Hui hallaa

Nyt oli jo kolmas hallayö peräkkäin, tai oikeastaan neljäs, mutta ekana yönä ei tullut mitään vahinkoja. Auton ikkunat olivat vaan jäässä.
Kurpitsoista vaan muutama oli ottanut kuoreensa hallasta, loput ovat olleet hyvässä suojassa lehtien alla. jos nyt vielä pari kylmää yötä tulee, niin kyllä sitten ovat mennyttä, kun lehdethän paleltuvat aina vaan lisää ja lisää. Avimaankurkut ovat pärjänneet vielä hyvin, ja kasvihuoneessakin näytti siltä, että vahinkoja ei ole tapahtunut.

Viime vuonna ei ollutkaan kuin pari kylmempää yötä, ja sitten alkoi intiaanikesä. Tänä syksynä ei vissiin käy niin hyvin...

Aamulla kävin naamahoidossa. Tarkoitus oli päästä hetkeksi huilaamaan viikon kiireiden jälkeen, ja, no, sainhan siinä lojua ihan rauhassa laverilla. Rentoutuminen oli sitten välillä hakusessa, kun (ko. kosmetologi on naapuriemäntä siis) naapurin emäntä itki vähän väliä. Veljentyttärensä on kuolemassa sairaalassa, oli yön viettänyt siellä. Oli kuitenkin varmaan ihan oikea ratkaisu pitää se aika, hän sai purettua sydäntään. Kotona olisi kuitenkin kiipeillyt seinille odotellessa soittoa, joko nyt...
Oma olo on tietenkin surullinen ja vihainenkin. Miksi antaa lapsen elää terveenä 8 vuotta ja sitten tappaa parissa viikossa johonkin julmaan ja tuskalliseen...?! Minä siis tunnen sekä tuon naapurinemännän veljen että hänen tyttönsä.

Tämä päivä nyt sitten on mennyt hyväntekeväisyyteen, olkoon niin.