Hamsterisaldoa

Lankahamsterit sujuivat osaltani paremmin kuin suunnittelin. En ostanut lankaa, sain alablogini raportoinnin pysymään hanskassa ja ehdin kutoa yllättävän paljon.

Kahden peittotilkun lisäksi virkkasin esikoiselle istuinalustan rusettiluisteluun. No, niitä ei pidetty (pakkasta -27) mutta alusta on tehtynä, jos joskus tarttee. Pitäisi kuulemma tehdä neitille sydämellä varustettu. Sitten parit tumput, neitille kaulaliina ja tunika.

Istuinalustan virkkasin nelinkertaisella langalla, ruskeaa huopasta ja kaksinkertaista valkoista hahtuvaa ja niiden lisäksi sitten muita lankoja. Koukku taisi olla kasi? Eipä tuo kuvio erotu kovin selvästi, mutta ajatushan se tärkein on?


Hukkasin rukkaseni työmatkalla (no, ne löytyivät myöhemmin) ja tuli akuutti tarve lämmitykselle. Muistelin vuosi sitten tekemiäni lovikkatyyppisiä tumppuja ja tikuttelin itselleni samantyyppiset, lankana Novitan Polaris ja Laura.

Tumpuista tuli vähän turhan leveät 24 silmukalla... Tein neitille vastaavat valkoisesta Polariksesta ja vaaleanpunasävyisestä Laurasta, 20 silmukkaa leveinä. Koska neiti oli kipeä ja surkea, kudoin vielä kahdesta kerästä Teddyä hänelle kaulaliinan, siitäkään nyt ei ole kuvaa, mutta ahkerasti sitä on käyetty joka päivä sisällä ja ulkona. Oli kuulema koulussa tullut sanomista, kun pojat eivät uskoneet, että äiti on sen kutonut, oli kuulemma ihan varmasti kaupasta ostettu...


Hamsterikuun tärkein tavoite oli saada neitille tunika Samoksesta. No, Samosta ei ollut kuin 300g, ja tiesin, että se ei riitä. löytyi sitten valkoista Brillaa (Butterflyn edeltäjä, ja sekin on siis jo lopetettu lanka). Neulejälki on kamalaa, pitäisi saada pistettyä pesukoneeseen tuo tunika, mutta kun se on neitin päällä koko ajan. Ihan noin reilu se ei ole, hihansuut rullaavat ja tuossa ne on oiottu. Neitin ohjeiden mukaisesti tehty, leveät hihansuut ja vähän levenevä helma. Elämäni toinen raglan, ja sekin ihan omasta päästä.

Nyt hiihtolomaan kuuluu silmätulehdusta ja silmätippoja, pulkkamäkeä ja puuronkeittoa. Lasten lempiruokaa on mannapuuro, mutta kaurapuuro menee ihan sujuvasti, samoin ruispuuro... Vielä kun saisi siivottua, niin hyvä olisi.

Tekeleitä ja tempauksia

Lankahamsterit on edennyt kohdallani oikein hyvin, suorastaan suunnitellusti. Yhden peittotilkun olen saanut valmiiksi, ja se jopa luetaan hamsterityöksi (tai itsehän sen merkkaan mukaan, kun apuemännöin ykkösblogia).

Noita tilkkuja on näkynyt aikaisemminkin, neidin punasävyiset ovat jo valmiita. Näiden sinisten lisäksi sitten vielä tarttisi tehdä kuulemma mustat ja vihreät peitot. Ou jee, nytkin on ranne ihan sökönä.


Helmikuun aluksi sain valmiiksi esikoiselle Samoksesta raglanin. Omaa suunnittelua, silmukkamääriä taisin oikein mallitilkun kanssa laskeskella! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a.
Vartalossa 140s, hihoissa alkuun 40 ja siitä sitten lisäilin.


Nyt työn alla pitäisi olla neitille Samoksesta paita, mutta neiti valkkasi mukaan myös ikivanhaa Brillaa (taisi olla Butterflyn edeltäjä ja sekin on jo lopetettu lanka, ai niin, niinhän Samoskin on). Täytyy kehitellä jotain, josko Ullan ylösalaisinneuleesta olisi jotain jelppiä.

Vuffe on ollut rasittava. Kylällä on narttu juoksussa ja tuo poikaparka on volissut ja huutanut ja melskannut kaksi viikkoa eteisessa ja pihalla portilla. Pahuksen suuntavaisto ja koiran ylikehittynyt hajuaisti, tuo suunnisti 5km päästä suoraan sinne tyttökoiran pihaan - siis linnuntietä 5km, tietä pitkin oli ehkä 8-9km. Umpimettää linnuntietä. No, uni sitten taas illalla maittoi.
Nyt alkaa jo helpottaa, Sinappituubi leikittää Vuffea ja koira yrittää tajuta, että mikä on homman nimi...

Koska tänään oli taas pitkästä aikaa aivan hirveä lumimyräkkä, niin tottahan minä sitten ajelin taas sata kilometriä yhteen ja sata toiseen suuntaan. Mielestäni keli ei ollut mikään hirveän kehno, ei sitten kun päivä alkoi kahdeksan jälkeen valjeta. Näkyvyys oli ihan hyvä ja isot tiet olivat hyvässä kunnossa. Eikä kukaan pakota kaahaamaan, ajelin kahdeksaakymppiä ja sillä vauhdillakin ehti hyvin perille, kun varasin tarpeeksi aikaa.
Lumimäärä vaihtelee eteläisessä Suomessa aika paljon paikkakunnittain. Helsingin seudusta nyt ei kannata mitään puhua, sääliksi käy aurakuskeja, kuorma-autoilijoita, traktorikuskeja ja linkomiehiä. Edellisellä kerralla kun pääkaupungissa kävin, jalankulkija sai lumet päähänsä ja kuoli. No viimeksi kun kävin, niin joku kaatui/hyppäsi metron alle. Ja noita ennen taisi joku hypätä junan alle... Viimeisen kokouksen pyysin videopalaverina.


Ei sitten löytynytkään hyvää kuvaa noista lumiroippeista. Ensi talvena tuolla nurkalla ei taatusti ole tuollaista roipetta, rännit on revitty pois ihan tarkoituksella. Tien puolella roippeet yletti melkein alapuoliseen kinokseen asti, eli lastenhuoneesta ei nähnyt pihalle. Piti sieltä sitten vähän putsailla parempaa näkyvyyttä. Ja meillä on vain vähän lunta.

Meillä on neitin koulun rehtorin kanssa hieman erimielisyyksiä siitä, mihin olen antanut luvan ja mitä rehtori voi itsekseen päättää. Sain tänään hyvin kärttyisen puhelun, eikä mokoma tervehtinyt koulun pihallakaan. Pah, kun keskustelemalla asiat eivät näköjään ole hoituneet, niin pakko sitten yrittää muuten. Ikuinen leima otsassa.

Hamsterikuu

Nyt on menossa perinteinen Lankahamsterit-tempaus. Itse ilmottauduin apuemoksi, ja päädyin Lankahamsterien ykkösiin.
Koska en ehdi edes ajatella välillä (ja sen huomaa lopputuloksesta), niin asetin itselleni kunniakkaan tavoitteen toimia apuemona ilman, että ostan lankaa. Ei pitäisi olla kauhean vaikea tavoite, viimeksi ostin jonkun kerän ehkä marraskuussa? Lokakuussa? Ei hajuakaan.
Ennen helmikuuta alotin esikoiselle raglania, sain sen viime viikonloppuna vihdoin valmiiksi. Ranteet rutisten sitten väänsin sitä, kun halusin päästä aloittamaan helmikuun puolellakin jotain...

Töissä on vaan lisääntynyt junamatkustaminen, tämän viikon sentään vietän perinteisesti auton ratissa huristellen ympäri maakuntaa. Taidan olla kohtalaisen iloinen perjantaina iltapäivällä, kun pääsen kotiin kotimaanturneelta...

