Show must go on

Eipä löydy aikaa tai viitsimistä juuri mihinkään, pakollisten lisäksi.
Esikoinen pääsi yhtishaussa ykkösvalintaansa - johon ei missään nimessä tahdo mennä (eikä muuallekaan, että ei sen puoleen). Nih, yksi lapsi on nyt siten suorittanut oppivelvollisuutensa, kaksihan ei ole velvoitettuja mihinkään. Neiti aloittaa syssymmällä yläkoulun ja pikkupoijjaatkin ovat alakoulussa jo vanhoja tekijöitä.

Mulla on autokuume. Tai siis saksalaisen insinöörityön ihme vetelee viimeisiään (viimeksi kesärenkaita vaihdattaessani jo vianorin pojatkin pitelivät peukkuja pystyssä, ettei tuo enää menisi katsastuksesta läpi, että saisin "uuden" auton). Löysin yhden hienon sinisen ja vähän ajetun, mutta isäntä sen torppasi heti lakonisesti "tuolle tielle kannata mitään hyvää ostaa kun se hajoaa kuitenkin". Kerrankin olen samaa mieltä, valitettavasti.

Vuffesta tuli munaton mies toissatalvena, kun ei vaan enää voinut kuunnella ja katsella sitä tyttöjen perään vollottamista. Kaksi viikkoa ulinaa nenä ovenraossa (tilapäinen ulko-ovi, vetää joka nurkasta ja vähän muistakin väleistä), sitten viikon tauko ja taas uudet kaksi viikkoa. Tätä kun jatkui vuoden putkeen, niin oli pakko tehdä jotain. Koiraparalta kun lähtivät jo karvat stressin takia, eikä ruoka maistunut ollenkaan. No, nyt kyllä syö, ja totteleekin kuin ihmisen mieli (mitä ihmettelen, kun minun mieleni ei kyllä tottele juuri lainkaan, mutta en siis kai ole ihminen?). On kuulkaa jännää lenkilläkin, kun vastaan voi tulla hevosen kokoisia koiria ja meidän Vuffe vaan heiluttaa häntää. Eipä ole tarvinnut tuiskahtaa ojaankaan kertaakaan enää jäniksen perässä, vaikka sitä tuli ennen tehtyä vähintään kerran kuussa. Tänä keväänä sentään kylällä oli jänislauma, 8 jäniksenpoikaa piti seuraa toisillee huhtikuusta kesäkuun puoliväliin, voivat ne tuolla pellolla olla edelleen, mutta heinä on niin korkeaa, ettei enää näe (nuo on kesantopeltoja, viljelijä ei ole laiminlyänyt heinätöitä). Ai mutta kuulkaa, meidän kylällä tuetaan Roosa nauha-keräystä lehmänmunien muodossa.

Projekti etenee, kaikilla on nykyään omat huoneet (myös Vuffella, joka ei asiaa arvosta yhtään), köökki lymyilee soffan takana ja vessat on pönttöjä lukuunottamatta vanhassa lastenhuoneessa. Siellä on myös puuhella ja puolet takkaa. Ja viidentoista vuoden ajalta lastenvaatteita, jotka eivät ole vielä niin rikki, että kehtaisi laittaa lumppukeräykseen, mutteivät niin siistejäkään, että kannattaisi perustaa kirpputoria. Lelut on alakerran ruokahuoneessa. Muualle ne ei mahdu.

Vietin koko iltapäivän muistelemalla salasanaa tililleni. Sitten meni läpi, mutta enpä muistanut täpätä sitä "muista salasana"-luukkua enkä enää muista, että mikä niistä 27 eri versiosta se kelvollinen oli. Katsotaan, muistanko kahden vuoden päästä.

Minusta on moneksi

Tai ainakin pitäisi olla. Taas vaihteeksi.
(Se on se Michael Keatonin elokuva...)

Ensi viikolla mies on taas iltavuorossa - no, vuorotöissä nyt niitä iltavuoroja nyt sattuu olemaan siinä ihan aamuvuorojen välissä. Yhdellä koululla pitäisi olla diskoilemassa, toisella lääkärintarkastuksessa (x2), hammaslääkäriin pitäisi yksi viedä (niin siis samana päivänä). Sitten oli jotain lelukeräystä, askartelumateriaalien vientiä johonkin ja sinne diskoon piti muistaa jotain. Ja äsken esikoinen muisti tuoda reissarin, että koululle pitäisi saada puffettiin 300g karkkia - huomisaamuksi. Jee.
No, onneksi meiltä nyt löytyy leluja ihan poisannettavaksi, askartelumateriaalejakin (lankaa jos ei muuta) ja niitä karkkeja. Yleensä ei muuten karkkia löydy, mutta noiden viime kuun synttäreiden sivutuotteena meillä sattui olemaan vielä yksi laatikollinen...
Mutta kolmeen paikkaan en millään repeä yhtä aikaa. Ja vaikka kahteen ehtisinkin yhtä aikaa, niin se tarkoittaisi sitä, että mulla olisi autossa odottamassa koko kööri koiraa myöten. Ja se nyt ei vaan nykyään käy. Siis se, että mukulat odottelee muutaman tunnin autossa, kun äiti on esimerkiksi koristelemassa liikuntasalia vappudiskoa varten tai pitelemässä koululaisen kättä hammaslääkärissä (näillä ei sentään ole etäisyyttä kuin kilometrin verran...)

