Älli-kulta

 -26.8.2020

Mamman kulta, Ällikkä. Tällin pikkusisko, se fiksu. Ihana, pieni, märisijä. Kullankallis. Ja rahallisesti kallis. Pieneen elämään mahtui paljon: pentuiän epilepsia, reisiluun katkeaminen, liki hengen vienyt vatsatulehdus joka aikaansai epilepsian paluun oikein rytinällä... Laskettiin, että tähän kissaan on käytetty yli 3000€.

Isoveli Tälli oli lohduton. Hän ei ole ollut erossa siskostaan kuin nuo eläinlääkärireissut, ja nyt Älliä ei enää ole. Jos Vuffen kuolema oli rankaa kissoille, niin nyt Tälli joutui selviämään yksin - ja selvisi huonosti.

Lopulta oli pakko koronan pahenemisvaiheessa lähdettävä hakemaan apua. 900 km ja kaksi päivää:

 

Pörri, Tällin uusi pikkuveli.

Uusi vuosikymmen

Aika rientää. Kyllähän sen tietää, kun on lapsia ja lemmikkejä ja täysipäiväinen työ, omakotitalo ja vähän mettääkin. Kissoja on kolme, koska yksi halusi muuttaa meille lupaa kysymättä. Sellaista sattuu.
Neljästä lapsesta kolme on kaksikielistä, yksi vaikenee kaikilla osaamillaan kielillä. Innostuivat Stranger Thingsien kautta D&D:stä, suunnittelevat omat kampanjansa - pelaaminen kummasti helpottui, kun löyty oikeanlainen noppasetti!
Sosiaalinen eristäytyminen taitaa kuitenkin olla tällä hetkellä in ja hip. Meiltähän se käy. Etätyön kanssa on tietysti hankalaa se, että Telia päätti irtisanoa lankaliittymät ja näin matkapuhelinmotissa asuessa (muistaako joku etäluettavan sähkömittarin tarinaa?) mokkulan kautta on himpun hankalampi tehdä töitä.
Mutta nou hätä, olen jo suunnitellut itselleni työtä seuraavaksi kuukaudeksi ihan ilman yhteyksiäkin. Uusi ala, paljon oppimista. Ihan voi kirjoja lukea! Ajatella, sellaisiakin vielä on.
Työt ovat edelleen pahanhajuisia, mutta eipähän ole kilpailua.
Loputtoman marraskuun loppua ei ole vieläkään näkyvissä.

Musta on uusi musta

Puoli vuotta sinnittelin ilman koiraa. Tosin senkin aikaa etsin koiraa, muttei löytynyt sopivaa. Piti olla pienenmpi kuin sursna, helpompiluonteinen, ei saanut olla riistaviettiä (liikaa) eikä mielellään mitään lyhytikäistä rotua, ja pitäisi olla vaalea, ettei kesällä kärsi, ja narttukin vielä. Tammikuussa käytiin vihdoin hakemassa pentu jumalan selän takaa (on kyllä se paikkakunta niin jumalanhylkäämä kuin olla voi, ja ihmisen kans). Sopivan kokoinen (max. 35kg), sopiva rotu, ei pitäisi olla kauheasti riistaviettiä (kaikilla koirillahan sitä on).
Söpö tyttökoira, joka oksensi koko matkan kotiin.
Kissat olisivat antaneet selkään, en antanut lupaa.

Meillä on nyt taas koira, ja se on musta ja sillä on parta.

Sumu.

Musti 2008-2017

Musti (Tuhannen Tulimmaisen Archangelo) 18.11.2008-1.6.2017

Musti, Mustika, Mustikki, Tiki

Mammanmusti

Mörkö

Raksakoira

Lenkkikaveri

Pikkukissien suuresti kunnioittama isoveli

Karvaisia elukoita vieroksuvan tätini sdämen voittanut Mustikka

Kaikkien siistien ihmisten kauhu

 Rakas kultapieni

Nyt jalkasi kantavat ja äänesi raikaa lenkkipoluilla, joiden varrelta löytyy aina raikasta vettä.
Saa mennä!

Show must go on

Eipä löydy aikaa tai viitsimistä juuri mihinkään, pakollisten lisäksi.
Esikoinen pääsi yhtishaussa ykkösvalintaansa - johon ei missään nimessä tahdo mennä (eikä muuallekaan, että ei sen puoleen). Nih, yksi lapsi on nyt siten suorittanut oppivelvollisuutensa, kaksihan ei ole velvoitettuja mihinkään. Neiti aloittaa syssymmällä yläkoulun ja pikkupoijjaatkin ovat alakoulussa jo vanhoja tekijöitä.

Mulla on autokuume. Tai siis saksalaisen insinöörityön ihme vetelee viimeisiään (viimeksi kesärenkaita vaihdattaessani jo vianorin pojatkin pitelivät peukkuja pystyssä, ettei tuo enää menisi katsastuksesta läpi, että saisin "uuden" auton). Löysin yhden hienon sinisen ja vähän ajetun, mutta isäntä sen torppasi heti lakonisesti "tuolle tielle kannata mitään hyvää ostaa kun se hajoaa kuitenkin". Kerrankin olen samaa mieltä, valitettavasti.

