Sahramin solmut

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

No ny ei oo kylymä

Ei ollut tänään kylmä tois puol jokkeekaan. Tällä viikolla olen töissä, olen päässyt suhailemaan autolla ympäri Etelä-Suomea ja oppinut mitä eroa on täl puol jokke ja tois puol jokke. En vaan muista enää mitä, on niin kuuma...

Tein tänään ennätyksen. En ole koskaan nähnyt, että autoni "ajotietokone" lupailee yli tonnin ajomatkaa tankillisella bensaa. Taisi mennä raukalla helteen höyrystämät bensahuurut päähän... No, kilometrikulutuskin oli kyllä ruhtinaalliset 6,3l/100km. Ei ollenkaan paha yli kymmenen vuotta vanhalla saabilla - ja mun ajotavallani. Mulla kun kulutus maantieajossa on likempänä yhdeksää litraa kuin kahdeksaa.

No, sama ajotietokone huutelee virheilmoitusta. Jotta vilkkuvan hälytysvalon saa pois kojelaudasta, on käytävä nollaamassa auton muisti merkkiliikkeessä. Asun maalla, nimismiehenkiharaisen soratien päässä, ja siinä rytyytyksessä (no kuka käski ajaa yli viittäkymppiä...) turvatyynyn anturi on pistänyt bitit poikittain. Mulle sopisi oikein hyvin, ettei mokoma ilmapussi toimisi, mutta katsastusmiehet voisivat olla eri mieltä asiasta. Ja joku onneton, joka haluaisi ostaa tuon auton kun siitä raaskin luopua.

Töiden virallinen alku lähenee koko ajan, jäljellä oleva aika lyhenee nopeammin kuin kalenterin mukaan pitäisi! Taas tuli uusi työkeikka keskelle kesälomaani, ja sinnehän menen, kun niin nätisti pyydetään (tai sanotaan, että sut on ilmoitettu tuonne osallistumaan, kai menet?). Ähtäriinkin olisi pitänyt lähteä, mutta taidan sen jättää väliin.
No, saan ylimääräisistä päivistä sitten lomaa, ja luulen, että ensi talvena sille on käyttöä...

Lapset ovat suhtautuneet poissaolooni ihan kivasti. Esikoinen oli tapellut hoidossa sekä hoitajien että hoitokavereiden kanssa. Tyttö oli kakannut hoidossa housuunsa (tehnyt sitä viimeksi yli vuosi sitten). Vauva on pikkaisen kuivahtaneen/uuvahtaneen oloinen (ei oikein syö pullosta) ja kakkasi vielä kostoksi mun paitaani sen jälkeen, kun oli huutanut kaksi tuntia putkeen. Että silleen.

Mutta hyviäkin juttuja on näihin päiviin mahtunut. Esikoinen ajoi ensimmäistä kertaa kilometrin matkan polkupyörällä. Saavutusta ei tee hiukkaakaan pienemmäksi se, että pyörässä oli apupyörät. Poika ei ole koskaan aiemmin ajanut viittä metriä pidempää matkaa!!!

Vauvalle sain pipon valmiiksi. Siitä tuli oikein söpö. Siitä piti tulla urheilullinen ja poikamainen ribbipipo, mutta lopputulos muistuttaa kissankelloa. Mitähän tuosta äsken aloittamastani hahtuvaimusta tulee...