Koiranilma

Vettä sataa, ja räntää ja lunta ja rakeitakin kai. Tuulee epämääräisestä suunnasta ja maassa lumi on märkää. Oikein koiranilma. Juuri sellainen, jota meidän koira vihaa yli kaiken. Appiukko sai sen houkuteltua viekkaudella jä vääryydellä pihalle, koiraparka luuli pääsevänsä autokyytiin mutta joutuikin kopin katolle haukkumaan. Tai voisi se mennä koppiin sateensuojaankin, mutta eihän sitten voisi julistaa koko maailmalle kurjuuttaan.

Mies meni iltavuoroon ja tule kotiin vasta puolenyön kieppeillä. Ilta menee siihen, kun jankuttaa esikoiselle ja tytölle että ei, isä EI tule kohta kotiin.

Vauva itkee mahanpuruja, kun vatsaa kipristää, tulee paha mieli ja sitten ei kelpaa mikään. Nukkumisetkin ovat jääneet vähiin, ja paha mieli vain kasvaa. Lohtua ei tuo edes uusi paras ystävä, vasemman käden peukalo. Kurjuus sekin.
Mutta mikäs se on rupsutella äidin tekemiin uusiin vaippoihin, sain valmiiksi PUL-kuoren ja sisätäyttövaipan sekä muotoonommellun imun. Tein nuo jo M-koon mukaan SK-lehden kaavalla. Tämä vauva kasvaa nopeammin kuin vanhemmat sisaruksensa.
Vauva on oppinut tarttumaan kiinni tavaroihin, ja siskonsa hiuksiin. Nyt nyrkeissä nykertyy mun paitani.

Sain myös kudottua tytön kevätsukat valmiiksi, langanpäät vielä roikkuu. Tumppuja aloitin, kudoin muutaman sentin ja purin pois. Ei tuolle palleroiselle mahtuneet niin laihat varret käteen. Taidan tehdä samaa sarjaa vielä jonkin pipon, korvaläpillä varustettuna ehkä.

Nimipäivän kunniaksi vein aamun kauppareissulla päivänsankarille ruusun. Voi kun ikävä iski niin yllättäen, en meinannut mäkeä päästä ylös kun henki loppui ja sydän karkasi.

Pitäisi-blogi jatkaa: keittiön pöytä pitäisi raivata iltapalaa varten, tyttö haluaisi päästä pelaamaan Legopeliä ja pitäisi tehdä se iltapalakin.
Jaa, nyt pitää lohdutella tyttöä, jonka esikoinen pudotti sohvalta.