kotiläksyt

Olen tämän viikon lomalla. Mistäpäs sen huomaa? No tietenkin siitä, että justiinsa tällä viikolla työpuhelin löytää meiltä kentän ja se soi jatkuvasti, joka päivä on tullut työpuheluita.

Aamun ihana auringonpaiste on jo kadonnut, toivottavasti koululaisen päivä ei ole muuttunut yhtä synkäksi. Kahden edellisen viikon liikuntatunnit ovat menneet mönkään, nyt ei ole ainakaan soittoa tullut koululta... En minä ihan oikeasti voi mennä sinne kouluun vahtimaan ja seuraamaan, en aina. Sitä varten pojalle on pyydetty avustajaa (kunta vaan ei palkkaa). Kumma juttu, että koululla on kaksikin erityisopettajaa, ja silti minun tulisi keksiä kaikki keinot ja tietää kaikki asiat. Olin kyllä hyvin yllättynyt aikoinaan, kun varsinainen erityisopettaja sanoi, että ei ole kuullutkaan aspergerista. Sen jälkeen en ollutkaan yllättynyt, kun erityisopettajan pätevyyden omaava rehtori sanoi, että ei hänkään tiedä siitä mitään, nimen on kuullut joskus. Ai niin, viimeksi kun oli asperger-epäily, niin se saatiin heti sijoitettua erityisluokalle, että ei tarvinnut pitää koulussa sitä.

Esikonen on erityinen. Hän on erittäin älykäs, mutta sosiaalista älyä ei ole riittävästi noille "no jos ei kerta tykkää jääkiekosta, niin sitten pitää mennä erityisluokalle, ei tuollainen sovi peruskouluun" opettajille. Ja noiden opettajien kanssa pitää mennä vielä kolme vuotta...
Ei ihme, että pojalla on välillä motivaatio hieman hukassa. (enkä ihmettele ollenkaan, jos pojan opettajalla olisi motivaatio hukassa, vastavalmistunut opettaja, koulun suurin luokka, jossa useampia avustajaa tarvitsevia oppilaita, ja kaikki jakotunnit on annettu muille opettajille, tämä opettaja saa sitten vetää 35 oppilaan musiikkitunteja ja niinpoispäin; ja arvatkaapa vaan, onko virkaa vakinaistettu, vaikka koululle on perustettu jo opettajanvirka? No eipä tietenkään.)

Huokaus. Elämä on. Esikoisella sentään kouluarvosanat ovat kelvollisia, liikuntaa lukuunottamatta numerot olivat hyviä tai tyydyttäviä. Siksi en mielellän antaisi lusmuta kotitehtävistäänkään, kun osaa ne. En vain ole vieläkään keksinyt keinoa, millä saisin pojan keskittymään niihin tehtäviin sen muutaman minuutin, joka hänelle oikeasti niiden tekoon menee.

Mutta kyllä tämä tästä. Kesälomaan on enää kaksi kuukautta, sitten on taas kesä aikaa kerätä voimia.