Pilvipoudan harmaata

Ulkona on varsin mielenkiintoinen valo. Tasaisen harmaata, ihmisistä ei jää lainkaan varjoa. Pilvet eivät ole sadepilviä, eivät vielä. Huomiseksi ja seuraavaksi päiväksi on luvassa sadetta. Toivottavasti, pääsisin vähän helpommalla kasvimaan suhteen - ja saisin aikaa ommella.

Juhannukseksi siivosin loppujen lopuksi kuitenkin. Oikein lattiatkin pesin ja vaihdoin matot. Tai oikeastaan toin mattoja lattioille. Viime kesän jälkeen niitä ei juuri ole ollutkaan, koska Muropaketti ei oikein pärjännyt mattojen reunojen kanssa mönkiessään lattialla.
Autotallissa on pariinkin taloon matot puhtaina vuoroaan odottamassa. Seitsemän vuotta sitten kudoin muutaman kymmenen metriä mattoja, osa niistä meni tädilleni ja serkulleni, osan tein ihan itselleni. Ihan tavallisia räsymättoja, paljon sinisiä sävyjä, niitähän minun huushollistani muutenkin löytyy.

Edelleenkin laitan käytöstä poistetut vaatteet matonkuteeksi. Pitäisi vain joskus leikelläkin, seassa on monta vanaha lakanaakin poppanakuteiksi. Mummolla olisi poppanapuutkin, pienet näppärät, joissa työleveys maksimissaan 90cm. Äitini mattopuissa työleveys taitaa olla 140cm. Mummon 80-vuotisjuhlia vietetään ensi viikonloppuna.
Tai voi olla, että mummo onkin jo 81, tai vasta 79. Kun ei siellä rajan takana silloin niin tarkkaa kirjaa pidetty syntymävuosista, eikä etenkään annettu papereita mukaan sotavangiksi joutuneille...

Juhannus menikin leppoisasti, mitä nyt miesten pitkäksi venähtäneestä saunavuorosta tuli sanomista, käyttivät mokomat kaikki lämpimän veden ja antoivatpa vielä tulenkin sammua padan alta. Ei semmoinen passaa, ei etenkään juhannuksena!

Yhdistyksen rantajuhlissa en ollutkaan toimijana tänä vuonna, vaan ihan vieraana. Kuvasin ahkerasti, yhdistyksen kotisivuille pyydettiin valokuvia. Kokko oli mahtava, paras mitä on ollut koskaan minun mukana ollessa. Täytyy kiittää ahkeraa kokkovastaavaa, joka huolehti kokon pystyttämisestä ja huolehti myös paloturvallisuudesta, kokon ympärille kaivettiin palo-oja ja ympäristö kasteltiin läpimäräksi ruiskulla (järvestähän sitä vettä saa).
Väkeä oli paljon, mutta kuuma ilma vähän verotti intoa ostoksiin. Ihmiset vain istuskelivat rinteessä ja naukkailivat omia eväitä...

Töissä on hiljaista. Hiirenhiljaista, toimiikohan tuo ilmastointi lainkaan?
Saankin koko kesän nauttia hiljaisista hetkistä, tällä hetkellä parhaat kesälomailmat on povattu minun lomaakuulleni...
Voisin vitsailla huopatossutehtaasta hienäkuussa, koska kaapissani lojuu Vapaa-ajanlankaa 600g ja MiXat-villasekoitelankaa 500g. Puikkoja ei vaan ole.

Lapset menivät varahoitoon, Muropaketti muiden mukana. Oli hieman haikeaa katsella, kuinka luottavaisesti pieni poika tallusti hoitajan vierellä pois äitin luota. Minun kultani ("Ei ole" sanoo Muropaketti ja halaa lujasti).

Niin tosiaan. Mummon juhlat ovat viikonloppuna ja neitin asukokonaisuus on vasta suuri suunnitelma (onneksi edes kengät ovat olemassa). Esikoiselle ostin valkoisen kauluspaidan, Muropaketin vaatteet ovat vielä suunnittelematta. Itsellenikin pitäisi jotain keksiä, ja miehen vaatetuskin kaipaa varmaan varmistelua, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Taidan tässä valmistella vielä pari työmatkaa ja sen jälkeen alan puhua seinille, ettei ääni ihan käheydy hiljaisena kökkimisestä.