Sahramin solmut

tiistaina, tammikuuta 25, 2011

Samaa rataa

Syksyn flunssa-köhä-tautiputki on lusittu. Nyt on menossa kuume. Sitä on liikkeellä. Esikoisen luokasta 50% oli tänään sairaana, plus opettaja. Viime viikolla vain kolme oli poissa. Esikoinen on siis sairastanut jo, kuopus sairasti pikana viikonloppuna ja nyt on Muropaketti kipeä.

Syksy meni köhiessä, sitten ilmestyikin eteen joulu. Ihan yllättäen ja pyytämättä, eihän se ole kuin kerran vuodessa!
En sitten ehtinyt joululahjoja väsäillä. En, vaikka mies hienosti kiertäen ja ihan suoraankin sanoi, että uusia villasukkia olisi tarvis. Kudoin ne sitten joulun jälkeen, kun oli kolme viikkoa lomaa. Sitten kudoin vielä toiset, synttärilahjaksi. Että jos nyt riittäisi ensi jouluun asti? Sukkaputki jäi päälle, kudoin parit keskenjääneet sukkaparit valmiiksi ja yhden tyhjäkäyntisukan valmiiksi. Se saa parinsa ehkä joskus. Pari vaakatilkkuakin tuli tikutettua, toinen olikin ollut kesken jo melkein vuoden.

Lastenhuone raivattiin Muropaketin syntymäpäiville, eli se on ollut jo yli kuukauden inhimillisessä kunnossa. Jopa lattiaa pystyy imuroimaan... Mies osti uuden tietokoneen, ja joululahjaksi lapsille ostettiin uusi littana näyttö (mies otti vanhan littunäytön autotalliin itselleen). Kun saatiin halvalla - valkoinen näyttö oli huomattavasti halvempi kuin sama mustana!

Esikoisen pitkä odotus palkittiin, kun Little Big Planet ilmestyi mustana päivänä. Lintusten synttärit vietettiin kylpylässä polskien, ei haitannut, vaikka esikoinen oli kuumeessa vielä aamulla. Sinappituubi hyppi rohkeasti suoraan uppeluksiin (kellukkeiden kanssa sentään) ja nieli litratolkulla vettä. Ei riittänyt se, että juostiin viiden minuutin välein pissalla, poika puklasi litran vettä sitten. Eipä paljoa menoa haitannut. Neiti ui todella hyvin, ja esikoinen on jo varma uija ja sukeltaja. Muropaketilla meni taas aikaa rauhoittua ja innostua, mutta nyt lämmittelyvaihe kesti vain puoli tuntia, viimeksi taisi roikkua kaulassa yli tunnin...

Neiti on oppinut lukemaan, ihan oikeasti. Helpotus, jospa opettaja olisi edes hetken hiljaa. Johan tässä on kaikenlaista saatu kestää opettajan takia. Jospa nyt olisi edes hetken rauhallista...

Sinappituubi on ihana. On hauskaa nähdä, kuinka hän on jo selkeästi omilla aivoillaan ajatteleva itsenäinen yksilö, ei enää vauva. Ja se on kovin surullista, meillä ei ole enää vauvaa. Vaipat pakkasin pois joulusiivoa tehdessä. Meillä ei ole enää vauvaa...

Muropaketti täytti viisi ja sen kunniaksi halusi, ettei hänellä olisi enää ihania kiharia. Parturiin jäi ne ihanat kiharat, ja sitä alkoi puolentoista kuukauden kiukuttelu/pelko/kränäkausi. Olisi saanut jäädä vaan ihanat kiharat, niin olisi helpompaa.
Nyt alkaa jo helpottaa, vaikka vessaan ei voikaan mennä yksin. Nyt ei sentään kilju kauhusta, jos joku erehtyy sanomaan ei.

Tunnisteet: , ,

2 Comments:

At 11:59 ap., Blogger Mrs.Marple said...

Teillä jo niin isoja lapsukaisia...
Niin ne kasvaa. Meidänkin pikkupoika on jo aika iso pienimies :D

Mitäs vaippoja pakkasit pois, olisko innostunut myymään mahdollisesti jotain? Tuolle nuorimmalle jää kohta esikoiselta jääneet isot vaipat pieneksi, vähän eri kaliiberia ovat.. Eikä siis ihan vielä tiedossa kokonaan kuivaksi oppimista.

 
At 2:49 ap., Blogger MysteryKnitter said...

Niistä puikoista...tarkoitin oikeasti sitä, mitä sanoin.

 

Lähetä kommentti

<< Home