Elämä on tätä nykyä pelkkää pyykkäystä, läksyjen kuulustelua, läksynteon vahtimista, ruuanlaittoa, tiskausta. Välillä voi vaihtelun vuoksi maksaa vähän laskuja, ja sitten taas lisää. En tajua, miten niitä voikin aina riittää, kun koko ajan saa olla nettipankissa naputtelemassa. No, tammikuu on aina ollut kaikkein pahin laskukuukausi, kun kaikissa vakuutuksissa osuu eräpäivä tammikuulle, tv-lupa, kaikki lehtilaskut...

Olen taas hukannut jonkun koulusta tulleen lapun, hoidosta tulleita lappuja en enää muista ollenkaan. Täytynee laittaa opettajalle viestiä, että mitähän pitikään muistaa ja milloin. Ja paljonko se maksaa.

Ai niin, lunta piisaa. Tälle viikolle luvattiin pakkasiakin, kunhan ensin se 20 senttiä uutta lunta on satanut. Ja minä tietenkin suuntaan saksanihmeen nokan sinne sakeimpaan pyryyn. Jiiihaa!

Lomilla

Nyt lomaillaan. Ensin oli mies kolme päivää kotona nuorimmaisen räkäröhäkuumetaudin vuoksi, sitten minä kaksi päivää, kun kvartetti oli kokonaisuudessaan sairas. Ehdin juuri ja juri lounastaa paikkakunnan silmäätekevien kanssa ja tehdä pakolliset työt, kun oli jo pakko vaihtaa vuoroa.

Kaiken huipuksi Sinappituubi ykäsi eilen illalla. Tämän viikon synttärijuhlat on peruttu.
Onneksi sain ensi viikon ihan vuosilomaa. Kerrankin taidan saada pidettyä kaikki vuosilomani oikeana aikana, ettei tarvitse siirrellä tai menettää lomapäiviä.
Organisaatiomuutos töissä on aiheuttanut kaikenlaisia muutoksia. Oma esimieskin on vaihtunut, ja nykyinen (en tiedä sitten tulevaisuudesta, koska nyt on käytössä väliaikainen organisaatio) esimies on niin kiireinen, ettei ehdi vastata soittoihin, sähköposteihin eikä puhelinvastaajaviesteihin. Tekstiviestiä sentään välillä laittaa.Ei hyvä.
Alkuvuodesta iltaisin aika on mennyt lähinnä esikoista paimentaessa, läksyjen teko on taas niin vaikeaa. Ehkä tuo oppii lukiossa?
Jotain pientä olen saanut tehtyä. Novitan Laurasta huovutetut tossut itselleni (käyvät huopakalosseista pihalla pakkasilla), sisäkäyttöön tarkoitin.


Laura olisi mukavaa lankaa, mutta se oli taas näitä Novitan kausilankoja, ei enää saatavilla. Niin aina.

Maaliskuu kun on meillä juhlakuu, niin tällaisia on tullut tehtyä yhdessä lasten kanssa:


Sinappituubi innokkaana odottelee, koska pääsee puhaltamaan kynttilät. Ei ole tänä talvena paljon kynttilöitä sisällä poltettu, joku käy ne aina puhaltamassa...
Olen myös leiponut kuivakakkuja, kun vihdoin sain viime vuonna ostettua sen rengasvuuan. Tiikerikakkua tein ihan ekaa kertaa elämässäni, mutta en edelleenkään ole oikein sen ystävä. Pähkinäkakku oli namia, sen olisin voinut syödä yksin kokonaan.
Hamsterikuu on sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. En siis ole ostanut lankaa. Ennen hamsterikuutakin ostokset olivat vähissä. Ei siksi, etteikö lankakaupat olisi täynnä houkutuksia, vaan siksi,e ttei minulla kertakaikkiaan ole enää lainkaan varastotilaa, ei edes langalle!
Suunnittelin jopa hamsterityön itselleni, mitä en ennen ole tehnyt. Ja se on valmis!
Hihaton tunika, Landlord-langasta, josta on tullut suosikkini. Ja arvatkaapa mitä - langan valmistus on lopetettu.

Tunika on ihan omasta päästä, talvitakissani (siinä paremmassa) on avara kaula-aukko mutta kapeat hihat. Tässä on laaja kaulus muttei hihoja lainkaan. Väri ei ainakaan tässä kannettavan näytöllä tule oikeuksiinsa, mielestäni luonnossa tunika näyttää paljon valkoisemmalta, valokuvassa vihreä ja etenkin sininen hallitsevat. 544g.

Neuleblogeissakin juhlitaan, Marjutin blogi täyttää 7 vuotta. Onnea!

Etenee

Viime viikonloppuna juhlittiin kaksivuotiasta. Ihana pikkupoika, puhalsi pontevasti kynttilät kakustaan ja sitten ne olisi pitänyt uudestaan sytyttää.

Ihan viime viikkoina on alkanut tulla sanoja, puhettahan on tullut jo vaikka kuinka kauan. Nyt poika tavoittelee sanoja muiden perässä. Ihana takajeejee on kasvanut jo aika pitkäksi, mutta meillähän ei tukkaa leikata ennenkuin lapsi itse haluaa. Eikä aina silloinkaan (neiti haluaisi ihan lyhyen tukan ja nyt se tukka on ristiselkään asti)

Juhlien piti olla kaksipäiväiset, mutta jouduttiin perumaan sunnuntailta vieraat. vesipumppu meni rikki, tai letku petti. Onneksi tuo mies on olltu aikoinaan töissä huoltomiehenä mielisairaalassa, joten hätäkorjaus onnistui ja nyt on jo letku vaihdettu kokonaan. Ensi viikonloppuna jatketaan juhlimistä, ja sitten seuraavana taas.
Saattaa iskeä taisteluväsymys tässä välissä.

Iltaisin ei oikein saa mitään tehtyä, kello on nytkin jälkeen kahdeksan, ja nyt olen päässyt siihen vaiheeseen, että voin rauhassa istua miettimään, että mitä seuraavaksi (pesukone ja tiskikone pitäisi molemmat täyttää ja pistää pyörimään). Enimmäkseen illat menevät esikoisen läksyjentekoa vahtiessa. En tee läksyjä, seuraan vain kauempaa tai lähempää, että ne tehdään. Ja siinä hommassa saattaa mennä koko ilta - ja jonain toisena iltana kaksinkertainen määrä läksyjä tehdään vartissa.
Pikkasen on tuulella käyvä tuo poika.

Tänään oli taas kahaus koulussakin, rehtori soitti ja kysyi, että mitähän pitäisi tehdä. Paukautin suoraan, että ei mulla ole kuin kaksi ideaa, joko pojan kanssa on sovitusti avustaja niillä hankalilla tunneilla tai sitten minä itse tulen sinne kouluun niiksi tunneiksi. Siinä vaiheessa rehtori alkoi hieman nikotella, että niin ei kai se ole mahdollista, että ehkä jotain keksitään.
Niin, ehkä olisi korkea aika kuulla herra erityisopettajan ideoitakin tähän ongelmaan.

Hamsterituotoksia ei ole esiteltäväksi asti, kudoin kyllä yhdet villasukat valmiiksi omaan käyttööni, mutta ne aloitin jo ajat sitten. sain ostettua uuden 80cm pyörön, Prymin pyöröissä onkin hassunhauska tummansininen letku. Se on ihan mukavan tuntuinen, tosin kasin puikot muuten ovat vähän tukevahkot minun makuuni.

Haisunäätä kiipesi syliin, taisin keksiä muutakin pestävää kuin pyykit ja tiskit.

Väliaika

Oho. Sain valmiiksi hamsterityöni takakappaleenkin. Ja yhdistin etukappaleeseenkin jo olkasaumoista. Sivut vielä ja sitten ihmettelen, että miten saan tehtyä kasin puikoilla kauluksen, kun ei ole kuin pitkät puikot ja 40cm pyörö.

Jos tekstistä puuttuu M-kirjaimia, se johtuu siitä, että Sinappituubi repi sen irti ja nyt se ei enää pysy aloillaan.

