Sahramin solmut

perjantaina, toukokuuta 25, 2007

Kyllä maalla on mukavaa

Eilen olikin oikein onnenpäivä. Sukulaismies oli päivällä käynyt kippaamassa kasvimaalleni kuormallisen navetan takaa, ja lupasi tuoda toisen samanlaisen kuorman vielä pellon laitaan (ei toiseen laitaan, vaan tähän laitaan). Muropaketin kanssa kävin vähän kasaa pöyhimässä (palanutta lantaa, kuivikkeena turvetta) ja nauttimassa. Muropaketti touhusi oikein isäntämeinigillä, jalat harallaan kenotti kasan kyljessä ja potkiskeli asiantuntevan näköisesti kikkareita.

Marjapensaat (tai ne pensaat, jotka vaikuttaisivat olevan vielä hengissä) saivat juurelleen kerroksen uutta multaa, samoin ainoa elossa oleva omenapuu. Raparperin juurellekin laitoin lämmikettä, ettei varpaita ala palella.

Vastoin pelkoani tuo onkin melkein silkkaa multaa jo, hyvin kompostoitunutta. Onhan se väkevää, sille ei voi mitään (taidan joutua vielä kalkituspuuhiin, kunhan löydän kalkkisäkkini jostain), mutta kyllä tuota isommille kasveille voi laittaa ihan suoraan kasvualustaksi. Siemenkylvöt pitää tietenkin tehdä vähän laimeampaan kasvualustaan.

Nyt voisi kasvimaan jyrsiä, ja samantien sitten ajaa nurmikon. Saisin katetta kasvimaalle, jos jossain vaiheessa uskaltaisi alkaa kylvöhommiin. Eilen tulikin televisiosta joku juttu kateviljelystä, sivusilmällä vain vilkaisin. Papuja olen taas ostanut pussikaupalla, mutta eihän niitä uskalla kylvää ennen kesäkuun puoliväliä. No, jos kasvihuoneeseen sentään laittaisi esikasvatukseen, siellä alkaa olla jo kohtalaisen tasalämpöistä öisin.

Maissit ovat jo itäneet. Mietin edelleen niiden sijoitusta, lajikkeita on kolme ja ne pitäisi pitää kaikki erillään toisistaan. Taidan popkornin (Red Strawberry) laittaa kasvimaalle, niitä on eniten. Sokerimaissit pitää sitten hajasijoittaa vaikka koiran kukkapenkkiin ja johonkin etupihalle.

Muiden kasvien kanssa onkin helpompaa, auringokukat (kolmea lajiketta) voi laittaa sekaisin, eikä kurpitsojenkaan kanssa ole ongelmia, kun kaikki ovat syötäviä lajikkeita.
Tai no, kurpitsojen kanssa ei ehkä muutenkaan tule ongelmia, koska viikko sitten kylvämistäni siemenistä vain yksi on itänyt, alle viiden prosentin itävyys on pienoinen pettymys... Kurkkuja en vielä ole uskaltanut kylvääkään, jos niiden kanssa joutuu odottelemaan monta viikkoa ennenkuin saa ne pihalle.

Muropaketti onkin tänään varahoidossa ryhmiksessä isompien lasten kanssa. Olipa hommaa järjestellä kaikki asiat ja tavarat. Sadesuojaa vaunuihin ei meinannut löytyä sitten mistään, kiersin puoli kaupunkia, ja kun olin jo luopunut toivosta, löysin Etolan poistokorista Illuminiten sadesuojia. 74-senttistä ulkoiluhaalariakin etsin vaikka mistä, täksi päiväksi kun on luvattu kosteaa muttei sateista ilmaa - omalla hoitajalla myörivät savessa ja Muropaketilla on kurahousut aina jalassa, mutta ryhmiksen piha on vähän siistimpi...

Saa nähdä, miten päivä on mennyt.

Tunnisteet: , , ,

1 Comments:

At 2:40 ip., Blogger muoriska said...

Minä olen useamman vuoden pottua kasvattanut kateviljelynä, ja anoppini miesystävä otti onkeensa pari vuotta sitten ja totesi että tuleepa isoja pottuja ja vähällä vaivalla..

 

Lähetä kommentti

<< Home