Tahtoo bling-blingiä

Mummon juhlat on juhlittu, ja ennakko-odotuksista huolimatta ne onnistuivatkin ihan hyvin. Mummokaan ei höperehtinyt pahasti, loppupuolella juhlia tosin alkoi jo väsähtää ja sen kuuli puheistakin.
Kerrankin sain hyvä idean, ja sain sen jopa toteutettua. Tein itse mummolle onnittelukortin, mutta laitoin myös mukulat korttipohjien ääreen ja puuvärejä eteen. Jopa Muropaketti taiteli korttiinsa (joskin myös housuihinsa punaisella tussilla...) väriä ja vilinää. Esikoinen piirsikin todella hienon kuvan, harmi, etten tietenkään tajunnut skannata tai kuvata korttia. Kuvassa oli heinäsirkkakin!
Neiti piirsi kauniin kukan, mutta häivytti sen aika onnistuneesti sitten värivyöryn alle - neiti tykkää suurista ja laajoista väripinnoista, A6-kokoinen kortti on aivan liian pieni hänen luovuudelleen.
Keräsin kortit yhteen nippuun ja sidoin ne taitoksesta yhteen. Kukkia emme vieneet (juhlat eivät siis olleet mummon kotona) ja lahjamme mummo saikin jo muutama viikko sitten. Siellä ovat huvilateltassa monet päiväkahvit jo juoneet.

Pikkuserkkuni oli perheineen mukana juhlissa, nuorimmainen oli ihanan pikkuinen rimppakinttu poika. Neljä kuukautta ikää, ei yhtään hammasta ja hurmaava hymy (ja kokoarvaukseni osui oikeaan, ompelin ensin 68 senttisen haalarin, mutta katsoin ja totesin sen valtavaksi, tein uuden 62cm ja se oli justiinsa sopiva). Pikkulikka oli kasvanut - no, tottakai vuodessa kasvaa selvästi. Pikkuprinsessa, käsivarrella keikkui vaaleanpunainen käsilaukku. Kävivät ankaraa kamppailua meidän neitin kanssa siitä, kumpi on enemmän prinsessa...

Ja siitä sainkin idean, johon tarvitsen kimalletta ja kiiltoa, helmiä! Nyt, kun asuvat lähempänä (tai oikeastaan helpommin saavutettavissa) niin voisin vähän panostaa... Ja uutena uutisena olikin se, että nuorempi pikkuserkku aloittaa syksyllä opinnot puutarha-alan koulussa, ja muuttaa koulun asuntolaan. Saas nähdä, miten likan käy, kun joutuu pois omista tutista ympyröistään.
Tiimarissa taitaa olla täkäläisittäin parhaat valikoimat, kun en ihan jalokiviä kuitenkaan taida ostaa. Enkä aitoja helmiä.

*******************************

Lapsoset pienoiset menivät taas uuteen varahoitopaikkaan. Kyllä voi systeemi ollakin erilaiset liki vierekkäin sijaitsevissa päiväkodeissa...
Löysin oikean osaston, ja lapsetkin löysivät leikkipaikan hetimiten, mutta siihen se helppous loppuikin. Sain mennä pitkälle taloon sisälle etsimään hoitajia (huomasivat kyllä meidän tulleen, eivät vain vaivautuneet vastaan, olisi riittänyt että yksikin olisi tullut tervehtimään, edes...)
Lapsille ei oltu mietitty valmiiksi edes sitä, mihin hotioreput laitetaan, ja meiltä kun tulee kolme lasta ja kolmet tavarat, niin olisi se nyt ollut kiva, ettei olisi tarvinnut siinä aamukiireessä ruveta siirtelemään muiden tavaroita, että saa jonkinlaisen kolon. Seuraava ongelma olikin nuorimmaisen vaunut (Muropaketti kun nukkuu hoidossa 3-3,5 tunnin unet, ulkona vaunuissa)...
Niin kauan siinä venkslaamisessa meni, että Muropaketti jo änkesi takaisin syliin halittelemaan ja siitähän ei sitten ilman itkua enää päästy. Neitikin kävi itkemässä jo pariin kertaan, ensin joku löi ja sitten tulikin jo hiki.

Huokaus.

No, kaksi viikkoa ja hätätapauksessa jompi kumpi isommista pääsee miehen vanhempien luo päiväksi tai kahdeksi.