Väärät housut

No niin, löytyiväthän ne Muropaketin kurahousut eilen illalla, aivan kuten arvelinkin. Paras keino löytää hukkaamansa tavara on hankkia tilalle samanlainen.
Housut olivat naulakon alla korissa, jossa säilytetään kuravaatteita. Onneksi en luovuttanut, vaikka olin jo kolmeen kertaan tyhjentänyt ko. korin pohjia myöten ja viikannut vaatteet sinne uudestaan...

Töistä kotiin lähtiessäni huomasin, että joku oli vähän käynyt liippaisemassa autoani. Ei mitään pahaa jälkeä, pellit näyttävät olevan suorassa (mutta maalit naarmuilla), sivupeili on onneksi saranoitu joten oli vain menettänyt maaliaan sekin. Ikävin homma on etuvalo, joka on ilmeisesti irronnut kiinnikkeistään. Ne kiinnikkeet ovat kiinni muovipuskurissa, joka on myös naarmuilla. Ja muovipuskuriahan ei silitellä sileäksi kuten peltiä (tai hitsataan kyllä, mutta jälki ei koskaan ole kovin kaunista ja tässä on vielä osa puskuria maalattukin). Täytyy käyttää vakuutusyhtiön hyväksymällä arvioijalla näyttämässä hinta-arviota.
Kolhija ei tietenkään ollut jättänyt mitään yhteystietoja.

(tämä harmittaa paristakin syystä kovasti, ensiksi auto on ollut minulla vasta pari viikkoa aktiivikäytössä, en ole saanut vielä vakuutusyhtiöltä laskuakaan, se on laitettu postiin vasta tällä viikolla! ja toiseksi, pikkusisko kolhi edellisellä autollani parkkipaikalla jotakuta vähän samaan tyyliin, tosin jäi rehellisenä paikalle ja antoi yhteystietonsa toiselle osapuolelle).

Sain vihdoin ja viimein yhdistyksen paperit jonkinlaiseen kuntoon. Vielä kieppaus monistamossa ja vuoden suurin urakka on taas ohitse. Ensi vuonna voisinkin luopua sihteeripestistäni ja jäädä ihan rivijäseneksi, mutta jatkajaa ei kyllä löydy. Täytyypä ryhtyä mokailemaan urakalla...