Sydän rakastaa

Istun tässä ja sylittelen nuorinta poikaani, tuoksuttelen hänen vielä vauvantuoksuista tukkaansa, suukottelen otsaa. Sydän palastelee ja kipuilee.
Tuntemattomien tuska tuli taas lähelle.
Missä minun pieneni ovat?

Ja sohvalla päivänsankari valmistautuu yöpuulle, rauhoittuu aloilleen. Tänään oli hänen päivänsä, pieni prinsessa pitsipaidassa ja röyhelöhameessa, kruunu päässä. Päivä palvottuna - kyllä huomaa, että myönteinen huomio tekee hyvää. Minä huono äiti olin kerrankin kiltti äiti ja paistoin ja koristelin kakun neitille ihan tuosta vaan, ei vieraita, ei kakunsyöjiä - päivänsankarille kakku kynttilöiden puhaltamista varten!

Esikoisellakin oli hyvä päivä, eilen oli huonoakin huonompi. Itku ja nauru yrittivät kumpikin estradille kun tänään poika vakavana selitti, että tänään minä olinkin fiksumpi ja olin kiltisti, niin nyt saan illalla katsoa telkkaa ja pelata. Ei se kyllä ole fiksuuden puutetta ollut. Liian fiksu, ja laiska, niin äitinsä poika.

Ja isänsä odottelee, että repisin itseni irti tästä.



Pikkuveljen kissi voi paremmin.