuttajaa. Ilmeisesti kloori houkuttelee niitä jotenkin, en millään keksi selitystä tuolle, että miksi aina kloorin lisäämisen jälkeen niitä alkaa altaaseen parveilla.

Noo, pakkasia oikeastaan odotan jo innolla. Neljä lasta ja kurakausi = ahkerasti pyörivä pesukone. Ei jaksaisi joka ilta vääntää samaa rumbaa. Viime syksy oli tuon suhteen edes helpompi.

Yöllinen autovieras

Meillähän kävi joku vuosi sitten joku junttaamassa autonsa ojanpientareen kiveen. No, viime yönä joku kävi kääntymässä meidän pellolla, kahden aikaan yöllä.

Siis joku valopää ajoi kahdelta yöllä viitisen kilometriä pientä kuoppaista yksityistietä päästäkseen meidän liki kärrypolkua vastaavalle pikkutielle ja siitä vielä sitten talon ohi kinttupolkua peltotielle ja keskelle peltoa. Ohittaen mm. tie päättyy-merkin... Tännehän ei todellakaan kukaan osaa tulla, ellei ole erikseen asiaa.

Peltoa ympäristöineen on nyt yritetty haravoida, että mitä ihmettä sinne on dumpattu, ruumista ei ainakaan vielä löytynyt (äijä kävi katsomassa naapurin metsikön suonsilmäkkeetkin). Pitäisikö kutsua poliisin rahakoiran vai huumekoirat?

Pakastin

Koittakaa arvata.


Onneksi autotallissa noita on 2 lisää.

Ja sähkötkin ovat olleet poikki vähän väliä, alkoi jo aamulla. Pakastin hajosi jo eilen.

Väsy viesti

Tämä kevät on kyllä ollut tooodella väsyttävä. Lapset ystävällisesti ovat torpanneet yritykseni nukkua edes 6 tuntia yössä. Illalla valvoo kaksi ja aamuyöstä herää yksi, ja kun tämän aamukukkujan saa nukkumaan, herää se neljäs.
Ja univaje kyllä näkyy. Töissä on ollut veto poissa, kotona on ollut veto poissa. Vielä se reissu tähän väliin ja neitin kaverisynttärit, niin olisin ollut jo kypsää kauraa lomalle.

Vaan eipä ole lomaa ei. Kesällä sitten, tein jo lomahakemuksen, mutta sen hyväksyntä tulee sitten toukokuuksi. Onhan noita töitä, on alkanut jo kerääntyä pöydän kulmalle, kun ei vaan ole jaksanut. Ja kotona sen vasta huomaakin! Onneksi mies imuroi, siihen minusta ei enää ole. Tulen töistä kotiin, syötän hunnilauman, käytän koiran pissalla, vahdin lasten läksyt ja käytän koiran uudestaan pissalla. Sitten yritän kömpiä nukkumaan, huonolla menestyksellä. Eilen sentään pääsin nukkumaan puoli yksitoista, ihanaa! Mutta Sinappituubi sitten herätti kahdelta, ei ollenkaan ihanaa. Nukahdin sitten olohuoneen sohvalle puoli viiden aikaa herätäkseni siihen, että myös Muropaketti oli könynnyt ylös ja tappeli pikkuveljensä kanssa siitä, mitä filmiä katsovat... Lopulta löytyi yhteisymmärrys, kello oli jälkeen viisi, ja kuvittelin, että saisin vielä nukuttua. No ei, kello kun soi varttia vaille kuusi, niin olin juuri ehtinyt torkahtaa. Siinä sitten horteessa kohmoilin menemään, käytin koirankin pihalla ja vasta aamupalaa syödessäni tuli mieleen, ettei se koira edes pissannut.

Tällä viikolla olen kolmena aamuna palannut matkalta takaisin hakemaan kotoa, kännyköitä, lasten vaatteita... Pitkällä reissulla oli pakko pysähtyä herättelemään itseään useammin.
Bensaa sentään muistin ostaa, nyt ostan vain 98E:tä. Ostin viinabensaa, mutta se jäi siihen, kun auto jäi pihaan. Eipä ajotietokone osannut laskea kulutusta, ja näytti vielä 70km ajomatkaa, kun tankki oli tipaton.