Ja sekin on kiva, että koululle pitää viedä LITRAN maitopurkkeja. Juujuu, normaalikodeistahan niitä löytyy ihan riesaksi asti. Meillä vaan on mehutölkitkin yleensä puolitoistalitraisia tai suurempia. Kas kun eivät pääsiäisenä halunneet kuuden munan kananmunakoteloa. Meillä on näkynyt viimeiset vuoden vaan niitä 15 kpl:n kolosseja.

Onneksi sentään tällä viikolla ehdittiin käydä ostamassa kaikille pojille (miinus lintuset, kun niillä on kepeät jalat eikä kura roisku) uudet saappaat ja kahdelle uudet polkupyörätkin. Ostettiin Sinappituubille IHAN UUSI polkupyörä, kun pikkuveljenä raukkaparka saa aina vain jokun vanhan ja käytetyn kaikessa. Muropaketillekin pitäisi ostaa jossain vaiheessa uusi ehjä pyörä, kun tässä harjoitteluvaiheessa vähän on tullut vahinkoa... Mutta hienosti pääsi kuitenkin koulun retkellä muiden perässä!

Lumet on muuten sulaneet pihasta. Kaksi viikkoa sitten oli täysi talvi, ja nyt lunta on enää tuossa uuden nurmikon paikalla (siellä onkin sitten vielä 30cm). Viikko sitten etelään näyttävä rinne suli ja eilen siinä jo kukkivat sinivuokot! Tänään oli jo pellolla leskenlehti täydessä kukassa.

Tänään alkaa Tohtori Kuka, sitä onkin odotettu koko syksy ja talvi ja kevät. Harmi vaan, että eka jakso tulee nyt käytännössä keskellä yötä, joudun tallentamaan sen kovalevylle ja se on aina sitten vähän seikkailua, että miten se suostuu toimimaan.

Joko kerroin, että multa hajosi pölynimuri ja työkännykkä?

Influenza

Mies influssa, kaksi lapsista sairasti siis viime viikon, kaksi kipeänä just nyt.
Eilen sentään tuli pesukone (ja hyvitykseksi pönttö maalia). Kummallinen kapistus, joka jyystää peruspesua melkein neljä tuntia (peruspesu on meillä valko/kirjopesu ja lisähuuhtelut, kun tuo käyttää aivan liian vähän vettä). Mutta hyödyllinen, koska toimii.

Itsellä pää kipeänä, kurkku kipeänä, keuhkoputket kirvelevät. Ja nuha. Ei siis influenssaa, kun siihen ei kuulu nuha. se kokee ken näkee tai jotain.

Koira on turhautunut eikä jaksa enää edes nukkua. Raahauduin tänään kauppaan ja otin koiran vollottamaan takaronkkiin. Sen jälkeen on ollut vähän rauhallisempi.

Hiuli hei, huolta nyt ei...

Ou deer, voi peura.
Aikaa ei ole. Neiti aiheuttaa harmaita hiuksia. Ja vähän muutkin. Mutta ei se mitään.

Piti vaan kirjoittaa, että kolme ja puoli vuotta kesti pesukone. Uusi tulee maanantaina.Ei tällä porukalla voi kovin kauaa ilman pesukonetta olla (tai voi, mutta se ei ole kivaa). Etenkin kun koulussa riehuu mahatauti, ja ensi viikolla on hiihtoloma. Takuuvarma yhtälö sille, että meillä ollaan kipeitä...

Talo on ihan tupaten täynnä tavaraa, normaali elämä on jo nyt tarpeeksi haasteellista. Ilman pesukonetta... Onneksi edes on talvi, niin ei tule kurakamaa koko ajan.

Pitäis lähteä Ikeaan

Ennenkuin vuosi vaihtuu.

Vaan kun on tää joulu ollut tosi sairasta aikaa. Mies alkaa olla nyt tolpillaan, mulla tänään kurkku oli siinä kunnossa, että ei tarttenut ensin liotella sitä panadol hotilla, että sai syötyä aamupalaa. Silmätulehduskin meni jo pois, mutta nuha sentään on vielä messissä. Päänsärky on kadonnut, että poskiontelotkin alkaa olla jo kunnossa. Jei.

Ollaan torpattu kaikki kyläilyt helposti, meillä on vaan sanottu, että joo, täällä on oksennustautia, tulkaa vaan. Eivät ole tulleet.

Mutt siis Ikeaan. Neitille lupasin, että veronpalautusrahoilla käydään ostamassa sänky Ikeasta. Alkaa tää vuosi olemaan lopuillaa... Ja veronpalautukset käytetty (noo, 1,8km panelia ja silleen) että pitäisi käydä.
On vaan tyttö nyt sen verran lenssunen, että ehkä ei tänäänkään...?

