Satunnaisia hajoiluja

Joskus tuntuu, että joko pää hajoaa tai kaikki hajoaa käsiin. Nyt on niitä päiviä.

Eilen aamulla totesin, että kappas vaan, pyykkiteline (toinen niistä) on tullut tiensä päähän, se roikkui epätoivoisesti kasassa kahden nippusiteen varassa, mutta nekään eivät enää estäneet telinettä leviämästä sivuille päin. Surullinen näky, keräsin sitten kuivat pyykit telineeltä ja vietin hiljaisen hetken miettien, että mistähän saisin tähän hätään uuden pyykkitelineen.

Esikoinen on alkanut taas hidastelemaan läksyjen teossa. Eilen meni neljä ja puoli tuntia, että sinänsä yksinkertaiset ja lyhyet läksyt oli tehty. Toki poika siinä välissä söi ja muovaisi sinitarralla ja katsoi televisiotakin. Mulla meni valehtelematta koko ilta siihen, että yritin saada esikoista keskittymään läksyjentekoon ja etta sain pidettyä muut mukulat pois siitä läksyjenteosta. Jälki oli sen näköistäkin, luovutin yhdentoista aikaan ja menin nukkumaan, mies siivosi loput tultuaan töistä joskus puolen yön jälkeen.

Tänään lähdin neitin ja Muropaketin kanssa vaateostoksille. Tarkoitus oli kyllä mennä pelkästään neitin kanssa, mutta Mp heräsi justiinsa epäsopivaan aikaan, joten jouduin ottamaan miekkosen mukaan.
Olipa taas haastetta. Neitille löytyi kyllä hyvin vaatetta: kahdet kumpparit (toiset hienot lilat Vikingit, joista jouduin ostamaan hirvittävän ison kokoiset, kun ovat niin kapeita; toiset punakirjavat vuorelliset saappaat, halvat kuin mitkä mutta ei nuo tyttökamppeet meillä mene perinnöksi, niin saavat kelvata) yksi kevyttoppatakki ensi talveksi, parit pitkäthousut, läjä mekkoja, jokunen tunika ja trikoot. Muropaketille tuli hieman harmimieli, kun H&M:llä löytyi hienot ja sopivankokoiset housut, jotka sai käärittyä sortseiksi. Niissä vaan oli iso kukkapainatus takapuolessa, ja pitkään mietittyään Mp päätti, että ei hän voi niitä housuja ottaa. Olen tässä miettinyt lopun päivää, että saisinko sen painatuksen jollain tavalla piiloon...

Kotiin tultua totesin, että oli sitten omat farkkuni revenneet takapuolesta. Onneksi huomasin vasta kotona... Mutta talvitakki on pitkä, ehkä se on peittänyt tarpeeksi.

Ja taas. Esikoinen tekee kolmatta tuntia läksyjään. Kun kävin hänen kanssaan miettimässä matikantehtävän ongelmaa, Sinappituubi oli kiivennyt ruokapöytään ja levittänyt Muropaketin ruuat pitkin pöytää, tuolia ja tietenkin lattiaa. Pääsin raivaamaan, niin St nappasi jostain mukin käteensä ja joi siitä - ja sitten se muki tietenkin lipsahti ja juomat pöydälle, lattialle, tuolille, ja neitin päälle. Aaargh.
Siivosin niitä, niin St kävi repimässä puhtaan pyykin pinon lattialle, levitti sen koko eteiseen.
Siinä vaiheesa esikoinen oli jo taas karannut läksyjensä luota ja Muropaketti ja neiti tappeliva.
Koira tuli rutisemaan ja haukkumaan (no juu hermot menee), heitin sen sitten pihalle.
Saa nähdä, kuinka kauaksi se haluaa karata...

Ja joo, sanotaanhan sitä, että ei tuntikausia saa läksyihin mennä. Mutta jos päätarkoitus on kuluttaa aikaa ihan muuhun kuin läksyjen tekoon, niin vaadin kyllä sitten tekemään ne kaikki läksyt. Oma mokansa, jos mielummin alkaa piireellä kirjan marginaaliin tai muovailla korvavaikusta Wall-ea.