Vuffesta tuli munaton mies toissatalvena, kun ei vaan enää voinut kuunnella ja katsella sitä tyttöjen perään vollottamista. Kaksi viikkoa ulinaa nenä ovenraossa (tilapäinen ulko-ovi, vetää joka nurkasta ja vähän muistakin väleistä), sitten viikon tauko ja taas uudet kaksi viikkoa. Tätä kun jatkui vuoden putkeen, niin oli pakko tehdä jotain. Koiraparalta kun lähtivät jo karvat stressin takia, eikä ruoka maistunut ollenkaan. No, nyt kyllä syö, ja totteleekin kuin ihmisen mieli (mitä ihmettelen, kun minun mieleni ei kyllä tottele juuri lainkaan, mutta en siis kai ole ihminen?). On kuulkaa jännää lenkilläkin, kun vastaan voi tulla hevosen kokoisia koiria ja meidän Vuffe vaan heiluttaa häntää. Eipä ole tarvinnut tuiskahtaa ojaankaan kertaakaan enää jäniksen perässä, vaikka sitä tuli ennen tehtyä vähintään kerran kuussa. Tänä keväänä sentään kylällä oli jänislauma, 8 jäniksenpoikaa piti seuraa toisillee huhtikuusta kesäkuun puoliväliin, voivat ne tuolla pellolla olla edelleen, mutta heinä on niin korkeaa, ettei enää näe (nuo on kesantopeltoja, viljelijä ei ole laiminlyänyt heinätöitä). Ai mutta kuulkaa, meidän kylällä tuetaan Roosa nauha-keräystä lehmänmunien muodossa.

Projekti etenee, kaikilla on nykyään omat huoneet (myös Vuffella, joka ei asiaa arvosta yhtään), köökki lymyilee soffan takana ja vessat on pönttöjä lukuunottamatta vanhassa lastenhuoneessa. Siellä on myös puuhella ja puolet takkaa. Ja viidentoista vuoden ajalta lastenvaatteita, jotka eivät ole vielä niin rikki, että kehtaisi laittaa lumppukeräykseen, mutteivät niin siistejäkään, että kannattaisi perustaa kirpputoria. Lelut on alakerran ruokahuoneessa. Muualle ne ei mahdu.

Vietin koko iltapäivän muistelemalla salasanaa tililleni. Sitten meni läpi, mutta enpä muistanut täpätä sitä "muista salasana"-luukkua enkä enää muista, että mikä niistä 27 eri versiosta se kelvollinen oli. Katsotaan, muistanko kahden vuoden päästä.

Yhä täällä

Piti vain kurkata, ettei tätä ole hukattu.

Minusta on moneksi

Tai ainakin pitäisi olla. Taas vaihteeksi.
(Se on se Michael Keatonin elokuva...)

Ensi viikolla mies on taas iltavuorossa - no, vuorotöissä nyt niitä iltavuoroja nyt sattuu olemaan siinä ihan aamuvuorojen välissä. Yhdellä koululla pitäisi olla diskoilemassa, toisella lääkärintarkastuksessa (x2), hammaslääkäriin pitäisi yksi viedä (niin siis samana päivänä). Sitten oli jotain lelukeräystä, askartelumateriaalien vientiä johonkin ja sinne diskoon piti muistaa jotain. Ja äsken esikoinen muisti tuoda reissarin, että koululle pitäisi saada puffettiin 300g karkkia - huomisaamuksi. Jee.
No, onneksi meiltä nyt löytyy leluja ihan poisannettavaksi, askartelumateriaalejakin (lankaa jos ei muuta) ja niitä karkkeja. Yleensä ei muuten karkkia löydy, mutta noiden viime kuun synttäreiden sivutuotteena meillä sattui olemaan vielä yksi laatikollinen...
Mutta kolmeen paikkaan en millään repeä yhtä aikaa. Ja vaikka kahteen ehtisinkin yhtä aikaa, niin se tarkoittaisi sitä, että mulla olisi autossa odottamassa koko kööri koiraa myöten. Ja se nyt ei vaan nykyään käy. Siis se, että mukulat odottelee muutaman tunnin autossa, kun äiti on esimerkiksi koristelemassa liikuntasalia vappudiskoa varten tai pitelemässä koululaisen kättä hammaslääkärissä (näillä ei sentään ole etäisyyttä kuin kilometrin verran...)

Ja sekin on kiva, että koululle pitää viedä LITRAN maitopurkkeja. Juujuu, normaalikodeistahan niitä löytyy ihan riesaksi asti. Meillä vaan on mehutölkitkin yleensä puolitoistalitraisia tai suurempia. Kas kun eivät pääsiäisenä halunneet kuuden munan kananmunakoteloa. Meillä on näkynyt viimeiset vuoden vaan niitä 15 kpl:n kolosseja.

Onneksi sentään tällä viikolla ehdittiin käydä ostamassa kaikille pojille (miinus lintuset, kun niillä on kepeät jalat eikä kura roisku) uudet saappaat ja kahdelle uudet polkupyörätkin. Ostettiin Sinappituubille IHAN UUSI polkupyörä, kun pikkuveljenä raukkaparka saa aina vain jokun vanhan ja käytetyn kaikessa. Muropaketillekin pitäisi ostaa jossain vaiheessa uusi ehjä pyörä, kun tässä harjoitteluvaiheessa vähän on tullut vahinkoa... Mutta hienosti pääsi kuitenkin koulun retkellä muiden perässä!

Lumet on muuten sulaneet pihasta. Kaksi viikkoa sitten oli täysi talvi, ja nyt lunta on enää tuossa uuden nurmikon paikalla (siellä onkin sitten vielä 30cm). Viikko sitten etelään näyttävä rinne suli ja eilen siinä jo kukkivat sinivuokot! Tänään oli jo pellolla leskenlehti täydessä kukassa.

Tänään alkaa Tohtori Kuka, sitä onkin odotettu koko syksy ja talvi ja kevät. Harmi vaan, että eka jakso tulee nyt käytännössä keskellä yötä, joudun tallentamaan sen kovalevylle ja se on aina sitten vähän seikkailua, että miten se suostuu toimimaan.

Joko kerroin, että multa hajosi pölynimuri ja työkännykkä?