Rikkomaton perinne

Meille on muodostunut perheperinteitä. Ollaanhan me oltu perhe jo aika kauan, lapsiperhekin kohta 13 vuotta.
Yksi tärkeimmistä ja sitkeimmistä perinteistä on tämä joulu tietenkin.

Meillä on joka jolu joku kipeänä, parhaimpina koko perhe. Nyt mies nukkuu pahaa oloaan pois, sama mahatauti oli neitillä jo pe-la-su, ei päässyt pieni edes todistusta hakemaan koulusta.

Odottelen innolla, koska itse alan ykätä. (not).

Ketokaa mulle, pärjääkö muut suurehkon perheen äidin ilman joulupäivän pyykkäystä...?

Rauhallista joulua kaikille.

Silence is golden

Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan Tulikettu päästää kirjautumaan bloggeriin. Tai sitten sillä on vaan ollut jotain mua vastaan. Kenpä tietäis sen.

Syksy on mennyt, kuten yleensä. Kiire on ollut ihan käsittämätöntä, niin töissä kuin kotonakin. Koira näköjään sairastaa joka ikisen oksennustaudin, joka meille kantautuu, ja niitähän riittää, kun lapset ovat neljässä eri ympäristössä. Ikinä enää hanki rotukoiraa.

Eilen juhlittiin Muropaketin 7vee synttäreitä. Koska mun sähköhellani on yhteistyöhaluton (=ylävastukset kärähtivät), niin Pikkusisko sai vastuullisen tehtävän leipoa kakku. Super Mario. Oli hieno, ja hyvänmakuinen. Kaverisynttäreille ajattelin laittaa tarjolle jäätelökakun, kun sellainen on tuolla pakkasessa jo valmiina. Niihin pitäisi väsätä taas pinjata, Agry Birds, kuulemma. Että haasteita piisaa, kiitos vaan.

Luntakin on tullut, ja pakkasia pidellyt. Onhan se mukava vaihtelua kurakelien jälkeen, etenkin kun tuota autolla ajoa on pitänyt harrastaa töissäkin useamman tuhannen kilometrin verran. Seuraavaksi kyllä harkitsen vakavasti jo jotain japsi- tai korealaista maasturia, Zafira ei todellakaan ole mikään talviauto.

JOulun odotukseen päästään sitten keskiviikon jälkeen, kun on saatu pidettyä ne kaverisynttärit alta. Jotenkin on niin hankala yhdistää näitä kahta, syntymäpäiviä ja joulua, paree pitää ne vaan erillään.

Jouluksi on jo vieraita ilmottautunut, tosin virolaiset jää tulematta, kun viettävät pitkästä aikaa joulun sikäläisissä sukulaisissa.

...

Olen ollut todella erityksissä kaikesta. Rakennustyö vie kaiken energian, tai sen vähän, mitä perhe-elämältä jää. Luin nyt vasta suru-uutisen, jonka ajankohta oli jo heinäkuussa. Ajatukseni viivähtävät edelleen hetkiä Indyn ja Pikin emännän luona  tosin kulkiessani pitkin nettiä oli lohduttavaa huomata, että hän ei ollut unohdettu.

Juhannus

Toiset täyttä häkää tekevät juhannussiivousta. Meillä ei sen kummemmin puunata - me ei koskaan olla juhannuksena kotona. Ei koskaan. Olisi mukavaa lämmittää sauna, grillata makkaraa yhdessä lasten kanssa, istua illalla laiturilla miehen kanssa kuunnellen hyttysten ininää.
No, yksinpä saisin siivota, koska mies on iltavuorossa. Eipä ole taas koko viikkona tarvinnut toista nähdä.

Ei. Mennään miehen vanhemmille järven rantaan. Kyläyhdistyksen juhliin talkoisiin. Kun pääsen irti talkoopestistäni, kokon rippeet alkavat hiiltyä ja VPK varmistaa sammumisen. Lähden vastarannalle, lapset ovat väsyneitä ja kiukuttelevat, sauna on jo kylmennyt kun ei minua varten kannata pitää lämpimänä, kun en kuitenkaan siellä kauaa olisi (niin, eihän se riitä, että kylven - pitäisi käydä uimassa sinilevän saastuttamassa järvessä ainakin kolme kertaa, hakata vastasta lehdet irti, keittää pari padallista vettä... pelkkä lämmittely ja hiusten pesu on "ei mitään" - ja aivan turha haaveilla, että pääsisi rauhassa miehen kanssa saunomaan).
Rannassa on pakko paistaa lettuja, vaikka kaikilla on kylmä ja kukaan ei makkaroiden jälkeen enää jaksa syödä, sitäpaitsi yhdistyksen juhlissa jo syötiin mahat turvoksiin lettujakin. Pikkukokko on pakko polttaa, vaikka anoppi kiljuu koko ajan, että herraisä, nyt se polttaa itsensä ja  nyt ihan varmasti kaatuu kokkoon ja nyt joku hakemaan pois tuo tuolta.