Huomenna on tiedossa lumitalkoita, pellon toisesta reunastakin lupailivat tulla ja tuoda grillimakkaroita mukanaan. Vännään salaattia, lasagnea ja muistin jopa ostaa leipää ja vettä.
Kaivoon sitten meni sulamisvesiä, täytyisi saada noiden kahden ylimmän renkaan väli tiivistettyä. Kaivon viereenhän oli istutettu poppeli, tuo jokaisen kaupungin vesi- ja viemäriosaston kauhistus... Poppeli kaadettiin melkein heti, kun olimme tänne muuttaneet, mutta johan se jotain vahinkoa oli ehtinyt tehdä. Pikkasen varmaan on tuo ylimmäinen kaivonrengas sitten liikahtanut juurihoidon yhteydessä. Omaa mokaa on mukana enemmänkin, kaivon yläpuolella pihassa on ollut trampoliini koko talven paikoillaan, 70cm lunta siinä kasassa ja nyt se sitten suli kahdessa päivässä! Pakkohan ne vedet on johonkin mennä...
Täytyy tyhjentää kaivo (tällä hunnilaumalla se ei ole mikään ongelma) ja putkistot ja etenkin lämminvesivaraaja.

Sorataival on lähes kokonaan lumeton. Routa siitä ei ole vielä sulanut, nyt siinä on vain noita pintakerroksen sulamiskuoppia. Kyllä ne routavauriot tulevat, veikkaan, että ainakin kertaalleen joutuu tien laittamaan poikki korjausten vuoksi. Ja painorajoitus tulee ihan kohta, saakohan sen juhannuksena pois?

Kevät keikkuen tulevi

Jossain päin Suomea. Ei ole meillä näkynyt.
Lunta on ennätysmäärä, koskaan aikaisemmin ei ole uima-allas ollut kokonaan lumen alla (ts. hanki on laitojen yli). No, ei ole vielä laitettu painorajoituksia teille, kun ei ole vielä tiet sulaneet, eipä näy vielä routavaurioita.

Kävin työmatkalla oikein ulkomailla, piti hankkia passikin sitä varten. Ei EU:n sisällä passia tarvitse, mutta kun vanha passi oli tosiaan vanha ja henkilöllisyystodistusta ei ole. Ajokortti ei henkkarista käy, ja vielä vähemmän, koska se on katki. Ja poliisille ei kelpaa kuin käteinen tai siruton kortti, ja minulla ei sattunut olemaan käteistä ja kortissakin on siru, niin jäi sitten se ajokortti uusimatta. Passikuva oli kyllä niin karmea, että on ihme, jos tullivirkailija siitä minut tunnistaa. En ehkä sitä haluaisi ajokorttiini...

Kotona olivat pärjänneet reissun ajan hienosti. Eipä kai kukaan edes huomannut, että olin pois. Kolme lasta neljästä oli nukkunut lapsenvahdin kainalossa sohvalla yöt, ja lapsenvahti oli kuulemmma tehnyt parempaa ruokaa kuin minä. Ainakin mies oli sitä mieltä. No, kai palkkansa eteen sitä moni tekeekin parastaan...?

Minulla ei ollut kovin kivaa. Tai no, siis illanvietot olivat hauskoja selvinpäinkin (enemminstö ehdottomasti oli selvinpäin tai ruokaryypyn voimalla), työasiat edistyivät enemmän kuin kokouspäivien määrä oli ja tapasin veljenikin ihan vahingossa, vaikkei ollut tarkoituskaan. Mutta olen Lintusten kuoleman jälkeen järjestelmällisesti kieltäytynyt pidemmistä kuin yhden yön yli reissuista. Oli ikävä kotiin jo ennen lähtöä, ja yksinään yöt hotelleissa ovat minulle kyllä tuskaa. En nuku, mutta saan niskani jumiin ja selän kipeäksi. 800mg buranaa ei tunnu missään, kun päätä alkaa särkeä niskajumin vuoksi...

No, lapsenvahti ei kuitenkaan järjestänyt neitille kaverisynttäreitä, joudun ihan itse ne järkkäämään. Kohta täytyy laittaa kakku paistumaan uuniin, huomenna sen ehtii täyttämään, jos vaan ehdin jossain välissä käymään kaupassa tykätarpeita ostamassa...

Sukulaisia sitten paapottiin taas kolmena eri viikonloppuna, alkaa jo huumori loppua näiden synttäreiden ja muiden juhlien kanssa. Vuodenvaihteen synttäri-ja juhlasuma on jo ihan tarpeeksi... (Muropaketin synttäreitä kahtena viikonloppuna, sitten on joulu, sitten on uusi vuosi, sitten esikoisen synttäreitä, appiukon synttärit siinä välissä, miehen synttärit...)No, kesällä onkin sitten vain muutamia juhlia, ja syksyllä ei yhtään.