Maaliskuu onkin hamsterikuu

Lankahamsterit siirtyivät tänä vuonna helmikuulta maaliskuulle. Oivoi, kolme päivää pidempi kuukausi... Noo, viime aikojen lankaostokset ovat olleet joko maltillisia tai jopa pitkään etukäteen suunniteltuja, joten en usko, että edes minulla olisi ongelmia noiden kolmen ylimääräisen päivän takia.

Hamsteriryhmäni on tänä vuonna vitoset, sielä jo nopeimmat ovat saaneet valmista aikaan. En minä vaan.

Nyt on hiihtolomaviikko, eli minä kävin siis töissäkin tässä välissä. Niin aina.
Aloitin kuitenkin maanantaina Landlordista kutomaan itselleni liiviä/hihatonta tunikaa, lanka on paksua ja mukavan väristä. Etukappale on yllätyksekseni jo valmis, saatanpa saada jopa tikuteltua tämän kokonaan tässä kuukauden aikana. Kasaankursiminen onkin sitten ihan eri asia.

Viime ajat ovat menneet jonkinlaisessa horteessa. Vitamiinien puutetta?
Aika on kulunut esikoisen kanssa tahkotessa, lumen tuloa ihmetellessä (TAASKO mun pitää putsata auto?) töissä (olen kuronut umpeen syksyllä syntynyttä saldovajetta yhteensä parikymmentä tuntia), pyykkiä pestessä ja ennenkaikkea lämmityspuuhissa. Syksyllä arvioitiin, että autotallin takusen puut riittävät kolme vuotta. Nyt niistä on kulunut reilusti yli puolet, ja talvea on reippaasti jäljellä. Mutta kyllä ollaankin lämmitetty, parhaimpina päivinä sekä takka että sauna, mutta joka päivä jompikumpi.

Auton olen saanut kerran jumiin omassa pihassa - tosin se on taas viettänyt aikaa erinäisissä huolloissa. Nyt siinä vissiin toimii kaikki, paitti jäähdyttimestä häviää nesteet. ojaan en ole vielä ajanut, sitä päivää odotellessa...

jaha, Sinappituubi putosi jostain... Onneksi ei kovin korkealta. Poika tekee enemmän tuhoja kuin nuo kolme muuta otona olevaa yhteensä. Saunanlauteetkin puri tässä joku aika sitten koloja täyteen!

Uunissa muhii karjalanpaisti, puut paukkuvat saunanpesässä (kuusta ja mäntyä, vaikka ne nokeavat) ja näppis hajoilee. Sinappituubi näppärine näppeineen on tätäkin kurittanut, ihana vauva. Yritän jatkaa tunikaa, saisin jotain kivaa päällepantavaa ensi viikon pakkasille!

Että se loma sitten jo loppuikin...

Eipä ollut tarpeeksi pitkä loma, tai vaihtoehtoisesti oli liian pitkä loma. Viimeinen kolme päivää meni pyykätessä ja siivotessa, nyt voikin taas vaikka syödä lattialta. Kaikkialla leijailee vieno savun tuoksu. Unohdin sitten avata savutorven pellin, kun lämmitin saunaa.

Ehdin jo käydä kääntymässä naapurikaupungissa (siinä suuremmassa) kokoustamassa. tiivistahtinen kokous, syömättä jäänyt aamupala ja vartin ruokatauko kesken kokouksen - takuuvarma resepti päänsärylle. Totesin taas kerran, että olen kyllä hyvässä työpaikassa, tänäänkin pulju työllisti taas vartin varoajalla yhden työntekijän lisää. Eikä ole pelkoa, että ketään laitettaisiin pihalle.
No, ei ainakaan tänään.

Lankahamsteri-kisailu loppui, ja kunniakkaasti selvisin loppuun asti ilman lankaostoja. Saldoni ei mikään suurensuuri ollut, mutta melkein kilo kuitenkin, (946g?). Innostuin ihan oikeasti tekemään neitille torkkupeittoa, ja kyllä vaan taitaa käydä niin, että joudun menemään lankaostoksille ostamaan AKRYYLIÄ. Olisikohan Prismassa tai Anttilassa taas joku Novitan kampanajlanka kohta myynnissä?


Paloja on siis kaksi ja kolmas on hyvää vauhtia tulossa (tai no hyvää ja hyvää, mutta ihan kohta on 30 silmukkaa jo puikolla). Näihin tilkkuihin uppoaa mukavasti lankaa, vähän vajaa 300g kuhunkin. Eli melkein kuusi pikkukerää! Ei vielä näy lankavarastoissani koloa kuitenkaan.
Ja taustalla olevassa pullossa ei ole enää Alahovin Mesimarja-votkaa. Siellä on mustikkalikööriä.

Ai niin, kiitos Vappu! Olin itsekseni ihmetellyt ja hämmästellyt niitä Marttasukkia, kun luulin, että ne tehdään seiskaveikasta. Ilmankos kaikissa blogeissa odoteltiin niihin sukkiin erikseen lankaa...

Sinappituubi oppi seisomaan itsekseen jo melkein kaksi viikkoa sitten. Ensin irroitti varovasti otteensa ja seisoi huojuen, nyt osaa jo nousta keskeltä lattiaa omin neuvoin ylös. Mun ihana vauvani!
Toinen vauva saa tällä viikolla jo toisen rokotuksensa, ja eka hammaskin jo lähti. Samaan tahtiin kuuluu muillakin pentueen pennuilla menevän, eivät mitenkään urakalla vielä hampaita vaihda. Vuffe syö suurella innolla rustoluita. En kuitenkaan enää anna syödä sisällä, sotku oli melkoinen- No, vuffe keksikin sitten syödä sitä ulkona, ja nyt välillä pyytää ulos päästäkseen kaluamaan luuta.
Kauhea järkytys oli, kun joku metsämyyrä oli myös apajilla, sitä piti ajaa takaa auton alle asti. Ei meidän mahtava metsästäjä sitten saanut kiinni sitä myyrää.
Eikä saanut kiinni niitä jäniksiäkään, joita juoksentelee melkein suuhun asti. Taitaa olla poikkeuksellisen hyvä jyrsijävuosi.
Jänikset taitavat päätyä vähän nälkäisempiin suihin tällä kylällä. Naapurin isäntä oli hätyyttänyt pihastaan ilveksen, ja varoitteli siitä. Heillä on jumalattoman suuri saksanpaimenkoira, eikä ilves ollut ollut moksiskaan. Jopa Pukkeli aikoinaan pelkäsi ilveksiä.


Joskus sitä väsy iskee jo ennen lenkkiä.

Uusilla tuulilla

Hiihtoloma.

Kuten aina, on ihan turha tehdä suunnitelmia, kun kaikki muuttuu kuitenkin. Tulee aina jotain.

Lapset ovat kyllä terveinä, se on suuri ihme tässä tönössä. Mutta kissapa sairastaa. Tai ei sairasta, vaan on vaivainen. Eilen vietettiin tunti 10 minuuttia eläinlääkärissä (josta se tunti meni siihen, että kaksi ell ja eläinhoitaja yrittivät ottaa röntgenkuvia kissistä). Kun kissi oli saanut kaksi nukutusannosta, niin alkoi pysyä paikallaan - heräämiseen menikin koko ilta ja suurin osa yöstäkin, yhden aikaan yöllä alkoi olla siinä kunnossa, että tajusi pissata, kun vein pihalle.
Vaivalle ei löytynyt nimeä, polvi on venähtänyt tai nyrjähtänyt. Juoksi vuffea karkuun, ehkä kompastui tai liukastui tai ehkä vuffe ehti napata jalasta kiinni ja nuljauttaa sen.

