Juhannus

Toiset täyttä häkää tekevät juhannussiivousta. Meillä ei sen kummemmin puunata - me ei koskaan olla juhannuksena kotona. Ei koskaan. Olisi mukavaa lämmittää sauna, grillata makkaraa yhdessä lasten kanssa, istua illalla laiturilla miehen kanssa kuunnellen hyttysten ininää.
No, yksinpä saisin siivota, koska mies on iltavuorossa. Eipä ole taas koko viikkona tarvinnut toista nähdä.

Ei. Mennään miehen vanhemmille järven rantaan. Kyläyhdistyksen juhliin talkoisiin. Kun pääsen irti talkoopestistäni, kokon rippeet alkavat hiiltyä ja VPK varmistaa sammumisen. Lähden vastarannalle, lapset ovat väsyneitä ja kiukuttelevat, sauna on jo kylmennyt kun ei minua varten kannata pitää lämpimänä, kun en kuitenkaan siellä kauaa olisi (niin, eihän se riitä, että kylven - pitäisi käydä uimassa sinilevän saastuttamassa järvessä ainakin kolme kertaa, hakata vastasta lehdet irti, keittää pari padallista vettä... pelkkä lämmittely ja hiusten pesu on "ei mitään" - ja aivan turha haaveilla, että pääsisi rauhassa miehen kanssa saunomaan).
Rannassa on pakko paistaa lettuja, vaikka kaikilla on kylmä ja kukaan ei makkaroiden jälkeen enää jaksa syödä, sitäpaitsi yhdistyksen juhlissa jo syötiin mahat turvoksiin lettujakin. Pikkukokko on pakko polttaa, vaikka anoppi kiljuu koko ajan, että herraisä, nyt se polttaa itsensä ja  nyt ihan varmasti kaatuu kokkoon ja nyt joku hakemaan pois tuo tuolta.

Ja silti se kokko on pakko polttaa puolen yön aikaan, kun kukaan ei enää jaksaisi värjötellä pihalla hyttysten keskellä. Kun eihän nyt kymmeneltä voi vielä kokkoa polttaa, ja palopäällikkö kielsi polttamasta, tai ei kieltänyt, mutta sanoi, että ei palokunta mitään kokkolupia anna, ei sitä nyt sitten saa polttaa, kun ei ole palokunnan lupaa. Niin siellä hätäkeskuksessa sanottiin, että he eivät ole lupakeskus, ja että jos ei itse osaa arvella, voiko kokkoa polttaa, niin ei sitä sitten kannata polttaa. (Kokon saa haja-asutusalueella polttaa, jos ei ole metsäpalovaroitusta ja kokon polttaminen ei aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristössä, paikallinen pelastuslaitos esittää joka vuosi radiossa toiveen, että ihmiset eivät soittelisi sinne kokkoasioissa, koska he eivät mitään lupia myönnä ja hätäkeskus toivoo vielä hartaammin, että 112 ei soiteltaisi sen takia, että kysellään, saako luvan kokonpolttoon. Hätänumero on hätätapauksia varten!). Koskahan anoppi uskoisi sen, että siihen kokkoon EI TARVITA lupaa, sen joko voi polttaa tai ei voi, riippuen metsäpalovaroituksesta, tuulista ja muista olosuhteista. Ja jos kokkoa ei halua polttaa, sen VOI jättää polttamatta.

Kotiinkin olisi kiire, kun siellä odottaa esikoinen koiran kanssa. Kun esikoinen ei oikeastaan halua lähteä ja koiraa ei viitsi viedä kaikkien vieraiden keskelle, kun ulko-ovi ei kuitenkaan pysy kiinni ja naapurissa on kivoja narttukoiria.

Ensimmäisen kerran kunnon juhannusfiilis alkaa, kun ajan hiljaista kylätietä pitkin kotiin päin. Matkan varrella on pysähdyttävä pariinkin juhlapaikkaan. Silti olisi kiire kotiinkin, kun esikoinen odottaa siellä koiran kanssa.

Vihdoin kotona, koiralla hirveä pissahätä, pikkupojat kiukuttelee väsymystään, kun en ehdi molempia yhtä aikaa kantamaan sisälle. Esikoinen tappelee Neitin kanssa samantien, kun naaman näkee. Hyttyset inisevät ja pistävät polttavasti, ja koira nuuskuttelisi ikuisuuden orapihlaja-aidan alla toiveikkaana, että ehkä jo kohta tulisi räksänpoikanen eteen. Esikoiselle pitää laittaa ruokaa, kun poikahan kuolee nälkään täyden jääkaapin ääreen. Siis ihan oikeasti, ei kuvainnollisesti.

Ravitsemusterapeutti kysyi silloin aikoinaan, että onko tuo sinusta raskasta? No riippuu mihin vertaa - jos vaihtoehtoina on nenämahaletku tai se, että  lähestulkoon syötän tuota lasta, niin valitsen sen syöttämisen. Helpompaa se sitten kuitenkin on.
En kyllä tiedä, miltä tuntuisi, jos voisi tehdä vain yhden ruuan joka aterialle, voisi laittaa kaikille saman aamupalan ja iltapalan ja kaikki olisivat tyytyväisiä tai edes söisivät rutinan ja valituksen säestyksellä. Tai edes söisivät.

Lasken tunteja, että kauan voin ja saan nukkua, kunnes pitää herätä pyykkäämään ja tekemään aamupalaa. Sauna pitää lämmittää, kun en sinne illalla päässyt. Siivoaminen... Antaa olla, ei sitä kukaan huomaa.

Onneksi piha on savivelliä ja kaivinkone vie lopusta pihasta monta neliötä. Ei sentään tarvitse miettiä, onko piha kunnossa. Se EI ole kunnossa vielä pariin vuoteen.

Mutta toisaalta. Töissä on kivaa, kun saan tehdä työtä, jossa olen hyvä, ja saan työskennellä mukavien ihmisten kanssa. Sain vihdoin pois pöydältäni hankalan tehtävän, joka on vienyt energiaa jo pelkällä olemassaolollaan melkein vuoden. Kohta alkaa kesäloma. Yhdistyksen juhlat ovat tosi tärkeät monille lapsille, kun siellä voi turvallisesti ihailla kokkoa ilman humalaisten juhlijoiden  riekkumista (ja moni kokkotapaturma jää sattumatta, kun on jo kokko nähty, eikä kotona tarvitsekaan enää tulia tehdä). Savinen pihamaa tarkoittaa sitä, että suurin urakka on takanapäin, tämän jälkeen kaikki on vain uutta ja valmista, ei vanhan purkamista ja raivaamista. On hyvä, että lapsilla on vielä molemmat isovanhemmat, miehen vanhempia ei kovin montaa vuotta enää tarvitse jussina viihdyttää.