Ja silti se kokko on pakko polttaa puolen yön aikaan, kun kukaan ei enää jaksaisi värjötellä pihalla hyttysten keskellä. Kun eihän nyt kymmeneltä voi vielä kokkoa polttaa, ja palopäällikkö kielsi polttamasta, tai ei kieltänyt, mutta sanoi, että ei palokunta mitään kokkolupia anna, ei sitä nyt sitten saa polttaa, kun ei ole palokunnan lupaa. Niin siellä hätäkeskuksessa sanottiin, että he eivät ole lupakeskus, ja että jos ei itse osaa arvella, voiko kokkoa polttaa, niin ei sitä sitten kannata polttaa. (Kokon saa haja-asutusalueella polttaa, jos ei ole metsäpalovaroitusta ja kokon polttaminen ei aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristössä, paikallinen pelastuslaitos esittää joka vuosi radiossa toiveen, että ihmiset eivät soittelisi sinne kokkoasioissa, koska he eivät mitään lupia myönnä ja hätäkeskus toivoo vielä hartaammin, että 112 ei soiteltaisi sen takia, että kysellään, saako luvan kokonpolttoon. Hätänumero on hätätapauksia varten!). Koskahan anoppi uskoisi sen, että siihen kokkoon EI TARVITA lupaa, sen joko voi polttaa tai ei voi, riippuen metsäpalovaroituksesta, tuulista ja muista olosuhteista. Ja jos kokkoa ei halua polttaa, sen VOI jättää polttamatta.

Kotiinkin olisi kiire, kun siellä odottaa esikoinen koiran kanssa. Kun esikoinen ei oikeastaan halua lähteä ja koiraa ei viitsi viedä kaikkien vieraiden keskelle, kun ulko-ovi ei kuitenkaan pysy kiinni ja naapurissa on kivoja narttukoiria.

Ensimmäisen kerran kunnon juhannusfiilis alkaa, kun ajan hiljaista kylätietä pitkin kotiin päin. Matkan varrella on pysähdyttävä pariinkin juhlapaikkaan. Silti olisi kiire kotiinkin, kun esikoinen odottaa siellä koiran kanssa.

Vihdoin kotona, koiralla hirveä pissahätä, pikkupojat kiukuttelee väsymystään, kun en ehdi molempia yhtä aikaa kantamaan sisälle. Esikoinen tappelee Neitin kanssa samantien, kun naaman näkee. Hyttyset inisevät ja pistävät polttavasti, ja koira nuuskuttelisi ikuisuuden orapihlaja-aidan alla toiveikkaana, että ehkä jo kohta tulisi räksänpoikanen eteen. Esikoiselle pitää laittaa ruokaa, kun poikahan kuolee nälkään täyden jääkaapin ääreen. Siis ihan oikeasti, ei kuvainnollisesti.

Ravitsemusterapeutti kysyi silloin aikoinaan, että onko tuo sinusta raskasta? No riippuu mihin vertaa - jos vaihtoehtoina on nenämahaletku tai se, että  lähestulkoon syötän tuota lasta, niin valitsen sen syöttämisen. Helpompaa se sitten kuitenkin on.
En kyllä tiedä, miltä tuntuisi, jos voisi tehdä vain yhden ruuan joka aterialle, voisi laittaa kaikille saman aamupalan ja iltapalan ja kaikki olisivat tyytyväisiä tai edes söisivät rutinan ja valituksen säestyksellä. Tai edes söisivät.

Lasken tunteja, että kauan voin ja saan nukkua, kunnes pitää herätä pyykkäämään ja tekemään aamupalaa. Sauna pitää lämmittää, kun en sinne illalla päässyt. Siivoaminen... Antaa olla, ei sitä kukaan huomaa.

Onneksi piha on savivelliä ja kaivinkone vie lopusta pihasta monta neliötä. Ei sentään tarvitse miettiä, onko piha kunnossa. Se EI ole kunnossa vielä pariin vuoteen.

Mutta toisaalta. Töissä on kivaa, kun saan tehdä työtä, jossa olen hyvä, ja saan työskennellä mukavien ihmisten kanssa. Sain vihdoin pois pöydältäni hankalan tehtävän, joka on vienyt energiaa jo pelkällä olemassaolollaan melkein vuoden. Kohta alkaa kesäloma. Yhdistyksen juhlat ovat tosi tärkeät monille lapsille, kun siellä voi turvallisesti ihailla kokkoa ilman humalaisten juhlijoiden  riekkumista (ja moni kokkotapaturma jää sattumatta, kun on jo kokko nähty, eikä kotona tarvitsekaan enää tulia tehdä). Savinen pihamaa tarkoittaa sitä, että suurin urakka on takanapäin, tämän jälkeen kaikki on vain uutta ja valmista, ei vanhan purkamista ja raivaamista. On hyvä, että lapsilla on vielä molemmat isovanhemmat, miehen vanhempia ei kovin montaa vuotta enää tarvitse jussina viihdyttää.

Verot

Korjasin äsken esitäytetyt veroehdotukset. Kotitalousvähennys ja työmatkakulut. Työmatkakulut joka vuosi, lähin bussipysåäkki 5km päässä, päivän viimeinen vuoro kulkee kuuden maissa illalla, ei viikonloppuvuoroja. Mitenhän vuorotyöläinen sitä voisi käyttää, lähtisi perjantaina iltapäivällä viimeisellä vuorolla että ehtisi maanantai-aamuksi kuudeksi töihin? Paitsi sitten tietenkin olisi jo perjantaina valmiiksi illalla työpaikalla, kun eihän sieltä illalla pois pääse iltavuorosta.