Nyt on taas hyvät kipulääkkeet ja lokoisat oltavat lämpiävässä saunassa. Ruoka maistuu (vaikka mokoma ell vihjaili, että ylipainon pudottaminen helpottaisi nivelongelmia - ja PÖH, ei kissi ole lihava, pyöreä vain... Kesäksi se laihtuu kuitenkin, eli alkaa jo nyt dieetin. Kissi lihottaa itselleen talveksi rasvakerroksen ja kesäksi sitten kuluttaa sen pois, maalaiskissa.). Ei sentään ole ensimmäinen kerta, kun kannan kissaa pihalle pissalle ja takaisin saunanlaiteille loikoilemaan.
Sitäpaitsi kissi syö jo ahnaasti ruokaa, eli ei paljon polvea enää kolota. Saattaa kohta ontua ihan sen takia, ettei joutuisi pihalle...


Jaa minäkö lihava? Noo, ehkä tuo kaihi silmissä estää näkemästä peilistä oikeita linjoja ja kuvajainen muistuttaa edelleen sitä sutjakkaa kissineitoa kymmenen vuoden takaa (kissillä on siis ikää ihan kohta 15v).


Vieraileva tähti Puppe sai päällensä paidan - ei sitä näillä leveysasteilla auta tallustella ilkosillaan (vaikka housut puuttuvatkin edelleen). Lankahamsterisaldoon 55g.

Vuosi sitten tein neitille torkkupeiton Laurasta (Novitan Anttilalle tekemä kampanjalanka) ja Palmasta. Laura paljastuikin huopuvaksi, joten uusi torkkupeitto on ollut työjonossa jo jonkin aikaa.


Ajattelin ensin tehdä koko peiton kulmasta kulmaan vaakatilkun tapaan yhtenä kappaleena, mutta kun silmukoita oli kaksinkertaisella langalla ja kasin puikoilla sata, niin totesin, että yhtään isompaa palasta en jaksa heilutella puikkojen kanssa. Että jos kuudesta palasta sitten.
Lankana tässä palassa Martta-kampanja 7veikkaa (on muuten karkean tuntuista lankaa, ja siitä pitäisi sitten vauvansukkia kutoa?), Kolibria, No 1 (Tallinnasta ostettu ööö kolme vuotta sitten?) ja Liisa, siis 100% muovilankoja. Nyt pitäisi tulla konepesunkestävä peitto.
Palasella painoa 288g.
Palasen alla uusi leluni, HPn kannettava. Ikinä ei kannattaisi lähteä nälkäisenä kauppaan!

Odottelen ihmettä tapahtuvaksi, eli Muropaketin ja neitin pitäisi siivota lastenhuone, jonka lattialle kaatoivat laatikollisen pikkusälää. Pitäisi päästä takaisin kaappiin, ompelemaan Sinappituubille vaippoja. Poika kun on herkitsynyt fleeselle, eli kaikki fleesetaskut ovat pois päivähoitokierrosta. Muutama sisävaippa lisää helpottaisi vaippahuoltoa, ettei tarvitsisi joka päivä pestä koneellista vaippoja (vaikka ei sillä, meillä tulee tuota valkopyykkiä joka tapauksessa aika läjät, vaipoista ei kokonaista koneellista tulisi edes kolmessa päivässä-

Ai niin. Vuffe on suursnautseri.

Loman tarpeessa (ja unenkin)

Onpahan ollut pitkä viikko. Tänään töistä lähtiessäni olinkin harvinaisen tyytyväinen siihen, että ensi viikko on lomaa. Sihteerikin oli sopivasti sairaslomalla, joten ei tarvinnut edes tapella matkalaskujen kanssa. Saapahan sitten lomaltapaluurahaa.

Nykyään pääsen niin harvakseltaan nettiin oikein ajatuksella surffailemaan, että jää suurin osa ennen ahkerasti lukemistani sivuista käymättä. Ei sen puoleen, omaa aikaa on niin vähän muutenkin, että jos mukanani kotivessassa on vain yksi lapsi ja vain yksi elukka, niin katson jo sen hetken edustavan "omaa aikaa". Siedän yleensä hyvin sen, että en ole oman ajankäyttöni herra, mutta nyt jotenkin tuntuu, että liika on liikaa.
En kykene mihinkään, teen pakolliset kotihommat ja siinä se - eipä ole tullut paljon lasten kanssa pelailtua lautapelejä (päivähoidosta tuli tuollainen kotitehtävä). Tai juteltua Puppe-koiralle, joka MYÖS tuli päivähoidosta kotitehtäväksi. Mies kirosi jo vähemmän sivistyneesti, että ihanko oikeasti ne kuvittelevat, että kaikilla riittää innostusta ja halua mitä ihmeellisimpiin virityksiin työpäivän jälkeen...
Mutta lapset ovat terveitä.

Mutta onhan ensi viikko lomaa.

Pikkusisko tilasi Ikeareissun, saa nähdä, ehditäänkö sinne asti. En oikeastaan juuri nyt tarvitse mitään Ikeasta (tarvitseeko ikinä?) mutta olisihan se kiva käydä. Kun ei lankaakaan voi ostaa, hamsterikuussa.

Sain alkuviikosta valmiiksi neitille tumput. Lankana la Alpaca kaksinkertaisena.


Tarkoituksena oli saada aikaiseksi lämpimät tumput rukkasten alle. Tehtävä täytetty. Paitsi että tumppuja ei voi pitää kädessä, koska ne ovat liian kuumat. Sitäpaitsi en ikinä osaa tehdä nätin näköisiä tumppuja, aina näyttävät jotenkin suhteettomilta. Alunperin tumppuihin meni 61g lankaa, mutta kuiva pakkasilma on tehnyt tehtävänsä, painoa on enää 59g.

Vuffen mömö söi kaksi patakinnastani, joten olin akuutissa tarpeessa. Vapaa-aikalankaa kirjavana ja Sohvi-saalilankaa (Jämsän huopatehtaan tuotantoa, melkeinpä lempparilankaani) vaaleansinisenä, yhteensä 130g. Tai alunperin nuokin painot olivat enemmän, mutta mikäs tälle kuivalle ilmalle teet, muovilaatikoista esiin kaivettuin alangat alkavat heti kuivuja ja kevenevät tietysti.


Jostain syystä huovutettavat tumput onnistuvat mittasuhteiltaankin hyvin. Yläkuvassa tekeleet huovuttamattomina, patakinnas ylettyi melkein kyynärpäähän asti.

Huovutuksen jälkeen kinnas on justiinsa passelin kokoinen. Paitsi että ekan pesukonekierroksen jälkeen pääsivvätten heti uudestaan kovempaan myllytykseen. Neljässäkympissä kirjopesuohjelmalla ei tapahtunut mitään, kuudessakympissä valkopesuohjelmalla ja vajaalla koneellisella lopputulos on juuri se mitä pitkin. Patalappu on suorastaan erinomainen (ja itselle muistiin, että 25s ja 50krs). Harmi, ettei ole uutta keittiötä noita varten.

Ja lattian neofunktionaalinen päällyste kiittää vuffea idean synnystä. Eteisen lattia on päällystetty pahvilla, se ei ime pissaa kovin nopeasti, ja hätätilassa vuffe voi purkaa pahviin pureskelunhaluaan.

*******************

Vuffe on hauska koira. Hirveän viisas, oppii todella nopeasti. Ja välillä ihana pikkuvauva. On (vielä) hellyyttävää, kun pentu kiipeää syliin, kun täytän pyykkikonetta. 30 kiloa myöhemmin en varmaan enää muista arvostaa sen hellyydenosoituksia/hellyydenkaipuuta ihan näin paljoa.
Vuffe olisi myös varmasti paljon paremmin sisäsiisti, jos vain joku ehtisi lukea koiran viestejä. Kas kun en millään ehdi päästämään pentua pihalle, kun se istahtaa eteisen oven eteen pissahädän merkiksi.
Pari kertaa vuffe on hämmästyttänyt minut haukkumalla pihallepyytämisen merkiksi! Suurin osa päivistä meneekin niin, että eteisen pahville ei tule yhtään lätäkköä. Ja painajaispäivinä (kuten eilen) koira ehtii pissata jo aamulla molempien eteisten matot märäksi ja illalla sama homma uusiksi plus kerran pissataan keskelle olkkaria.

