Värisuora ja viimeistelybonukset

Olen päässyt vauhtiin Project Spectrumissa. Valkoinen, harmaa ja sininen ovat niin helppoja - ne ovat värejä, joita käytän paljon ja joita kerääntyy ympärilleni. Laitoin edelliseen postaukseen muutamia kuvia, uudelleen en niitä laita, blogger ei ollut kovin suosiollinen tänään.


Keitin tänään pitkästä aikaa lankaa, sinistä tuli kaksi pientä nyyttiä, 2x15g, noin suurinpiirtein. Testasin lähinnä sitä, kuinka vahvaa väriä elintarvikevärillä saisin aikaan. Testasin myös omaa teoriaani siitä, että luonnonvalkoinen lanka taittaa elintarvikesinisen turkoosiin päin. Olin oikeassa, kirkkaanvalkoinen lanka värjääntyi puhtaansiniseksi. Pätkävärjättyähän tuo on, mutta muuten olen tyytyväinen tulokseen. (molemmat pikkuvyyhdit olivat siis kirkkaanvalkoista lankaa, 7veikkakerässä oli yllätysyllätys solmu, joten katkasin valmiiksi langan)

Punaista laitoin ihan vaan siksi, että neiti saisi lankaa, sukkiin raidoiksi. Sitä on yksi vyyhdillinen, ehkä jopa 40g.

Hennon vaaleanpunainen väri on mielestäni todella onnistunut. Tummempi, marjapuuroon vivahtava väri on vähän tympeä. Siihen on syynä lanka, joka oli alunperin luonnonvalkoista 7veikkaa, ja se, että lorautin värjäyskippoon loput siniset väriliemet. Tai siis minun mielestäni väri ei ole kiva, mutta minullahan on muutenkin vaikea suhde punaiseen ja vaaleanpunaiseen.


Lankahamsterien hengessä sain pääteltyä neidin mekon, ja ompelin jopa napit paikoilleen. Lankoina Lammyn Lily ja Pluche, ostettu joskus Anttilasta. Malli on oma enkä enää muuta muista, kuin sen, että pyörönä tehty.

Jing/jang-napit loputtomista nappivarastoistani. Mekossa nappeja en saanut kuvattua ollenkaan, tässä paras viritys aanelosen ja keittiön kattolampun avulla.

Hyvää ystävänpäivää!