Tänä vuonna oli ekaa kertaa verokorteissa jo ennakkoon huomioitu tuo matkakuluvähennys - veroehdotuksessa ensi vuonna se täytyy kuitenkin itse täydentää.

Kummallinen kevät. Ensin ei meinaa loppua talvi lainkaan, ja nyt onkin yht'äkkiä kesä. No, melkein kesä. Puissakin on jo hiirenkorvat, jopa lepissä, ja niihin ne tulevat ihan vihonviimeisinä. Nyt kaikki puut puhkesivat lehteen samanaikaisesti, varmaan tuon viivästyneen kevään takia.

Töissä aivan kamalat viikot. Osa töistä jää väkisinkin tekemättä. Viikon päästä työkaverin hautajaiset.

Klara Vappen!

Glada Vappen! Olen urakoinut sata munkkia. Hyvä munkki. Tooodella kätevä emäntä. Ja sitten setäni paukahti paikalle tuoden kaimani paistamia munkkeja laatikollisen. No, aina ei voi voittaa.
Setä toi myös ilmapalloja ja muuta vappukräässää. Meillä jäi vappupallot tänä vuonna ostamatta, eikä huushollissa ole enää yhtään ehjää tavallista ilmapalloakaan. No, nyt on.

Tässä on taas ehtinyt oppia uusia asioita. Sunnuntai-munkinpaistorasva ei ole ollenkaan niin hyvää kuin kookosrasva. En raaskinut ostaa kookosrasvaa, kun se oli tuplahintaista. Ensi kerralla taidan ostaa. Puolen litran taikinasta tulee ihan sikana munkkeja (vaikka Sinappituubi tekikin osasta taikinaa dinosauruksen joka tuhosi kaiken ja kieri pitkin lattiaa... niitä ei sitten paistettu). Ensi vuonna teen vain puolikkaan taikina. Tai sitten olen jo autuaasti unohtanut koko homman.

Leivoin tänään myös mutakakun. En taaskaan ymmärtänyt, että se pitää ottaa uunista ulos ajoissa, viisikin minuuttia on liian pitkä aika. Nyt oli neljä minuuttia liian kauan, mutta onneksi mutaa oli vieläkin kakun keskellä ihan hyvin. Nam.
Harmi, että mutakakun tilannut Neiti on oksennustaudissa eikä pääse nauttimaan herkusta. Sattuipa kerrankin vapaapäivä osuvasti. Not.

Talven satoa

En ole koko talvea viettänyt hyytyneenä lumihankien alle. Siltä tosin tuntuu, mutta se on sivuseikka.

Lisäsin tammikuulle yhden postauksen, joka jäi laittamatta kuvan puuttumisen takia. Ei se kuva ole nätti, mutta ei ollut tarkoituskaan.

Esikoisen vanha villapaita alkoi olla hieman niukka. Hihansuut kyynärpäissä ja silleen. Löysin poikaa miellyttävän lankakombon (alkuperäisessä ideakuvassa oli petroli+vihreäkirjava tweedlanka) itseäni miellyttävänä paksuutena.

Tuli sitten vähän kasvunvaraakin tuohon paitaan. Muutama vuosi. Mutta ei taida kestää siihen asti, että jää pieneksi. On nimittäin ollut päällä tammikuun puolivälistä alkaen. Pesuun olen saanut hirveän huudon saattelemana.

Neiti tietenkin kateellisena halusi itselleenkin villapaidan. Siihen sitten olikin jo paljon enemmän vaatimuksia, piti olla turkoosi, pörröistä lankaa ja leeeeveät hihansuut. Namulankaa (Candy Floss) löytyi puolisen kiloa, sitä onneksi jäi vielä jäljellekin.

Neidille pitää tehdä jo kokoa 130/140, kun esikoiselle riittää koko 130...

Sukkiahan sitä on sitten väännetty junassa ja kotona. Neitille, itselle kolmet, nyt työn alla on Muropaketille ohuemmat sukat saappaisiin.

Kaikkein uskomattominta on se, että olen ommellutkin! Toki ihan vain kopioinut valmista ideaa, enkä silittänyt kangasta enkä mittaillut kovin tarkkaan. Tämä oli vain koekappale. Harmi, että onnistui yli odotusteni. Harmittaa, että en silittänyt enkä panostanut mittailuun. Kankaan sain ilmaiseksi, täytteenä on solumuovia, jota meillä on kymmeniä neliöitä ylimääräisenä. Olikin mukavaa pitkästä aikaa ommella kunnon tukevaa puuvillaa!

Drönakohan se laatikko Ikeassa on. Joka tapauksessa tuo lodju on Expedit-lipaston lokerossa, ja sopii sinne täydellisesti. Nyt se on kuitenkin käsityönurkkauksessani kaminan edessä täynnä keskeneräisiä käsitöitä.