Autolla kulkeminen on hieman haasteellista, koska vuffe ei haluaisi pysyä takaronkissa. Tänään oli jo puolivälissä takapenkille, jouduin pysähtymään keskellä kyläaukeaa ja nostamaan koiran ensin eteen ja alas ja kantamaan takaisin takaronkkiin ulkokautta. En uskaltanut ajaa enempää, kun koira roikkui mahastaan penkkien päällä.
Nyt ei enää ole merkkejä matkapahoinvoinnista, ja autolle tulokin jo sujuu taas. Yhteen aikaan koira pinkaisi korvat lepattaen karkuun, kun arveli kyytiinnousun ajan koittaneen. Hitaalla väsyttämisellä olemme nyt siinä tilanteessa, että koira itse vapaaehtoisesti siirtyy auton luo oikeaan paikkaan (minun autollani siis auton taakse, miehen ameriikanlaivalla pelkääjän oven viereen) ja ISTUU odottamaan.
Ruokakupin odottaminen sujuu hienosti, mutta pöydälle vuffe aina välillä käy nenänsä tunkemassa. Se saattaakin sitten olla haasteellisempi homma kitkeä pois, koira kun kasvaa korkeutta koko ajan ja houkutukset ovat siis koko ajan enemmän näkyvillä.

Joko talvi loppuu?

Räystäät tippuu vettä ja pakkanen on taas eilisen muisto vain. Tyyyylsäää, sanoo vuffekin. Sen lempireitti pihalla mene talonviertä pitkin, ja juuri siihen pienelle polulle roiskuu vesi katolta riippuvasta lumesta. Toivottavasti tämä on vain tilapäistä.

Tein vuffelle piristykseksi mömön.

Älkää antako surkean ilmeen hämätä, pentu kyllä tykkää mömöstä, se haettiin leikkiin jo moneen kertaan kesken virkkailujen. Vartalo on kudottu Huopasesta ja Tangosta (siitä alkuperäisestä pehmoisesta), jalat ja korvat on virkattu huopasesta ja virolaisesta hahtuvasta. Täytteenä on kaksi kärsinyttä patakinnasta, pistin ne sisäkkäin ja laiton vartalokappaleen sisään.
On muuten ensimmäinen valmistunut hamsterityökin, Huopasta noin 80g, Tangoa 20g ja hahtuvaa 20g (tungin sitä jalkoihin täytteeksikin). 120g viikossa, hurjaa.

Pidin viikolla päättelyillan ja sain valmiiksi muutaman jo heti vuodenvaihteessa tehdyn/loppuunkudotun jutun.

Tychuksen ohjeella pari pipoa. Silmukkaluku hatusta, lankoina Isoveli ja Isoveli Colori ja toisessa Fiestaa kahdessa värissä (vai Karusellia? en ikinä muista katsoa vyötteestä, että kummalla nimellä kulloinkin se lanka on, jälkikäteen ei onnistu, kun vyöte on yksissä tuumin Sinappituubin ja vuffen toimesta syöty). Pipon ohje on kyllä hauska, nopea kutoa enkä millään kyllä huomannut, että olisi muodostunut lyhennettyjen kerrosten kääntökohtaan reikiä, joita toiset ovat manailleet. Saa nähdä, löytyykö käyttäjiä, akryylinen ei ainakaan kutita ketään.


Villasukat esikoiselle taitavat olla OnLinien ohutta sukkalankaa, tuota samaa ostin Villamokasta punaisenakin. Kivaa neulottavaa, mutta onnettoman ohutta mun makuuni. Aloitin sukat jo vuosi sitten, ensimmäisen sain valmiiksi joskus elokuussa, ja tämän toisen kudoin joululomalla.
Vuffen myrtsi ilme johtuu siitä, ettei saanutkaan natustaa ihania kutomuksia niljakkaiksi kuolasta.


Perinteisen tyylin tossukat Sport-langasta akuuttiin sukkapulaan (=kaikki pesussa). Tuli vähän liian isot, noin kokoa 37, kun olisi pitänyt olla kokoa 35. Mutta kyllä nuo nyt jotenkin pysyvät jalassa. Tämä lanka huopuu, joten pesu neljässäkympissä odottaa.

Nyt täytyy mennä laittamaan ne muut sukat pesukoneeseen ja sitten ulos keräämään kakkakikkareita. Vuffe ei uskalla pimeässä mennä portin ulkopuolelle kykkimään, meidän hurja vahtikoira!
Mutta jo nostaa jalkaa! Ikää tasan 13 viikkoa.

Ennen lankahamsterikuukautta

Tammikuun loppu pääsi yllättämään minut aivan kokonaan. Muropaketin loppuviikon korkea kuume sai minut jäämään kotiin, ja samalla autuaasti unohdin aikeeni käydä kurkkimassa Villamokan ihanuuksia... No, jossain vaiheessa sitten.

Olen ilmeisesti päätynyt alablogiin neljä, jotain sen suuntaista oli sähköpostissani. Täytyy tarkistaa tilanne paremmalla ajalla (koskahan se olisi?), nyt vain pikaisesti tulin latomaan kuvia, ettei näitä voi erehtyä luulemaan helmikuun jutuiksi.

Valintatalossa on halpaa seiskaveikkaa. Kuusi kerää, vain. Muistin, että oman kunnan keskuksessakin on ko. kauppa. Apteekkiinhan on aina asiaa...


Pari viikkoa sitten aloitin vuffelle haalaria. Koska se oli kovin suuri ja aikaavievä, sain sen tänään vasta valmiiksi (lue= hankala tehdä käsitöitä, kun sylissä on kuumeinen kolmevee tai 10kk).


Ensimmäinen sovitus ennen langanpäiden päättelyä ja viimeistelyjä. Jep, kahdessa viikossa ihan liian suuri haalari on kutistunut just nappikokoiseksi, ensiviikolla naftiksi. Seuraavan haalarin ompelen. Anteeksi keltainen läntti, mutta tuo on ainoa hetki, kun koira on sen verran aloillaan, että saan siitä sivukuvan napattua. Mitä luulette, kukkiikohan tuo alppiruusu ensi keväänä?


Valmiina haalarissa on vielä pylväskerros reunojen ympäri estämässä rullaantumista, ja antamassa lisäkokoa. Jos menisi edes kolme viikkoa?


Koirahan EI kuulu meidän perheessä sohvalle...

Hamsterikuu loppui

Eilen Karkauspäivän kunniaksi loppui lankahamsterikuukin. Tämä vuosi olikin siis päivää pidempi piina joillekuille... En ole todellakaan säntäämässä lankakaupoille, viime viikolla kiersin paikallista Prismaa ja totesin, että siellä ei ole lainkaan tarjouslankoja tarjolla Osta pois-päivillä. Täyteen hintaan en nyt justiinsa hinkua mitään (mieheltä oli palkkalaskenta pidättänyt virheellisesti kolmen päivän palkan ja se ottaa päähän, toki ne rahat tulevat varmaan jo ensi viikolla korjauksena eikä ne meille ole katastrofi vaikka puuttuvatkin, mutta PERIAATTEESTA olen kärttyinen ja pihi just nyt).

Oma Lankahamsterikuuni sujui odotuksia paremmin. Sain aikaiseksi sukkia neljä paria, neljä Kompassi-myssyä, Lohikäärmehuivin, neljä Vaaka-tilkkua ja taisi olla joku lisäimukin vielä mukana. Eli kolme valmista työtä per viikko, todella hyvin! Langankulutus oli 1075g, lisäystä ihan kivasti viimevuotiseen. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain valmiiksi anopille Step-langasta sukat, olen siis kutonut jo KAHDET aikuisten koon villasukat ohuesta langasta tänä vuonna! Ja näiden lisäksi siis tein helmikuussa pikkusiskolle penkkaripuvun, johon meni viikon verran aikaa.
Mies ruikutti, että mistä sä TAAS nitkutat, jätä nyt edes kauppareissulta pois noi puikot, kun raahasin niitä viheliäisiä sukkia mukana joka paikassa. Sanoin, että nää on äitilles, ja siihen loppui ruikutus. Anoppi on nimittäin valittanut koko talven, ettei ole kunnon sukkia enää, vaan on kuluttanut kaikki hajalle.

