Talven satoa

En ole koko talvea viettänyt hyytyneenä lumihankien alle. Siltä tosin tuntuu, mutta se on sivuseikka.

Lisäsin tammikuulle yhden postauksen, joka jäi laittamatta kuvan puuttumisen takia. Ei se kuva ole nätti, mutta ei ollut tarkoituskaan.

Esikoisen vanha villapaita alkoi olla hieman niukka. Hihansuut kyynärpäissä ja silleen. Löysin poikaa miellyttävän lankakombon (alkuperäisessä ideakuvassa oli petroli+vihreäkirjava tweedlanka) itseäni miellyttävänä paksuutena.

Tuli sitten vähän kasvunvaraakin tuohon paitaan. Muutama vuosi. Mutta ei taida kestää siihen asti, että jää pieneksi. On nimittäin ollut päällä tammikuun puolivälistä alkaen. Pesuun olen saanut hirveän huudon saattelemana.

Neiti tietenkin kateellisena halusi itselleenkin villapaidan. Siihen sitten olikin jo paljon enemmän vaatimuksia, piti olla turkoosi, pörröistä lankaa ja leeeeveät hihansuut. Namulankaa (Candy Floss) löytyi puolisen kiloa, sitä onneksi jäi vielä jäljellekin.

Neidille pitää tehdä jo kokoa 130/140, kun esikoiselle riittää koko 130...

Sukkiahan sitä on sitten väännetty junassa ja kotona. Neitille, itselle kolmet, nyt työn alla on Muropaketille ohuemmat sukat saappaisiin.

Kaikkein uskomattominta on se, että olen ommellutkin! Toki ihan vain kopioinut valmista ideaa, enkä silittänyt kangasta enkä mittaillut kovin tarkkaan. Tämä oli vain koekappale. Harmi, että onnistui yli odotusteni. Harmittaa, että en silittänyt enkä panostanut mittailuun. Kankaan sain ilmaiseksi, täytteenä on solumuovia, jota meillä on kymmeniä neliöitä ylimääräisenä. Olikin mukavaa pitkästä aikaa ommella kunnon tukevaa puuvillaa!

Drönakohan se laatikko Ikeassa on. Joka tapauksessa tuo lodju on Expedit-lipaston lokerossa, ja sopii sinne täydellisesti. Nyt se on kuitenkin käsityönurkkauksessani kaminan edessä täynnä keskeneräisiä käsitöitä.