Pepperonipitsaa on tilattu, ja olutmakkaroita (mitähän niiden kanssa tarjoilisi, kun ei ole röstiperunoita eikä sauerkrauttia).

Oletteko huomanneet...

Että pakkasta piisaa? -37 astetta tänään.
Ekaluokkalainen valitti eilen päänsärkyä, kun hain iltapäiväkerhosta. Kotona mittaisin kuumeen, oli vähän alle 38. Aamulla jo 38,6. Ihan hyvä, nimittäin nythän on täysikuu. Sinappituubi heräsi puoli kolmen maissa ja nukahti sitten puoli kuudelta. Kelloni soi varttia vaille kuusi...
Mies sanoi menevänsä käynnistämään autoni, että pääsemme sitten jo valmiiksi lämminnellä koslalla liikkeelle. ja pah, eihän tuo osannut saksalaista insinöörityön ihmettä pakkasella käynnistää... Että jäätiin sitten kotiin, esikoinen tosin joutu menemään isänsä kyydillä taksille ja kouluun, ei ollut oikein riemuissaan.
Soneralla ei ole taas tänään verkkoa meillä, yritin pomolle soittaa. Soitin kotipuhelimesta, eipä vastaa pomo puhelimeen, jouduin sitten jättämään viestin vastaajaan. En tykkää, kun en tiedä, koska pomo tuon viestin saa, itselläni menee joskus useampi päivä, että vastaajan viesti tulee kännykkään! Yritin soittaa entiselle sihteerille, mutta eipä hänkään ollut vielä puhelimen kanssa liikenteessä, täytyy yrittää soitella vielä lisää...

Tämän päivän ohjelmassa sitten ryytyneen koiran viihdyttämistä, talon lämmitystä, kahden tappelevan lapsen kuuntelemista, ja auton varovaista käynnistelemistä, pitäisi päästä ruokakauppaankin.

Piipaapiipaa poppaa mettä

Näin pitkälle päästiin tätä kesää, ennenkuin tuli ensimmäinen metsäpalo. Olikin kunnon rykäisy, 4-5 hehtaaria paloi, lisäksi saman tien varressa paloi myös rankapino.
Eipä ole vaikea arvailla, miten tuli on saanut alkunsa. Sitä, kuka valopää on ollut asialla, ei tietenkään voida vielä sanoa. Toivottavasti selviää kuka oli, typerää tuommoinen.

Sammuttamassa oli useita yksiköitä, jopa rajalaitoksen helikopteri. Että ei ollut ihan pieni nuotio...

Sahrami1 - Hyttyset 0

Väliaikatiedotus: Sahramissa ollaan hyttyssodassa jollain tavalla niskan päällä. Pihaahan on myllerretty aika lailla: Syksyllä serkupoika kaivoi kaikki ojat auki, laittoi muutaman salaojan ja varmisti kaikkien ojarumpujen toimivuuden (niitä vaihdettiin suurempiin). Nyt alkukesän aikana ollaan kaadettu pellon toisen laidan apuvoimien (ja traktorin vinssin) avulla talon vierestä puita. Ensin lähti pari vaahteraa ja hopeapaju, ja eilen kolme isoa mäntyä. Mäntyjä jäi vielä neljä, ja rykelmä vaikuttaa nyt todella muotopuolelta.
Valoisuus ja ilmavuus on kuitenkin lisääntynyt huomattavasti, ja toiveena on, että nyt kun tuuli pääsee puhalteemaan pihassa, hyttysetkin pysyvät kauempana. Ja kun ojissa vesi virtaa eikä seiso, niin hyttysentoukkiakin olisi hieman vähemmän... Ja sitämyöden hyttysiäkin.

No, nyt tilanne ei siis ole yhtä paha kuin viime kesänä, jolloin lapset eivät juurikaan voineet ulkona olla. Koirakin on säästynyt pahimmalta, vatsanahka ei ole ollenkaan niin ruvella kuin viime kesänä.

Mutta toisaalta, vielä on kesää jäljellä...

Kesäkiireitä

Kappas vaan, nythän on kesä. Hyttyset ovat hyökänneet Sahramiin, niitä vastaan on taisteltu niin suihkein kuin savuinkin. Tehokkaaksi on osoittautunut kohtalaisen uusi tulokas, Thermacell . Se on käryämässä koko ajan terassilla tai lasten keinun vieressä. Ei olisi keinuun paljon asiaa, jos ei olisi tuota...
Parasta tuossa on, että lisäpatruunoita ja karkoitetyynyjä saa melkein mistä tahansa, ei tartte mennä ostoshelvettiin tai maatalouskauppaan.