Viimeiset valmistuneet esittäytyvät tässä:


Anopin sukat, kokoa 39, lankana Ste (Aloe vera mit Jojoba Öl), 54g. Yritin kohdistaa raidat, meni kahdella kerroksella pieleen, mutta se ei näy selvästi kuin varpaankärjissä, joissa toisessa on pikkuisen enemmän ruskeaa kuin toisessa. Onneksi viimeinen kokonainen kerä Steppiä pitäisi olla raidatonta lankaa.
Neitille sukat Henna-Kodin käsityölangasta (12%villaa, 88% akryyliä/ Reiju Oy) ja Venetia, Lammyn markka-aikojen lankoja (30%villaa, 70% akryyliä), koko on ehkä 25, langankulutus 49g. Henna on suurinpiirtein 7veikan paksuista, ehkä himpan paksumpaakin, ja kohtalaisen karhean tuntuista, mutta halpaa se oli, kun viime kesänä sen ostin (200g kerä 3,3€).

Samaisesta Hennasta ja Novitan Kolibrista (langankulutus yhteensä 44g) kudoin eilen viimeiseksi hamsterityöksi Muropaketille sukat, kun poika omi noi neidin sukat itselleen. Nämä on tehty samoilla silmukkamäärillä kuin neitin ja esikoisen sukat (eli 40s, nelosen tai neljäpuolikkaan puikot), terä vaan on lyhyempi. Meidän pieni pullero...


Muropaketille on mukava kutoa sukkia, ne valmistuvat parissa illassa sohvannurkassa, kun lapset suostuvat katsomaan videoita tai leikkimään jotain keskenään. Nuo ovat jo jalassa, ja mieluiset tuntuvat olevan, eipä paljon langan karheus haittaa.

Tässä on jo kaksi viikkoa lapset olleet terveitä yhteen menoon, ihan huimaa. No, isäntä sitten oli ensin selkävaivainen, ja kun sai sen pois, niin sai itselleen migreenityyppisen päänsäryn, johon ei oikein auta kuin tietty särkylääkemix - ja periaatteesta tuo ei suostuisi syömään parasetamolia, "kun eihän se vaikuta mihinkään". No, kun miehen selkä parani, niin omani alkoi taas kenkutella ja tämä viikko on sitten mennyt köpötellessä hyvin lyhyin ja varovaisin askelin ja kumarteluja vältellen. Onnistuukin tosi hyvin kotosalla.
Tai no, neitillä on kädet taas täynnä läiskiä, atooppinen iho onkin ollut tähän asti tosi hyvässä kunnossa. Viime viikolla oli muutama pakkaspäivä ja kas vaan, heti helahti läntit ranteisiin. Jospa tämä nyt kuitenkin pysyisi hallinnassa, ettei ehdi raapia verille asti. Ostin kyllä jo jääkaappiin Sibikorttia varmuuden vuoksi, jos taas iskee sienitulehdus (neidille tulee tosi helposti se, kun ensin raapii aikansa verisiä ranteita).

Viikolla uskaltauduttiin jopa käymään kummipoikaa morjenstamassa uudessa kodissa, nyt asuvatkin mukavan lähellä, ehtii iltasella käydä moikkaamassa. Viemisiksi nippu piirustuspaperia, värikyniä ja taideteoksille säilytyssalkku. Pikkusiskolle vein Kompassi-myssyn, joka olisi kelvannut äidillekin - tosin kummipojan isä oli sitä mieltä, että naapuri soittavat valkotakkiset paikalle, jos rouva kuljeskelisi kyseinen pinkki pipa päässä pitkin asumalähiötä... Taidan piruuttani kutoa jokun maanläheisemmänvärisen Kompassin kaverilleni. Tuparilahjaksi muuten vietiin kuuden kilon jauhesammutin.

Sauna on kohta lämmin, pitäisi äkkiä tyhjentää tiskikone ja kehitellä jotain sapuskan kaltaista pesueelle. Perunamuussi jää tänään tekemättä, selkä ei kestä pottujen pesua ja kuorimista. Makaronilaatikko?

Koska hamsterikausi on virallisesti ohi, voisin ryhtyä taas ompelemaan. Vino pino töitä on jonotuslistalla. Täytyisi vain raivata lastenhuone, että pääsisin ompelukaapille asti. En taida jaksaa...

Kompassikasa

Viikonlopun iloksi kudoin pari kompassipipoa lisää (linkki alkuperäiseen ohjeeseen pari postia alemmas). Sijaistoimintaa, koska anopille (uusi yritys) tarkoitetut sukat eivät oikein etene...


Kuva on erinomaisen kehno, olohuoneessa on umpipimeää, koska Muropaketti nukkuu sohvalla, enkä viitsi etsiä tuon parempaa studiota nyt itselleni. neljä kompassia, keskimmäisissä lankoina Novitan Teddy ja Jenga (isompaan yhteensä 104g ja pienempään 90g), uloimmaiset jo esittelinkin viimeksi, niissähän on lakoina teddy ja Laura (122g ja 72g). Kahdesta Teddykerästä jäi jäljelle 4 grammaa (ah tätä ihanaa digivaaka-aikaa), kerästä Jengaa jäi 15g ja yksi kerä Laura meni viimeistä senttiä myöden. Oikein sopivia hamsteritöiksi, muutamassa päivässä 388g lankaa ja saan tuntea itseni hyödylliseksi. Kaikille myssyille on jo omistajakin tiedossa! (Muropakettikin innostui vasta viimeisen pipon valmistuessa, se piti saada päähän, siihen asti poika juoksi karkuun kun yritin sovittaa...)

Nyt aktiivisesti työn alla on neitille villasukat, ne kun näyttävät olevan katoava luonnonvara tässä huushollissa. Meillä on iso arkulline sukkia, ja lapsille sopivia just yksi tai kaksi paria. Mä en vaan tajuu...

Eilen leivottiin esikoisen kanssa juustosämpylöitä, tai omiini pistin pintaan kurpitsansiemeniä. Ai kun olivat hyviä! Tänäänkin keittiössä leivotaan - tosin taikataikinalla (2 osaa suolaa, 2 osaa jauhoja, 1 osa vettä ja tilkka öljyä).

Matikkaa

Anonyymille tiedoksi, esikoisella ei ole suksia tällä hetkellä (tai on liian lyhyet sukset, ja monot, joihin ei mahdu jalka edes paljaaltaan saatu sukkien kanssa, ilmoitus hiihtokisoista tuli perjantaina enkä pystynyt lauantaina enää kaupoille lähtemään/laittamaan miestä asialle - keliolosuhteet kun on mitä on, niin ymmärrän, että hiihtokisat oli pakko pitää heti kuin vain mahdollista; silloin pitäisi myös koulussa ymmärtää, että lyhyellä varoitusajalla ei ehkä kaikki ole kisakunnossa).