Ruokaa

Tämä pääsiäinen on ollut ruokapääsiäinen. Herkkuruokapääsiäinen.

Pitkäperjantaina olikin puoli sukua koolla, kun sisko ja sen veli viettivät meillä iltaa avokkeineen. Olin varannut kolme kiloa lammasta, eikä siinä ollut yhtään liikaa, vähän oli itseasiassa nuukasti.

Illan aikana vielä kävivät pellon toiselta laidalta kylässä, ja setäni ja peilikuvanikin käväisivät.

Mämmiäkin meni ropposesta puolet, yleensä minä yksin syön sitä.

Pikkuveljen avokki oli kohtalaisen epäileväinen lampaan suhteen, että ei hän oikein tykkää, syö kyllä... Savustettuna kyllä näytti kelpaavan oikein hyvin. Samoin kävi uunijuuresten kanssa, laitoin punajuuret omalle reunalleen paistovuuassa, että voi jättää syömättä jos ei tykkää. Nekin meni.

Tuliaisiksi saatiin iso köntti savupossua (possun nimi oli possu, ei sen kummempi). Ja sekin on/oli todella hyvää...

Ikean reissulla söin Dajm-kakkua (tai suklaakakkua se on), eikä neiti jaksanut edes syödä jälkkärijäätelöään. Kotona talkoolaisille tein uunibroileria ja riisiä ja kasviksia.

Ja kun ottaa huomioon, että neitin kaverisynttäreiltä jäi karkkia ja sipsejä ja keksejä ja niinpoispäin, niin jäätelöiden jälkeen ei kyllä tartte kvuitellakaan syövänsä enää mitään.

Paitsi pienen palan savupossua voisin silpaista, ja mennä kutomaan nukentakin loppuun.

Tammikuu

Huoh.

Joulukuu vei voimat (töissä tiukka vuoden loppu - niin on varmaan aina maailman tappiin asti), lapsilla kaikkea mahdollista iltahäppeningiä, raksalla olisi pitänyt tehdä jotain, mutta lämmitysjärjestelmiä lukuunottamatta ei enää pystynyt.
Ja tietty Muropaketin synttärit, niihinkin meni useampi päivä/ilta.

Ja sitten tulee tammikuu. Minkä IHMEEN takia tammikuussa tulee kaikki mahdolliset laskut?!? Meille iskee "ylimääräisenä"tammikuun aikana molempien autojen autoverot (ameriikan ihmeessä se on kohtalaisen kunnioitettava summa), telkkalupa (no se siirtyy veroihin kohta, eli jää joku vuosi jo pois), maksutv:n maksu ja ilmeisesti kaikkien mahdollisten lehtien laskut. Ja nyt pitäisi vielä laskeskella sähkölaskun osalta, että paljonko joudutaan maksamaan tasausta, kun ylläripylläri etälukumittari ei toimi ja arviolaskutus on perustunut edelliseen käyttöön (vaikka kylläkin käskin pitää sen korkeampana tuon raksasysteemin takia, mutta eihän se tietty onnistunut). Nuo siis "ylimääräisenä" kun tulevat kerran vuodessa tai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.

Ei tuossa olisi sen kummempaa, ellei edellinen kuu olisi joulukuu, ja se ja tämä tammikuu myös synttärikuut... Taidan säästää sähkölukemien ilmoittamisen ilon ensi kuulle ;-)
Vattenfallilla ei muuten enää voi ilmoittaa lukemia netin kautta - olenkin ihmetellyt, kun ei vaan satu silmään enää se kohta nettisivuilla (siksi tuo on jäänytkin hoitamatta).

Onneksi sentään verohallinto ehti lähettää verokortit ajoissa - töihin piti verokortti toimittaa 12.1. mennessä, ja se putkahti postilaatikkoon 11.1. eli kun laitoin sen postiin 12. päivä, niin se on iloisesti perillä ehkä ensi maanantaina ;-)

No, onhan tämä tammikuun laskurypäs tiedossa koko vuoden etukäteen, mutta onhan se ikävä katsella, kun tili tyhjenee silmissä kerralla...

Uunissa paistuu joulukinkku (nokun se alkuperäinen kinkku tuli syötyä kahdessa päivässä niin piti saada uusi) ja kohta pitäisi alkaa leipoa mokkapaloja esikoisen synttärikahvitusta varten. Mies olisi halunnut itselleen syntymäpäivälahjaksi mokkulan, mutta nyt parin päivän testauksen jälkeen alistui siihen, minkä tiesimme jo etukäteen. Ei se meillä toimi lainkaan. Ja tuo on sentään sen, jolla on kaikkein vahvin signaali...
Oho hups. Unohdin kinkusta paistomittarin. Täytynee vielä tökätä se paikoilleen.

Esikoiselle työn alla on uusi villapaita. Vanha alkaa käydä jo hihoista lyhyeksi - ja sitä on käytetty ahkerasti, joka viikko ainakin parina päivänä on paita esikoisen päällä koulussakin (onneksi ollaan jo valmiiksi omituisen maineessa, niin ei tartte enää sitä pelätä). Joululahjaksi ehdin kutoa vain siskolleni sukat ja veljelleni pipon. Kunhan saan tämän peeseen huolimaan kuvia, niin laitan piposta oman postauksensa, sen verran nivelet tulivat kipeiksi sen kanssa.

