Huhtikuu on kuukausista julmin

En muista, kuka noin on kirjoittanut*. Siltä tuo nyt tuntuu, vaikka surullisimmat uutiset kuuluivatkin maaliskuulle, mutta vasta eilen kuulin ne. On turha tulla minulle sanomaan, että ihmisille annetaan vain niin paljon kuin jaksavat kantaa. Joskus taakka on kohtuuton.

Ulkona sataa lunta, vaikka äsken lasten kanssa ulkoillessa aurinko helotti lämpöisenä kirkkaalta taivaalta. Kävimme liukastelemassa naapurin lammen jäällä, kurkimme minkinpesää (asukkia ei näkynyt, epäilen, että pesä on vihdoinkin tyhjä) ja hytisimme yht'äkkisessä hyytävässä viimassa. Jos minkinpesä on tyhjä, niin olisiko tänä vuonna vihdoin mahdollista nähdä kurkien poikaset syysmuutolla?

Aivan - minä ulkoilin lasten kanssa.

Yritän myös lomailla. Heti, kun olin päässyt pihastamme matkapuhelinkentän ulottuville, sain työpuhelun. Yritä siinä nyt sitten puhua ilmastointisuunnittelusta, kun koira yrittää syödä kissankikkareita ja Muropaketti myös.Ruusupuskan keskellä.
Yleensä en edes pidä kännykkää auki lomalla, mutta nyt odottelen yhtä tekstiviestiä.
Olenpa tosi moderni.

Pihaamme on muuttanut autovaras. Tai lintu, joka on viettänyt aikansa ison parkkipaikan laidalla. Se viheltelee iloisena auton varashälyttimen luritusta. Mietin monta päivää, että mikä ihme se ääni on, miksi se kuullostaa tutulta - kunnes kuulin saman äänen marketin parkkipaikalla...

Viikonloppuna kävimme virpomassa. Tai, lapset virpoivat ja äiti sai toimia autonkuljettajana. Tämän näköisiä virpojia meiltä lähti liikkeelle:



Muropaketti lämpeni hieman hitaasti, kolmannessa paikassa poika vasta tarttui itse vitsaan ja neljännessä paikassa suostui pois sylistäni. Mutta viidennessä paikassa poika virpoi mummon varmuuden vuoksi kolmeen kertaan...

Neiti ei ole vielä saanut minun tekemiäni ulkoiluhousuja, sai mokoma synttärilahjaksi ulkoilupuvun. (ja pääsin pinteestä). Löysin kuitenkin jo mallin ja piirsin kaavat, enää pitäisi jostain löytää vuorikangas. Enpäs olekaan etsinyt sitä kuin viikon.
Pitäisi ehkä ryhtyä vähentämään kangasvarastoja - tai edes varastoida ne loogisesti.

Lankavarastoni eivät ole sentään hallitsemattomasti kasvaneet. Suurin kiitos varmaan lankeaa Taikajakulle, joka syö lankaa aivan käsittämättömän paljon. Yksi kerä HipHoppia on niin suuri, että sen tilalle mahtuu ainakin viisi kerää Oliviaa (Novitan bambu/muovilanka), aika painavaa tuo bambu...

Pikkusiskoni onnistui kolhimaan autoani heti ensimmäisenä ajokortillisena päivänään. Tai no, saappiin ei juuri tullut kuin kolaus ylpeydelle, mutta vastapuoli saakin teettää omaan ajoneuvoonsa liki tonnin remontin. Hankkisivat täyskumipuskurit eikä mitään muovia...

Pikkuveljen kissi voi taas pikkaisen paremmin.


*April is the cruelest month on tietenkin T.S. Eliotin kynänjälkeä. Kiitos kuuluu itseäni sivistyneemmälle kommentoijalle.