Matikkaa

Anonyymille tiedoksi, esikoisella ei ole suksia tällä hetkellä (tai on liian lyhyet sukset, ja monot, joihin ei mahdu jalka edes paljaaltaan saatu sukkien kanssa, ilmoitus hiihtokisoista tuli perjantaina enkä pystynyt lauantaina enää kaupoille lähtemään/laittamaan miestä asialle - keliolosuhteet kun on mitä on, niin ymmärrän, että hiihtokisat oli pakko pitää heti kuin vain mahdollista; silloin pitäisi myös koulussa ymmärtää, että lyhyellä varoitusajalla ei ehkä kaikki ole kisakunnossa).

Mun työni ei stressaa mua, mulla on ihan muut stressin aiheet - ja työ on yksi asia, minkä takia pysyn lähimainkaan terveen kirjoissa (niissä hullun kirjoissakin olen ollut, ja silloin työ toimi hyvänä terapiana, kun pää hajosi kotona). Meidän elämä nyt ON tällaista, on muiden ongelma, jos se on ongelma. Mä en ole halunnut tällaista, mä olisin halunnut kolme lasta kahden vuoden ikäerolla - mutta enpä saanut, ja sen kanssa meidän perheen on vaan elettävä.
*****************************

Perehdyin sitten eilen illalla oikein kunnolla tuohon esikoisen läksytilanteeseen. Joo. Poika on jättänyt tekemättä ilmeisesti useamman viikon ajan tehtäviä koulussa, merkatut läksyt on tehty. Sijaisopettaja ei ole kertaakaan tänä aikana maininnut asiasta, olen puhunut hänen kanssaan useaan otteeseen koululla ja kysynyt, että miten on mennyt. Olisiko ollut kauhean vaikea sanoa, että tehtävien tekeminen ei ole sujunut? (jostain syystä äidinkielen tehtäviä poika on tehnyt enemmän). Vaikea minun on tarkistaa, onko kaikki tehtävät tehty, jos niitä ei ole merkitty millään tavalla (ei poika eikä opettaja) eikä niistä ole kerrottu. Harmi, että ongelma on nimenomaan matikan kohdalla suurin, koska poika tykkää laskemisesta. Nyt yht'äkkiä kirjassa oli lappu, että muut ovat tehneet tähän asti, ja välissä monta sivua tyhjää tai vain ne merkatut kohdat tehtynä.

En tiedä, onko poika stressaantunut koulun takia vai mikä on vikana, mutta on nyt joka tapauksessa kipeä. Eilen oli juuri ja juuri sillä rajalla, että onko kuumetta (37,6) ja aamulla olikin sitten jo alilämpöinen (36,1), välillä hikoaa litimäräksi ja sitten kohta kaivaa päälleen paksun viltin - kaiken huipuksi olisi itse halunnut lähteä kouluun. Koulussa on ollut kuumetautia liikkeellä, mutta se on kyllä alkanut ihan reilulla kuumeella eikä tuollain hivuttamalla. (naapurin likka oli maanantaina koulussa ekaa päivää yli viikkoon, kun oli vesirokossa - tiistaina olikin jo kuumeessa taas kotona...)
*************************

Eilen oli taas kiva ylläri kotiin tullessa. Eteisessä makasi hiirenraato, oli mennyt loukkuun ja nirri pois. Yäk. Näytin raatoa kissalle, joka tuhahti ja katsoi minuun kuin olisin esitellyt hänelle - no, raatoa. Ei voinut vähempää kiinnostaa. Onneksi oli pysynyt loukussa eikä taas karannut sähkömittarin taakse lemuamaan. Johan tässä olikin monta viikkoa väliä, ettei ollut yhtään hiirtä loukuissa.
Nuo muoviset loukut ovat tosi näppäriä, raadon saa irti puristamalla toista päätä ja samalla loukku virittyy itsekseen. Tuossa on joki "ikisyötti", en tiedä, mitä se sitten on syönyt, mutta näyttää se hiiriin tehoavan.

Tämä viikko onkin ollut oikea lomaviikko, koira on ollut hoidossa appiukon luona. Alkaa olla jo ikävä, tulee laitettua ruokalautanen lattialle ja sitten muistaa, että niin joo, koira syö nyt vähän parempia sapuskoita tämän viikon. Saa nähdä, kelpaako mun pöperöt enää ensi viikolla ollenkaan! Jotenkin tuntuu, että kissallakin on koiraa ikävä, se käy ruokakupilla kuikuilemassa ja nukkuu mitä omituisimmissa paikoissa.
Muropaketti söi eilen jo koirantikkuja, kun ei kenellekään saanut niitä antaa...



Sain vihdoin ja viimein kuvattua Lankahamstereiden ensimmäisen viikon valmistuneet työni. Kuinka voikaan olla vaikeaa kaivaa kamera esiin ja räpätä kuva ja siirtaa se bloggeriin?
Lohikäärmehuivi on juuri mukavan epävärinen, beige mohair tasoitti Fiestan raitoja. Neiti sai kaipaamansa kauluri/pontso/hameen, joustinneuleisena tuo venyy kaikkiin käyttötarkoituksiin - ja sopii äitille pipoksi, jos äiti vaan käyttäisi punaista.

Kotona työskentely on ihan mukavaa. Ainoa ongelma on se, että meillä ei ole gsm-kenttää. Sekin ongelma on tietoliikenneyhteyksien osalta kierretty, kiitos atk-tuen. Ongelma se on silloin, kun soitan työpuheluita. Jos olisi kännykkä käytössä, senkuin vain naputtelisi numeroita ja höpisisi asiansa, mutta nyt, kun kaikki on oman lankapuhelimen takana, niin tulee mietittyä aika tarkkaan, kenelle soittaa ja soittaako siltikään. Meillä ei ole salaista numeroa, joten numero näkyy sitten vastapuolen puhelimessa (kun yleensä soitan kännykkään), ja itse vielä joutuu maksamaan nuo puhelutkin. No, ehkä tuo muutaman vuoden päästä helpottaa, tuokin ongelma. jos vaikka kaatuu tarpeeksi metsää ympäriltä?