Jaa lomaa vai

Yritän olla hihtolomalla. No, kelit eivät oikein hiihtämistä suosi, mikä helpotus. Olisikin hankalaa hiihdellä, kun en ole omistanut yli 20 vuoteen suksia.

Hyvää perheenäitiäkin olen leikkinyt. Tiskannut, pyykännyt, imuroinut, tehnyt ruokaa, ulkoillut lasten kanssa, lenkittänyt koiraa. Tylsää. Kutonut Novitan ohjeella taikajakkua. Sepä se vasta tylsää onkin, viikon olen kitkutellut etutakakappaletta ja vieläkään se ei ole valmis. Nihkeää lankaa (HipHop) ja nihkeääkin inhemmat puikot (Novitan 7mm, muovia). Etenisi nopeammin metallisilla puikoilla, mutta eipä noita löydy enää kutosta suurempina. Muistelen joskus, että äidilläni oli seiskan metallipuikot, mutta ne on hukkuneet johonkin.

Muistaakseni viime viikolla toivoin, että lumet sulaisivat tieltä pois. Juu, sulaneet on. Nyt on kuraa ja mutaa, savipohjainen tie menee tosi kivaksi lällyksi raskaan liikenteen alla. Auto vetelee milloin mihinkin ja saa koko rallipätkän ajan puristaa rattia rystyset valkoisina, ettei auto singahda kävelyvauhdista ojaan. Lapset hihkuu takapenkillä, että aja äiti kovempaa.

Varsinainen loma tämäkin, eilen kävin toimistolla, tänään oli aamulla puoli kahdeksalta palaveri ja huomenna ja ylihuomenna onkin reissupäivät etelään ja länteen. Perjantaina onkin taas lomapäivä. Saahan noista reissuista toki matkarahat, mutta olisipa ollut luksusta viettää yksi kokonainen viikko yhdessä perheen kanssa.

Joskus sitä miettii, että onko tuossa työssäkäynnissä mitään järkeä. Raahata lapsia aamulla väkisin hoitoon (no, Muropaketti hymyilee hoitajalleen aamulla ihastuneena ja heiluttaa äitille iloisesti hee-hee), ajella umpiväsyneenä loskaisia, kuraisia, ruuhkaisia teitä ympäri maakuntia, hukuttautua aanelossaasteeseen ja kuunnella ihmisten kiukuttelua täysin turhanpäiväisistä asioista. Maksaa parkkisakkoja unohtuneesta parkkikiekosta, raahata väsyneitä lapsia kotiin, harrastuksiin, kotiin, syömään, nukkumaan. Vapaa-aika täytyy käyttää siihen, mitä ei ehdi eikä jaksa arkena tehdä, siivoamiseen, yhteydenpitoon sukulaisiin ja ystäviin (no, tämä on helpottunut vuosi vuodelta, kun ystävät ovat häipyneet), huushollin ylläpitämiseen.

Onhan tuota kotona olemistakin kokeiltu, ja kun on huomattu, että se ei mun kohdalla toimi. jos on hajonnut pää ja sydän, niin mun voimilla ei jaksa. Kummallista, isensä piippuun ajaminen on helpompaa kuin antaa itselleen aikaa.