Lunta - ja vettä

Vihdoinkin tuli lunta hetkeä pidemmäksi ajaksi. Tottakai tänäänkin vettä satoi kaatamalla ison osan päivästä, mutta niin vaan oli maanpinta sitkeästi sohjossa, että lapset eivät kuraantuneet. Litimärkiä haalareita tosin sain ripustella kuivumaan. Mutta se on pientä kurasouvin rinnalla.
Ostin tänään myös lankaa. YHDEN kerän. Kääk! No, ei sitä ollut enempää. Muropaketti on pitkään ja hartaasti (1,5 vuotta...) kerjännyt omaa sackboyta, vihreänä. Meillä ei vihreitä lankoja hirveästi ole, joten kun löysin kivan vaalean vihreän kerän, niin nappasin sen mukaani. Novitalla on tänä talvena näköjään tunkkaisen sammalenvihreä valikoimassaan, sitä väriä löytyi kai huopasesta, seiskaveikasta ja nallestakin. Muropaketti tykkää siitäkin vihreästä, haluaa siitä uuden huoneensa seinät. Jei. Minä en. En maalaa.

Uskomatonta mutta totta on taas puolestaan se, että taidan selvitä tämänkin vuoden töistäni. Kirjallisia raapustuksia pitää vielä tehdä, mutta olen aika hyvin kuronut kiinni syksyllä olleen kahden kuukauden tietokonebreikin aiheuttaman kaaoksen. Siis kiva pikku tietojärkkämuutos lamautti koneeni ja koneeni yhteyden töissä lähes totaalisesti. Sähköpostit toimivat, suurimman osan aikaa...

Matalakiitoa

Huhhuijaa.
Ei pysy pieni ihminen perässä omassa elämässään aina.

Töissä työt kaatuu niskaan. Vuoden loppu on aina kiireellistä aikaa, ja nyt siitä on tehty vielä kiireellisempi ymppäämällä sekaan tietojärjestelmäuudistus ja uusi työväline, joka ei ole käyttökunnossa vielä. "Keskeneräisyyteen on vaan sopeuduttava".
Koska loppuvuosi on aina kaikilla tajuttoman kiireistä aikaa, niin siihen onkin hyvä sijoittaa kuukauden sisään useampi koulutus, yksi kahden päivän pakollinen seminaari (keskellä korpea sivistyksen ulkopuolella) ja raportointiseminaarit... Jouduin taas tilaamaan lastenhoitajan kotiin seminaarin ajaksi, miehellä kun työvuorot ovat mitä sattuu. Eipä päiväkodissa vastaanoteta lapsia hoitoon viideltä aamulla - eikä kyllä anneta lasten olla yhteentoista illallakaan.

Sain pitkästä aikaa tilaisuuden istua kaikessa rauhassa junassa. Käytin ajan tiukasti hyväkseni ja kudoin sukan. Yhden, mutta jostainhan se on aloitettava.
Olisin mielelläni nukkunut, mutta VR:n lippu-uudistus tarjosi jännitystä ja yllätyksiä, enkä saanut varattua itselleni täpötäyteen junaan paikkaa. Tosin juna ei ollut läheskään täynnä, en tiedä, mistä kyseinen ohjelma sitten paikat katsoo. Toiseen suuntaan en edes yrittänyt saada paikkalippua, kiipesin suoraan leikkivaunuun. Siellä on yleensä tilaa.

Talvirenkaat on vaihdettu - molempiin autoihin. Käsittämätöntä! Haasteita tarjosi tunkki, joka hyytyi viattomassa -11 asteen pakkasessa. Etelä-Suomessahan satoi ensilumi joku aika sitten. Meidän pihasta se ei ole sulanut, ehkä tämän päivän vesisade sen lopulta sulattaa?
Uima-altaan kanssa oli alkuviikko pientä säätämistä, kun tosiaan liki -15 asteen pakkanen alkoi hyydyttää vettä. Siinä sitten yöllä heräsin kippaamaan pumppuun kuumaa vettä... Jos kierto olisi pysähtynyt, niin koko allas olisi losahtanut jäähän - jättäen alleen kaikki ne 30 sammakkoa, jotka mies on urheasti haaveillut pohjasta nyttemmin pois. Tosin tilalle on tullut noin 20 kurnuttajaa. Ilmeisesti kloori houkuttelee niitä jotenkin, en millään keksi selitystä tuolle, että miksi aina kloorin lisäämisen jälkeen niitä alkaa altaaseen parveilla.

Noo, pakkasia oikeastaan odotan jo innolla. Neljä lasta ja kurakausi = ahkerasti pyörivä pesukone. Ei jaksaisi joka ilta vääntää samaa rumbaa. Viime syksy oli tuon suhteen edes helpompi.

NIMBY

Minä en oikeastaan pidä ihmisistä.

