Tammikuu

Huoh.

Joulukuu vei voimat (töissä tiukka vuoden loppu - niin on varmaan aina maailman tappiin asti), lapsilla kaikkea mahdollista iltahäppeningiä, raksalla olisi pitänyt tehdä jotain, mutta lämmitysjärjestelmiä lukuunottamatta ei enää pystynyt.
Ja tietty Muropaketin synttärit, niihinkin meni useampi päivä/ilta.

Ja sitten tulee tammikuu. Minkä IHMEEN takia tammikuussa tulee kaikki mahdolliset laskut?!? Meille iskee "ylimääräisenä"tammikuun aikana molempien autojen autoverot (ameriikan ihmeessä se on kohtalaisen kunnioitettava summa), telkkalupa (no se siirtyy veroihin kohta, eli jää joku vuosi jo pois), maksutv:n maksu ja ilmeisesti kaikkien mahdollisten lehtien laskut. Ja nyt pitäisi vielä laskeskella sähkölaskun osalta, että paljonko joudutaan maksamaan tasausta, kun ylläripylläri etälukumittari ei toimi ja arviolaskutus on perustunut edelliseen käyttöön (vaikka kylläkin käskin pitää sen korkeampana tuon raksasysteemin takia, mutta eihän se tietty onnistunut). Nuo siis "ylimääräisenä" kun tulevat kerran vuodessa tai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa.

Ei tuossa olisi sen kummempaa, ellei edellinen kuu olisi joulukuu, ja se ja tämä tammikuu myös synttärikuut... Taidan säästää sähkölukemien ilmoittamisen ilon ensi kuulle ;-)
Vattenfallilla ei muuten enää voi ilmoittaa lukemia netin kautta - olenkin ihmetellyt, kun ei vaan satu silmään enää se kohta nettisivuilla (siksi tuo on jäänytkin hoitamatta).

Onneksi sentään verohallinto ehti lähettää verokortit ajoissa - töihin piti verokortti toimittaa 12.1. mennessä, ja se putkahti postilaatikkoon 11.1. eli kun laitoin sen postiin 12. päivä, niin se on iloisesti perillä ehkä ensi maanantaina ;-)

No, onhan tämä tammikuun laskurypäs tiedossa koko vuoden etukäteen, mutta onhan se ikävä katsella, kun tili tyhjenee silmissä kerralla...

Uunissa paistuu joulukinkku (nokun se alkuperäinen kinkku tuli syötyä kahdessa päivässä niin piti saada uusi) ja kohta pitäisi alkaa leipoa mokkapaloja esikoisen synttärikahvitusta varten. Mies olisi halunnut itselleen syntymäpäivälahjaksi mokkulan, mutta nyt parin päivän testauksen jälkeen alistui siihen, minkä tiesimme jo etukäteen. Ei se meillä toimi lainkaan. Ja tuo on sentään sen, jolla on kaikkein vahvin signaali...
Oho hups. Unohdin kinkusta paistomittarin. Täytynee vielä tökätä se paikoilleen.

Esikoiselle työn alla on uusi villapaita. Vanha alkaa käydä jo hihoista lyhyeksi - ja sitä on käytetty ahkerasti, joka viikko ainakin parina päivänä on paita esikoisen päällä koulussakin (onneksi ollaan jo valmiiksi omituisen maineessa, niin ei tartte enää sitä pelätä). Joululahjaksi ehdin kutoa vain siskolleni sukat ja veljelleni pipon. Kunhan saan tämän peeseen huolimaan kuvia, niin laitan piposta oman postauksensa, sen verran nivelet tulivat kipeiksi sen kanssa.