Että se loma sitten jo loppuikin...

Eipä ollut tarpeeksi pitkä loma, tai vaihtoehtoisesti oli liian pitkä loma. Viimeinen kolme päivää meni pyykätessä ja siivotessa, nyt voikin taas vaikka syödä lattialta. Kaikkialla leijailee vieno savun tuoksu. Unohdin sitten avata savutorven pellin, kun lämmitin saunaa.

Ehdin jo käydä kääntymässä naapurikaupungissa (siinä suuremmassa) kokoustamassa. tiivistahtinen kokous, syömättä jäänyt aamupala ja vartin ruokatauko kesken kokouksen - takuuvarma resepti päänsärylle. Totesin taas kerran, että olen kyllä hyvässä työpaikassa, tänäänkin pulju työllisti taas vartin varoajalla yhden työntekijän lisää. Eikä ole pelkoa, että ketään laitettaisiin pihalle.
No, ei ainakaan tänään.

Lankahamsteri-kisailu loppui, ja kunniakkaasti selvisin loppuun asti ilman lankaostoja. Saldoni ei mikään suurensuuri ollut, mutta melkein kilo kuitenkin, (946g?). Innostuin ihan oikeasti tekemään neitille torkkupeittoa, ja kyllä vaan taitaa käydä niin, että joudun menemään lankaostoksille ostamaan AKRYYLIÄ. Olisikohan Prismassa tai Anttilassa taas joku Novitan kampanajlanka kohta myynnissä?


Paloja on siis kaksi ja kolmas on hyvää vauhtia tulossa (tai no hyvää ja hyvää, mutta ihan kohta on 30 silmukkaa jo puikolla). Näihin tilkkuihin uppoaa mukavasti lankaa, vähän vajaa 300g kuhunkin. Eli melkein kuusi pikkukerää! Ei vielä näy lankavarastoissani koloa kuitenkaan.
Ja taustalla olevassa pullossa ei ole enää Alahovin Mesimarja-votkaa. Siellä on mustikkalikööriä.

Ai niin, kiitos Vappu! Olin itsekseni ihmetellyt ja hämmästellyt niitä Marttasukkia, kun luulin, että ne tehdään seiskaveikasta. Ilmankos kaikissa blogeissa odoteltiin niihin sukkiin erikseen lankaa...

Sinappituubi oppi seisomaan itsekseen jo melkein kaksi viikkoa sitten. Ensin irroitti varovasti otteensa ja seisoi huojuen, nyt osaa jo nousta keskeltä lattiaa omin neuvoin ylös. Mun ihana vauvani!
Toinen vauva saa tällä viikolla jo toisen rokotuksensa, ja eka hammaskin jo lähti. Samaan tahtiin kuuluu muillakin pentueen pennuilla menevän, eivät mitenkään urakalla vielä hampaita vaihda. Vuffe syö suurella innolla rustoluita. En kuitenkaan enää anna syödä sisällä, sotku oli melkoinen- No, vuffe keksikin sitten syödä sitä ulkona, ja nyt välillä pyytää ulos päästäkseen kaluamaan luuta.
Kauhea järkytys oli, kun joku metsämyyrä oli myös apajilla, sitä piti ajaa takaa auton alle asti. Ei meidän mahtava metsästäjä sitten saanut kiinni sitä myyrää.
Eikä saanut kiinni niitä jäniksiäkään, joita juoksentelee melkein suuhun asti. Taitaa olla poikkeuksellisen hyvä jyrsijävuosi.
Jänikset taitavat päätyä vähän nälkäisempiin suihin tällä kylällä. Naapurin isäntä oli hätyyttänyt pihastaan ilveksen, ja varoitteli siitä. Heillä on jumalattoman suuri saksanpaimenkoira, eikä ilves ollut ollut moksiskaan. Jopa Pukkeli aikoinaan pelkäsi ilveksiä.


Joskus sitä väsy iskee jo ennen lenkkiä.