Sahramin solmut

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Valkea joulu

Muu Etelä-Suomi on juhlinut mustaa joulua, mutta meidän kotipihassa onkin valkea maa. Eilen kun ajelimme aattoreissuissa, lumiraja pisti silmään moneen kertaan. Ehkä tämä on vähän korvausta siitä, että tähän aikaan vuodesta (=monta kk) aurinko ei paista meidän pihaamme lainkaan, jää metsän taa.

Joulua valmisteltiin hyvin rauhallisesti (vaikka viimeinen lahja valmistuikin 20 min myöhässä - siinä vaiheessa olisi pitänyt olla jo ihan muualla, kun minä pää särkien pujottelin langanpäitä piiloon). Olen taas lääkekuurilla, aatonaattona soitin ensiapuun ja ruinasin puhelinreseptiä antibiootteihin, ettei tarvitsisi lähteä sinne päivystykseen noro-virusten ja influenssan sekaan...
Lopulta sen reseptin sainkin, ja nyt kolmantena päivänä ei enää tunnu kuume nousevan. Eilen, aattona, olin vielä kesken päivän kuumeessa (mutta mulla on kyllä vankka perinne jo takana olla jouluna kipeänä, että ihan rutiinilla meni).

Isompien lasten hoitajille askarreltiin hyvissä ajoin mukuloiden kanssa joulukortit ja huovasta ja 3M-heijastinkankaasta. Heijastimista tuli omasta mielestäni kivoja. Olin tylsä ja jaottelin heijastimet sukupuolen mukaan.















Jouluaatto aloitettiin lintusten luona käynnillä, sieltä miehen vanhempien luokse, kotiin ja mies lähti pikkuveljen kanssa naapurinpojille kylään.
Siinä vaiheessa mulla oli taas kuumetta liki 39, pikkusisko soitti ja kysyi, tarvitsenko apua. Kerrankin joku muisti minua oikeaan aikaan. Lojuin sitten sohvalla vääntämässä sitä viimeistä joululahjaa (ja sain paketoituakin loput lahjat rauhassa, ai niin, ja ompelin yhden lahjan valmiiksi), ennenkuin lähdettiin mukuloiden ja pikkusiskon kanssa sinne naapurinpojille käymään. Sieltä saatiinkin mukavasti tuliaisia (iso atsalea ja suklaata ja lapsille kolmea laatua karkkia...), ja ihan ajoissa lähdettiin pellon toiseen laitaan jouluaaton viettoon. Jouluateria nautittiin, ja sitä ennen:





Tässä kuusi 20 min sen jälkeen, kun päätettiin, että joulukuusi on haettava. Siihen aikaan sisältyi mm. joulukuusen jalan etsiminen ja koristeiden hakeminen. Alle puolessa tunnissa koko kuusi oli haettu pimeästä metsästä, laitettu jalkaan ja koristeltu!
(ja siitä 3 min, niin Reetueetu-kissa oli jo nykimässä palloja alas...)



Tässäpä kuva siitä viimeiseksi jääneestä joululahjasta:
















Ja tässä kuva siitä, kuinka hankalaa on kuvata niinkin passiivisia kohteita kuin villasukkia ja pipoa...

1 Comments:

At 4:17 ip., Blogger mammaliini said...

hmm. piti oikein katsoa ikkunasta. torkuin äsken sohvalla ja näin unta, että kadun toisella puolella pihoilla oli paksulti lunta, meillä ei. meinasin jo kirjoittaa sen tähän. oikeesti niillä ei näytä olevan sen enempää kuin meilläkään, eli juuri laisinkaan :D.

kovin eläväisiä joululahjoja olet valmistanut :DD.

paranemista!!

 

Lähetä kommentti

<< Home