Mun työni ei stressaa mua, mulla on ihan muut stressin aiheet - ja työ on yksi asia, minkä takia pysyn lähimainkaan terveen kirjoissa (niissä hullun kirjoissakin olen ollut, ja silloin työ toimi hyvänä terapiana, kun pää hajosi kotona). Meidän elämä nyt ON tällaista, on muiden ongelma, jos se on ongelma. Mä en ole halunnut tällaista, mä olisin halunnut kolme lasta kahden vuoden ikäerolla - mutta enpä saanut, ja sen kanssa meidän perheen on vaan elettävä.
*****************************

Perehdyin sitten eilen illalla oikein kunnolla tuohon esikoisen läksytilanteeseen. Joo. Poika on jättänyt tekemättä ilmeisesti useamman viikon ajan tehtäviä koulussa, merkatut läksyt on tehty. Sijaisopettaja ei ole kertaakaan tänä aikana maininnut asiasta, olen puhunut hänen kanssaan useaan otteeseen koululla ja kysynyt, että miten on mennyt. Olisiko ollut kauhean vaikea sanoa, että tehtävien tekeminen ei ole sujunut? (jostain syystä äidinkielen tehtäviä poika on tehnyt enemmän). Vaikea minun on tarkistaa, onko kaikki tehtävät tehty, jos niitä ei ole merkitty millään tavalla (ei poika eikä opettaja) eikä niistä ole kerrottu. Harmi, että ongelma on nimenomaan matikan kohdalla suurin, koska poika tykkää laskemisesta. Nyt yht'äkkiä kirjassa oli lappu, että muut ovat tehneet tähän asti, ja välissä monta sivua tyhjää tai vain ne merkatut kohdat tehtynä.

En tiedä, onko poika stressaantunut koulun takia vai mikä on vikana, mutta on nyt joka tapauksessa kipeä. Eilen oli juuri ja juuri sillä rajalla, että onko kuumetta (37,6) ja aamulla olikin sitten jo alilämpöinen (36,1), välillä hikoaa litimäräksi ja sitten kohta kaivaa päälleen paksun viltin - kaiken huipuksi olisi itse halunnut lähteä kouluun. Koulussa on ollut kuumetautia liikkeellä, mutta se on kyllä alkanut ihan reilulla kuumeella eikä tuollain hivuttamalla. (naapurin likka oli maanantaina koulussa ekaa päivää yli viikkoon, kun oli vesirokossa - tiistaina olikin jo kuumeessa taas kotona...)
*************************

Eilen oli taas kiva ylläri kotiin tullessa. Eteisessä makasi hiirenraato, oli mennyt loukkuun ja nirri pois. Yäk. Näytin raatoa kissalle, joka tuhahti ja katsoi minuun kuin olisin esitellyt hänelle - no, raatoa. Ei voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi oli pysynyt loukussa eikä taas karannut sähkömittarin taakse lemuamaan. Johan tässä olikin monta viikkoa väliä, ettei ollut yhtään hiirtä loukuissa.
Nuo muoviset loukut ovat tosi näppäriä, raadon saa irti puristamalla toista päätä ja samalla loukku virittyy itsekseen. Tuossa on joki "ikisyötti", en tiedä, mitä se sitten on syönyt, mutta näyttää se hiiriin tehoavan.

Tämä viikko onkin ollut oikea lomaviikko, koira on ollut hoidossa appiukon luona. Alkaa olla jo ikävä, tulee laitettua ruokalautanen lattialle ja sitten muistaa, että niin joo, koira syö nyt vähän parempia sapuskoita tämän viikon. Saa nähdä, kelpaako mun pöperöt enää ensi viikolla ollenkaan! Jotenkin tuntuu, että kissallakin on koiraa ikävä, se käy ruokakupilla kuikuilemassa ja nukkuu mitä omituisimmissa paikoissa.
Muropaketti söi eilen jo koirantikkuja, kun ei kenellekään saanut niitä antaa...



Sain vihdoin ja viimein kuvattua Lankahamstereiden ensimmäisen viikon valmistuneet työni. Kuinka voikaan olla vaikeaa kaivaa kamera esiin ja räpätä kuva ja siirtaa se bloggeriin?
Lohikäärmehuivi on juuri mukavan epävärinen, beige mohair tasoitti Fiestan raitoja. Neiti sai kaipaamansa kauluri/pontso/hameen, joustinneuleisena tuo venyy kaikkiin käyttötarkoituksiin - ja sopii äitille pipoksi, jos äiti vaan käyttäisi punaista.

Kotona työskentely on ihan mukavaa. Ainoa ongelma on se, että meillä ei ole gsm-kenttää. Sekin ongelma on tietoliikenneyhteyksien osalta kierretty, kiitos atk-tuen. Ongelma se on silloin, kun soitan työpuheluita. Jos olisi kännykkä käytössä, senkuin vain naputtelisi numeroita ja höpisisi asiansa, mutta nyt, kun kaikki on oman lankapuhelimen takana, niin tulee mietittyä aika tarkkaan, kenelle soittaa ja soittaako siltikään. Meillä ei ole salaista numeroa, joten numero näkyy sitten vastapuolen puhelimessa (kun yleensä soitan kännykkään), ja itse vielä joutuu maksamaan nuo puhelutkin. No, ehkä tuo muutaman vuoden päästä helpottaa, tuokin ongelma. jos vaikka kaatuu tarpeeksi metsää ympäriltä?

Viittä vaille valmis

Eilen aloitin Lohikäärmehuivin tekoa Vilman ohjeen mukaan. Kerrankin tein liki täsmälleen kuten sanottiin, ainoastaan lärpäkkeet tein 1o1n-joustinta etteivät ne menisi kippuraan.
Varsinaisen huiviosuuden sain tehtyä illalla, täksi päiväksi jäi lärpäkkeiden kutominen. Ja niitähän riitti.

Itseasiassa pienten joustinpalasten kutominen oli ihan kivaa hommaa, raskaaksi sen teki se, että kudoin koko huivin pitkillä kasin muovipuikoilla, joilla ei mikään lanka juokse mukavasti - ja joudun tunkemaan huivin puikoille alle neljännekseen leveydestään. Lapaluut rutisevat vieläkin!


Lankana Novitan harmaasävyinen Fiesta ja tuntematon, Huuto.netistä joskus lankapaketin mukana tullut tunnistamaton beige mohair. Langanmenekki kaikkiaan 251g, mutta kuten joku ehkä huomaa, langanpäitä ei ole vielä päätelty (pingotus, mitä se on?). Fiestaa meni 190g, ja kahdesta kerästä jäi jäljelle mystinen 50cm pätkä, joka oli irtonaisena toisen kerän ulkopinnalla sekä noin 150cm varsinaisesta kerästä. Mohairia kului 61g (ai että mulla on kivaa digitaalisen vaa'an kanssa!)

Kiinnityssysteemiä en ole vielä kehitellyt, täytynee mennä kaivelemaan vanhoja koruvarastoja, jospa joku dingorengas saisi päälleen virkatun kuoren. Huominen menee varmaan langanpätkiä piilotellessa, koska tarvitsisin tuon maanantaiksi jo päälleni.

Tosiaan toisessa Fiestakerässä oli ulkopinnalla irtonainen lyhyt langanpätkä, aloin ihmetellä, kun vyötteen alta pilkotti ylimääräinen langanpää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun näin käy, esikoiselle kun kudoin Karusellista/Fiestasta pipo/ranneke/kauluri-settiä, yhden kerän sisäpuolelta löytyi vastaava 40cm langanpätkä.

Fiestaan täytyisi tarttua myös seuraavan työn puitteissa, neiti on ominut esikoisen kaulurin itselleen keepiksi/hameksi, ja ennenkuin kauluri venähtää ihan kokonaan, tarttisi sen tilalle tehdä jotain muuta neitille.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain.... sinistä

Ehdin kuin ehdinkin hankkia itselleni Salarakkaan.


Orvokin ostinkin jo aiemmin tällä viikolla. Sinisestä Mokkasukasta teen ihan itselleni sukat, vaaleanpunaisenkirjavasta tukee neitille sukat ja varmasti jotain muutakin.


Nämä taas ovat esikoisen sukat. Kuvasta huolimatta istuvat pojan jalkaan hyvin. Lankoina Novitan Jussi ja Spektri, sininen lanka on Jil-nimistä villalankaa, jonka ostin pari vuotta sitten Tallinnasta. Painoa yhteensä 61g.
Jos joku väittää, ettei tunnista minun tekemiksi, niin valehtelee...

Olikos nämä nyt sitten tämän vuoden toiset valmistuneet? Langankulutus tammikuussa huima 110g. No, tekeehän sekin vuodessa yli kilon...

