Miksi en jaksa enkä viitsi edes välittää

Kotona on kaaos alkanut vallata alaa. Se hiipi lastenhuoneen kautta makuuhuoneeseen, ensin raivasin lastenhuoneesta omia tavaroitani pois sängyn alle, ja yht'äkkiä oli makuuhuoneen nurkka tungettu täyteen kangas- ja lankalaatikoita, ja niiden eteen alkoi kohota vuori mankeloitavia ja silitettäviä puhtaita pyykkejä.

Lastenhuoneen lelutsunami lainehti makuuhuoneeseen asti, ja nyt makuuhuoneessa on kolme suurta pyörillä varustettua laatikkoa täynnä leluja. Ne siirtyivät sinne, koska halusin päästä ompelemaan ja jouduin raivaamaan tieni ompelukaappiin.

Jossain välissä sekä esikoinen että neiti ovat kasvaneet, ja pieneksi jääneet vaatteet ovat pesun jälkeen hätämajoittuneet makuuhuoneeseen. Sen takia enää normaalit pesusta tulleet viikkausta ja kaapitusta odottavat vaatteet joutuivat ajamaan koiran pois omalta paikaltaan. Ja sitten iski rota ja joka paikka täyttyi pestyistä tyynyistä, peitoista, lakanoista, pyyhkeistä, sideharsoräteistä...
Tiskikone kärähti ja se seisoi keskellä ahdasta keittiötä, ja tiskit alkoivat kertyä keittiön pinnoille. Koska tiskikoneen ohi ei niin vaan huitaistukaan, alkoi keittiön tykätarpeet kerääntyä sinne, mihin yletti. Yksi keittiön yläkaappi jäi kokonaan pois käytöstäni, koska en kertakaikkiaan yletä kurottamaan tiskikoneenraadon vierestä sinne taakse. Ja ne astiat ja muut tavarat sitten on sijoitettu pitkin puuhellanpäällistä, hoitopöytää ja keittiön sivupöytää.

Postit eivät em. syystä enää mahdu keittiön sivupöydälle, vaan ne ovat livahtaneet asumaan ruokapöydälle ja takan viereen. Lintusten hyllyn kirjahyllystä olen saanut pidettyä lähes tyhjänä ylimääräisestä, kun siirsin veroilmoitukset odottelemaan tarkastamista kirjoittimen päälle.

Olohuone on esittänyt "Maailmansota I, Keskisen Euroopan rintamasairaala" näytelmälavastusta jo kaksi viikkoa. Sisar hento valkoista ei vain ole näkynyt. Eilen neitillä oli kuumetta enää 38,6, edistystä kai, jos aikaisemmin on ollut 39,8. Netistä kun lukee lastentautien hoitosuosituksia, niin jokaisen taudin kohdalla on maininta: jos kuume on yli 38,5, on otettava välittömästi yhteyttä lääkäriin. Lääkäri voivotteli, että ei nyt oikein olisi aikoja, mutta huoli sitten miehen tytön kanssa sinne. Mitään ei oikeastaan löytynyt, korvissa punoitusta ja kurkussa peitteet. Antibioottikuuri, koska tulehdusarvot selkeästi koholla. Ja edelleen kuume jatkuu. Eilen ei tyttö oksentanut.

Viime yönä nukuin ennätykselliset 6 tuntia. Ihmiselle, jonka vuorokautinen unentarve on yli 9 tuntia, tuokin on liian vähän. Mutta onhan se nyt jo sentään paljon, kun kaksi viikkoa on mennyt neljän tunnin pätkittäisillä unilla. Ja mies ruikuttaa, että yövuorossa väsyttää, kun saa nukkua aamupäivästä vain neljä tuntia putkeen ja illalla pari tuntia päälle.

En tiedä mistään mitään, enkä jaksa enää edes innostua väittelemään Viron ja Venäjän välisestä patsaskonfliktista - ihan tekemällä tehty kriisi, mutta minkäs voit.

Hahmotin jotenkin epämääräisesti, että äitienpäivä on tulossa piakkoin. Ja nyt tänään välähti mieleeni, että kahden yön päästä. Esikoinen ja neiti olivat hoidossa kuulemma aloittaneet äitienpäivälahjan tekoa, mutta ne ovat tietenkin kesken siellä edelleen. En siis saa lahjoja enkä kortteja sunnuntaina, tai lauantainahan minä omaa äitienpäivääni vietän, sunnuntaina ei enää ole juhlatuulta.

Omalle äidilleni ei ole mitään, enkä edes keksi mitään. Vastaanotto on aina sama, olipa kyseessä timanttitiara tai kumisaappaat. Ostan kukkasen, lapset saanevat askarrella huomenissa kortin, myös miehen äidille. Viemisinä on sentään Muropaketin 1-v kuva, sitä on odotettu ja vihjailtu, että jokos sellaisen saisi...

Jostain pitäisi saada aikaan energiaa selvittää naapurien metsänkaato/myyntiaikeita. Olisi ikävämpi yllätys joku aamu vain herätä siihen, että moto kaataa kuusia uima-altaan vierellä. Pahimmillaanhan se johtaa siihen, että meille tulee matkapuhelinkenttä.