Vihdoin voin alkaa lomailla ihan oikeasti

Työt on tehty. Miten levollinen olo - ei mitään roikkumassa tai aiheuttamassa huonoa omaatuntoa. Sihteerikin pääsi lähtemään etelänmatkalleen, vaikka onnistuinkin aiheuttamaan eilen aamupäivällä hänelle päänsärkyä kirjoitusvirheilläni...

Huomenna onkin pienemmän kummipojan ristiäiset. Sopivaa kummilahjaa en ole vieläkään löytänyt, vielä on kaksi lupaavaa paikkaa käymättä. Ongelma on siinä, että tiedän tarkalleen mitä haluan - mutta sitä ei löydy mistään... Ehkä teen kompromissin ja hankin osan lahjasta tänään ja toisen osan lahjasta annan joululahjaksi.

Villa-asusteet pitää vääntää sieväksi paketiksi, siihen saa illalla innokkaita apureita. Korttikin pitäisi kehitellä, varmaan minun askartelutaidoillani se pitää ostaa. Videokamera pitää muistaa laittaa lautaukseen, samoin tarkistaa digikameran akut. Oma jakkupuku pitää kaivaa varastosta, luulin, etten sitä tänä talvena tarvitse lainkaan, ja nyt juhlia on tiedossa useampia. Toivottavasti mahdun siihen, kiloja kun on kertynyt... No, on se hyvä, että ruoka maittaa!

Miehelle pitäisi löytää vielä housut ja ehkä uusi kauluspaita. Farkutkin voisi lisätä ostoslistalle - onneksi on Visa.
Lasten vaatteet ovat periaatteessa katsottu ja kunnossa. Täytyy vain varata mukaan vaihtovaatteetkin, kun ohjelmassa on myös ruokailu...

Kestovaipat otan mukaani ilman kummempia paketointeja, ne ovat pääasiassa käytettyjä kuitenkin. Enemmän tekisi mieli ommella, mutta kun tuo poika on ainoa käyttäjä lähipiirissä tällä hetkellä, niin täytyy malttaa. Kyllähän nuo kankaat säilyvät.

Esikoisella olikin harvinaisen huono aamu. Hoitoonkin jäi huutamaan ja potkimaan hoitajaa - näin huonoa aamua en muistakaan pitkään aikaan, moneen vuoteen? No, ehkäpä antibiootit eivät sovi...Ensi viikko ollaan lomalla koko poppoo, kun mieskin pitää viimeisiä kesäloman rippeitään. Toivottavasti saadaaan levätä ja rauhoittua, esikoisella ja kuopuksella on ainakin hirveä ikävä rauhallista kotiaikaa. Rauhallisia aamuja, laiskoja päiviä, iltoja, jolloin voi käpertyä iskän kainaloon sohvalle...
Toivottavasti esikoisella päivä sujuu paremmin, eilen olikin ollut hyvä päivä. Koko homma alkoi siitä, kun pistin pukemaan päälle haalarin. No, täällä on pakkasta ja tuuleekin inhottavasti, minusta haalari ON tarpeen, pojan mielestä ei.

Taidan herättää yöllä kotiin päässeen miehen, että pääsemme kaupoille. Murinaa kuunnellessa voin hyvinkin kutoa pari senttiä esikoisen liiviä...