No niin, nyt voin todellakin aloittaa hamsterikuukauden tyhjiltä puikoilta. Toki löytyyhän tuolta aina joku ikuisuusprojekti, mutta niihin kerjätään sitten sääligrammoja myöhemmin.

Korjaus: olenhan tikutellut neitin peitonkin jo tämän vuoden puolella, se painoi 341g. Eli yhteensä 451g - tästähän tulisi jo 12x450g/v eli melkein 5kg vuodessa, jos kuukausikulutus pysyy samana!

Hamsteriryhmä viisi

Olen siis mukana Lankahamstereissa, alaryhmässä viisi. Näyttää hamsteriryhmäni olevan tavoitteissaan yhteneviä - kunhan ei tulisi ostettua lisää lankaa.

Eilisellä työmatkalla oli tosiaan aikaa miettiä kaikenlaista, jopa lankahamsterikuukauden suunnitelmaa. Lohikäärmehuivin haluaisin kutoa, se ei teknisesti ole kovin vaatelias työ, mutta ehkäpä lankasyöppö. Lupaava alku siis. Kumpa vain keksisin, mitä lankoja siihen käyttäisin (yhdistän kahta lankaa).
Kuvittelin saavani tänä aamuna valmiiksi viimeisen ei-hamsterityön, eli esikoisen sukat. Tai edes kiilakavennukset. Ja pöh, Muropaketti päätti herätä heti viiden jälkeen ja roikkui kiinni minussa kunnes oli saanut syötyä puolikkaan Saarioisten pitsaa (kunnon aamupala miehen tiellä pitää). No, saanen sukat tänään valmiiksi, ongelmia ei pitäisi sen suhteen tulla. Voin aloittaa puhtaalta pöydältä. Eikun tyhjillä puikoilla.

Jospa nyt olisin oppinut oikean nimityksen, Mokkasukka. Villamokka esitteli blogissaan Salarakasta, ja se on kyllä ihan neitin näköinen lanka... Voipi olla, että kun kauppaan ehdin, niin on jo kaikki varattu...

Lankahamsterit 2008

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin tänäkin vuonna lankahamsterit yrittävät olla hankkimatta lisää lankaa helmikuun ajan. Ja vielä on pari tuntia aikaa ilmoittautua.

Viime vuonna ilmoittauduin aivan viime tunneilla, nyt olinkin jo hyvissä ajoin. Tosin nyt minun täytyy käydä vielä vähän kaupoilla, koska SeijaP esitteli Mokkasukat niin houkuttelevasti, viime viikon kauppareissulla en ollut oikein ohut sukkalanka-tuulella (vaikka sitä ostinkin). Nyt minulla on paniikki tiedossa helmikuun ajan töissä, ja joudun painamaan varmaan töitä kotonakin. 8.2. ja 15.2. on dedikset, joita ei voi ohittaa, tietokannat menevät lukkoon niiden jälkeen. Huoh. No, tuon takia minulle kai annettiinkin se läppäri...

En lupaa yhtään mitään muuta kuin sen, että en yritä ostaa lankaa helmikuussa. Lankahamstereissa on ollut hauskaa olla mukana, ja on jotenkin kieroutuneella tavalla lohduttavaa lukea muiden kiemurtelevan lankakoukussa. Tuotokset ovat olleet minulla sivuosassa, toki on mieltäylentävää (mietin pitkään sopivaa sanaa, tuo on juuri oikea) lukea toisten 4-5kg langankulutuksesta!

Sinne meni omat ja varastetut rahat

Auts. Kyllä oli jarruremontilla hintaa (no, samalla ostin uudet nastarenkaat ja laitatin sisätilan lämppärin ja niin poispäin). Mulla on ollut halvempia autojakin kuin tuo remppa. Useampiakin.

Hurjastelin sitten maakunnissa vuokra-autolla. Täytyy sanoa, että vaikka onkin ihan kiva, että auton saa poikittain parkkiruutuun, niin en minä silti tykkää Rellulla ajella. Etenkään 1.2 litraisella. Hävetti ihan, piti ajella pikkuteitä pitkin eikä moottoritietä. No, vanhan kolmostien varressa sattuu olemaan Asado, ja lopun voitte varmaan arvata.

Asadossa myydään nyt myös kankaita, sain itse mukavan läjän collegea, verkkokangasta vuoriksi ja flanellia sekä ison kassillisen lankaa viidelläkympillä. Olin tyytyväinen kauppoihin, ja luulen, että kauppiasrouvakin oli. Hänellä oli muuten mukavan näköinen mohairhuivi kaulassa, kukahan sen on kutonut...?
Asadon valikoimat lankojen suhteen koostuvat tällä hetkellä lähinnä mohairista ja puuvillasta sekä erilaisista enimmäkseen muovia sisältävistä sekoitelangoista. Cottonellaa (Rondon lanka) on hyvin monia eri värejä, tosi nättejä ruskan sävyjä, maanläheisiä värejä. Lisäksi on paljon pussilankoja, jotka täytyy siis itse keriä. Seiskaveikkaa on hyvin vähän, mutta pussilangoissa näytti olevan vielä ainakin valkoisia ja luonnonvalkoisia sekä ruskeita.


Formulacollegea on pari metriä, lisäksi palassa on pitkä soiro leikkausjätettä (sen verran leveää, että siitä saa pikkulapsen housunpunttia tms leikattua). Lentokonekangas on ohutta puuvillaa, minulta puuttuu noita poikamaisia kuoseja (näitä kankaita voi käyttää hyvin vuorikankaina välikausitakeissa jne). Valkoinen kangas on verkkovuorikangasta, kangasta ei ole kuin 1,5m mutta se on 2m leveää. Päällimmäinen ihkupihku (anteeksi, mutta se on) nalleflanelli saa varmaan lojua varastossa hyvän aikaa, ennenkuin raaskin sitä silputa mihinkään. Vaikka sitä onkin pari metriä...


Tätä lankaa on kahdeksan vyyhtiä, melkein 800g. Lanka on karkeaa ja hyvin rasvaista, ja tuoksuu aivan humalluttavasti lampaalle. Aivan mahtavaa! Jostain syystä minusta tuntuu, että lampaanvillan seassa on poronkarvoja, langassa on valkoisia karkeita haituvia. Poroa ne eivät voi olla, koska poronkarva onttona katkeaisi. Ehkä mielikuva syntyi siitä, että juttelin Asadon kauppiasrouvan kanssa poroista ja alkoi tehdä mieli poronkäristystä...


Musta spagettikasa on Isoveljeä sotkuisilla vyyhdeillä. Ainakin tästä kuvasta katsoen näyttäisi olevan pariakin värjäyserää (osa langasta on selkeillä kerillä, osa sotkussa).


Novitan Superwash-villalankaa (ilmeisesti jotain nimetöntä testilankaa). Koskaan ei voi olla liikaa konepestävää villalankaa... Merinolanka ja Noora (gjestalin lanka) ovat Anttilan teettämiä lankoja, ja etualan vedenvihreä lanka on polttotestin mukaan täyttä villaa. Testasin sen vasta kotona, ostin sen ihan vain värin vuoksi.

Kaikki langat painelevat kohta pakastimeen (koska minulla ei ole enää säilytystilaa sisällä!) ja kankaista eka on jo pesukoneessa kutistettavana...

Näiden kuvien jälkeen onkin hyvä esitellä jotain valmistunutta...


Muropaketin sukat, koko ehkä pulleroinen 22. Lankana Nalle Colori ja jostain kaivettu merinovillainen Wool. Jo ekaa vartta tehdessäni totesin, että olisi pitänyt ottaa raitalangaksi tummempi lanka, mutta koska juuri sen värinen lanka oli jossain ompelukaappini syövereissä ja tämä lilansininen lanka lojui esillä ihan virattomana, niin nappasin sen sitten hommiin. Näiden langankulutus on ehkä 30g, joten hieman naurattaa yläkuvissa esitellyt hankinnat...

Lähden tunkemaan lankoja pakastetun lohen naapuriin.