Ai niin

Pyykinpesukone on rikki.

Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä

Miehellä on iltavuoroviikko. Olin tänään koko päivän palelemassa ulkona, maksimilämpötila taisi olla kuuden asteen tienoilla ja lunta leijaili ilmassa.
Lapsia hakemaan. Muropaketi oli taas hauskalla tuulella, joopa joo. Karkasi päiväkodin pihassa pariin kertaan, vielä uudestaan portilla. Olipa hauskaa siinä yrittää saada poikaa kiinni, kun Sinappotuubi oli kainalossa - kun pikkupojan laski maahan, karkasi hänkin.
Yhden lapsen nouto päiväkodista kesti sittn vartin. Sitten se kertaa kolme, koiran haku ei kestänyt kauaa, kun oli innokas lähtemään kotiin.

Matkanvarrella onnistuin kastelemaan tienposkessa postilaatikolla seisoskelleen serkkupoikani kuraan, kun sattui olemaan siinä kohtaa jumalaton routalilli. Ou jee. Saan taas varmaan kehuja.

Neiti ei suostu tekemään läksyjään, eilen sai ne valmiiksi varttia vaille yhdeksän. Saa nähdä, mikä tänään on tulos...

Muropaketti huusi koko matkan kotiin, paitsi että nukahti portilla, heräsi sitten autossa kun kannoin tavaroita sisään ja huusi räkäparkua vielä vartin. Koira halusi mennä suoraan naruun, mitä se ei ole KOSKAAN tehnyt.

Huomiseksi klo 17.30 pitäisi olla valmiina paketti neitin kaverille synttäreille. Torstaina on ensin päiväkodin äitienpäivätilaisuus ja sitten heti perään koululla vastaava. Onneksi miehen isä lupasi ottaa pikkupojat hoitoonsa siksi aikaa, että saan myös mummun mukaan sinne. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä hakea oma mummoni eli lasten isomummo kaupungista mukaan. On pyytänyt nähdä lapsia nyt vielä kun näkee, kaihi on vienyt näkökykyä reipasta vauhtia. Eivät suostu enää leikkaamaan, molemmat silmät on operoitu parin vuoden sisään. Lehtitilauksen lopetti, telkkaa vieä katsoo (hankittiin iso littana tv, siitä näkee vielä jotain). Saa nähdä, kuinka kauan pärjää yksin, kun joutuu nyt vasta opettelemaan sokean elämää... Ikää on kuitenkin vasta vähän päälle 80, ja muuten kunto on hyvä ja päänuppi pelaa kuten tähänkin asti.
Mutta niinhän se on, joku paikka jossain vaiheessa kuitenkin pettää. jos ei pää, niin sitten korvat tai polvet tai silmät. Tai sydän.

Entisen naapurin vaimo kuoli tuossa joku aika sitten. Surullista. Kohta ovat menneet kaikki lapsuuteni aikuiset, suurin osa sukulaisista on jo mennyt, ja nyt näitä vanhoja kyläläisiäkään ei enää ole...
Onhan tänne tilalle tulleet uudet ihmiset, lapset ovat jääneet tänne, aikuistuneet. Lapsuuteni "pojat" alkavat olla jo kaikki täyttäneet viisikymmentä, kohta kuusikymmentä. No jaa, kyllähän minuakin peilistä tuijottaa äreä keski-ikäinen akka.

Tuossa naapurissa on kaima kesäasukkaana, hän alkaa olla jo myös huonossa kunnossa. Miehensä sitä suree miehelle, ei ole enää vaimosta kaveriksi mökin töihin, kun unohtaa, mitä oli tekemässä. Eikä enää jaksakaan, voimat ovat huvenneet. Ei se opettajanakaan olo suojaa aina, näköjään.

Olisin halunnut ruikuttaa miehelle. Ei sitten, tyhmät matkapuhelinlinjat.