Sahramin solmut

torstaina, tammikuuta 24, 2008

Jos tää olisikin kaamosmasennusta...

Voisihan sitä sellaistakin toivoa. Sitten voisi ostaa kirkasvalolampun ja ongelmat olisivat tiessään.

Päätä kiristää aika pahasti, mutta se on ihan normaalia tähän aikaan vuodesta. Ja etenkin, jos yöunet jää muutamaan tuntiin.

Eilen aamulla ihmettelin, kun nuorimmainen oli niin kovin kovin nuutunut aamulla, vaikka mielestäni nukuttiin kohtalaisen hyvin yö. Ei tuntunut aamulla heräävän millään, ennenkuin sai syödäkseen samanlaisen juustosämpylän kuin esikoinen. Nukahti autoonkin kesken höpötyksen.

No kipeähän poika oli. Että menikin jo kaksi päivää, että kaikki olivat terveenä - Muropaketin pph soitteli kesken päivän, että pojalla on 39 astetta kuumetta- mutta ei se mitään, toisella hoitolapsella puhkesi samaan aikaan vesirokko!
Viime yö menikin sitten torkkuessa erittäin hankalissa asennoissa, epätoivoisena jo kävin kaivamassa kaapista tutin, jos se edes olisi auttanut. Ja pöh, Muropaketti sylkäisi tutin kauaksi suustaan ja sanoi toruvasti Hyi!
Onneksi löytyi sitten siskon prinsessa Ruusunen-juomapullo, josta kelpasi hörppiä. Lopulta oli pakko herättää mies ja lykätä poika siihen kainaloon, että sain nukuttua - Muropaketti nukahtaa yleensä alle minuutissa miehen viereen. Aamullakin vielä kuorsasi tyytyväisenä samassa paikassa.
(Panadol-supot laskevat kovin hitaasti kuumetta, menee näköjään kaksi tuntia, ennenkuin pääsee alle 38, buranat ovat nopeampia, mutta ne on jo kaikki käytetty. Pitääkin tehdä taas reissu apteekkiin)

Töissä pitäisi jyrätä täysi höyry päällä, mutta minen jaksa olla innostunut. Ylimmältä taholta tulee kökköä ja työkaverit ovat ahdistuneita kaikesta komentelusta. Toimiston uudelleenjärjestely on kuitenkin onnistunut hyvin ja melkein kaikki kalusteetkin ovat jo kasassa. Enää joku kaapinovi puuttuu (piti olla laatikot, mutta sisustajan mieli muuttui laatikot nähtyään) ja ehkä jotain lokerikkoa ja välisermiä voisi vielä hankkia.
Taukotilasta tuli tosi viihtyisä (ja olen tyytyväinen, että jyräsin muiden mielipiteen ylitse ja tein kuten katsoin järkevimmäksi). Suurin ongelma taitaa olla, että kahvia ei osata keittää tarpeeksi paljon! Onhan siinä nyt eroa, ennen piti keittää ehkä kolmelle paikallaolijalle, nyt on paikalla hyvinä aamuina 11 henkeä, joista 9 juo kahvia.
Riitoja ei ole vielä ehtinyt tulla, mutta onhan tämä toiminta vielä vähän hakusessa. Tosin annan kyllä anteeksi nyt juoruilun ja muiden työhuoneissa hengailun, huomenna on entisen työkaverin hautajaiset, ja tietenkin kuolema vaikuttaa erityisesti hänen lähimpiin työkavereihinsa.

Säätiedotukset ovat ahkerasti luvanneet ankaraa lumipyryä tälle päivälle. Pyryn alkaminen on tosin siirtynyt koko ajan eteenpäin, nyt näyttäisi sade-ennusteen mukaan reuna ulottuvan tänne yhden maissa. Voi kun sataisikin oikein kunnolla lunta, olen niin kaivannut kunnon myteriä.
Lumenluontia en niinkään kaipaa...

Olisi varmaan pitänyt juoda sitä aamukahvia, silmät eivät pysy kunnolla auki. Mitäs tässä nyt, kuukausi ja 11 päivää on mennyt putkessa, yhteensä viikon verran lapset ovat olleet kaikki yhtä aikaa terveinä.

Tunnisteet: ,

1 Comments:

At 2:04 ip., Anonymous Anonyymi said...

Täällä toinen väsynyt. Meinasin nukahtaa keskelle pihaa kun raahauduin kuopuksen kanssa ulkoilemaan. Ei auta kahvikaan...

 

Lähetä kommentti

<< Home