Tekeleitä ja tempauksia

Lankahamsterit on edennyt kohdallani oikein hyvin, suorastaan suunnitellusti. Yhden peittotilkun olen saanut valmiiksi, ja se jopa luetaan hamsterityöksi (tai itsehän sen merkkaan mukaan, kun apuemännöin ykkösblogia).

Noita tilkkuja on näkynyt aikaisemminkin, neidin punasävyiset ovat jo valmiita. Näiden sinisten lisäksi sitten vielä tarttisi tehdä kuulemma mustat ja vihreät peitot. Ou jee, nytkin on ranne ihan sökönä.


Helmikuun aluksi sain valmiiksi esikoiselle Samoksesta raglanin. Omaa suunnittelua, silmukkamääriä taisin oikein mallitilkun kanssa laskeskella! U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a.
Vartalossa 140s, hihoissa alkuun 40 ja siitä sitten lisäilin.


Nyt työn alla pitäisi olla neitille Samoksesta paita, mutta neiti valkkasi mukaan myös ikivanhaa Brillaa (taisi olla Butterflyn edeltäjä ja sekin on jo lopetettu lanka, ai niin, niinhän Samoskin on). Täytyy kehitellä jotain, josko Ullan ylösalaisinneuleesta olisi jotain jelppiä.

Vuffe on ollut rasittava. Kylällä on narttu juoksussa ja tuo poikaparka on volissut ja huutanut ja melskannut kaksi viikkoa eteisessa ja pihalla portilla. Pahuksen suuntavaisto ja koiran ylikehittynyt hajuaisti, tuo suunnisti 5km päästä suoraan sinne tyttökoiran pihaan - siis linnuntietä 5km, tietä pitkin oli ehkä 8-9km. Umpimettää linnuntietä. No, uni sitten taas illalla maittoi.
Nyt alkaa jo helpottaa, Sinappituubi leikittää Vuffea ja koira yrittää tajuta, että mikä on homman nimi...

Koska tänään oli taas pitkästä aikaa aivan hirveä lumimyräkkä, niin tottahan minä sitten ajelin taas sata kilometriä yhteen ja sata toiseen suuntaan. Mielestäni keli ei ollut mikään hirveän kehno, ei sitten kun päivä alkoi kahdeksan jälkeen valjeta. Näkyvyys oli ihan hyvä ja isot tiet olivat hyvässä kunnossa. Eikä kukaan pakota kaahaamaan, ajelin kahdeksaakymppiä ja sillä vauhdillakin ehti hyvin perille, kun varasin tarpeeksi aikaa.
Lumimäärä vaihtelee eteläisessä Suomessa aika paljon paikkakunnittain. Helsingin seudusta nyt ei kannata mitään puhua, sääliksi käy aurakuskeja, kuorma-autoilijoita, traktorikuskeja ja linkomiehiä. Edellisellä kerralla kun pääkaupungissa kävin, jalankulkija sai lumet päähänsä ja kuoli. No viimeksi kun kävin, niin joku kaatui/hyppäsi metron alle. Ja noita ennen taisi joku hypätä junan alle... Viimeisen kokouksen pyysin videopalaverina.


Ei sitten löytynytkään hyvää kuvaa noista lumiroippeista. Ensi talvena tuolla nurkalla ei taatusti ole tuollaista roipetta, rännit on revitty pois ihan tarkoituksella. Tien puolella roippeet yletti melkein alapuoliseen kinokseen asti, eli lastenhuoneesta ei nähnyt pihalle. Piti sieltä sitten vähän putsailla parempaa näkyvyyttä. Ja meillä on vain vähän lunta.

Meillä on neitin koulun rehtorin kanssa hieman erimielisyyksiä siitä, mihin olen antanut luvan ja mitä rehtori voi itsekseen päättää. Sain tänään hyvin kärttyisen puhelun, eikä mokoma tervehtinyt koulun pihallakaan. Pah, kun keskustelemalla asiat eivät näköjään ole hoituneet, niin pakko sitten yrittää muuten. Ikuinen leima otsassa.