Käsityötä monella saralla

Viime viikkoina Sahramissa on tehty kaikenlaisia käsitöitä. Tätä tosin ei tämän tönön asukit saaneet aikaiseksi...


Tässä tosiaan luulisi riittävän puuhaa alkulämmittelyihin, ja eiköhän huushollikin lämpiä näillä puilla aika pitkään!
Naapurin isäntä toi puut pihaan, ja kasasi pinot käsin ja yksin. En voi kuin ihmetellä ihmisen sitkeyttä ja vahvuutta, appiukon kanssa laskettiin, että pinossa on puuta 16 kuutiota, suurimpien pöllien tyvipaksuus on kolmisenkymmentä senttiä! Tokihan nämä ovat tuulenkaatoja ja pystyyn kuivaneita, mutta silti...

Nyt tarvitsisi hankkia sirkkeli pellon toiselta laidalta ja jostain aikaa, että saisi pätkittyä ja pienittyä nuo...

Pinon päässä koreilee oma kahden viikon "uurastukseni" tulos.


Nysväsin tämän laukun kanssa tosiaan 14 päivää, tapojeni mukaisesti en ehtinyt toisina päivinä kuin pari saumaa tai tikkausta ommella. Vaikka kassissa on pahimmillaan 9-kertaisesti paksua farkua, Pfaffini kesti sen kuin mies. Yhtään neulaa ei katkennut! Ja jälkikin oli siistiä, mitä suuresti hämmästelen - vanha Husse kun ei paksuihin kankaisiin kyennyt. Kaavat ovat jostain viimeaikaisesta SuuriKäsityölehti-numerosta - jotain kai aikakäsityksestäni kertoo se, että lehti oli 1/05...
Farkut ovat miehen farkkusortsien puntit (ostin siis normaalit farkut pari kesää sitten meihelle ja katkaisin puntit, jotta mies sai itselleen farkkusortsit) ja sisäkangas kuviollista puuvillaa, jotka ostin aikoinaan Hervannasta huimaan viiden markan metrihintaan. No, opiskelijalle sekin oli välillä kova hinta, en metriä enempää raaskinut kangasta ostaa (johtuisikohan siitäkin, että ostin muutamaa muutakin kangasta silloin...?)


Kassi on ihan kivan kokoinen, ihan aaneloskansio ei mahdu, mutta seiskaveikka ja nallekerä sopuisasti kyllä.
Toisessa päädyssä on ulkopuolella pieni tasku, johon mahtuisi kännykkä. Kännykkätaskuksi se on vain turhan turvaton, kun taskussa ei ole mitään kiinnitystä. Laukun sisäpuolelle ompelin isomman taskun, johon mahtuu vaikkapa se kännykkä ja avaimet (mutta niin joo, niitähän ei saa säilyttää samassa paikassa, ettei avain lyö oikaria kännykän akkuun...)

Kassin piti olla isompien lasten lahja hoitopaikassa pitkään ollelle harjoittelijalle, mutta enpähän viikossa saanut sitä valmiiksi. Joudun ehkä pitämään kassi itse, voi harmi sentään.

Paljon suurempi urakka on kuitenkin ollut alapihalla... Oikea vuori.


Mutta eipä hätää! Onneksi on innokkaita työmiehiä!


Innokkaan apumiehen avulla (tai oikeastaan hänen avustaan huolimatta) kasvimaa pääsi nurmisilpun lämpimään huomaan. Näisä riveissä on papuja ja juureksia eli kyssäkaalia ja punajuurta sekä lehtijuurekasta. Tai sehän on paremmin tunnettu mangoldina, mutta punajuuren muunnos. Bright light!


Taidan joutua uusintakyvöihin papujen kanssa. Monenlaista olen saanut kasvimaallani onnistumaan, mutta papujen suorakylvöä en koskaan. Eiköhän ole jo kuudes vuosi, kun koitin onneani... Eivät avomaankurkutkaan itäneet.

Muutamana viime yönä olen pelännut, että halla hyökkää kasvimaani kimppuun, viime yönäkin lämpö vajosi alle neljän asteen. Olen jo laittanut ulos kaikki kurpitsoja ja auringonkukkia myöden, olisi todella sääli ja surku, jos nyt tulisi vielä pakkasta.

Huomenna kyllä käsitöitä riittää. Aamulla joudun viettämään aikaa pomoni kanssa, kehityskeskustelun merkeissä. No, jos odotan saavani ankarat haukut, niin en voi pettyä pahasti? Yksi työkaveri on stressilomalla, toinen jäisi jos ei jäisi justiinsa kesälomalle, kolmas on muuten vaan kipeä...

Taitaa olla silti päivän leppoisin hetki se keskustelu. Kotona nimittäin odottaa kaksi sairasta lasta, neiti ja Muropaketti ovat kipeinä. Muropaketti oksensi äsken syliini, kuumetta on hieman vajaa 40 ja sitä rataa. Neidillä sentään vain 38.
Josain välissä pitäisi saada kasattua rulettivoitot juhannusjuhliin, ja pitäisi kai taikoa kymmenkunta sellaista palkintoa, jotka voisi antaa ihan pienille vuosikkaille. Kuvittelin ehtiväni tällä viikolla etsimään kaupungilta, mutta taitaa olla turha luulo.

Ja koska emme ole juhannuksena kotona, en taida vaivautua tekemään juhannussiivousta. Vai pitäisikö lakaista katajanoksilla ja iskeä koivut savimaahan portinpieleen?