Tiedättekö - minä en haluaisi ketään takapihalleni. Naapuriin voisin huolia kalankasvatuslaitoksen. Eikun, meillähän on naapurissa tuollainen. No, ampumaradan voisin huolia. Ai niin, meillä on sellainenkin tuossa naapurissa. Se saa olon turvalliseksi - niin kauan kuin Suomen puolustusvoimilla on aikaa ammuskella ihan harjoituksen vuoksi meidän mettän takana, niin tän maan asiat on ihan hyvin. Hyväksyisin mielenterveyspotilaankin. Ai joo, meidän ainoa naapurihan oli skitso (virallinen dg oli). Olisin halunnut, että hän olisi voinut hyvin, että hänen sairautensa ei olisi hallinnut häntä. En silti vaatinut, että olisi muuttanut jonkun toisen naapurustoon. Tuo oli hänen kotinsa. No okei, siinä vaiheessa kun jahtasi kyläläisiä kirveen kanssa ja hakkasi mieheni, niin soitin poliisille, että vievät hoitoon. Mutta en minä halunnut, että hän muuttaisi, halusin, että hän saisi hoitoa. Suurpetoja? Antaa tulla vaan, karhut, ilvekset ja sudet ovat kaikki käyneet pihassamme. Ahmaa ei ole näkynyt, mutta se voi johtua siitä, että en tunnista sen jälkiä ja voin ruskeanharmaan möngertäjän sekoittaa supikoiraan (no NIITÄ en tänne haluaisi).

Kehitysvammaisen? Ai niin, tuossahan niitä on ollut. Kylällä. Melkein naapurissa. Iiiik. Syöpäpotilaita, voi kauheaa, sellainen on ollut mulla työkaverinakin. Mokoma vielä parantui. Neurologisesti poikkeava --- ai niin, kannattaa katsoa peiliin.

Nyt täytyy miettiä tarkkaan... Voisi ottaa naapurustoon tuulivoimalan. Sikalaa en haluaisi, mutta maalla sellaisen saa tuohon rakentaa. Pitäisi sitten vaan pysytellä väleissä sikatilallisen kanssa, ettei pöllyttelisi lietelantasäiliötä rippijuhlapäivänä. (ja kävisin aina välillä tarkistamassa, että lantalan ympärillä olisi kunnollinen ehjä aita).

Kerrostaloa en huoli, en rivitaloakaan. En edes omakotitaloa. Kesämökit juuri ja juuri siedän. Niin joo, niitähän tuossa jo on.
En haluaisi naapuriin pankinjohtajaa. En poliitikkoa (kaahailevat mokomat pienellä hiekkatiellämme vaarallista vauhtia... oho hups, sellainenhan on tuossa naapurikylällä). Erityisesti en halua naapurikseni opettajaa.

En etenkään tanssinopettajaa.

Rikki taas...

Nyt on hajonnut taas. Lastenhuoneen tietsikasta hajosi näytönohjain, läppäristäni loppui akku. Ollaan sitten kuin ei oltaiskaan.

kaikki

Olihan se esikoinenkin kipeänä loppujen lopuksi.

Hirveä tauti.

Nyt on syksy, vettä sataa näköjään joka päivä. Yleensä olisin tyytyväinen, mutta nyt pitäisi olla sateettomia päiviä, että saisi kannettua vaikkapa kipsilevyt sisälle.

Kohta alkaakin raksatauko, josko sitten olisi tätä tavallista elämääkin.
Talo ei ole valmis, ei tauko johdu siitä.
Ei vaan jaksa enää.

Nee vii

Vielä mies ja minä.

Yäk. Ei ole kivaa.

Paitsi. Pellon toiselta laidalta ekaa kertaa ikinä tuli mummi ja ruokki lapset, siivosi keittiötä ja laittoi tiskitkin. Oho.

No se meni jo

Kesäloma. Tai "loma". Viitenä aamuna ei ole kello soinut, niistäkin kahtena kello oli soimassa, mutta jätti piipittämättä. Puoli kuudelta herätys, tai tarkalleen 5:37. Ehdin lähteä koiran kanssa lenkille ennenkuin työmiehet tulevat pihaan.
Viikonloppuisin herätys vasta puoli seitsemän. Talkoolaisia tulee seitsemään, kahdeksaan. Yhtenä lauantaina tulivat kymmeneen, mutta lapset heräsivät puoli seitsemältä. Parina sunnuntaina ei ole ollut talkoita, mutta Sinappituubi on sitten herännyt kuuden maissa joka tapauksessa.

Onhan tuo työmaa edistynytkin, huimasti. Vielä viimeinen kuukausi ennenkuin koko homma siirtyy kokonaan meidän kontollemme. Sitten ei enää edistytäkään. Mutta sitten loppuu kiirekin. On katto, ikkunat, eristys, lämmitys.

Muuta elämää ei sitten ole ollutkaan. Sienessä olen käynyt lasten kanssa, herkkutatti löyty, punikkeja enemmän. Kanttarellejä ollaan syöty.
Neiti lähti kolme vuotta odotetulle etelänmatkalle, kivaa on. Lämmintä ja upea uima-allas hotellilla. Jospa sillä sitten jaksaisi ensi talven?