Alku aina hankalaa?

No ei tällä kertaa.

Esikoisen koulu on alkanut loistavasti. Eilen illalla nukkumaan mennessä kyselin, että minkälainen päivä on ollut "kiva". No, mikä oli mukavinta? "koulu!".
Ja opettaja on kuulemma kiva ja mukava - eikä huuda. Aika masentavaa, tämä vahvisti jo sen, minkä viime talvena arvasinkin. Koko viime talven ongelmat johtuivat eskariopesta (esikoinenhan ei ollut ainoa, jolla oli ongelmia eskarissa viime talvena), miten turhaan oli paljon pahaa mieltä, kun opettaja oli väärä. jossain muualla, jollekin toiselle eskarilaiselle, opettaja olisi varmaan ollut ihan loistava, mutta ei meidän pikku tosikolle. "mä en tykännnyt, kun aina se kertoi vitsejä"

Esikoinen on halannut opettajaa lähtiäisiksi joka päivä. juttelin ko. opettajan kanssa puhelimessa, ja opettaja sanoi, että oikein ottaa sydämestä, kun näkee, kuinka ONNELLINEN meidän poika on istuessaan pulpetissa. Kotonakin on ollut rauhallisempaa, kun poika pääsee purkamaan tarmoaan koulussa ja olemaan kavereiden kanssa.
Viime syksynä huomasi sen sijaan selvästi, että poika epätoivoisesti yritti olla kiltisti eskarissa, ja se kaikki patoutunut pinnistely sitten purkautui kiukutteluna kotona - ja kun mikään ei eskariopelle kelvannut. Kiitosta ei tullut, tai jos tuli, niin vitsien muodossa - ja meidän tosikko ei ymmärrä niitä.