Sahramin solmut

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Matalakiitoa

Huhhuijaa.
Ei pysy pieni ihminen perässä omassa elämässään aina.

Töissä työt kaatuu niskaan. Vuoden loppu on aina kiireellistä aikaa, ja nyt siitä on tehty vielä kiireellisempi ymppäämällä sekaan tietojärjestelmäuudistus ja uusi työväline, joka ei ole käyttökunnossa vielä. "Keskeneräisyyteen on vaan sopeuduttava".
Koska loppuvuosi on aina kaikilla tajuttoman kiireistä aikaa, niin siihen onkin hyvä sijoittaa kuukauden sisään useampi koulutus, yksi kahden päivän pakollinen seminaari (keskellä korpea sivistyksen ulkopuolella) ja raportointiseminaarit... Jouduin taas tilaamaan lastenhoitajan kotiin seminaarin ajaksi, miehellä kun työvuorot ovat mitä sattuu. Eipä päiväkodissa vastaanoteta lapsia hoitoon viideltä aamulla - eikä kyllä anneta lasten olla yhteentoista illallakaan.

Sain pitkästä aikaa tilaisuuden istua kaikessa rauhassa junassa. Käytin ajan tiukasti hyväkseni ja kudoin sukan. Yhden, mutta jostainhan se on aloitettava.
Olisin mielelläni nukkunut, mutta VR:n lippu-uudistus tarjosi jännitystä ja yllätyksiä, enkä saanut varattua itselleni täpötäyteen junaan paikkaa. Tosin juna ei ollut läheskään täynnä, en tiedä, mistä kyseinen ohjelma sitten paikat katsoo. Toiseen suuntaan en edes yrittänyt saada paikkalippua, kiipesin suoraan leikkivaunuun. Siellä on yleensä tilaa.

Talvirenkaat on vaihdettu - molempiin autoihin. Käsittämätöntä! Haasteita tarjosi tunkki, joka hyytyi viattomassa -11 asteen pakkasessa. Etelä-Suomessahan satoi ensilumi joku aika sitten. Meidän pihasta se ei ole sulanut, ehkä tämän päivän vesisade sen lopulta sulattaa?
Uima-altaan kanssa oli alkuviikko pientä säätämistä, kun tosiaan liki -15 asteen pakkanen alkoi hyydyttää vettä. Siinä sitten yöllä heräsin kippaamaan pumppuun kuumaa vettä... Jos kierto olisi pysähtynyt, niin koko allas olisi losahtanut jäähän - jättäen alleen kaikki ne 30 sammakkoa, jotka mies on urheasti haaveillut pohjasta nyttemmin pois. Tosin tilalle on tullut noin 20 kurnuttajaa. Ilmeisesti kloori houkuttelee niitä jotenkin, en millään keksi selitystä tuolle, että miksi aina kloorin lisäämisen jälkeen niitä alkaa altaaseen parveilla.

Noo, pakkasia oikeastaan odotan jo innolla. Neljä lasta ja kurakausi = ahkerasti pyörivä pesukone. Ei jaksaisi joka ilta vääntää samaa rumbaa. Viime syksy oli tuon suhteen edes helpompi.

Tunnisteet: , ,

1 Comments:

At 1:13 ip., Blogger Mrs.Marple said...

Kurasää riittäis jo tännekin. Mukava se hiekka ja kura määrä mitä sisään tulee..

 

Lähetä kommentti

<< Home