Koulu loppui, vihdoin ja viimein. Päätös ei oikein sujunut sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta kun ei ole noita vaihtoehtoja enää. Rehtori kun on päättänyt, että koulussaan koittaa onni ja autuus, kun meidän esikoinen lähtee sieltä pois.
No, syksyllä aloittaa sitten neiti samassa koulussa, että vähänpä iloa meidän pojan poishäätämisestä on.
Kuntakeskuksen pienryhmässä on kahdeksan poikaa, kuljetus pitäisi olla järjestynyt taksilla kuten tähänkin asti (eli siis ei järjesty?). Ravitsemusterapeutin kanssa on nyt sovittu, että poika saa syksystä lähtien oman ruokalistan mukaan erikoisruokavalion. Nyt pitäisi kesän aikana kehitellä sitten ruokia, joita tuo poika pystyy syömään ja jotka eivät kuitenkaan ole liian kalliita kunnan ruokahuollolle... Ei varmaan onnistu, että kerran viikossa poronkäristystä, kerran viikossa savustettua lammasta ja kerran viikossa savulohta...

Koulun päättyminen toi myös muutoksen lasten päivähoitoon. Kaikki kolme menevät nyt samalle perhepäivähoitajalle. Enpä ole tällaista helppoutta kokenutkaan koskaan, hoitopaikka on työmatkan varrella, kaikki lapset lähtevät aamulla innoissaan hoitoon ja ovat kiltisti koko päivän! Ja kun töiden jälkeen menen lapsia hakemaan, niin he tulevat kiltisti autoon eikä tarvitse jahdata ympäri pihoja!
Tämä on niin uutta ja ihmeellistä, että melkein tuntuu lomalta. Joka on vasta elokuussa...

Meillä piti olla koko kesän aikana vain yksi ainoa iltapäivä, jolloin on ohjelmoitua ohjelmaa. No juupa juu. Kesien kohokohta, sukupiknik, järjestetään samana päivänä. Ja pienemmän kummipojan pikkusiskon synttärit järjestetään samana päivänä. Kuka keksisi vielä lisää menoja? Mielellään klo 15.00 alkaen, sitä kellonaikaa ei ole vielä käytetty.

Kevään merkkejä

Löytyipä muutama toimistotuoli tuosta tienvarresta. Ilmiselvästi kevät on tullut, kun kaupunkilaiset taas tyhjäävät varastojaan meidän maalaisten metsiin. On niin kätevää jätehuoltoa tuo, rojauttaa vaan lähimmän puskin taa kaikki.

Tiet ovat poikki. Serkkupoika oli kaivanut matkanvarrelta yhden pienen tienalituksen auki, ja siitähän oli sitten kiitettävä keko keskellä tietä. Tai no, oli se reunassa, ja hyvin saksalaisella insinöörityönihmeellä pääsi ohititse, kunhan serkkupoika oli saanut kieriteltyä sen putkenkin vielä pois tieltä. Olipa pyöriväinen putki, ei pysynyt kauhassa ollenkaan, vaan piti tönätä pois tieltä.

Uima-allas on sulanut, se suli viime yönä. Eilen iltapäivällä jääkansi peitti yli 3/4 altaasta, illalla oli jäljellä ehkä kolmasosa, ja aamulla allas oli sula. Ei, en todellakaan mene viikonloppuna uimaan. Mies on uhannut tilata kaminan lämmitystä varten, en ole vielä suostunut.

Lunta on enää ihan metsän reunassa, ojanvarressa. Vuffe käy innoissaan siellä möyrimässä, että eiköhän sekin pieni nökäre kohta sula pois.

Lapsilla on perjantaina naamiaiset. Eikä hajuakaan, mitä pistän niille päälle. Plääh, joka vuosi sama juttu. Pikkusiskon vaatetin naamiaisia varten 15 vuotta, ja edelleen ideoita ei ole.

Esikoisella on mennyt vähän paremmin, mitä nyt ajoi alikulkukäytävän seinää päin ja polkupyörä meni remonttiin. Ja nyt on kuumeessa, kun saatiin vihdoin pyöreä vanne soikean tilalle (ja kypärä oli päässä). Oma olokin tuntuu huttuselta, mutta tuskinpa tästä kuumeen puolelle heittää, olisi liian helppoa ja selkeää.

