Sus sentään

Olipa kovin lohdullinen asiakaskäynti tänään. Katselin jo mennessäni, että vastaanottanut mieshenkilö oli hieman nuutuneen näköinen. Vasta ollessani jo pois lähdössä alkoi kaarrellen puhua, että on tässä viime aikoina tullut valvottua. Lasten takia. Oksennustautia ja vesirokkoa ja korvatulehdusta. Ja rotavirus - se puuttuu meiltä. Saatoin siis tyytyväisenä todeta, että joillain menee vielä ankeammin kuin meillä, meidän nuorimmaista ei tarvinnut ensin rotan ja sitten vesirokon takia viedä sairaalaan... Toivotin parempaa vuodenjatkoa ja soittelin varovasti kotiin, että mitähän uutta siellä on...

Muropaketillahan on nyt sitten vesirokko, mutta sen tiesinkin jo. Kuume on kuitenkin siedettävällä tasolla ja poika on oppinut nielaisemaan särkylääkkeen, ei tarvitse enää suppojen kanssa pelata. Mies oli lätkäissyt molemmat pojan nenän eteen, että jompi kumpi otetaan, kumman valitset?
2vee tunnetusti tykkää hirveästi suppojen laitosta, joten valinta oli ollut helppo.

Appiukko oli soitellut, että susi jolkottelee meillepäin. Oli ollut jonkun pihassa, mutta lähtenyt karkuun kun talonväki oli lähtenyt ulos. On ne nyt sitkeässä, yleensä vain käyvät läpikulkumatkalla.