Sahramin solmut

tiistaina, maaliskuuta 28, 2006

Perunat kiehumassa

Arki on taas alkanut. Meidän perheessä niin käy kai aika usein. Ensin arki katkeaa sairasteluun, juhliin, äkilliseen työkomennukseen, ja sen jälkeen aloitetaan taas uudestaan arki. Arki meidän perheessämme on sitä, mitä elämässä on 6/7 viikossa. Heräämisiä aikaisin, aamupalaa, kiukuttelua kadonneista leluista, kainaloon kaivautumista telkkaa katsoessa, ylikiehuvia perunoita hellalla, pikkuvauvan kakkavaippaa, josta tursuaa sinappia kainaloita myöden. Koiran mökötystä tuulen, vesisateen tai väärän kuunasennon takia, kissan livahtamista sängyn alle kun piti heittää se pihalle...
Minä pidän meidän arjestamme. Pyhät ja juhlat ahdistavat. Aina vain enemmän ja enemmän.

Viimeisimmän katkoksen arkeen aloitti sairastelu. Ensin mies, sitten minä. Lapset pysyivät terveinä, onneksi. Sen jälkeen menin vajaaksi viikoksi töihin. Ja sitten juhlittiin tytön syntymäpäiviä. Kermavaahtoa, kakkua, karkkikoristeita, keittiön raivaamista, mansikkahilloa, kynttilöitä...

Arki alkoi uusin kuvioin. Mies sai ylennyksen - no ainakin hienomman tittelin ja enemmän töitä. Rahaakin on lisää tiedossa, jossain vaiheessa.
Minäkin saan kuulemma uuden toimenkuvan töihin palatessani. Ylennyksen, voisi sitä niinkin kutsua. Palkankorotuksesta ei tietenkään ole ollut puhetta (eipä kukaan kysynyt minulta edes sitä, haluanko tuota pestiä, taisi unohtua?)
Mukava, kun ura etenee äitiyslomailemalla!

Mitään en ole saanut tehtyä. Sänkyyn kosteussuojan hahtuvasta, siitä virolaisesta, joka on ällörasvaista ja kauhean likaista. Pesin sen koneessa villapesulla ja nyt se on ihanan pehmeä ja juuri oikean kokoinen pinnasänkyyn, 60x80cm. Helmineuletta ja kolmella säikeellä.
Käytin tuohon yhden kokonaisen keran vaaleanharmaata hahtuvaa (sen riittävyys ratkaisi peiton koon) ja kahdesta liukuvärjätystä siniharmaasta kiekosta ne harmaat osuudet. Painoa tuli yhteensä 250g.

Tarpeeseen tuon tein, kun öisin käytän aika usein kertavaippaa vauvalla, ja se falskaa aina jostain nurkasta aamulla, ennenkuin jaksan nousta ylös vaipanvaihtoon.
Syy, miksi käytän kaupan vaippoja, on yksinkertainen: en ole saanut aikaiseksi tehdä lisää muotoonommeltuja sisävaippoja. Harsot eivät yksinään riitä, ja lisäimujen kanssa niistä tulee liian iso paketti - mikään kuorivaippa ei sitten peitä sitä ja sehän sitten falskaa heti.
Nytkin on valmiiksi leikattuna pari vaippaa, mutta eivät ne kumma kyllä itsekseen kasaudu, vaikka ovatkin ompelukoneen ja saumurin vieressä ompelukaapissa...

Kankaitakin ilmestyi taas kauppareissulla lisää, Homer-flanellia, kukkaflanellia ja sinipohjaistta collegea. Menin etsimään nepparinauhaa, mutta eihän täällä periferiassa sellaista löydy...

Vauvasta otatin passikuvat, oli kuvakaupan väkikin vähän tohkeissaan pojan kuvaamisesta. Liikkiskuvia, vaikka sen nyt osaa arvata, kun molemmista isommista kotona olevista on samanikäisenä passikuvat otettu. Esikoiselle piti jo hommata uusikin passi, kun ei nelivuotias enää muistuttanut 3kk iässä otettua kuvaansa...

Pyykkiä pyykkiä pyykkiä ja ruokaakin pitäisi kehitellä...

1 Comments:

At 9:15 ip., Blogger Susanna said...

Monasti tuntuu että se arki on kaikista parasta, koska silloin asiat sujuu, vaikka olisi kitinöitäkin. Kun on juhlaa tai muuta, kaikki aikataulut menee sekaisin, muksut syö liikaa makeaa, itse (minä ainakin) joutuu tsemppaamaan liikaa suvun eessä ym...

On kumma tuo ettei ompelukset itsestään kasaudu. Minäkin oon alpakkapaidan seuraks kassiin lykkiny erikokosta neulaa ja lankaa ja pistin saksetkin, mutta ei, edelleen on osissa, mikä lie viallinen yksilö.. ;D

 

Lähetä kommentti

<< Home