Maaliskuu onkin hamsterikuu

Lankahamsterit siirtyivät tänä vuonna helmikuulta maaliskuulle. Oivoi, kolme päivää pidempi kuukausi... Noo, viime aikojen lankaostokset ovat olleet joko maltillisia tai jopa pitkään etukäteen suunniteltuja, joten en usko, että edes minulla olisi ongelmia noiden kolmen ylimääräisen päivän takia.

Hamsteriryhmäni on tänä vuonna vitoset, sielä jo nopeimmat ovat saaneet valmista aikaan. En minä vaan.

Nyt on hiihtolomaviikko, eli minä kävin siis töissäkin tässä välissä. Niin aina.
Aloitin kuitenkin maanantaina Landlordista kutomaan itselleni liiviä/hihatonta tunikaa, lanka on paksua ja mukavan väristä. Etukappale on yllätyksekseni jo valmis, saatanpa saada jopa tikuteltua tämän kokonaan tässä kuukauden aikana. Kasaankursiminen onkin sitten ihan eri asia.

Viime ajat ovat menneet jonkinlaisessa horteessa. Vitamiinien puutetta?
Aika on kulunut esikoisen kanssa tahkotessa, lumen tuloa ihmetellessä (TAASKO mun pitää putsata auto?) töissä (olen kuronut umpeen syksyllä syntynyttä saldovajetta yhteensä parikymmentä tuntia), pyykkiä pestessä ja ennenkaikkea lämmityspuuhissa. Syksyllä arvioitiin, että autotallin takusen puut riittävät kolme vuotta. Nyt niistä on kulunut reilusti yli puolet, ja talvea on reippaasti jäljellä. Mutta kyllä ollaankin lämmitetty, parhaimpina päivinä sekä takka että sauna, mutta joka päivä jompikumpi.

Auton olen saanut kerran jumiin omassa pihassa - tosin se on taas viettänyt aikaa erinäisissä huolloissa. Nyt siinä vissiin toimii kaikki, paitti jäähdyttimestä häviää nesteet. ojaan en ole vielä ajanut, sitä päivää odotellessa...

jaha, Sinappituubi putosi jostain... Onneksi ei kovin korkealta. Poika tekee enemmän tuhoja kuin nuo kolme muuta otona olevaa yhteensä. Saunanlauteetkin puri tässä joku aika sitten koloja täyteen!

Uunissa muhii karjalanpaisti, puut paukkuvat saunanpesässä (kuusta ja mäntyä, vaikka ne nokeavat) ja näppis hajoilee. Sinappituubi näppärine näppeineen on tätäkin kurittanut, ihana vauva. Yritän jatkaa tunikaa, saisin jotain kivaa päällepantavaa ensi viikon pakkasille!

Voi pyhä yrjö

Lauantai-iltana tää ilo sitten taas alkoi. Muropaketti nukahti poikkeuksellisen aikaisin, ja heräsi sitten itkemään ja ykäämään.
Torkuskelin yön pikkupojan kanssa sohvalla, ja onneksi niin tein. Muropakeitn lisäksi sain nimittäin heijata Vuffea pihalle oksentamaan useamman kerran.

Mulle on AIVAN turha sanoa, että ihmisten taudit ei tartu koiriin. Ehkä ei tartu, mutta toi koiraparka oksentelee AINA kun meillä on oksennustauti.

Sunnuntaina ykäsi esikoinen, ja eilen kesken päivän Sinappituubi. Neiti sitten alkoi oksentaa viime yönä - tottakai sotki sängyn.

Mies aina välillä ihmettelee, miksi meillä on niin paljon pyyhkeitä. Taas ainakin itse muistin, että on niistä hyötyäkin. On paljon helpompi pestä pyyhkeitä kuin koko sohva. Nyt on kuivumassa 8 isoa pyyhettä + muutama käsipyyhe, pyykkikorissa on kymmenkunta pyyhettä odottamassa vuoroaan päästä pyykkikoneen pyöritykseen ja sohvalla on varalla puoli tusinaa.

Eikä kyllä yhtään haittaa se, että jouduin jäämään kotiin, tiet ovat tukoissa lumisaateen jäljiltä. No, kahden aikoihin kävi aura, sitä ennen posti, eli olisihan tuosta teoriassa päässyt läpi saksalaisen insinöörityön ihmeelläkin. Mutta ei kauheasti huvita testailla lapsilauman kanssa, että jäädäänkö jumiin johonkin vai ei.

Rauhallisen bloggaustaukoni päätti päättää Muropaketti, joka siskonsa kanssa tappeli niin kovaäänisesti, että Sinappituubi heräsi kesken uniensa. kiitoss.