Sahramin solmut

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008

Vielä virtaa

Tai sitten ei.

Laitoin kameran lataamaan kuvia koneelle (työkameran, työkuvia) ja homma pelasi reilut puoli tuntia oikein hyvin. Sitten, pimpelipom kilahti Windows ja ilmoitti, että sori, homma meni puihin, virta loppu. Ja kas, kameran akut olivat tyhjääkin tyhjemmät (miten ihmeessä oli saanut juvattua vieopätkää pitkän aikaa ihan äsken?). Nyt sitten latailen akkuja ihan konkreettisesti - viimeksi vain työkaveri ilmeisesti latasi pattereita ja ne vähän poksahtelivat tuossa laturissa, että en nyt sitten tiedä, että uskallanko jättää tuota laturia pistorasiaan yöksi. Että en sitten saa huomiseksi raikkaita akkuja ja ladattua noita toistasataa kuvaa koneelle, olisin heivannut tuon mammuttikameran toisen työkaverin riesaksi. Tuo on Canonin PowerShotti ja mulla on kotona paljon paljon simppelimpi ja kevyempi kamera, jolla mielummin kuvaan työjutut. No, ei voi mitään, tehtäviä voi delegoida mutta vastuuta ei.

Tämän turhaakin turhemman vuodatuksen aikaansai se, että esikoisen (sijais)opettaja soitti, että on ollut hieman hankala päivä. Vai niin, sepä mielenkiintoista. Onhan hänellä yleensäkin ollut vähän hankalaa, mutta tänään oli poikkeuksellisen hankalaa. Ahaa, ja et ole sitten aiemmin soitellut minulle asiasta? Niin, no, äh... Minähän erityisesti pyysin, että soittaisit tai laittaisit reissuvihkoon terveisiä, jos tulee jotain ongelmia. Tänään oli erittäin hankala päivä, ja eilen... Eilisestä lumipallojen heitosta jo tiedänkin, kiitos vaan - oletin kuitenkin, että olisit jo eilen ottanut yhteyttä, jos se olisi ollut jotenkin merkittävää. No kun eilen oli se hiihtopäiväkin, eikä teidän pojalla ollut suksia vaikka kaikilla muilla oli. Niin, meidän pojalla ei ollut suksia eilen, tiedän - miten se liittyy eiliseen lumipalloilla heittelyyn? No, minä ymmärrän, että äitinä on vaikeaa käsitellä tällaisia asioita, kun tulee tietoon... No nämähän ovat olleet tiedossa koko ajan, ja asia on työn alla.

Että mikä se olikaan se ongelma, ei selvinnyt minulle (puhelu jatkui samanlaisena kiertelynä koko ajan). Menen kotiin ja mittaan pojan kuumeen ja toivon huomenaamulla, ettei akkulaturi ole yön aikana räjähtänyt.

Tunnisteet:

3 Comments:

At 9:58 ip., Blogger mammaliini said...

mää kans inhoon kun ei saada suoraan sanottua. pojilla ois ens viikolla useamman kilsan hiihtoretki. ei ne ole olleet vielä kertaakaan suksilla. mahtaako ne tulla yhtäaikaa kipeiksi sillon, ei voi tietää... :)

 
At 9:31 ap., Anonymous kotikuusi said...

Itse opettajana tunnen kyllä sympatiaa myös opettajaa ja varsinkin sijaisopettajaa kohtaan. Yhteydenotot koteihin ovat usein erittäin vaikeita. Koskaan ei voi tietää, mitä saa kuulla.

 
At 9:25 ap., Anonymous Anonyymi said...

Voishan sitä laittaa sukset mukaan... Ei oo todellakaan tarkoitus ärsyttää:)! Jotakin kautta blogiisi törmäsin - kun se nyt verkossa on - luin - ja mieleen vaan tuli monenmoista. Kannattaiskohan ajatella, että kaikkee ei voi saada - eikä pidäkään. Lasten hyvinvointi on tietenkin etusijalla - se, vaatiiko se stressaavaa palkkatyötä molemmilta vanhemmilta riippuu tietenkin taloudellisesta tilanteesta, miten lienee teillä?

Terv. Ei-kuitenkaan-vanhoillinen

 

Lähetä kommentti

<< Home